Millainen oli sinulle vuosi 2012? Miten on kulunut tämä kohta puoleen ehtinyt vuosi?
Ajatteletko, että olisi pitänyt tehdä jotakin toisin, vai teitkö oikeat valinnat?
Toteutuivatko unelmasi vai särkyivätkö ne?
Oliko mennyt vuosi vain yksi vuosi muiden joukossa, vai saavutitko jotakin enemmän?
Ajatteletko, että olisi pitänyt tehdä jotakin toisin, vai teitkö oikeat valinnat?
Toteutuivatko unelmasi vai särkyivätkö ne?
Oliko mennyt vuosi vain yksi vuosi muiden joukossa, vai saavutitko jotakin enemmän?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Viimeksi ollut onnellinen/onneton: tänään. Olenko päässyt tavoitteesini? En.
Vuosi 2012 alkoi paremmin, mutta loppuvuosi oli yhtä tuskaa. Varmasti yksi vaikeimmista vuosistani ikinä.
Ehkä jotakin olisi pitänyt tehdä toisin, mutta en tiedä vieläkään miten.
Jotakin särkyi, saavutin tuskin mitään. Vai voinko joskus vuosien päästä todeta, että sain sentään siltäkin vuodelta jotain. En tiedä vielä.
Loppuvuosi vaikea monestakin syystä.
En ole ollut varmaan oikeastaan koskaan onnellinen. Viime vuosi oli yhtä paha kuin muutkin vuodet, viimenenkin tuttava antoi ymmärtää ettei mun seura enää paljoa kiinnosta ja eikä olla viime vuoden jälkeen nähty enää kertaakaan. Vuosiin ei ole unelmia ollut, ne särkyi jo vuosia sitten. Olenkin pikkuhiljaa totutellut ajatukseen oman käden kautta lähtemiseen, pitäis vaan löytyä lisää rohkeutta kun olen liian nössö. Mutta ehkä parun vuoden päästä olen saavuttanut tuon tavoitteen ja pukkaan horsmaa hautausmaalla, enkä ole enää kellekään millään tavalla häiriöksi :)
Tänäänkin. Kun on lapsia, on syitä olla joka päivä onnellinen. Jokainen vanhempi varmaan tietää, millaisia onnenaiheita lapset tuovat joka päivä naurullaan, haleillaan ja hauskoilla huomioillaan. Oma isä/äiti on se "kiltein", "mukavin", "paras", "ihanin"... Kun pitää lasta sylissään, pitää todellista ja aitoa onnea.
Vuosi 2012 piti sisällään onnen ja surun kyyneleitä, iloa ja ikävää.
Välillä ollaan kyllä myös maailman kamalimpia ja typerimpiä... varmaan sitä useammin, mitä vanhemmasta lapsesta on kyse ;)
Olen ihan helvetin onneton joka ikinen päivä. Suurimman osan elämääni olen kärsinyt masennuksesta. Viimeksi eilen oli taas todella paska olo, makasin vain sängyssä kuolleena, kuin kala. Itkin vain vasten tyynyä ja odotin, että kuolema korjaa sadon.
Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, vaikka luulin kuolevani siihen paikkaan. Ajattelin hakea rauhottavat apteekista ja tappaa itseni niillä ja viinalla. Nyt on taas jo parempi olo. Ehkä itkeminen auttoi.
joku hyvä ystävä joka auttaisi sinua pahojen päivien yli. Ei kukaan jaksa yksin.
Tässä vastaus...
http://www.youtube.com/watch?v=nLZuzBdGF_g
jaa-a, olisko ollut joskus 2007-8? sen jälkeen kaikki on mennyt päin helvettiä.
Mä oon onneksi "vähän onnellinen" aina, kun ottaa elämän rennosti stressaamatta, ei tarvitse mitään surra ja murehtia;)
Vastaan lyhyesti:)
Millainen oli sinulle vuosi 2012?
- Vuoristorataa
Miten on kulunut tämä kohta puoleen ehtinyt vuosi?
- Hyvin ja liian nopeasti
Ajatteletko, että olisi pitänyt tehdä jotakin toisin, vai teitkö oikeat valinnat?
- Tein oikean valinnan lopulta
Toteutuivatko unelmasi vai särkyivätkö ne?
- Toteutuivat ja sitten särkyivät
Oliko mennyt vuosi vain yksi vuosi muiden joukossa, vai saavutitko jotakin enemmän?
- Löysin ensirakkauteni
2012, olin onnellinen sen jälkeen, odotan vain, milloin tapaamme,,
onkos treffit sovittu jo ? Meinaan, ettet turhaa venaile..
Viime vuoden alku aika lailla tasaista taaperrusta, loppu vuosi toi mukavat tuulahdukset sydämmeen ;)..pitkästä aikaa, tämä vuosi..hmm..tammikuun alku, olin hetken onnellinen ja sitten meni taas päin persettä..no, nyt en tiedä, kai se on jotenkin taaplattava :/
2012 särkyi useampi unelma. tämä vuosi ratkaisujen/ pätösten vuosi.. ensi vuosi sitten ilmeisesti rakennuksen/ korjausten vuosi. kaikki kuuluu elämään. en kuitenkaan halua ajatella että kestäisin mitä vain, koska silloin hyväksyisin itselleni tapahtuvaksi mitä vain. epäilen että minusta on tullut realistisempi ja pelokkaampi.
Kiteytettynä: olen oppinut näyttelemään hänelle ja kaikille muillekin. Rakastan häntä, mutta on kuin filmi pyörisi eteenpäin ilman mun sydäntä. Rakastan häntä niin paljon, että jos hän tietäisi sen lämmön mun ajatuksissa häntä kohtaan, varmaan kärventyisi... mutta elän ja puhun kuin en välittäisi. Tuntuu todella
pahalta. En ymmärrä, miten olen jaksanut kaikki nämä kuukaudet.
kun sain "testata"jotain sellaista mitä ei ollut 50 vuoteen tapahtunut ;D
Millainen oli sinulle vuosi 2012?
- aikamoista helvettiä
Miten on kulunut tämä kohta puoleen ehtinyt vuosi?
-luulin, että viimevuosi olisi ollut pahin aallonpohja, väärässä olin.
Ajatteletko, että olisi pitänyt tehdä jotakin toisin, vai teitkö oikeat valinnat?
-parhaani yritin, mutta en tiennyt todellisuutta, joten en osannut tehdä oikeita valintoja, ketjureaktio jatkuu edelleen.
Toteutuivatko unelmasi vai särkyivätkö ne?
-särkyivät, jopa kaikki ne, joiden luulin olevan hyvällä pohjalla.
Oliko mennyt vuosi vain yksi vuosi muiden joukossa, vai saavutitko jotakin enemmän?
-olen ainakin oppinut, liikaakin
Olen pahoillani puolestasi.
Vuosi 2012 oli paras vuosi ja samalla pahin. Ehdottomasti molempia. Unelmat särkyivät yksi kerrallaan. Palasiksi. Käteen jäi hyviä muistoja ja todella pahoja. Tuskallisiakin. Toimin vastoin periaatteitani, luovuin unelmistani. En vain kerran, vaan kahdesti.
Kulunut puoli vuotta. Tasaista alamäkeä. Yrityksiä korjata, yrityksiä palata siihen mitä oli useammallakin elämän osa-alueella. Muutamia huonoja valintoja, mutta osaisinko/ voisiinko silti toimia toisin.
Toivo saa ihmisen ponnistelemaan käsittämättömissäkin tilanteissa. Kovasta päästä kärsii koko ruumis. Nyt luovuttanut. Ei silti toivoton. Oppi on arvokkainta, mitä tästä mukaan otetaan. Kaikki murenee pikku hiljaa. Ehkä jotain hyvää syntyy vielä. Jää nähtäväksi. Paluuta ei ole.
Tuo sana "Toivo" lämmittää sydäntäni.. jos saan vielä lisää lapsia ..olenkin ajatellut, että siinäpä soma nimi poika lapselle.. Toivo tai.. :)
Vuonna 2010 muutaman kirjoitetun hetken.
Jos en olisi minä, en olisi tehnytkään asioita, joita olen tehnyt.
Itseasiassa ei mulla ole ollut unelmia.
Joitakin tavoitteita, mutta ei varsinaisesti unelmia. Haasteita ja mittaa itsestäni kyllä.
Taidan olla lopultakin vain pelkuri, koska oikeasti en usko, että minulle on tarkoitettu mitään onnea. Että en ole ansainnut sitä. Tämä taitaa olla lopulta se totuus. Pelkään kateutta muissa. Sen kohteena on ikävä olla, jos se tulee lähimpien taholta. Tiedän, mitä kateus pahimmillaan on.
Olen ollut asiasta psykiatrin puheilla ja hän sanoi heti, että kyseessä on katala kateus, joka kohdistui minuun. Minä en saisi menestyä. Minun kuuluu kärsiä, jotta ymmärtäisin, mistä kaikesta joku muu on jäänyt paitsi.
vastaan...2012 oli paras vuosi, olin onnellinen...Eräs mies taisi viedä sydämeni...mutta unelmani ei toteutunut...Tammikuusta olen ollut onneton ja mikään ei tunnu miltään...Pakko kuitenkin yrittää näyttää että kaikki on hyvin...vaikka sydän itkee...