Miten elämästä alkaisi taas nauttia?

ehkä parempia asiantuntijoita.
Osaan vastata ainoastaan sen, miten itse toimin.
Monet ihmiset nauttivat luonnossa oleilusta, sekä ystäviensä seurasta. Noihin kannattaa koittaa nostaa itsensä, vaikka väkisin housunkauluksesta.
Kun olet pikkasen virkeämpi, voisit asettaa itsellesi jonkin pienen tavoitteen, kuinka pienen hyvänsä, mutta onnistuminen tuo mielihyvää, ja vahvistaa minäkuvaa.
Silloin kun ongelmia tai masennusta on isoksi mustaksi läpipääsemättömäksi umpimöykyksi asti, kannattaa muistaa, että koko vyyhteä ei tavitse purkaa kerralla, jo se, että saa pienenkin kohdan auki, tuo iloa, ja helpottaa. Silloin muutkin asiat aukeavat helpommin.

Olethan ottanut yhteyttä esim. lääkäriin tai mielenterveystoimistoon? Kauniisti kirjoitit, että kun ajattelet lapsiasi. t sentään kaikkia tunteita ole menettänyt, jos pystyt ajattelemaan heitä. Hae ja pyydä apua lastesi takia.

Kuka tahansa voi masentua välillä. Mieti mitä haluaisit tehdä, harrastaa. Etsi elämääsi ilon aiheita, vaikka pieniäkin. Jokaiselle löytyy asioita joista pitää. Elämällä on tapana välillä näyttää nurja puolensa mutta siitä on suunta taas ylöspäin ja elämänilo voi palata. Kaikella on tarkoitus opettaa ihmiselle mikä elämässä on tärkeää ja arvokasta.

Itse olin alle kolmikymppisenä samassa tilanteessa. Nyt kun katsoo taaksepäin, ei mikään ihme. Minun henkisiä voimavaroja söi pitkän ajanjakson kuluessa erilaiset asiat. Avioliitto joka oli kuin henkinen sotatanner, ero, kuluttava työ ja tunne siitä ettei ole vaihtoehtoja. Että olen jumissa tilanteessa enkä nähnyt poispääsyä. Olin myös hirvittävän ankara itselleni. Syytin itseäni heikkoudesta, ettei ihminen saa väsyä, en minä. Apua en hakenut, siihen minulla ei ollut "syytä eikä oikeutta, ihmisillä on isompia ja oikeitakin ongelmia, minä olen vain raukkap*ska jonka on otettava itseään niskasta kiinni". Kun minulla on vaikeaa, vetäydyn. Itsellä myös lapsi piti elämän syrjässä kiinni. Kunnes tuli piste etten pysty enää päivääkään näin. Otin vuoden vapaata töistä ja menin opiskelemaan jotain mistä yksinkertaisesti pidin ja mistä ei tulisi olemaan mitään varsinaista hyötyä, minä vain pidin siitä. Vaihdoin paikkakuntaa, jätin kaiken paitsi lapsen. Joku muu suunnitteli päiväni vuoden ajan, ihmiset ympärilläni vaihtuivat täysin jne. Se oli pelastukseni. Palasin myöhemmin hetkeksi entiseen työhön, mutta jo mennessä tiesin että vain hetkeksi. Siitä jatkoin matkaa, en vielä täysissä voimin mutta paljon, paljon paremmassa kunnossa. Jos olisin osannut hakea apua, toipuminen olisi varmaan ollut nopeampaa. Voimia aloittaja. Etsi tiesi parempaan. Se on olemassa. Älä luovuta.