Linkki tosiasioihin

"Miksikö Waltari sai tämän kohtelun? Siksi, että alun pitäen 1930- luvulla sen luki miestoimittaja, jolla laaja yleistieto ja elämänkokemus. Nyt kustannustoimittajista 95% on naismaistereita, joilla ei elämänkokemusta, kuin esikoulusta yliopistoon ja kustantamon seinät. Ikäkin saattaa ampua 27 -38 vuotta, jolloin maailmankuvakin on imetty TV:stä ja musiikkivideoista! "

Juuri tätä olen usealle esittänyt, kun on puhuttu kustantamojen julkaisulogiikasta.

Jos naismaistereilla ei ole minkäänlaista ammattitaitoa ja elämänkokemusta, niin mikä estää lähettämästä tekstiänne suoraan miespuoliselle kustannustoimittajalle tai julkaisujohtajalle?

Ehkä Waltarin teos olisi tyylillisesti ollut hitti 30-luvulla, mutta ei sovi tämän hetken trendiin, vaan kuulostaa siltä kuin olisi yritetty jäljitellä vanhempaa kirjoitustyyliä.

Otan tässä jälleen kerran esiin tarinan J. K. Rowlingista, jonka ensimmäinen käsikirjoitus sai hylsyn kahdelletoista eri kustantamolle, joista lopulta yksi vuoden yrittämisen jälkeen hyväksyi sen. Kustantamoiden ihmiset ovat nimenomaan sitä - vain ihmisiä, ja jokaisella talolla on omat tapansa ja tavoitteensa. Joskus "ei sovi kustannusohjelmaan" tarkoittaa sitä aivan kirjaimellisesti, ja seuraavan kustantamon kohdalla voi tärpätä.

Todellisuus tietenkin on että kilpailu Suomen pienillä kirjamarkkinoilla on kovaa. Aika harva kirjailija on kirjoittamisen pitkän historian aikana elänyt työllään, ja monet lyövät läpi vasta kuoltuaan. Uran luominen on kovaa työtä: täytyy hyväksyä töitä, joita ei muuten ottaisi vain saadakseen tilaisuuden puhua oikealle ihmiselle, julkaista edes sadan ihmisen lukemassa lehdessä ja vuosikausia miettiä, tuleeko mistään jotakin vai ei. Monet aloittavat näin ja vain päättäväisyys ajaa heitä jatkamaan. Tätä myös Waltari neuvoi aloitteleville kirjailijoille ja hän joutui itse käymään läpi saman ovien koputtamisen, kustantajien ahdistelun ja nöyryyden, kun tarina ei kelpaakaan.

Näistä asioista on hyvä puhua, mutta se ei missään vaiheessa tarkoita että kannattaa heittää haaveet romukoppaan ja siirtyä "rehelliseen leipätyöhön". Vain yrittämällä voi onnistua ja vaikka omaa tekstiä ei koskaan julkaistaisikaan, voi olla ylpeä siitä että onnistui omissa tavoitteissaan ja on toivottavasti oppinutkin jotakin. Oppimisen myötä myös kirjoittaminen paranee, ja kustantajien palaute - jos sellaisen onnekkaana saa - voi parantaa sitä lisää. Kaikki eivät mahdu suurten kirjakauppojen hyllyihin, mutta ainakin itse koen yhtä lailla palkitsevaksi kun pienempi yleisö lukee ja pitää teksteistäni.

Luulen kyllä että jokainen, joka on tosissaan harkinnut lähettävänsä tekstinsä kustantamoon on hyväksynyt sen tosiasian, että vain harva teos hyväksytään julkaisuun ja vielä harvempi lyö läpi. Siinä on ihan turha syyttää kustantajien ammattitaidottomuutta, koska kyseessä on aivan yksinkertainen totuus.