Liikaa sekoittavia viestejä. Liikaa sattumia sekä liikaa samankaltaisuuksia.
Nämä ovat onneksi vain haaveiden valtatie ja kohde todellinen. Mietin häntä vain päivittäin, enkä enää mahda itselleni mitään. Mietin niitä kaikkia piirteitä ja hauskoja tiedonmurusia, jotka ovat tulleet vastaan. Yritän muodostaa kuvaa, mutta vaikka miten monta palaa liimaankin yhteen niin se jää epätäydelliseksi ja ymmärrän - kuvat ovat kaksiulotteisia ja se sisin, se mitä tavoitan, on vielä ulottumattomissani.
Olet minulle tärkeä. Sinun vuoksesi jäisin tähän kaupunkiin.
Nämä ovat onneksi vain haaveiden valtatie ja kohde todellinen. Mietin häntä vain päivittäin, enkä enää mahda itselleni mitään. Mietin niitä kaikkia piirteitä ja hauskoja tiedonmurusia, jotka ovat tulleet vastaan. Yritän muodostaa kuvaa, mutta vaikka miten monta palaa liimaankin yhteen niin se jää epätäydelliseksi ja ymmärrän - kuvat ovat kaksiulotteisia ja se sisin, se mitä tavoitan, on vielä ulottumattomissani.
Olet minulle tärkeä. Sinun vuoksesi jäisin tähän kaupunkiin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hauska koodi, niin ja on viestikin kaunis ; )
Jotkut seikat kertovat vain enemmän kuin nimikirjaimet - ma luulen.
Minttudominoja...?
Pelkäätkö, että menettäisit jotakin, jos et tyytyisi tiedon"murusiin" vaan haukkaisit koko keksin ja kysäiset rohkeasti todelliselta kohteeltasi tulisiko hän maistelemaan dominoja kanssasi.
Muuten, ei toista ihmistä voi koskaan kokonaan ymmärtää eikä selittää. Siinä se ihmisen hienous ja suuri kertomus onkin. Tylsähän loppuun asti selitetty ja ymmärretty ihminen olisi. Menestystä sinulle : )
Tietysti pelkään - menettäväni hänet ja tämän kauniin illuusion mahdollisesta tulevaisuudesta, kenties? Ja totta puhuen on vaikeampaa lähestyä toista tunteitten kera kuin ilman...
Tämä hetki, tämä missä vielä olen, on kuin vihreä valo laiturin nokassa lahden toisella puolen.
Siitä laiturin nokalta vois huutaa että sauna on lämmin ja dominoita on: Jos ei tehoo niin niin lisää et olvia kans.
Laitetaan harkintaan. :-)
Tajusin tänään, että aika tuntuu kuluvan melko verkkaan kunnes sille saa jonkin kiintopisteen. Samalla tavalla kun maiseman ohikulun junassa tai laivassa huomaa siitä miten maamerkit jäävät taakse. Silloin aika tuntuu kiihtyvän kun horisontissa on jotain mielenkiintoista.
Tarkoittaen että olen tuntenut kyseisen miehen jo kohta vuoden. Vuoden. Ja vasta nyt keväällä todella oivalsin miten mahtava tyyppi hän onkaan ja miten olenkaan hukannut aikaa kun en jo viime syksynä tutustunut lähemmin.