Kärsin pakkoajatuksista, häiritsevistä, paikkaansapitämättömistä ajatuksista.
Lukiossa saatoin ajatella opettajalle että rakastan häntä vaikka en rakastanut ja hän oli semmoinen vanha kurppa. Tiesin ettei opettaja tiedä ajatuksiani mutta punastuin silti. Ajattelen ihmisten seurassa usein jotain sopimatonta ja häpeän sitä.
Jos yritän olla ajattelematta "vaaleanpunaista elefanttia" ajattelen sitä varmasti. Kun näen kadulla lintuja, ajattelen niiden potkimista vaikka pidän eläimistä. Minulle tulee nykyäään inhottavia ajatuksia koirien näkemisestä vaikka rakastan koiria.
Saatan ajatella myös esim perheenjäsenelle että haluan hänen kanssaan seksiä vaikka en hyi todellakaan halua mitään insestiä.
Millaisia kokemuksia teillä on pakkoanjatuksista?
Lukiossa saatoin ajatella opettajalle että rakastan häntä vaikka en rakastanut ja hän oli semmoinen vanha kurppa. Tiesin ettei opettaja tiedä ajatuksiani mutta punastuin silti. Ajattelen ihmisten seurassa usein jotain sopimatonta ja häpeän sitä.
Jos yritän olla ajattelematta "vaaleanpunaista elefanttia" ajattelen sitä varmasti. Kun näen kadulla lintuja, ajattelen niiden potkimista vaikka pidän eläimistä. Minulle tulee nykyäään inhottavia ajatuksia koirien näkemisestä vaikka rakastan koiria.
Saatan ajatella myös esim perheenjäsenelle että haluan hänen kanssaan seksiä vaikka en hyi todellakaan halua mitään insestiä.
Millaisia kokemuksia teillä on pakkoanjatuksista?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sama täällä. Mieleen tunkeutuu inhottavia ajatuksia ja niin voimakkaita. Hävettää. Sillain mulla on myös että pelkään sanovani ääneen jotain sopimatonta. Joskus saatan muistella jälkeenpäin paljonkin että en kai vaan sanonut ääneen jotain. Sitten ne mielikuvat jotka tuntuu suorastaan jo näkyvän silmissäni. En ikinä voisi kuvitellakaan että perheenjäsenen kanssa jotakin insestiä, hyi. Mutta silti saattaa tulla mielikuvia sellaisesta. Parempi olla hiljaa ja kääntää katse kohti maata.