kuinka voittaa viha itseäni kohtaan.

Tuossa on sama artikkeli Googlen kääntäjän suomeksi kääntämänä.

http://translate.google.fi/translate?sl=en&tl=fi&js=n&prev=_t&hl=fi&ie=UTF-8&u=http://www.calmdownmind.com/dissolving-the-negative-ego/&act=url

ja tässä toinen artikkeli:

http://translate.google.fi/translate?hl=fi&sl=en&tl=fi&u=http://www.calmdownmind.com/how-to-stop-self-hatred/

no-self kirjoitti:

Tuossa on sama artikkeli Googlen kääntäjän suomeksi kääntämänä.

http://translate.google.fi/translate?sl=en&tl=fi&js=n&prev=_t&hl=fi&ie=UTF-8&u=http://www.calmdownmind.com/dissolving-the-negative-ego/&act=url

ja tässä toinen artikkeli:

http://translate.google.fi/translate?hl=fi&sl=en&tl=fi&u=http://www.calmdownmind.com/how-to-stop-self-hatred/

Lue lisää

Vähän koomisia nuo käännökset on, mutta jos oikeasti haluat päästä itsevihasta eroon, lue ne englanniksi.

Älä jatka vihalinjalla, koska sinussa ei ole mitään vihattavaa. Kyse on vain ajatuksistasi.

Tässä on tosielämän fakta: me kaikki olemme täydellisiä juuri sellaisena kuin olemme. Ainoastaan meidän ajatukset saavat meidät luulemaan, että meissä on jotain vikaa. Me olemme elämämme myötä luoneet itsestämme kuvan, jonka kautta me koetaan, että ollaan tällaisia, koska olemme oppineet tai kokeneet sitä tai tätä tai muut ovat sanoneet sitä tai tätä ja tämän minäkuvan olemme muodostaneet vertaamalla itseämme muihin, jotka ovat tehneet saman.

Kun meillä kaikilla on nämä omat uskomukset itsetämme, jotka ovat vain ajatuksia itsestämme, mitä vihattavaa sinussa oikeasti on? Tunnetko sinä olevasi huonompi kuin muut? Puuttuuko sinulta jotain, jonka takia vihaat itseäsi? Koetko, että et ole minkään arvoinen? Joku muu syy? Jos et vertaa itseäsi keneenkään muuhun, onko sinussa jotain vihattavaa? Ei. Ongelma on se, että vertaat omaa valheellista minäkuvaasi muiden valheelliseen minäkuvaan tai oma valheellinen minäsi vaatii sinulta jotain sellaista, jolla ei objektiivisesti tarkasteltuna ole mitään merkitystä juuri siksi, koska olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet.

Sinun negatiiviset ajatuksesi ovat siis negatiivisen egon vääristämiä ajatuksia ja itseviha on negatiivisen egon ilmentymä. Yleensä sen negatiivisen egon voimavara on puute jostakin (määrittele itse, mitä sinulta puuttuu ja mikä saa sinut vihaamaan itseäsi) tai joku kuviteltu vika.

Koska näitä itseviha- ja muita negatiivisia ajatuksia kuitenkin tahtomattakin tulee, tiedän kokemuksesta, ensimmäinen asia, mitä sinun pitää tiedostaa on se, että ne eivät ole totta, eivätkä ne ole sinä, vaan se negatiivinen ego ja ego on pelkkä ajatuskonstruktio omassa persoonan rakenteessasi. Älä siis identifioidu niihin ajatuksiin millään tavalla. Se on ensimmäinen tärkeä askel ja ensimmäinen isku, kohti negatiivisen egon kuolemaa. Niin kauan kuin identifioidut niihin ajatuksiin, niin kauan negatiivinen ego pysyy hengissä ja ajatukset tulevat mieleesi.

Näe nämä negatiiviset ajatukset ikään kuin persoonasi rakenteessa olevana koulukiusaajana, joka saa voimansa siitä, että sinä uskot niihin ajatuksiin ja se saa voimansa sinun reaktiostasi. Ja kun se saa reaktion, se saa siitä tyydytystä ja jatkaa kiusaamista, koska tietää, että saa tyydytystä.
Koulukiusaajathan yleensä kiusaavat siksi, koska hakevat reaktiota ja huomiota. Kun koulukiusaaja ei saa reaktiota, se häntä kovasti harmittaa ja turhauttaa. Se kyllä saattaa yrittää kiusata eri tavoilla tai ehkä vähän rankemmin ja mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla, mutta kun ei saa reaktiota, jossakin vaiheessa sen on todettava tappionsa ja luovuttaa. Homman juju on siis se, että jos sinulla tulee itseviha-ajatuksia, anna niiden tulla, mutta älä identifioidu niihin millään tavalla vaan näe ne juuri sellaisina kuin ne ovat, negatiivisen egon vääristäminä ajatuksina.

Yksi mielen paradokseista on juuri se, että se mitä vastustat, pysyy ja vahvistuu ja se, minkä annat olla, kuolee pois. Tämä pätee todella moneen asiaan.

Tämä prosessi voi olla todella raskas, mutta loppujen lopuksi se voi olla paras prosessi, jota olet koskaan käynyt. Kuten tuossa artikkelissa sanotaan, mielesi voi olla välillä kuin sotatanner, ja silloin toivot, että et kävisi sitä läpi, mutta kun negatiivinen ego lopulta kuolee pois, se todellakin kuolee pois. Se voi kyllä piiloutua ja nousta takaisin mieleen, mutta silloinkin se täytyy vain tunnistaa, eikä siihen saa identifioitua.

Tässä tämä siis kaikessa lyhykäisyydessään.

no-self kirjoitti:

Älä jatka vihalinjalla, koska sinussa ei ole mitään vihattavaa. Kyse on vain ajatuksistasi.

Tässä on tosielämän fakta: me kaikki olemme täydellisiä juuri sellaisena kuin olemme. Ainoastaan meidän ajatukset saavat meidät luulemaan, että meissä on jotain vikaa. Me olemme elämämme myötä luoneet itsestämme kuvan, jonka kautta me koetaan, että ollaan tällaisia, koska olemme oppineet tai kokeneet sitä tai tätä tai muut ovat sanoneet sitä tai tätä ja tämän minäkuvan olemme muodostaneet vertaamalla itseämme muihin, jotka ovat tehneet saman.

Kun meillä kaikilla on nämä omat uskomukset itsetämme, jotka ovat vain ajatuksia itsestämme, mitä vihattavaa sinussa oikeasti on? Tunnetko sinä olevasi huonompi kuin muut? Puuttuuko sinulta jotain, jonka takia vihaat itseäsi? Koetko, että et ole minkään arvoinen? Joku muu syy? Jos et vertaa itseäsi keneenkään muuhun, onko sinussa jotain vihattavaa? Ei. Ongelma on se, että vertaat omaa valheellista minäkuvaasi muiden valheelliseen minäkuvaan tai oma valheellinen minäsi vaatii sinulta jotain sellaista, jolla ei objektiivisesti tarkasteltuna ole mitään merkitystä juuri siksi, koska olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet.

Sinun negatiiviset ajatuksesi ovat siis negatiivisen egon vääristämiä ajatuksia ja itseviha on negatiivisen egon ilmentymä. Yleensä sen negatiivisen egon voimavara on puute jostakin (määrittele itse, mitä sinulta puuttuu ja mikä saa sinut vihaamaan itseäsi) tai joku kuviteltu vika.

Koska näitä itseviha- ja muita negatiivisia ajatuksia kuitenkin tahtomattakin tulee, tiedän kokemuksesta, ensimmäinen asia, mitä sinun pitää tiedostaa on se, että ne eivät ole totta, eivätkä ne ole sinä, vaan se negatiivinen ego ja ego on pelkkä ajatuskonstruktio omassa persoonan rakenteessasi. Älä siis identifioidu niihin ajatuksiin millään tavalla. Se on ensimmäinen tärkeä askel ja ensimmäinen isku, kohti negatiivisen egon kuolemaa. Niin kauan kuin identifioidut niihin ajatuksiin, niin kauan negatiivinen ego pysyy hengissä ja ajatukset tulevat mieleesi.

Näe nämä negatiiviset ajatukset ikään kuin persoonasi rakenteessa olevana koulukiusaajana, joka saa voimansa siitä, että sinä uskot niihin ajatuksiin ja se saa voimansa sinun reaktiostasi. Ja kun se saa reaktion, se saa siitä tyydytystä ja jatkaa kiusaamista, koska tietää, että saa tyydytystä.
Koulukiusaajathan yleensä kiusaavat siksi, koska hakevat reaktiota ja huomiota. Kun koulukiusaaja ei saa reaktiota, se häntä kovasti harmittaa ja turhauttaa. Se kyllä saattaa yrittää kiusata eri tavoilla tai ehkä vähän rankemmin ja mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla, mutta kun ei saa reaktiota, jossakin vaiheessa sen on todettava tappionsa ja luovuttaa. Homman juju on siis se, että jos sinulla tulee itseviha-ajatuksia, anna niiden tulla, mutta älä identifioidu niihin millään tavalla vaan näe ne juuri sellaisina kuin ne ovat, negatiivisen egon vääristäminä ajatuksina.

Yksi mielen paradokseista on juuri se, että se mitä vastustat, pysyy ja vahvistuu ja se, minkä annat olla, kuolee pois. Tämä pätee todella moneen asiaan.

Tämä prosessi voi olla todella raskas, mutta loppujen lopuksi se voi olla paras prosessi, jota olet koskaan käynyt. Kuten tuossa artikkelissa sanotaan, mielesi voi olla välillä kuin sotatanner, ja silloin toivot, että et kävisi sitä läpi, mutta kun negatiivinen ego lopulta kuolee pois, se todellakin kuolee pois. Se voi kyllä piiloutua ja nousta takaisin mieleen, mutta silloinkin se täytyy vain tunnistaa, eikä siihen saa identifioitua.

Tässä tämä siis kaikessa lyhykäisyydessään.

Lue lisää

pelkään niin paljon hyätyksi ja ulkopuolelle jätetyksi tulemista. olen aina tuntenut itseni ulkopuoliseksi ja oudoksi, en sovi mihinkään, aina minussa on jotain vikaa.

haluaisi olla täydellinen, etten joutuisi olemaan yksinäinen ja hylätty. pelkään päästää ketään lähelle, koska minua on satutettu liian monesti, toisaalta pelkään olla myös yksin.

nyt sen tajusin kirjoitti:

pelkään niin paljon hyätyksi ja ulkopuolelle jätetyksi tulemista. olen aina tuntenut itseni ulkopuoliseksi ja oudoksi, en sovi mihinkään, aina minussa on jotain vikaa.

haluaisi olla täydellinen, etten joutuisi olemaan yksinäinen ja hylätty. pelkään päästää ketään lähelle, koska minua on satutettu liian monesti, toisaalta pelkään olla myös yksin.

Lue lisää

Tiedän tunteen. Monta vuotta kärsin samasta, mutta kun vihdoin ja viimein ymmärsin, että nuo uskomukset ovat oman egon vääristämiä ajatuksia, eikä mikään niistä ole totta, vaan pelkästään ajatuksia, siis egon vääristämää harhaa, todella moni mentaalilukko aukesi ja tunsin suurta onnellisuutta ja vapautuneisuutta ja näin kaiken selvästi. Koin ns. ei-minää kokemuksen ja näin kaiken ilman egon vääristämää harhaa.

Olin ollut ulkopuolinen ja outo, koska uskoin olevani ulkopuolinen ja outo. Olin itse luonut oman elämäni sellaiseksi kuin se on omalla ajattelulla.

Olet yksin, koska pelkäät päästää ketään lähelle. Pelkäät myös olla yksin. Aikamoinen dilemma, eikö? Molemmat noista ovat pelkkiä ajatuksia. Ristiriita, joka täytyy ratkaista.

Onko sinua satuettu fyysisesti vai henkisesti? Jos fyysiesti, onko oikeasti mitään syytä, että kukaan satuttaisi sinua fyysisesti enää? Ei.

Jos sinua on satutettu henkisesti, miten sinua on satutettu? Onko haukuttu? Onko puhuttu selän takana ja mustamaalattu? Onko valehdeltu ja petetty? Oli miten oli, vika ei oikeasti ole sinussa.

Tässä muutama tosielämän fakta:

1) Ihmiset satuttavat muita ihmisiä, koska itse kärsivät. He ovat oman egonsa vankeja ja elävät oman egonsa vääristämässä harhassa. He ovat liian identifioituneita omiin harhakuvitelmiinsa tunteakseen myötätuntoa ja siksi satuttavat. Normaali myötätuntoinen ihminen ei satuta.

Sinussa ei se vika ole ollut, vaan siinä satuttajassa.

2) Menneisyydestä pitää päästää irti, koska menneisyyttä ei ole. Se on jo mennyt. Tulevaisuutta ei ole, koska sitä ei vielä ole edes tapahtunut. Ne ovat vain mielessäsi olevia ajatuksia. On olemassa ainoastaan nykyhetki ja se on se ainoa asia, mikä on aina ollut ja mikä tulee aina olemaan. Kaikki mitä sinulle on aina tapahtunut on tapahtunut nykyhetkessä, ei koskaan menneisyydessä tai tulevaisuudessa, vaan NYT. Nauti aina tästä hetkestä.

Se, että ajattelet menneisyyttä ja projisoit mielessäsi tulevaa, on sinun egosi tapa pitää itsensä ja näin myös harhauskomuksesi itsestäsi hengissä. Kun keskityt juuri tähän hetkeen, etkä ollenkaan ajattele mennyttä tai tulevaa, huomaat että sinulla ei ole ongelmia. Kokeile sitä. Tyhjennä mieli kaikista ajatuksista. Kuuntele hiljaisuutta ja keskity minääsi.... Hengitä syvään.... Kuuntele hengitystäsi.... Miltä tuntuu?

Tunnistat näin todellisen minäsi. Tunnistat todellisen minäsi myös silloin, kun olet onnellinen ja rakastat jotakin ihmistä, eläintä, asiaa, elämää tai mitä tahansa. Tunnistat todellisen minäsi silloin kun tunnet toista ihmistä kohtaan myötätuntoa ja rakkautta. Mielessäsi oleva ideaaliminäsi ON todellinen minäsi, ei se outo ja ulkopuolinen, eikä pelokas, eikä yksinäinen, satuettu, joita tunnet olevasi. Ne ovat vain uskomuksia.

Tämä ei ehkä ihan heti avaudu, mutta vähitellen sen alkaa sisäistämään. Usko pois. Minä olen päässyt hyvään henkiseen tasapainoon. Sinäkin pääset siihen.

1. hauan että muut hyväksyvät minut
2. muut eivät anna minulle anteeksi
3. vihaan itseäni koska annan muiden hyväksikäyttää minua, haluaisin joskus lyödä takaisi eikä aina antaa anteeksi.

nyt sen tajusin kirjoitti:

1. hauan että muut hyväksyvät minut
2. muut eivät anna minulle anteeksi
3. vihaan itseäni koska annan muiden hyväksikäyttää minua, haluaisin joskus lyödä takaisi eikä aina antaa anteeksi.

Lue lisää

1. Muut hyväksyvät sinut. Toki on olemassa ihmisiä, jotka eivät hyväksy muita ihmisiä, mutta se on heidän ongelmansa. Haluaisitko olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät muita hyväksy?
2. Mitä sinulle pitäisi antaa anteeksi?
3. Miten he hyväksikäyttävät sinua? Auttaisiko lyöminen mitään vai pahentaisiko se tilannetta? Jos löisit, antaisivatko he sinulle sitä anteeksi?