Ärsyttää niin vietävästi, kun oma mieheni vertailee koko ajan minua, siskoaan ja työkavereitaan, jotka ovat/ ovat olleet raskaana. Hänen mielestään olen laiska ja "huono odottaja", kun marisen hänen mielestään ties mistä asiasta ja olen väsynyt ja vetoveks. Hän ei tunnu ymmärtävän sitä, että kaikki odottajat eivät ole samanlaisia. Hän kuitenkin asuu minun kanssani 24/7 ja näkee kaikki hyvät ja huonot hetkeni, toisin kuin työkavereittensa tai siskonsa. Mieheni ei ole kertaakaan lukenut mitään oppaita yms. mitä olemme saaneet neuvolasta, joten hän ei oikeasti tunnu tietävän, mitä tämä raskausaika on. Ja silti hän arvostelee minua koko ajan! Tämä raskaus on muutenkin todella vaikeaa niin en kaipaisi mieheni arvostelua vaan hänen tukeaan. Onko muutkin miehet tällaisia?
Mieheni vertailu minun ja muiden odottajien välillä
eka raskaus
4247
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
miehesi on kyllä täys idiootti. Anteeksi. Sanot hänelle vain suoraan, että sitten kun itse kannat 40 viikkoa lasta vatsassasi niin voit tulla sanomaan, että mikä kuuluu raskauteen ja mikä ei. Anna mennä toisesta korvasta ulos.
vähänkö rasittavaa...Mäkin tosiaan kerron vieraille ja työkavereille,kuinka alapäähän sattuu..ei saa nukuttua..tuntee itseesä porsaaksi, väsyneeksi ja huonotuuliseksi..
Eka raskauteni oli päinvastainen..sain kokea juuri sen "ihanan raskauden kun jaksaa vaikka mitä jne.."
mutta silti minä sama ihminen olen olen kokenut tämän toisen täysin eritavalla.
Jos mun mies aloittais ton..heittäisin mäelle:D
(tämä siis ihan kannustus ja myötämieli heittona!)
Ehkä oppis sekin jotain kun asuis vaikka viikon siellä reippaan työkaverin luona :D:D
Miehesi on varmaan kuullut sanonnan, että raskaus ei ole sairaus. Se on totta, että raskaudet ovat samalla henkilölläkin erilaisia ja odottajat ovat myös esim lähtöpainoltaan ja peruskunnoltaan erilaisia.
Itse olin ensimmäistä lasta odottaessani todella varovainen ja pistin merkille kaikki "oudot" tuntemukset, lievätkin pahoinvoinnit ja pyörrytykset. Alipainoisena aloitin odotuksen, mutta raskauskiloja kuitenkin kertyi 18!
Toinen raskaus menikin sitten kuin huomaamatta, kun esikoisen hoidolta ei ollut aikaa "omaa napaa" tuijottaa. Toinen raskauteni olikin helpoin ja meni ihan niinkuin strömsössä - olin elämäni kunnossa. Lapsilla tuli käeroa (neuvolatädin mukaan) optimaaliset 3 vuotta, olin ehtinyt edellisestä raskaudesta toipua ja kuntokin oli hyvä ja alkupainoni ihanteellinen.
Kolmas raskaus alkoi hiukan liian nopeasti toisen perään. Jos olisi ollut vähän suurempi ikäero sisaruksilla, niin minä olisin varmasti ehtinyt saada peruskuntoani kohotettua ja edelliset raskauskiloni kunnolla karistettua. Oli pahoinvointia alussa, supistuksia keskivaiheilla, ennenaikaisen synnytyksen uhkaa, sokereita tarkkailtiin yms. Loppuraskaus meni kuitenkin hellekesästä huolimatta melko hyvin.
Niitä "huonoja hetkiä" oli eniten juuri tässä viimeisessä raskaudessa ja siksi se viimeiseksi sai jäädäkin. :)
Ei ole muut miehet tuollaisia. Yleensä pitävät kuin kukkaa kämmenellä naista, joka kantaa omaa lasta massussaan. Miehelläsi on nyt oman pään sisäisiä ongelmia jotka kovin rumasti sinuun suuntaa. Kantele hänen vanhemmilleen että miehen moitteet ja marina väsyttävät sinua. Että kehtaakin! Toivottavasti mies pääsee yli kriisistään vauvan syntymän aikoihin. Älä masennu itse, please!