Itsenäisyytemme on uhattuna!

Korkeaoja ei ole nykytilanteeseen syyllinen.


Maatalouden alasajon arkkitehti on MTK:n nykyinen puheenjohtaja Esa Härmälä, joka EY-neuvottelujen toimillaan "kuohitsi" MTK:n ja Suomen tulevat maatalousministerit.

ne tilat sijaitsevat, jotka ovat ilman tukia kannattavia?

KMa kirjoitti:

ne tilat sijaitsevat, jotka ovat ilman tukia kannattavia?

...missä ei lorvita, vaan tehdään töitä.

Wiljami

Tässä on se kysymys johon vaadin nyt vastausta.

Mikä tila suomessa on kannattamaton ja mikä ei.

Tilan koko ei voi olla se kriteeri, koska pienikin voi tuottaa tulosta riittävästi.

Suomessahan yrittämisen vapaus. Jokaisella on oikeus harjoittaa elinkeinoaan siinä koossa kuin se sopii itselle.

Jos lähdetään siitä että nyjyisesytä elintarvikkeiden kuluttajahintavatimuksesta, ei yksikään Euroopan ja USA:n viljelytila ole kannatttava. Eli sinun vaatimuksesi tarkoittaisi sitä että jokaisella olisi se oma kasvimaa jossa tuottaisi oman elintarviketarpeensa. Eli palattaisi siihen omavaraistalouteen. Vasta sitten kun ihmiset ovat valmiit, ja heillä on varaa ostaa ruokansa oikealla markkinahinnalla maatalous tulee olemaan maailmalla kannattava.

Mittasuhteiltaan tämä sinun vaatimuksesi on mahdoton. Koko Euroopassa ja USA:sa ei tuotettaisi yhtään alintarviketta.

Wiljami kirjoitti:

...missä ei lorvita, vaan tehdään töitä.

Wiljami

Tämän mukaan joka maatila on kannattava.

Heikki K kirjoitti:

Tässä on se kysymys johon vaadin nyt vastausta.

Mikä tila suomessa on kannattamaton ja mikä ei.

Tilan koko ei voi olla se kriteeri, koska pienikin voi tuottaa tulosta riittävästi.

Suomessahan yrittämisen vapaus. Jokaisella on oikeus harjoittaa elinkeinoaan siinä koossa kuin se sopii itselle.

Jos lähdetään siitä että nyjyisesytä elintarvikkeiden kuluttajahintavatimuksesta, ei yksikään Euroopan ja USA:n viljelytila ole kannatttava. Eli sinun vaatimuksesi tarkoittaisi sitä että jokaisella olisi se oma kasvimaa jossa tuottaisi oman elintarviketarpeensa. Eli palattaisi siihen omavaraistalouteen. Vasta sitten kun ihmiset ovat valmiit, ja heillä on varaa ostaa ruokansa oikealla markkinahinnalla maatalous tulee olemaan maailmalla kannattava.

Mittasuhteiltaan tämä sinun vaatimuksesi on mahdoton. Koko Euroopassa ja USA:sa ei tuotettaisi yhtään alintarviketta.

Lue lisää

Olet oikeassa siinä, että Suomessa on yrittämisen vapaus eli jokaisella on oikeus harjoittaa elinkeinoaan siinä koossa kuin se sopii itselle. Näin pitää olla vastakin.

Eri asia on sitten kokonaan se, millaisia tiloja ja tuotantosuuntia yhteiskunnan pitäisi veromarkoillaan subventoida. Tähän subventioon tiloilla ei ole mitään ikimuistoista subjektiivista oikeutta, vaan se on EU:n ja kansallisen päätöksenteon sekä näiden kesken solmittujen sopimusten varassa. Tämä yhteiskunta määrittää sen tason, jolla tiloja subventoidaan, yrittäjä ei sitä tee, koska se ei kuulu hänelle, vaan niille, jotka lystin maksavat. Yrittäjä on siis vain veronmaksajan ja äänestäjän roolissa päättämässä tästä.

On selvää, että pitäisi päästä pois kaikenlaisista kuluttajahintavaatimuksista. Annetaan markkinoiden määritellä oikea hinta. Ja tätä markkinoiden hinnanmääritystä tulee helpottaa siten, että kaikenlaiset suojatullit puretaan välittömästi. Tällä tavalla päästään varmasti siihen, että jokainen toimiva tila voi sanoa olevansa kannattava, sillä normaalit yrityselämän kuoliniskut eli konkurssit pitävät huolen siitä, että kannattamattomat yritykset karsiutuvat pois joukosta.

Elintarvikkeiden kokonaishinta ei tällä tavoin varmasti tule kuluttajalle kalliimmaksi kuin nytkään. Nythän elintarvikkeen hinta on kuluttajahinta veronmaksajan maksama tuki. Maksettu tuki sisältää runsaasti löysiä kuten vientitukea, joten on oletettavaa, että vapailla markkinoilla kokonaishinta laskee. Rajasuojan poistaminen tarkoittaa myös hintojen laskua.

Ihmisillä on varaa kyllä ostaa ruokansa maailmanmarkkinahinnoilla. Ei mikään raha taivaasta tipu. Veronmaksajien tukieurot jäävät omaan taskuun ja se lisää kuluttajan ostovoimaa.

Euroopassa kyetään varmasti tuottamaan kannattavasti elintarvikkeita, kunhan epäterve markkinatalouden manipulointi lopetetaan.

Nykyinen maatalousjärjestelmä on johtanut esim. Suomessa siihen, että maataloutta harjoitetaan myös Pohjois-Suomessa, missä edellytykset ovat vielä surkeammat kuin Etelä-Suomessa. Uskoisin, että pääsääntö on se, että mitä etelämmäksi mennään, sen kannattavampaa maatalous on. Noin maalaisjärjellä ajatetuna nimittäin luonnonolosuhteilla luulisi olevan jokin vaikutus.

Elintarvvikkeiden hinnanvaihtelut on toisinaan otettu syyksi puolustaa tuettua maataloutta. Suuret hinnanvaihtelut ovat maailmalla nykyisin varsin harvinaisia. Jos jokin luonnonkatastrofi sattuu, hinnanvaihtelut ovat muodossa tai toisessa joka tapauksessa suuria, oli järjestelmä mikä tahansa. Jos hinnanvaihtelua halutaan yhteiskunnan toimesta tasata, se pitää tapahtua viimeisessä portaassa eli silloin, kun kuluttaja ostaa tavaran. Tähän löytyy varmasti verotuksellisia tms. keinoja.

Ylipäätään voi sanoa, että suurin osa suomalaisista tiloista ei toimi markkinaehtoisesti. Markkinaehtoisesti toimivia tiloja ovat ne, jotka eivät syystä tai toisesta saa tukia eli harjoittavat tiloillaan toimintaa, mikä ei ole tuettua. Tämä kertoo osaltaan siitä, että maatalousmallime on kokonaisuudessaan väärä ja Suomen karuihin luonnonoloihin soveltumaton.

Elintarviketuotantoa pitäisi poliitiikan ohjauksella toissijaistaa. Tällöin tuettua pitäisi olla pienviljelyn, osa-aikaviljelyn, harrasteviljelyn, luomuviljelyn, maisemanhoidon jne. Tuella pitäisi olla katto matalalla, jolloin tehotuotannosta päästäisiin eroon. Samalla päästäisiin eroon suurista investoinneista. Maanviljelytilan investoinnithan ovat suurimman osan vuotta käyttämättömänä.

Mielipidepankki kirjoitti:

Olet oikeassa siinä, että Suomessa on yrittämisen vapaus eli jokaisella on oikeus harjoittaa elinkeinoaan siinä koossa kuin se sopii itselle. Näin pitää olla vastakin.

Eri asia on sitten kokonaan se, millaisia tiloja ja tuotantosuuntia yhteiskunnan pitäisi veromarkoillaan subventoida. Tähän subventioon tiloilla ei ole mitään ikimuistoista subjektiivista oikeutta, vaan se on EU:n ja kansallisen päätöksenteon sekä näiden kesken solmittujen sopimusten varassa. Tämä yhteiskunta määrittää sen tason, jolla tiloja subventoidaan, yrittäjä ei sitä tee, koska se ei kuulu hänelle, vaan niille, jotka lystin maksavat. Yrittäjä on siis vain veronmaksajan ja äänestäjän roolissa päättämässä tästä.

On selvää, että pitäisi päästä pois kaikenlaisista kuluttajahintavaatimuksista. Annetaan markkinoiden määritellä oikea hinta. Ja tätä markkinoiden hinnanmääritystä tulee helpottaa siten, että kaikenlaiset suojatullit puretaan välittömästi. Tällä tavalla päästään varmasti siihen, että jokainen toimiva tila voi sanoa olevansa kannattava, sillä normaalit yrityselämän kuoliniskut eli konkurssit pitävät huolen siitä, että kannattamattomat yritykset karsiutuvat pois joukosta.

Elintarvikkeiden kokonaishinta ei tällä tavoin varmasti tule kuluttajalle kalliimmaksi kuin nytkään. Nythän elintarvikkeen hinta on kuluttajahinta veronmaksajan maksama tuki. Maksettu tuki sisältää runsaasti löysiä kuten vientitukea, joten on oletettavaa, että vapailla markkinoilla kokonaishinta laskee. Rajasuojan poistaminen tarkoittaa myös hintojen laskua.

Ihmisillä on varaa kyllä ostaa ruokansa maailmanmarkkinahinnoilla. Ei mikään raha taivaasta tipu. Veronmaksajien tukieurot jäävät omaan taskuun ja se lisää kuluttajan ostovoimaa.

Euroopassa kyetään varmasti tuottamaan kannattavasti elintarvikkeita, kunhan epäterve markkinatalouden manipulointi lopetetaan.

Nykyinen maatalousjärjestelmä on johtanut esim. Suomessa siihen, että maataloutta harjoitetaan myös Pohjois-Suomessa, missä edellytykset ovat vielä surkeammat kuin Etelä-Suomessa. Uskoisin, että pääsääntö on se, että mitä etelämmäksi mennään, sen kannattavampaa maatalous on. Noin maalaisjärjellä ajatetuna nimittäin luonnonolosuhteilla luulisi olevan jokin vaikutus.

Elintarvvikkeiden hinnanvaihtelut on toisinaan otettu syyksi puolustaa tuettua maataloutta. Suuret hinnanvaihtelut ovat maailmalla nykyisin varsin harvinaisia. Jos jokin luonnonkatastrofi sattuu, hinnanvaihtelut ovat muodossa tai toisessa joka tapauksessa suuria, oli järjestelmä mikä tahansa. Jos hinnanvaihtelua halutaan yhteiskunnan toimesta tasata, se pitää tapahtua viimeisessä portaassa eli silloin, kun kuluttaja ostaa tavaran. Tähän löytyy varmasti verotuksellisia tms. keinoja.

Ylipäätään voi sanoa, että suurin osa suomalaisista tiloista ei toimi markkinaehtoisesti. Markkinaehtoisesti toimivia tiloja ovat ne, jotka eivät syystä tai toisesta saa tukia eli harjoittavat tiloillaan toimintaa, mikä ei ole tuettua. Tämä kertoo osaltaan siitä, että maatalousmallime on kokonaisuudessaan väärä ja Suomen karuihin luonnonoloihin soveltumaton.

Elintarviketuotantoa pitäisi poliitiikan ohjauksella toissijaistaa. Tällöin tuettua pitäisi olla pienviljelyn, osa-aikaviljelyn, harrasteviljelyn, luomuviljelyn, maisemanhoidon jne. Tuella pitäisi olla katto matalalla, jolloin tehotuotannosta päästäisiin eroon. Samalla päästäisiin eroon suurista investoinneista. Maanviljelytilan investoinnithan ovat suurimman osan vuotta käyttämättömänä.

Lue lisää

EU:n tehotuotanto ja siihen liittyvät romahdutetut tuottajahinnat ovat tehneet Suomen pienviljelyn, samoin kuin keskisuuretkin tilat kannattamattomiksi.

Eivätkä Suomen suurtilatkaan alhaisilla tuottajahinnoilla ja alenevilla EU-tuilla kannattavia ole, koska niillä on myös suuret menot.

Kansallinen tukikaan ei ole viljelijöille yrittämisen kannalta tasapuolista verrattuna vanhojen EU-maiden saamaan tukeen.

Eikä kansallinen tukikaan ole viljelijöille yrittämisen kannalta tasapuolista.
Yhtenä esimerkkinä on Pohjois-Satakunnassa oleva keinotekoinen 141/142-tukiraja.

40-50 lehmän navettojen 141-tuki on 20 000 euroa/vuosi alempi kuin kunnanrajan takana samalla peltoaukealla olevan naapurin 142-tuki.

Onko kyseinen keinotekoinen 141/142-raja oikeutettua suomalaisessa yrittämisen vapaudessa?!

Kuka tuosta keinotekoisesta rajasta päättikään?


Mielipidepankki kirjoitti:

"Eri asia on sitten kokonaan se, millaisia tiloja ja tuotantosuuntia yhteiskunnan pitäisi veromarkoillaan subventoida. Tähän subventioon tiloilla ei ole mitään ikimuistoista subjektiivista oikeutta, vaan se on EU:n ja kansallisen päätöksenteon sekä näiden kesken solmittujen sopimusten varassa.”

Ikimuistoisista ajoista lähtien suomalaiset ovat olleet yrittämisessä tasa-arvoisia. Juoksupoika on päässyt johtajaksi.

Millainen yrittämisen vapaus suomalaisella viljelijällä olikaan ennen EU-aikaa?

Kuka tämän 141/142 epätasa-arvoisen sopimuksen EU:n kanssa tekikään?



Esa Härmälä oli Ahon hallituksen EU-maatalousneuvotteluista vastanneena virkamiehenä suljettujen ovien takana tekemässä 141:n taustalla olevaa huijausta.


Antti Kuosmasen tuhottu EU-kirja kertoo taustastan yksityiskohdat.


Jorma Jaakkola

[email protected]

Mielipidepankki kirjoitti:

Olet oikeassa siinä, että Suomessa on yrittämisen vapaus eli jokaisella on oikeus harjoittaa elinkeinoaan siinä koossa kuin se sopii itselle. Näin pitää olla vastakin.

Eri asia on sitten kokonaan se, millaisia tiloja ja tuotantosuuntia yhteiskunnan pitäisi veromarkoillaan subventoida. Tähän subventioon tiloilla ei ole mitään ikimuistoista subjektiivista oikeutta, vaan se on EU:n ja kansallisen päätöksenteon sekä näiden kesken solmittujen sopimusten varassa. Tämä yhteiskunta määrittää sen tason, jolla tiloja subventoidaan, yrittäjä ei sitä tee, koska se ei kuulu hänelle, vaan niille, jotka lystin maksavat. Yrittäjä on siis vain veronmaksajan ja äänestäjän roolissa päättämässä tästä.

On selvää, että pitäisi päästä pois kaikenlaisista kuluttajahintavaatimuksista. Annetaan markkinoiden määritellä oikea hinta. Ja tätä markkinoiden hinnanmääritystä tulee helpottaa siten, että kaikenlaiset suojatullit puretaan välittömästi. Tällä tavalla päästään varmasti siihen, että jokainen toimiva tila voi sanoa olevansa kannattava, sillä normaalit yrityselämän kuoliniskut eli konkurssit pitävät huolen siitä, että kannattamattomat yritykset karsiutuvat pois joukosta.

Elintarvikkeiden kokonaishinta ei tällä tavoin varmasti tule kuluttajalle kalliimmaksi kuin nytkään. Nythän elintarvikkeen hinta on kuluttajahinta veronmaksajan maksama tuki. Maksettu tuki sisältää runsaasti löysiä kuten vientitukea, joten on oletettavaa, että vapailla markkinoilla kokonaishinta laskee. Rajasuojan poistaminen tarkoittaa myös hintojen laskua.

Ihmisillä on varaa kyllä ostaa ruokansa maailmanmarkkinahinnoilla. Ei mikään raha taivaasta tipu. Veronmaksajien tukieurot jäävät omaan taskuun ja se lisää kuluttajan ostovoimaa.

Euroopassa kyetään varmasti tuottamaan kannattavasti elintarvikkeita, kunhan epäterve markkinatalouden manipulointi lopetetaan.

Nykyinen maatalousjärjestelmä on johtanut esim. Suomessa siihen, että maataloutta harjoitetaan myös Pohjois-Suomessa, missä edellytykset ovat vielä surkeammat kuin Etelä-Suomessa. Uskoisin, että pääsääntö on se, että mitä etelämmäksi mennään, sen kannattavampaa maatalous on. Noin maalaisjärjellä ajatetuna nimittäin luonnonolosuhteilla luulisi olevan jokin vaikutus.

Elintarvvikkeiden hinnanvaihtelut on toisinaan otettu syyksi puolustaa tuettua maataloutta. Suuret hinnanvaihtelut ovat maailmalla nykyisin varsin harvinaisia. Jos jokin luonnonkatastrofi sattuu, hinnanvaihtelut ovat muodossa tai toisessa joka tapauksessa suuria, oli järjestelmä mikä tahansa. Jos hinnanvaihtelua halutaan yhteiskunnan toimesta tasata, se pitää tapahtua viimeisessä portaassa eli silloin, kun kuluttaja ostaa tavaran. Tähän löytyy varmasti verotuksellisia tms. keinoja.

Ylipäätään voi sanoa, että suurin osa suomalaisista tiloista ei toimi markkinaehtoisesti. Markkinaehtoisesti toimivia tiloja ovat ne, jotka eivät syystä tai toisesta saa tukia eli harjoittavat tiloillaan toimintaa, mikä ei ole tuettua. Tämä kertoo osaltaan siitä, että maatalousmallime on kokonaisuudessaan väärä ja Suomen karuihin luonnonoloihin soveltumaton.

Elintarviketuotantoa pitäisi poliitiikan ohjauksella toissijaistaa. Tällöin tuettua pitäisi olla pienviljelyn, osa-aikaviljelyn, harrasteviljelyn, luomuviljelyn, maisemanhoidon jne. Tuella pitäisi olla katto matalalla, jolloin tehotuotannosta päästäisiin eroon. Samalla päästäisiin eroon suurista investoinneista. Maanviljelytilan investoinnithan ovat suurimman osan vuotta käyttämättömänä.

Lue lisää

Kysymys Mielipidepankin kirjoitukseen:

"Ylipäätään voi sanoa, että suurin osa suomalaisista tiloista ei toimi markkinaehtoisesti. Markkinaehtoisesti toimivia tiloja ovat ne, jotka eivät syystä tai toisesta saa tukia eli harjoittavat tiloillaan toimintaa, mikä ei ole tuettua. Tämä kertoo osaltaan siitä, että maatalousmallime on kokonaisuudessaan väärä ja Suomen karuihin luonnonoloihin soveltumaton."


Romahdutetuilla tuottajahinnoilla ei viljelijä saa toimeentuloa. Ei edes pakollisia menoja maksettua.

Ns. tuet eli CAP-tukijärjestelmään siirtymisessä romahdutettujen tuottajahintojen kompensoimiseen tarkoitetut rahat ovat viljelijälle EU-aikana välttämättömiä.


Mitkä tilat pystyvät harjoittamaan tiloillaan toimintaa, joka ei ole tuettua?

Mielipidepankki kirjoitti:

Olet oikeassa siinä, että Suomessa on yrittämisen vapaus eli jokaisella on oikeus harjoittaa elinkeinoaan siinä koossa kuin se sopii itselle. Näin pitää olla vastakin.

Eri asia on sitten kokonaan se, millaisia tiloja ja tuotantosuuntia yhteiskunnan pitäisi veromarkoillaan subventoida. Tähän subventioon tiloilla ei ole mitään ikimuistoista subjektiivista oikeutta, vaan se on EU:n ja kansallisen päätöksenteon sekä näiden kesken solmittujen sopimusten varassa. Tämä yhteiskunta määrittää sen tason, jolla tiloja subventoidaan, yrittäjä ei sitä tee, koska se ei kuulu hänelle, vaan niille, jotka lystin maksavat. Yrittäjä on siis vain veronmaksajan ja äänestäjän roolissa päättämässä tästä.

On selvää, että pitäisi päästä pois kaikenlaisista kuluttajahintavaatimuksista. Annetaan markkinoiden määritellä oikea hinta. Ja tätä markkinoiden hinnanmääritystä tulee helpottaa siten, että kaikenlaiset suojatullit puretaan välittömästi. Tällä tavalla päästään varmasti siihen, että jokainen toimiva tila voi sanoa olevansa kannattava, sillä normaalit yrityselämän kuoliniskut eli konkurssit pitävät huolen siitä, että kannattamattomat yritykset karsiutuvat pois joukosta.

Elintarvikkeiden kokonaishinta ei tällä tavoin varmasti tule kuluttajalle kalliimmaksi kuin nytkään. Nythän elintarvikkeen hinta on kuluttajahinta veronmaksajan maksama tuki. Maksettu tuki sisältää runsaasti löysiä kuten vientitukea, joten on oletettavaa, että vapailla markkinoilla kokonaishinta laskee. Rajasuojan poistaminen tarkoittaa myös hintojen laskua.

Ihmisillä on varaa kyllä ostaa ruokansa maailmanmarkkinahinnoilla. Ei mikään raha taivaasta tipu. Veronmaksajien tukieurot jäävät omaan taskuun ja se lisää kuluttajan ostovoimaa.

Euroopassa kyetään varmasti tuottamaan kannattavasti elintarvikkeita, kunhan epäterve markkinatalouden manipulointi lopetetaan.

Nykyinen maatalousjärjestelmä on johtanut esim. Suomessa siihen, että maataloutta harjoitetaan myös Pohjois-Suomessa, missä edellytykset ovat vielä surkeammat kuin Etelä-Suomessa. Uskoisin, että pääsääntö on se, että mitä etelämmäksi mennään, sen kannattavampaa maatalous on. Noin maalaisjärjellä ajatetuna nimittäin luonnonolosuhteilla luulisi olevan jokin vaikutus.

Elintarvvikkeiden hinnanvaihtelut on toisinaan otettu syyksi puolustaa tuettua maataloutta. Suuret hinnanvaihtelut ovat maailmalla nykyisin varsin harvinaisia. Jos jokin luonnonkatastrofi sattuu, hinnanvaihtelut ovat muodossa tai toisessa joka tapauksessa suuria, oli järjestelmä mikä tahansa. Jos hinnanvaihtelua halutaan yhteiskunnan toimesta tasata, se pitää tapahtua viimeisessä portaassa eli silloin, kun kuluttaja ostaa tavaran. Tähän löytyy varmasti verotuksellisia tms. keinoja.

Ylipäätään voi sanoa, että suurin osa suomalaisista tiloista ei toimi markkinaehtoisesti. Markkinaehtoisesti toimivia tiloja ovat ne, jotka eivät syystä tai toisesta saa tukia eli harjoittavat tiloillaan toimintaa, mikä ei ole tuettua. Tämä kertoo osaltaan siitä, että maatalousmallime on kokonaisuudessaan väärä ja Suomen karuihin luonnonoloihin soveltumaton.

Elintarviketuotantoa pitäisi poliitiikan ohjauksella toissijaistaa. Tällöin tuettua pitäisi olla pienviljelyn, osa-aikaviljelyn, harrasteviljelyn, luomuviljelyn, maisemanhoidon jne. Tuella pitäisi olla katto matalalla, jolloin tehotuotannosta päästäisiin eroon. Samalla päästäisiin eroon suurista investoinneista. Maanviljelytilan investoinnithan ovat suurimman osan vuotta käyttämättömänä.

Lue lisää

Suomessa ei mikään lainsäädäntö estä yrittämästä, mutta pienen maataloustuottajan on vaikea myydä tuotantoaan kun elintarvikkeiden jalostus on keskittynyt suuriin jalostusyksiköihin joita on hyvin harvassa. Pienten tuotantoerien kuljettaminen jalostukseen ei ole kannattavaa, joska jalostuslaitokset noutavat tuottajilta vain suuria eriä, eikä hinta jalostajalle itse tuotuna riitä kattaman kuljetuskustannuksia.

Vastaavasti pienten elintarvikejalostusyrityksen toiminta on käytännösä mahdotonta suuremmassa mittakaavassa, koska keskittynyt kauppa ostaa enimmäkseen suurilta elintarvikejalostajilta. Se on edullisempaa kuin pienten erien ostaminen useilta pieniltä elintarvikejalostajilta.

Suomessa on siis yrittämisen vapaus, mutta vain teoriassa. Käytännön tasolla se ei enää toimi.

Jorma Jaakkola kirjoitti:

Kysymys Mielipidepankin kirjoitukseen:

"Ylipäätään voi sanoa, että suurin osa suomalaisista tiloista ei toimi markkinaehtoisesti. Markkinaehtoisesti toimivia tiloja ovat ne, jotka eivät syystä tai toisesta saa tukia eli harjoittavat tiloillaan toimintaa, mikä ei ole tuettua. Tämä kertoo osaltaan siitä, että maatalousmallime on kokonaisuudessaan väärä ja Suomen karuihin luonnonoloihin soveltumaton."


Romahdutetuilla tuottajahinnoilla ei viljelijä saa toimeentuloa. Ei edes pakollisia menoja maksettua.

Ns. tuet eli CAP-tukijärjestelmään siirtymisessä romahdutettujen tuottajahintojen kompensoimiseen tarkoitetut rahat ovat viljelijälle EU-aikana välttämättömiä.


Mitkä tilat pystyvät harjoittamaan tiloillaan toimintaa, joka ei ole tuettua?

Lue lisää

Maatilamatkailu ei liene millään tavalla tuettua toimintaa. Käsittääkseni myös sellainen palvelutoiminta, mitä mm. Martti Vainio on harjoittanut Saarijärvellä ei ole tuettua. Saavatkohan kotiviinatilatkaan mitään tukea? Nämä ovat marginaalitoimintoja varmaankin, mutta käsittääkseni markkinaehtoisesti toimivia.

Puhut jatkuvasti näistä romahdutetuista tuottajahinnoista. Jos asia on niin vaikea juuri tältä osin, miksi ihmeessä MTK ei esim. vaikuttaisi siihen suuntaan, että tuista luovuttavaisiin ja mentäisiin vapaaseen maatalouskauppaan. Silloin ei kukaan romahduttaisi eikä sen takia tarvittaisi kompensaatioita. Kun tuottajat kilpailisivat vapaasti markkinoilla, ainoa hintojen romhaduttaja olisi silloin se, että kysyntä on pienempi kuin tarjonta.

Risto V. kirjoitti:

Suomessa ei mikään lainsäädäntö estä yrittämästä, mutta pienen maataloustuottajan on vaikea myydä tuotantoaan kun elintarvikkeiden jalostus on keskittynyt suuriin jalostusyksiköihin joita on hyvin harvassa. Pienten tuotantoerien kuljettaminen jalostukseen ei ole kannattavaa, joska jalostuslaitokset noutavat tuottajilta vain suuria eriä, eikä hinta jalostajalle itse tuotuna riitä kattaman kuljetuskustannuksia.

Vastaavasti pienten elintarvikejalostusyrityksen toiminta on käytännösä mahdotonta suuremmassa mittakaavassa, koska keskittynyt kauppa ostaa enimmäkseen suurilta elintarvikejalostajilta. Se on edullisempaa kuin pienten erien ostaminen useilta pieniltä elintarvikejalostajilta.

Suomessa on siis yrittämisen vapaus, mutta vain teoriassa. Käytännön tasolla se ei enää toimi.

Lue lisää

En oikein jaksa uskoa tähän väittämääsi. Sitä vastaan puhuu jo se, että maataloutta harjoitetaan nykyisellään pitkin Suomea, jolloin kuljetusyhteydet ovat nykyisellään jo pitkiä. Ei tähän tuo mitään oleellista muutosta se, että kuljetusauto joutuu hakemaan 100 km päästä tuotteet yhdeltä tai 10 tilalta, jos ne ovat saman reitin varrella.

Jos meillä suosittaisiin poliittisesti pienviljelyä ja osapäivätoimista maataloudenharjoittamista, syntyisi aivan varmasto myös osuustoimintaa, jonka luontevana tehtävänä olisi mm. markkinointi ja logistiikka.

Mielipidepankki kirjoitti:

En oikein jaksa uskoa tähän väittämääsi. Sitä vastaan puhuu jo se, että maataloutta harjoitetaan nykyisellään pitkin Suomea, jolloin kuljetusyhteydet ovat nykyisellään jo pitkiä. Ei tähän tuo mitään oleellista muutosta se, että kuljetusauto joutuu hakemaan 100 km päästä tuotteet yhdeltä tai 10 tilalta, jos ne ovat saman reitin varrella.

Jos meillä suosittaisiin poliittisesti pienviljelyä ja osapäivätoimista maataloudenharjoittamista, syntyisi aivan varmasto myös osuustoimintaa, jonka luontevana tehtävänä olisi mm. markkinointi ja logistiikka.

Lue lisää

Keskitetyn suurtuotannon suosiminen on painanut tuottajan saamat yksikköhinnat niin alas, ettei pienimuotoisen tuotannon volyymi elätä, mikä on ruokkinut keskittymistä ja tekee uuden pienimuotoisen yritystoiminnan aloittamisen hankalaksi.

Viestissäsihän oli kyse uusien yrittäjien toiminnan aloittamisesta, ellen väärin muista.

Pienviljelyn ja osapäivätoimisen yrittämisen ratkaisu olisi varmasti osuustoiminta, jossa osuuskunta vastaisi markkinoinnista. Ongelmaksi tässä muodostuukin se, että osuuskunta olisi saatava melko pian riittävän suureksi, että sen toimituskyky vastaisi keskittyneen kaupan volyymitarpeita. Kauppa kun ei osta pieniltä tuottajilta, osuuskunniltakaan, joiden toimitusmääriä se joutuisi täydentämään muilla ostoilla, jos samaan aikaan on tarjolla vaihtoehto, että tuotteet ostetaan suurilta toimittajilta.

Yrittämisen vapaus on siis olemassa teoriassa, mutta ne toimintavaihtoehdot, jotka käytännössä jäävät jäljelle eivät houkuttele yrittäjiä niiden toteuttamiseen.

Tätä juuri tarkoitin, kun kirjoitin, ettei yrittämisen vapaus käytännössä ole toteutunut. Pienimuotoisen tuotannon toimittaminen jalostukseen ei kannata yrittäjälle eikä pienimuotoiselle jalostukselle löydy ostajia, eli markkinointikanavaa.

Niinpä kuvaamasi osuustoimintaa ilmeneekin vain paikallisella tasolla, samalla palvelemassa myös matkailijoita, kuten mm. Lopella toimiva myymälä "Heinähattu", jossa ainakin joitain vuosia sitten oli tarjolla lukuisien lähiseudun mataloustuottajien ja pienjalostajien tuotantoa.

Kun pienimuotoinen tuotanto ja jalostus joutuvat itse luomaan myös oman markkinointikanavansa, siitä ei ole ratkaisuksi yrittäjyyden lisääntymielle

Mielipidepankki kirjoitti:

Maatilamatkailu ei liene millään tavalla tuettua toimintaa. Käsittääkseni myös sellainen palvelutoiminta, mitä mm. Martti Vainio on harjoittanut Saarijärvellä ei ole tuettua. Saavatkohan kotiviinatilatkaan mitään tukea? Nämä ovat marginaalitoimintoja varmaankin, mutta käsittääkseni markkinaehtoisesti toimivia.

Puhut jatkuvasti näistä romahdutetuista tuottajahinnoista. Jos asia on niin vaikea juuri tältä osin, miksi ihmeessä MTK ei esim. vaikuttaisi siihen suuntaan, että tuista luovuttavaisiin ja mentäisiin vapaaseen maatalouskauppaan. Silloin ei kukaan romahduttaisi eikä sen takia tarvittaisi kompensaatioita. Kun tuottajat kilpailisivat vapaasti markkinoilla, ainoa hintojen romhaduttaja olisi silloin se, että kysyntä on pienempi kuin tarjonta.

Lue lisää

Kirjoitan "Romahdetuista tuottajahinnoista, jotta Sinäkin Mielipidepankki lopulta ymmärtäisit, mistä on kysymys.


Pistin osoitteeseen

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1000000000000008&posting=22000000004480073

alustuksen
Esa Härmälän EU-muistiot


Siitä käy selväksi, mitä Suomen EY-maatalousneuvotteja Esa Härmälä halusi Suomen maatalousneuvottelutavoitteiksi.

Koska Härmälän takataskussa ei ollut mitään vaihtoehtoja komission tylylle vastaukselle (marraskuu 1993), oli 1.3. 1994 maratonin päätteeksi tehtävä 141:n taakse poliittinen huijaussopimus, josta surasi eri tavoin tulkittava 141-artikla.


Mikään huijaten tehty sopimus EI OLE oikeudellisesti pätevä.

Kuosmasen Antin tuhottu EU-kirja on merkittävä kirja huijausten tietolähteenä.

Jorma Jaakkola

[email protected]

Risto V. kirjoitti:

Suomessa ei mikään lainsäädäntö estä yrittämästä, mutta pienen maataloustuottajan on vaikea myydä tuotantoaan kun elintarvikkeiden jalostus on keskittynyt suuriin jalostusyksiköihin joita on hyvin harvassa. Pienten tuotantoerien kuljettaminen jalostukseen ei ole kannattavaa, joska jalostuslaitokset noutavat tuottajilta vain suuria eriä, eikä hinta jalostajalle itse tuotuna riitä kattaman kuljetuskustannuksia.

Vastaavasti pienten elintarvikejalostusyrityksen toiminta on käytännösä mahdotonta suuremmassa mittakaavassa, koska keskittynyt kauppa ostaa enimmäkseen suurilta elintarvikejalostajilta. Se on edullisempaa kuin pienten erien ostaminen useilta pieniltä elintarvikejalostajilta.

Suomessa on siis yrittämisen vapaus, mutta vain teoriassa. Käytännön tasolla se ei enää toimi.

Lue lisää

Risto V Kirjoitti:

"Suomessa on siis yrittämisen vapaus, mutta vain teoriassa. Käytännön tasolla se ei enää toimi."


Ei todellakaan toimi, koska lihan tuottajahinta on euron/kilo. Kuinka paljon menee rehua yhden kilon kasvattamiseen.


Viljan polttaminen hakelämmityksessä on öljyä edullisempaa.

Kaupan tiskillä em. raaka-aineista jalostetut tuotteet eivät ole laskeneet siitä ajasta, jolla tuottaja sai asiaakuuluvan hinnan tuotteestaan.



Onkohan olemassa mustia listoja, kenelle uusien maatalousrakennusten investointituet annetaan.


Siltä vaikuttaa esimerkiksi suursikaloiden osalta...


Muut pistävät rukkaset naulaan.

Miten käy sukupolvenvaihdokset?

Mielipidepankki kirjoitti:

Maatilamatkailu ei liene millään tavalla tuettua toimintaa. Käsittääkseni myös sellainen palvelutoiminta, mitä mm. Martti Vainio on harjoittanut Saarijärvellä ei ole tuettua. Saavatkohan kotiviinatilatkaan mitään tukea? Nämä ovat marginaalitoimintoja varmaankin, mutta käsittääkseni markkinaehtoisesti toimivia.

Puhut jatkuvasti näistä romahdutetuista tuottajahinnoista. Jos asia on niin vaikea juuri tältä osin, miksi ihmeessä MTK ei esim. vaikuttaisi siihen suuntaan, että tuista luovuttavaisiin ja mentäisiin vapaaseen maatalouskauppaan. Silloin ei kukaan romahduttaisi eikä sen takia tarvittaisi kompensaatioita. Kun tuottajat kilpailisivat vapaasti markkinoilla, ainoa hintojen romhaduttaja olisi silloin se, että kysyntä on pienempi kuin tarjonta.

Lue lisää

"Jos asia on niin vaikea juuri tältä osin, miksi ihmeessä MTK ei esim. vaikuttaisi siihen suuntaan, että tuista luovuttavaisiin ja mentäisiin vapaaseen maatalouskauppaan"

Vaikuttaako yhden MTK:n vaikuttaminen tälläiseen maailmanlaajuiseen järjestelmään. Tukijärjestelmät ovat olemassa ja kakikki maat hamuavat itselle mahdollisimman paljon tukia. Siinä kilvanjuoksussa on vain oltava mukana. Jos VTO ei siihen pysty vaikuttamaan, niin miten pienen maan MTK? Heh, on sinulla utopioita.

Maatalous on maailmanlaajuisesti säänneltyä yrittämistä. Ja tapahan on että joka sääntelee ja haluaa kuitenkin tuottaa omavaraisesti tai muutenkin elintarvikkeita, maksaa sääntelyn ja markkinahinnan välisen erotuksen.

Tässä on ihan turha tehdä Keskustan ja MTK:n vastaista propakandaa tällä asialla. Tässä leikissä on kaikki suomen poliittiset puolueet mukana. Tätä asiaa pidetään aina vaalien alla propakandamielessä esillä. Kuinka se Kokoomus ja Demarit onkaan kehunut kuinka hyvin ne ovat tukiaisia pystyneet neuvottelemaan tänne suomeen. No siitä voidaan tietenkin olla eri mieltä miten hyvin, mutta kuitenkin jokaisella puolueella se se asia on hyvin tärkeä.

Suurimmat "töpöt" tässä asiassa on olleet "sitoutumaton" maatalousminisreri, Kokoomuslainen maatalousmonisteri ja itse MTK:n puheenjohtaja.

Miten sinäkin silloin kerran kirrjoitit "Kepulainen maatalouysministeri petti" Olikohan jotenkin näin. Asia on vain niin että kun Maatalouspolitiikkasta halutaan Keskusatvastaista propakandaa ollaan välillä moittimassa Keskustaa siitä että ei osaa neuvotella ja sitten heti perään moititaan Keskustaa siitä että se "iltalypsää" näitä tukia.

Olisi mukava tietää vähän linjakkaammin mitä mieltä sinä ja monet muut kirjoittelijat näistä asioista ovat.

Mielipidepankki kirjoitti:

Olet oikeassa siinä, että Suomessa on yrittämisen vapaus eli jokaisella on oikeus harjoittaa elinkeinoaan siinä koossa kuin se sopii itselle. Näin pitää olla vastakin.

Eri asia on sitten kokonaan se, millaisia tiloja ja tuotantosuuntia yhteiskunnan pitäisi veromarkoillaan subventoida. Tähän subventioon tiloilla ei ole mitään ikimuistoista subjektiivista oikeutta, vaan se on EU:n ja kansallisen päätöksenteon sekä näiden kesken solmittujen sopimusten varassa. Tämä yhteiskunta määrittää sen tason, jolla tiloja subventoidaan, yrittäjä ei sitä tee, koska se ei kuulu hänelle, vaan niille, jotka lystin maksavat. Yrittäjä on siis vain veronmaksajan ja äänestäjän roolissa päättämässä tästä.

On selvää, että pitäisi päästä pois kaikenlaisista kuluttajahintavaatimuksista. Annetaan markkinoiden määritellä oikea hinta. Ja tätä markkinoiden hinnanmääritystä tulee helpottaa siten, että kaikenlaiset suojatullit puretaan välittömästi. Tällä tavalla päästään varmasti siihen, että jokainen toimiva tila voi sanoa olevansa kannattava, sillä normaalit yrityselämän kuoliniskut eli konkurssit pitävät huolen siitä, että kannattamattomat yritykset karsiutuvat pois joukosta.

Elintarvikkeiden kokonaishinta ei tällä tavoin varmasti tule kuluttajalle kalliimmaksi kuin nytkään. Nythän elintarvikkeen hinta on kuluttajahinta veronmaksajan maksama tuki. Maksettu tuki sisältää runsaasti löysiä kuten vientitukea, joten on oletettavaa, että vapailla markkinoilla kokonaishinta laskee. Rajasuojan poistaminen tarkoittaa myös hintojen laskua.

Ihmisillä on varaa kyllä ostaa ruokansa maailmanmarkkinahinnoilla. Ei mikään raha taivaasta tipu. Veronmaksajien tukieurot jäävät omaan taskuun ja se lisää kuluttajan ostovoimaa.

Euroopassa kyetään varmasti tuottamaan kannattavasti elintarvikkeita, kunhan epäterve markkinatalouden manipulointi lopetetaan.

Nykyinen maatalousjärjestelmä on johtanut esim. Suomessa siihen, että maataloutta harjoitetaan myös Pohjois-Suomessa, missä edellytykset ovat vielä surkeammat kuin Etelä-Suomessa. Uskoisin, että pääsääntö on se, että mitä etelämmäksi mennään, sen kannattavampaa maatalous on. Noin maalaisjärjellä ajatetuna nimittäin luonnonolosuhteilla luulisi olevan jokin vaikutus.

Elintarvvikkeiden hinnanvaihtelut on toisinaan otettu syyksi puolustaa tuettua maataloutta. Suuret hinnanvaihtelut ovat maailmalla nykyisin varsin harvinaisia. Jos jokin luonnonkatastrofi sattuu, hinnanvaihtelut ovat muodossa tai toisessa joka tapauksessa suuria, oli järjestelmä mikä tahansa. Jos hinnanvaihtelua halutaan yhteiskunnan toimesta tasata, se pitää tapahtua viimeisessä portaassa eli silloin, kun kuluttaja ostaa tavaran. Tähän löytyy varmasti verotuksellisia tms. keinoja.

Ylipäätään voi sanoa, että suurin osa suomalaisista tiloista ei toimi markkinaehtoisesti. Markkinaehtoisesti toimivia tiloja ovat ne, jotka eivät syystä tai toisesta saa tukia eli harjoittavat tiloillaan toimintaa, mikä ei ole tuettua. Tämä kertoo osaltaan siitä, että maatalousmallime on kokonaisuudessaan väärä ja Suomen karuihin luonnonoloihin soveltumaton.

Elintarviketuotantoa pitäisi poliitiikan ohjauksella toissijaistaa. Tällöin tuettua pitäisi olla pienviljelyn, osa-aikaviljelyn, harrasteviljelyn, luomuviljelyn, maisemanhoidon jne. Tuella pitäisi olla katto matalalla, jolloin tehotuotannosta päästäisiin eroon. Samalla päästäisiin eroon suurista investoinneista. Maanviljelytilan investoinnithan ovat suurimman osan vuotta käyttämättömänä.

Lue lisää

"Eri asia on sitten kokonaan se, millaisia tiloja ja tuotantosuuntia yhteiskunnan pitäisi veromarkoillaan subventoida. Tähän subventioon tiloilla ei ole mitään ikimuistoista subjektiivista oikeutta, vaan se on EU:n ja kansallisen päätöksenteon sekä näiden kesken solmittujen sopimusten varassa. Tämä yhteiskunta määrittää sen tason, jolla tiloja subventoidaan, yrittäjä ei sitä tee, koska se ei kuulu hänelle, vaan niille, jotka lystin maksavat. Yrittäjä on siis vain veronmaksajan ja äänestäjän roolissa päättämässä tästä."

Onko se ison tehotuottajan elintarvike jotenkin "arvokkaampaa" kuin sen pienen tuottajan?

Jos pieni tila tuotta osan omisjansa toimeentulosta siitä pienenstä viljelmästä, ei siinä pitäisi olla mitään ohjailua niin että sille pienelle ei maksettaisi samoja tukia kuin sille isommalle. Pieni tuottaja tuottaa suhteessa enemmän kuin iso. Tuottaa pieniä eriä suoraan kulutukseen ja saa parempaa hintaa kuin suuri. Massa tuottajan ongelma on juuri se että massatuotettu määrä on saatava markkinoille hinnalla millä hyvänsä. Pieni taas tuottaa sen mitä ne paikalliset markkinat vetävät. Tuotanomäärät ovat niin pieniä ja sovitettuja markkinarakoon niin että ei ole tarvetta niihin "dumppikauppoihin".

Tämä on pientuotanto tehokkain ja kannattavin osa maataloudenharjoittamista. Miksi siis "sortaa" näitä?

Mielipidepankki kirjoitti:

Olet oikeassa siinä, että Suomessa on yrittämisen vapaus eli jokaisella on oikeus harjoittaa elinkeinoaan siinä koossa kuin se sopii itselle. Näin pitää olla vastakin.

Eri asia on sitten kokonaan se, millaisia tiloja ja tuotantosuuntia yhteiskunnan pitäisi veromarkoillaan subventoida. Tähän subventioon tiloilla ei ole mitään ikimuistoista subjektiivista oikeutta, vaan se on EU:n ja kansallisen päätöksenteon sekä näiden kesken solmittujen sopimusten varassa. Tämä yhteiskunta määrittää sen tason, jolla tiloja subventoidaan, yrittäjä ei sitä tee, koska se ei kuulu hänelle, vaan niille, jotka lystin maksavat. Yrittäjä on siis vain veronmaksajan ja äänestäjän roolissa päättämässä tästä.

On selvää, että pitäisi päästä pois kaikenlaisista kuluttajahintavaatimuksista. Annetaan markkinoiden määritellä oikea hinta. Ja tätä markkinoiden hinnanmääritystä tulee helpottaa siten, että kaikenlaiset suojatullit puretaan välittömästi. Tällä tavalla päästään varmasti siihen, että jokainen toimiva tila voi sanoa olevansa kannattava, sillä normaalit yrityselämän kuoliniskut eli konkurssit pitävät huolen siitä, että kannattamattomat yritykset karsiutuvat pois joukosta.

Elintarvikkeiden kokonaishinta ei tällä tavoin varmasti tule kuluttajalle kalliimmaksi kuin nytkään. Nythän elintarvikkeen hinta on kuluttajahinta veronmaksajan maksama tuki. Maksettu tuki sisältää runsaasti löysiä kuten vientitukea, joten on oletettavaa, että vapailla markkinoilla kokonaishinta laskee. Rajasuojan poistaminen tarkoittaa myös hintojen laskua.

Ihmisillä on varaa kyllä ostaa ruokansa maailmanmarkkinahinnoilla. Ei mikään raha taivaasta tipu. Veronmaksajien tukieurot jäävät omaan taskuun ja se lisää kuluttajan ostovoimaa.

Euroopassa kyetään varmasti tuottamaan kannattavasti elintarvikkeita, kunhan epäterve markkinatalouden manipulointi lopetetaan.

Nykyinen maatalousjärjestelmä on johtanut esim. Suomessa siihen, että maataloutta harjoitetaan myös Pohjois-Suomessa, missä edellytykset ovat vielä surkeammat kuin Etelä-Suomessa. Uskoisin, että pääsääntö on se, että mitä etelämmäksi mennään, sen kannattavampaa maatalous on. Noin maalaisjärjellä ajatetuna nimittäin luonnonolosuhteilla luulisi olevan jokin vaikutus.

Elintarvvikkeiden hinnanvaihtelut on toisinaan otettu syyksi puolustaa tuettua maataloutta. Suuret hinnanvaihtelut ovat maailmalla nykyisin varsin harvinaisia. Jos jokin luonnonkatastrofi sattuu, hinnanvaihtelut ovat muodossa tai toisessa joka tapauksessa suuria, oli järjestelmä mikä tahansa. Jos hinnanvaihtelua halutaan yhteiskunnan toimesta tasata, se pitää tapahtua viimeisessä portaassa eli silloin, kun kuluttaja ostaa tavaran. Tähän löytyy varmasti verotuksellisia tms. keinoja.

Ylipäätään voi sanoa, että suurin osa suomalaisista tiloista ei toimi markkinaehtoisesti. Markkinaehtoisesti toimivia tiloja ovat ne, jotka eivät syystä tai toisesta saa tukia eli harjoittavat tiloillaan toimintaa, mikä ei ole tuettua. Tämä kertoo osaltaan siitä, että maatalousmallime on kokonaisuudessaan väärä ja Suomen karuihin luonnonoloihin soveltumaton.

Elintarviketuotantoa pitäisi poliitiikan ohjauksella toissijaistaa. Tällöin tuettua pitäisi olla pienviljelyn, osa-aikaviljelyn, harrasteviljelyn, luomuviljelyn, maisemanhoidon jne. Tuella pitäisi olla katto matalalla, jolloin tehotuotannosta päästäisiin eroon. Samalla päästäisiin eroon suurista investoinneista. Maanviljelytilan investoinnithan ovat suurimman osan vuotta käyttämättömänä.

Lue lisää

"Eri asia on sitten kokonaan se, millaisia tiloja ja tuotantosuuntia yhteiskunnan pitäisi veromarkoillaan subventoida. Tähän subventioon tiloilla ei ole mitään ikimuistoista subjektiivista oikeutta, vaan se on EU:n ja kansallisen päätöksenteon sekä näiden kesken solmittujen sopimusten varassa. Tämä yhteiskunta määrittää sen tason, jolla tiloja subventoidaan, yrittäjä ei sitä tee, koska se ei kuulu hänelle, vaan niille, jotka lystin maksavat. Yrittäjä on siis vain veronmaksajan ja äänestäjän roolissa päättämässä tästä."

Onko se ison tehotuottajan elintarvike jotenkin "arvokkaampaa" kuin sen pienen tuottajan?

Jos pieni tila tuotta osan omisjansa toimeentulosta siitä pienenstä viljelmästä, ei siinä pitäisi olla mitään ohjailua niin että sille pienelle ei maksettaisi samoja tukia kuin sille isommalle. Pieni tuottaja tuottaa suhteessa enemmän kuin iso. Tuottaa pieniä eriä suoraan kulutukseen ja saa parempaa hintaa kuin suuri. Massa tuottajan ongelma on juuri se että massatuotettu määrä on saatava markkinoille hinnalla millä hyvänsä. Pieni taas tuottaa sen mitä ne paikalliset markkinat vetävät. Tuotanomäärät ovat niin pieniä ja sovitettuja markkinarakoon niin että ei ole tarvetta niihin "dumppikauppoihin".

Tämä on pientuotanto tehokkain ja kannattavin osa maataloudenharjoittamista. Miksi siis "sortaa" näitä?

Viljelijät eivät todellakaan ehdi seuraamaan asioita, eteläisetkään.


Lähetin viime syksynä MTK-valtuuskuntalaisille emailia, että Korkeaoja ei voi mitään sille, milta pohjalta Härmälä sopi asioita Ahon hallituksen maatalousneuvottelijana.

Vain yksi emeritukseksi siirtynyt vastasi - ilmoittaen, ettei enää ole jäsen!



MTK:lla ei ole uskottavuutta niin kauan kuin maatalouden alasajon arkkitehti Esa Härmälä on puheenjohtajana.


141-tukien karu huijaustausta yksityiskohtineen löytyy Antti Kuosmasen tuhotusta EU-kirjasta.

Noita kirjoja on alkuperäisinä:

- Tiettävästi Erkki Liikasella. Tiedän sen siitä, että Paavo Väyrynen oli kysynyt asiaa Liikaselta.

- Satakunnan Kansassa haastatellun MTK-johtaja Markku Suojasen mukaan MTK-tietopalvelussa.

- Maaseudun tulevaisuuden pt Lauri Kontron kirjahyllyssä.

- Lisäksi ainakin kahdella MTK-toimihenkilöllä on ko. kirja.
Tästä voi olettaa, että myös Esa Härmälällä on oma kirjansa, samoin toiminnanjohtaja Paavo Mäkisellä.


Viljelijä ei kuitenkaan saa lukea, miten huijaus tehtiin!

Sunnuntaina lähestyin neljää MTK-valtuuskunnan jäsentä puhelimitse ja emaililla. Kaksai heistä oli kokouksen koollekutsujia.


Uutisten mukaan Kuosmasen kirja ja huijaustausta ei ollut esillä eilisessä kokouksessa.


Minulla on ollut Kuosmasen kirjan kopiot jo yli 2 1/2 vuotta.

Kukaan viljelijöistä ei tunnut välittävän elinkeinonsa hävittämisen taustasta.


Ota Heikki K yhteyttä!

Yhteydenottoja odotellen

Jorma Jaakkola
[email protected]

Jorma Jaakkola kirjoitti:

Viljelijät eivät todellakaan ehdi seuraamaan asioita, eteläisetkään.


Lähetin viime syksynä MTK-valtuuskuntalaisille emailia, että Korkeaoja ei voi mitään sille, milta pohjalta Härmälä sopi asioita Ahon hallituksen maatalousneuvottelijana.

Vain yksi emeritukseksi siirtynyt vastasi - ilmoittaen, ettei enää ole jäsen!



MTK:lla ei ole uskottavuutta niin kauan kuin maatalouden alasajon arkkitehti Esa Härmälä on puheenjohtajana.


141-tukien karu huijaustausta yksityiskohtineen löytyy Antti Kuosmasen tuhotusta EU-kirjasta.

Noita kirjoja on alkuperäisinä:

- Tiettävästi Erkki Liikasella. Tiedän sen siitä, että Paavo Väyrynen oli kysynyt asiaa Liikaselta.

- Satakunnan Kansassa haastatellun MTK-johtaja Markku Suojasen mukaan MTK-tietopalvelussa.

- Maaseudun tulevaisuuden pt Lauri Kontron kirjahyllyssä.

- Lisäksi ainakin kahdella MTK-toimihenkilöllä on ko. kirja.
Tästä voi olettaa, että myös Esa Härmälällä on oma kirjansa, samoin toiminnanjohtaja Paavo Mäkisellä.


Viljelijä ei kuitenkaan saa lukea, miten huijaus tehtiin!

Sunnuntaina lähestyin neljää MTK-valtuuskunnan jäsentä puhelimitse ja emaililla. Kaksai heistä oli kokouksen koollekutsujia.


Uutisten mukaan Kuosmasen kirja ja huijaustausta ei ollut esillä eilisessä kokouksessa.


Minulla on ollut Kuosmasen kirjan kopiot jo yli 2 1/2 vuotta.

Kukaan viljelijöistä ei tunnut välittävän elinkeinonsa hävittämisen taustasta.


Ota Heikki K yhteyttä!

Yhteydenottoja odotellen

Jorma Jaakkola
[email protected]

Lue lisää

Lähetin neljälle MTK-valtuuskunnan jäsenelle sunnuntaina sähköpostia:


Hei!

Härmälän viime kevään toimet eivät ole mitään tämän viestin asioiden rinnalla.



Viime syksynä Härmälälle lähettämiini asioihin olen saanut lisää materiaalia.

Härmälän toimet maatalouden alasajon arkkitehtinä Ahon hallituksessa eivät todellakaan ole omiaan lisäämään jäsenten luottamusta MTK:n puheenjohtajaan.

Kirjoitukseni perustuu Antti Kuosmasen tuhotun kirjan antamiin vinkkeihin ja vinkkien perusteella UM:stä, MMM:stä ja VNK:sta saamiini asiakirjoihin (pari mapillista).



Avainasiat maanantain kokouksessa ovat mielestäni


1. MTK-veteraani Lauri Kuosmasen pojan, keskeisen EY/EU-neuvottelijan Antti Kuosmasen tuhottu EU-kirja
Suomen tie EU:n jäseneksi

2. Kansanäänestyslain teksti:
Pitäisikö Suomen liittyä Euroopan unionin jäseneksi NEUVOTELLUN SOPIMUKSEN MUKAISESTI?

3. Kuosmasen kirjan yksityiskohtaiset paljastukset.

4. Esa Härmälän toimet Suomen maatalouden alasajon arkkitehtina Ahon hallituksen maatalousneuvottelijana.




Em. kohdat syvennetysti

Kohta 1: Kuosmasen tuhottu kirja

Kuosmanen kertoi, että antaisi painaa suomenkielisen uudelleen, jos joku ryhtyy kustantajaksi.


Eikös MTK voisi kustantaa kirjan, joka löytyy MTK:sta ja sitä lähellä olevilta, mutta viljelijä ei saa lukea sitä?



Miksi kyseisiä alkuperäisiä kirjoja on

johtaja Markku Suojasen Satakunnan Kansalle antaman tiedon mukaan MTK:n tietopalvelussa sekä
Maaseudun Tulevaisuuden pt Lauri Kontron kirjahyllyssä ja eräillä MTK-laisilla toimihenkilöillä!

Tästä voi päätellä, että myös Esa Härmälällä on oma kirjansa. Samoin Paavo Mäkisellä.

Halusiko Härmälä kirjan tuhottavaksi?

Ainakin muutamat asiat ovat Härmälälle todella kiusallisia.


Todiste siitä, että Kuosmasen kirja oli myyty Tampereen kaupunginkirjastoon löytyy netistä kirjan luettelokortista.

Tampereen kaupungin arkistosta pitäisi löytyä kuitti kirjan hinnan palauttamisesta.


Kohta 2: Kansanäänestyslaki NEUVOTELLUN SOPIMUKSEN MUKAISESTI


141-artiklan tulkinnat elävät edelleen. Ongelmaa 141:stä siirretään eteenpäin vuoteen 2006. Aivan kuten tehtiin vuonna 1994 Erkki Liikasen ideoimana, jolloin 141-tulkintaa tarkasteltaisiin vasta 1996!

Mikä oli neuvoteltu sopimus?

Komission suomalaistulkinnan vesittämä julistus lienee Julistus 35, jonka hälyttävän viestin suomalaiset lakaisivat maton alle.

Mikään huijaten tehty sopimus ei ole oikeudellisesti pätevä.

Raskauttavaksi asian tekee kansanäänestyslain tekstin mukaan tapahtunut vaalipetos.



Kohta 3: Kuosmasen kirjan yksityiskohtaiset paljastukset.

Kuosmanen kertoo asiat yksityiskohtaisesti ja kiittelee alkukirjoituksessaan Ulkoministeriötä, ettei se lähtenyt sensuroimaan sitä, josta hän halusi kirjoittaa. Kuosmanen kirjoittaa, etteivät UM:n asiakirjat, joihin kirjansa perustuu, vielä ole julkisia.

Lisäksi Kuosmanen kiittelee kirjansa kustantaneen Ultima Thule Oy:n omistajia Matti ja Pekka Vuoriaa, jotka ottivat taloudellisen riskin kirjastaan.
Eli kuka maksoi Ultima Thulelle kirjan tuhoamisen?



Kohta 4: Esa Härmälän toimet Suomen maatalouden alasajon arkkitehtina Ahon hallituksen maatalousneuvottelijana.

Lähtökohtana, jota alla olevassa viestissäni Härmälälle ei ole on Härmälän muistio 30.12. 1992.

Ko. muistio on merkittiin salaiseksi.

Siirtymäkausiajatuksella joka ko. muistiossa oli, ei pitkäaikaisuutta Etelä-Suomen maatalouteen saa.
Tammikuussa 1993 kokouksessa ollut Härmälän muistio piti sisällään 12 vuoden siirtymäkauden:

- Viiden vuoden tuottajahintojen sopeuttamiskauden asteittain alentamalla.

- Seitsemän vuoden investointitukijakson.


Edellä mainitusta Kuosmanen kertoo, että neuvottelijoiden olisi pitänyt tuolloin huomata, että Portugali, Espanja ja I-Saksakin menivät äkkirysähdyksellä suoraan CAP:iin.



Mielenkiintoinen tieto on, että maatalousneuvotteluja käytiin kaksilla raiteilla, koska Suomen neuvotteluvaatimukset eivät edenneet komission odottamalla tavalla toukokuussa 1993.

Kuka kävi epäviralliset neuvottelut?

Mauno Koivisto suurlähettiläs Erkki Liikasen kautta?

Härmälä kävi viralliset neuvottelut, joista tarkemmin hänelle lähettämässäni viestissä alempana.



Maratonistunnon jälkeen (1.3.1994) perustettiin liittymislain tekstejä laatimaan alatyöryhmä.

Härmälä tietenkin johti tuota ryhmää.
Ryhmä perustettiin 141:n tulkinnallisuuksien kirjaamiseksi EU:n vaietun julistuksen vaatimalla tavalla sopimuksen kirjaamiseksi lakitekstiksi eli 141-artiklaksi?

Työryhmä kokoontui 27.3. - 8.4. 1994 välisenä aikana. UM:n arkistossa olevat asiakirjat maksavat 100 euroa. En aio niitä viljelijöiden puolesta maksaa. Ne ehkä kertoisivat paljon Härmälän toimista.



Tuo kirja, josta Härmälälle kerroin, tehtiin CD-kirjaksi viime syksynä, mutta se on pahasti päivittämättä.

Osuuttani siinä on noin 30 A4 luiskan verran.
Kirja on netissä sivulla www.promerit.net.


Päivitetyn version lähetän word-tekstinä pyydettäessä.


Ottakaa huomisessa kokouksessa Kuosmasen kirja ja Härmälän muut tekemiset ykkösjutuksi.


Muistakaa avata liite!

Yhteistyöterveisin

Jorma Jaakkola