En näe suhdettamme oikein selkeästi enää. Olemme olleet jo 10 vuotta naimisissa ja lapsia on kolme. Tavallaan pidän miehestäni. Hän on paljon lasten kanssa, osallistuu kotitöihin eikä vietä aikaa kapakoissa ym. Mutta sitten on se toinen puoli, hän on aikas mustasukkainen. Hän ei pidä siitä jos satun joskus harvoin puhumaan jonkun miehen kanssa. Ravintolaan ystävien kanssa iltaa viettämään hän ei päästä. Jos joskus sanon että olisi kiva mennä, hän mainitsee heti että lähde sitten kokonaan hänen elämästään jos kapakat ovat niin tärkeitä. Eivätkä ne ole, mutta joskus olisi kiva laittauta ja päästä tyttökavereiden kanssa tuulettumaan. Tiedän myös ettei hän kuitenkaan päästäisi minua lähtemään hänen elämästään.. siitä seuraisi kamala raivoaminen. Suuttuessaan hän on aika pelottavakin. Ei hän suorastaan lyö vaan ravistelee, tönii ja käsittelee kovakouraisesti. Sitä tapahtuu harvoin, mutta silti se ahdistaa minua. Tämä ei ehkä kuulosta pahalta...enkä oikein enää itsekkään tiedä olenko ehkä liiankin vaativa, koska muuten asiat ovat kunnossa. Mitä mieltä te olette, meneekö hän liian pitkälle??
Missä kulkee raja?
Onnellinen??
52062
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Menee. Kyllä suhteen pitäisi perustua molemminpuoliseen kunnioitukseen ja vapaaehtoisuuteen. Kuulostaa ihan parisuhdeterapiamatskulta teidän suhteenne.
Ei raivoaminen, töniminen ja ravistelu kuulu terveeseen suhteeseen.
Ei tollasta tönimistä ym. tarvi kellään sietää. Se ei ole ollenkaan toista kunnioittavaa käytöstä. Se on jonkinlainen alistamisen tehokeino. Kannattaa keskustella nuista häiritsevistä asioista miehesi kanssa. Myös siitä,että eikö olisi ihan kohtuullista,että pääsisit edes vaikka kerran kahdessa kuukaudessa tuulettumaan ystäviesi kanssa. Tehkää jotain sopimuksia,miehesi saa jotain hänelle tärkeää ja sinä voit käydä ulkona ystävien kanssa.
jos ei asioista puhuta kunnolla, ja ihan normaalilla puheäänellä,niin ei toimi.
Nosta kissa pöydälle,ennenkuin on myöhäistä. Voisin kuvitella,että myös miehesi tarvitsee välillä tuulettumista.
Väkivaltaa se on ravisteleminenkin. Ja kyllä toisella pitää olla oikeus joskus mennä ilman puolisoakin, miehesi on sairaalloisen mustasukkainen. Tee asia selväksi ja kysykää esim. yhdessä muiden pariskuntien mielipiteitä, niin ehkä se jotain tajuaa. Älä alistu, vaan pidä oma pääsi.
Kuulostaa hyvin tutulta...Minulla on hyvin samanlainen mies. Päälle päin (tutuille ym.) hän vaikuttaa todella mukavalta mutta kun olemme kahden, kaikki muuttuu... Mieheni tekee reissuhommia (hän on töissä Helsingissä) ja näemme vain noin pari kertaa kuukaudessa ja silloin tällöin lomilla, odotan kauan häntä ja kun hän tulee kotiin niin hän syyttää minua että olisin pettänyt ym. vaikka minunhan sitä olisi syytä pelätä. Meillä yksi lapsi, eikä "yksinhuoltajana" oleminen ole helppoa.