Olen 19-vuotias tyttö ja mennyt rakastumaan juuri 51-vuotta täyttäneeseen karismaattiseen mieheen.
Olen aina ollut itseäni paljon vanhempiin päin mutta kuten kaikki muutkin suhteet, tämäkin alkoi pelkällä seksillä. Kuitenkin jotain tapahtui ja jossain vaiheessa huomasin olevani ihastunut kyseiseen mieheen ja nyt tuntuu että olen ensimmäistä kertaa rakastunut, en vain millään uskalla sanoa sitä ääneen. Tapasin hänen tyttärensä muutama viikko sitten ja nyt hän on tavannut myös vanhempani.
Osan mielestä olen ihan täys sekopää mutta olen vaan ajatellut että jos minä ja tämä mies ollaan onnellisia, ja kaikki perheenjäseneni hyväksyvät asian täysin niin onko siinä sitten mitään niin ihmeellistä? Olen kuitenkin realisti ja ajattelen ettei me olla loppuelämä yhdessä, vaikka se ajatus harmittaakin nyt ihan kamalasti..
Kertokaa mielipiteitänne, tämä asia kun hämmentää itseänikin aika paljon
Olen aina ollut itseäni paljon vanhempiin päin mutta kuten kaikki muutkin suhteet, tämäkin alkoi pelkällä seksillä. Kuitenkin jotain tapahtui ja jossain vaiheessa huomasin olevani ihastunut kyseiseen mieheen ja nyt tuntuu että olen ensimmäistä kertaa rakastunut, en vain millään uskalla sanoa sitä ääneen. Tapasin hänen tyttärensä muutama viikko sitten ja nyt hän on tavannut myös vanhempani.
Osan mielestä olen ihan täys sekopää mutta olen vaan ajatellut että jos minä ja tämä mies ollaan onnellisia, ja kaikki perheenjäseneni hyväksyvät asian täysin niin onko siinä sitten mitään niin ihmeellistä? Olen kuitenkin realisti ja ajattelen ettei me olla loppuelämä yhdessä, vaikka se ajatus harmittaakin nyt ihan kamalasti..
Kertokaa mielipiteitänne, tämä asia kun hämmentää itseänikin aika paljon
Vastaukset 16
Vanhimmat
erittäin paheksuttavaa ja tuomittavaa. Järkyttävää, että annat vanhan äijän ohjailla itseäsi.
Varmaan tiedät itse ja olet arvioinut ja punninut hyvät ja huonot puolet. Ehdottomasti hyväpuoli on, jos olette kumpikin vapaita. Noin iso ikäero tuo varmasti käytännön ongelmia ajan kanssa. Tosi hankala lahteä mitään sanomaan, kun ainakaan tunteillesi et voi mitään. Olet kyllä tosi nuori vielä. Itse tuossa iässä kuvittelin, että mies, jonka kanssa olen on mahdollinen avioehdokas jonka kanssa haluaisin viettää mahdollisesti loppuelämäni.. Mietityttää tuo, kun kerroit, että ette ole yhdessä kuitenkaan kauaa. Herättää kysymyksiä. Voiko asian ajatella noin kevyesti? Kuinka kauan on kauan tai vähän?
Vapaita ollaan tietysti. Lähinnä tuo lyhyt aika viittasi siihen että yritän kuitenkin pitää jalat maassa ja osaan ajatella realistisesti :) Eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu mutta kuitenkin, hänellä on kokonaan oma elämänsä ja mulla vasta alkamassa. Ehkä vain pitää elää päivä kerrallaan ja katsoa mitä tapahtuu
Tää on taas se Provogueen, joka tehtailee eri palstoille näitä älyttömiä juttuja ja kalastelee itselleen huomiota. "15 min julkisuus" ruokkii hänen olematonta itsetuntoaan.
Itsellä oli suhde pari vuotta sua vanhempana n. 50-vuotiaan miehen kanssa. Ihastuin häneen ja hän minuun. Sitä kesti pari kuukautta. En ilmeisesti ollutkaan niin rakastunut kun alkoi sitten ahdistamaan miehen rakkauspuheet, ja lopetin homman siihen. Ikäero ei haitannut mut mies oli väärä.
Turha ehkä miettiä vielä mitään loppuelämää, olet kuitenkin aika nuori.
36v nainen rakastui 11v poikaan, tulos on se, että "mies" joutui lastensuojeluun. Tässä esimerkki mitä järjettömät ikäerot on.
Kannattaa miettiä, haluatko esimerkiksi lapsia ja haluaako mies lapsia. Tällainen asia voi olla ihan ratkaiseva, jos toinen ei enää halua lapsia ja nuorempi haluaa. Toinen asia on opiskelu. Kestääkö suhde esimerkiksi sen, että vaihdat paikkakuntaa opiskelun takia. Kolmas asia, jota kannattaa miettiä, että mitä teette, kun mies on ehkä kymmenen vuoden kuluttua eläkkeellä ja sinä vielä työelämän parhaimmassa vaiheessa. Haluaako mies silloin elää vielä sinun työelämän rytmisi mukaan. Kommentit vanhuksen hoidosta kannattaa jättää aika omaan arvoonsa, koska kukaan ei tiedä, milloin kuolee. Se voit olla ihan yhtä hyvin sinä, joka kuolee miestäsi aikaisemmin.
Kannattaa seurustella muutama vuosi ja katsoa sitten, miten asiat kehittyvät. Rakkaus on tärkeintä, ikäero ei sinänsä ole mitenkään ongelma.
On täysin ymmärrettävää ja normaalia, että olet hämilläsi isosta ikäerosta. Muistan kun itsekin olin 18-vuotias ja tapasin itseäni myös noin 32 vuotta vanhemman miehen, olin hyvin sekaisin voimakkaista tunteistani häntä kohtaan, mietin ikäeroa jne, mutta tunteet veivät mukanaan. Nyt olen 25-vuotias ja olemme edelleen hyvin läheisiä ystäviä tämän miehen kanssa ja hänen kanssaan on niin luonnollista, ettei sitä ikää mieti laisinkaan. Se, ettemme seurustele johtuu muista syistä kuin ikäerosta. Anna tunteiden viedä ja älä ajattele liikaa mitä muut ajattelevat vaan kuuntele itseäsi mitä sinä haluat, tämä on sun elämäsi ja elä se niin kuin itse haluat. Aika näyttää mitä teidän välille oli tarkoitettu!
ikäero tulee olemaan ongelma jossain vaiheessa, meillä miehen kanssa 10- vuotta olin 17- vuotias, kun aloin hänen kanssaan olemaan, lapset aikuisia, nyt ei enään mitään yhteistä, hän nin vanhanaikainen, meidän elämän katsomuksemme ihan erilaisia, aion ottaa eron, rakastan 10-vuotta nuorempaa..
oliko sulla ihan terve suhde isääsi vai halusko se aina sun paijaavan sen karvamatoa
Ihan ovela työnjako teiltä kyllä. Ukkeli saa nuorta reikää ja tytteli pääsee leikkimään ikäistään vanhempaa. Ai et ole ajatellut, että olisit hänen kanssaan lopullisesti? Kenties siihen saakka, että olet päässyt käyttämään hänen rahansa? Ihan oikeasti, vaikka kuinka yrittäisit uskotella itsellesi, että ikäisesi pojat ovat sinulle liian epäkypsiä, niin olet itse ihan samalla tasolla.
ovat kaikkein tärkeintä.
Meistä tulee sitä
mitä ajattelemme.
- Buddha
Olet oikeassa, lähdenpäs tästä tuhlaamaan rakkaani rahoja ja ostamaan sitä paljon puhuttua kypsyyttä :)
Claudia! Onpas siinä helkkarin ruma nimi!
Buddha taisi olla pedofiili.
72vuotias mies!!!