Läjipiiriini kuului vl-ihmisiä, jotka varsin avoimesti keskustelivat omista ongelmistaan. Ne ongelmat liittyivät pääasiassa siihen, millaista ainaista kompromissien tekemistä on ns normaalielämän ja vl-uskovaisen elämän välillä. Esimerkkeinä vaikka lähteäkö firman pikkujouluihin, päästääkö lapsi kavereiden kanssa konserttiin, antaako lasten mennä naapuriin katsomaan TV:tä, jne. Mutta keskustelimme myös herkemmistä kysymyksistä, kunten seksuaalisten unelmien toteuttamisesta, avioliitto-ongelmista jne. Hyviä keskusteluja olivat ne. Koin että toimin jonkinlaisena ulkomaailmasta tulleena tukipilarina.
Sitten minulle tuli avioero. Kaikki nämä vl-läheiseni ottivat etäisyyttä. Vaikka osa heistäkin oli miettinyt, että jättäisikö kaikki ja lähtisi. He eivät jaksaneet olla vastavuoroisesti tukenani silloin, kun tukea tarvitsin.
Nyt kun olen taas onnellisesti elämässä kiinni, huomaan, että varmaan se syy välien katkaisemiseen on epävarmuus omasta itsestään. On vaikeaa olla ystävä ihmiselle, joka uskaltaa ja voi tehdä ratkaisuja elämänsä ongelmissa kun itse on sidottu. Toinen on ikäänkuin tällä puolella virtaa ja toinen päässyt jo virran yli.
Haluankin rohkaista kaikkia vl:ä, jotka painivat näiden kysymysten kanssa. Kyllä on paljon ihmisiä yhteisönne ulkopuolellakin, jotka voisivat ja haluaisivat olla tukenanne vaikeissa kysymyksissä. Emme me nk. "maailmanlapset" ole ollenkaan niin vieraita, kun teille on seuroissanne opetetttu.
Sitten minulle tuli avioero. Kaikki nämä vl-läheiseni ottivat etäisyyttä. Vaikka osa heistäkin oli miettinyt, että jättäisikö kaikki ja lähtisi. He eivät jaksaneet olla vastavuoroisesti tukenani silloin, kun tukea tarvitsin.
Nyt kun olen taas onnellisesti elämässä kiinni, huomaan, että varmaan se syy välien katkaisemiseen on epävarmuus omasta itsestään. On vaikeaa olla ystävä ihmiselle, joka uskaltaa ja voi tehdä ratkaisuja elämänsä ongelmissa kun itse on sidottu. Toinen on ikäänkuin tällä puolella virtaa ja toinen päässyt jo virran yli.
Haluankin rohkaista kaikkia vl:ä, jotka painivat näiden kysymysten kanssa. Kyllä on paljon ihmisiä yhteisönne ulkopuolellakin, jotka voisivat ja haluaisivat olla tukenanne vaikeissa kysymyksissä. Emme me nk. "maailmanlapset" ole ollenkaan niin vieraita, kun teille on seuroissanne opetetttu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Läjipiiriini kuului vl-ihmisiä, jotka varsin avoimesti keskustelivat omista ongelmistaan. Ne ongelmat liittyivät pääasiassa siihen, millaista ainaista kompromissien tekemistä on ns normaalielämän ja vl-uskovaisen elämän välillä. Esimerkkeinä vaikka lähteäkö firman pikkujouluihin, päästääkö lapsi kavereiden kanssa konserttiin, antaako lasten mennä naapuriin katsomaan TV:tä, jne. Mutta keskustelimme myös herkemmistä kysymyksistä, kunten seksuaalisten unelmien toteuttamisesta, avioliitto-ongelmista jne. Hyviä keskusteluja olivat ne. Koin että toimin jonkinlaisena ulkomaailmasta tulleena tukipilarina.
Sitten minulle tuli avioero. Kaikki nämä vl-läheiseni ottivat etäisyyttä. Vaikka osa heistäkin oli miettinyt, että jättäisikö kaikki ja lähtisi. He eivät jaksaneet olla vastavuoroisesti tukenani silloin, kun tukea tarvitsin.
Nyt kun olen taas onnellisesti elämässä kiinni, huomaan, että varmaan se syy välien katkaisemiseen on epävarmuus omasta itsestään. On vaikeaa olla ystävä ihmiselle, joka uskaltaa ja voi tehdä ratkaisuja elämänsä ongelmissa kun itse on sidottu. Toinen on ikäänkuin tällä puolella virtaa ja toinen päässyt jo virran yli.
Haluankin rohkaista kaikkia vl:ä, jotka painivat näiden kysymysten kanssa. Kyllä on paljon ihmisiä yhteisönne ulkopuolellakin, jotka voisivat ja haluaisivat olla tukenanne vaikeissa kysymyksissä. Emme me nk. "maailmanlapset" ole ollenkaan niin vieraita, kun teille on seuroissanne opetetttu.
Läjipiiriini kuului vl-ihmisiä, jotka varsin avoimesti keskustelivat omista ongelmistaan. Ne ongelmat liittyivät pääasiassa siihen, millaista ainaista kompromissien tekemistä on ns normaalielämän ja vl-uskovaisen elämän välillä. Esimerkkeinä vaikka lähteäkö firman pikkujouluihin, päästääkö lapsi kavereiden kanssa konserttiin, antaako lasten mennä naapuriin katsomaan TV:tä, jne. Mutta keskustelimme myös herkemmistä kysymyksistä, kunten seksuaalisten unelmien toteuttamisesta, avioliitto-ongelmista jne. Hyviä keskusteluja olivat ne. Koin että toimin jonkinlaisena ulkomaailmasta tulleena tukipilarina.
Sitten minulle tuli avioero. Kaikki nämä vl-läheiseni ottivat etäisyyttä. Vaikka osa heistäkin oli miettinyt, että jättäisikö kaikki ja lähtisi. He eivät jaksaneet olla vastavuoroisesti tukenani silloin, kun tukea tarvitsin.
Nyt kun olen taas onnellisesti elämässä kiinni, huomaan, että varmaan se syy välien katkaisemiseen on epävarmuus omasta itsestään. On vaikeaa olla ystävä ihmiselle, joka uskaltaa ja voi tehdä ratkaisuja elämänsä ongelmissa kun itse on sidottu. Toinen on ikäänkuin tällä puolella virtaa ja toinen päässyt jo virran yli.
Haluankin rohkaista kaikkia vl:ä, jotka painivat näiden kysymysten kanssa. Kyllä on paljon ihmisiä yhteisönne ulkopuolellakin, jotka voisivat ja haluaisivat olla tukenanne vaikeissa kysymyksissä. Emme me nk. "maailmanlapset" ole ollenkaan niin vieraita, kun teille on seuroissanne opetetttu.
Läjipiiriini kuului vl-ihmisiä, jotka varsin avoimesti keskustelivat omista ongelmistaan. Ne ongelmat liittyivät pääasiassa siihen, millaista ainaista kompromissien tekemistä on ns normaalielämän ja vl-uskovaisen elämän välillä. Esimerkkeinä vaikka lähteäkö firman pikkujouluihin, päästääkö lapsi kavereiden kanssa konserttiin, antaako lasten mennä naapuriin katsomaan TV:tä, jne. Mutta keskustelimme myös herkemmistä kysymyksistä, kunten seksuaalisten unelmien toteuttamisesta, avioliitto-ongelmista jne. Hyviä keskusteluja olivat ne. Koin että toimin jonkinlaisena ulkomaailmasta tulleena tukipilarina.
Sitten minulle tuli avioero. Kaikki nämä vl-läheiseni ottivat etäisyyttä. Vaikka osa heistäkin oli miettinyt, että jättäisikö kaikki ja lähtisi. He eivät jaksaneet olla vastavuoroisesti tukenani silloin, kun tukea tarvitsin.
Nyt kun olen taas onnellisesti elämässä kiinni, huomaan, että varmaan se syy välien katkaisemiseen on epävarmuus omasta itsestään. On vaikeaa olla ystävä ihmiselle, joka uskaltaa ja voi tehdä ratkaisuja elämänsä ongelmissa kun itse on sidottu. Toinen on ikäänkuin tällä puolella virtaa ja toinen päässyt jo virran yli.
Haluankin rohkaista kaikkia vl:ä, jotka painivat näiden kysymysten kanssa. Kyllä on paljon ihmisiä yhteisönne ulkopuolellakin, jotka voisivat ja haluaisivat olla tukenanne vaikeissa kysymyksissä. Emme me nk. "maailmanlapset" ole ollenkaan niin vieraita, kun teille on seuroissanne opetetttu.
Läjipiiriini kuului vl-ihmisiä, jotka varsin avoimesti keskustelivat omista ongelmistaan. Ne ongelmat liittyivät pääasiassa siihen, millaista ainaista kompromissien tekemistä on ns normaalielämän ja vl-uskovaisen elämän välillä. Esimerkkeinä vaikka lähteäkö firman pikkujouluihin, päästääkö lapsi kavereiden kanssa konserttiin, antaako lasten mennä naapuriin katsomaan TV:tä, jne. Mutta keskustelimme myös herkemmistä kysymyksistä, kunten seksuaalisten unelmien toteuttamisesta, avioliitto-ongelmista jne. Hyviä keskusteluja olivat ne. Koin että toimin jonkinlaisena ulkomaailmasta tulleena tukipilarina.
Sitten minulle tuli avioero. Kaikki nämä vl-läheiseni ottivat etäisyyttä. Vaikka osa heistäkin oli miettinyt, että jättäisikö kaikki ja lähtisi. He eivät jaksaneet olla vastavuoroisesti tukenani silloin, kun tukea tarvitsin.
Nyt kun olen taas onnellisesti elämässä kiinni, huomaan, että varmaan se syy välien katkaisemiseen on epävarmuus omasta itsestään. On vaikeaa olla ystävä ihmiselle, joka uskaltaa ja voi tehdä ratkaisuja elämänsä ongelmissa kun itse on sidottu. Toinen on ikäänkuin tällä puolella virtaa ja toinen päässyt jo virran yli.
Haluankin rohkaista kaikkia vl:ä, jotka painivat näiden kysymysten kanssa. Kyllä on paljon ihmisiä yhteisönne ulkopuolellakin, jotka voisivat ja haluaisivat olla tukenanne vaikeissa kysymyksissä. Emme me nk. "maailmanlapset" ole ollenkaan niin vieraita, kun teille on seuroissanne opetetttu.