Minulla on todella suuri ongelma. En oikeastaan tiedä että miten helvetissä tuun selviämään tässä elämässä, joten toivoisin että joku osaisi jotain neuvoa antaa.
Olen nuori nainen, ja jotenkin oon niiiin paljon pään sisäisiä ongelmia että en oikeen tiedä mistä kertoisi tai edes aloittaisi. Ihan näin alkuun, olen kyllä päällepäin melko normaali että en ole mikään hullu!:D
Minulla on tapahtunut viime vuosina asioita, jotka on oikeesti pistäny miettimään että onko tää elämä enää edes elämäsin arvoista. Reilu vuosi sitten oli todella paha masennus vaihe, mistä tosin en siis mitään diagnoosia saanut, mutta kyllä osaan itsekkin päätellä jos tunteeet on vuoden putkeen vuoroin surua, haikeutta, vihaa, raivoa, katkeruutta, toivottomuutta...jne. Nytten olo on siihen nähden toki parempi, mutta silti....
On hetkiä, milloin olen todella iloinen, nään tulevaisuuteni oikeasti hyvänä, jotenki on semmone aikalailla hyvä olo. Ja sitten taas on hetkiä milloin olen ihan täysin todella surullinen, haikea, ikävöivä, itkeskelevä.. tai sitten todella vihainen, katkera ja pettynyt, jollon tekisi mieli vaan saada pää niin sekasin että huhhuh. Ja sitten vielä kaikkea tuolta väliltä.
Jokaisen ihmisen elämään tottakai kuuluu niin iloa kuin suruakin, mutta voiko tälläinen olla enää normaalia? Kun välillä oon niin ilonen että tekee mieli vaan nauraa laulaa ja tanssia, ja sitten jopa saman päivän aikana huomaan itseni harkitsevan jopa itsemurhaa. Ja siis ilman alkoholia myös.
Kiitos jos joku viitsisi edes vähän auttaa.
Olen nuori nainen, ja jotenkin oon niiiin paljon pään sisäisiä ongelmia että en oikeen tiedä mistä kertoisi tai edes aloittaisi. Ihan näin alkuun, olen kyllä päällepäin melko normaali että en ole mikään hullu!:D
Minulla on tapahtunut viime vuosina asioita, jotka on oikeesti pistäny miettimään että onko tää elämä enää edes elämäsin arvoista. Reilu vuosi sitten oli todella paha masennus vaihe, mistä tosin en siis mitään diagnoosia saanut, mutta kyllä osaan itsekkin päätellä jos tunteeet on vuoden putkeen vuoroin surua, haikeutta, vihaa, raivoa, katkeruutta, toivottomuutta...jne. Nytten olo on siihen nähden toki parempi, mutta silti....
On hetkiä, milloin olen todella iloinen, nään tulevaisuuteni oikeasti hyvänä, jotenki on semmone aikalailla hyvä olo. Ja sitten taas on hetkiä milloin olen ihan täysin todella surullinen, haikea, ikävöivä, itkeskelevä.. tai sitten todella vihainen, katkera ja pettynyt, jollon tekisi mieli vaan saada pää niin sekasin että huhhuh. Ja sitten vielä kaikkea tuolta väliltä.
Jokaisen ihmisen elämään tottakai kuuluu niin iloa kuin suruakin, mutta voiko tälläinen olla enää normaalia? Kun välillä oon niin ilonen että tekee mieli vaan nauraa laulaa ja tanssia, ja sitten jopa saman päivän aikana huomaan itseni harkitsevan jopa itsemurhaa. Ja siis ilman alkoholia myös.
Kiitos jos joku viitsisi edes vähän auttaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin ja tosta jäi vielä puuttumaan yksi todella olennainen asia, elikkä siis todella usein vallitseva "epätodellinen olo", joka oli vielä noin 2 kk sitten jopa 90% valveilla olo ajastani. Eli siis vaikka teen kaikkea normaalia ja mikä muiden mielstä tuntuukin ihan tavalliselta, niin todellisuudessa olo on todella outo ja jotenkin sellainen kuin en olisi tässä maailmassa. Ihan kuin katsoisin elokuvaa, näkisin unta ym. Ja välillä ympärillä olevien ihmisten keskustelut tuntuvat jänniltä, jopa niin oudoilta että rupean nauramaan.
Voi olla että olet luonteeltasi ihminen jolla mieliala heilahtelee laidasta laitaan ja toiset ovat sitten meitä joilla on on tasapaksua eii kovin eufoorista mutta ei masennustakaan.
lueppa semmosesta kun yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.mulla todennäkösesti sama vaiva.