kavereiden möksälle. Aion rauhoittua meren rannalla ja miettiä elämääni ja sinua ja hakea vastauksia hiljaisuudesta avoimiin kysymyksiini.
Kun palaan, sitten on aika muutoksen.
Kun palaan, sitten on aika muutoksen.
Lähden jussiksi
viikko vielä
15217
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Muista antaa sitten kaverimiehen hässiä sua, huora.
häpäisee vain lausujansa.
KUNGFUTSE
Pelaat vain lisää aikaa itsellesi. Miten siellä saa rauhassa mietittyä, jos kerran muitakin paikalla!
Ja miten saat vastauksia kysymyksiisi, jos ei ole ketään keneltä kysyä?
Mutta kiva, jos et vielä ole minua unohtanut. Olisin vain toivonut jotakin todellista......
Aion vetäytytyä omaan rauhaan mietiskelemään - en tarvitse ketään toisia pohtimaan, oma asiani on.
En ole unohtanut. Miten voisinkaan.
että minäkin pohdin kokoajan kannattaako sinua odotella, kun mitään todellista et anna. Ei tämä ole ainoastaan sinun päätöksesi. Että juhannuskin pitää olla ns. varalla ja sittenkään ei mitään tietoa, ollako vai eikö olla......minulla on tunteeni, mutta myös itsekunnioitukseni...kaikesta huolimatta. Mahdanko sittenkään olla sinulle kovin tärkeä, pistää jo todella mietityttämään.....olen todella pettynyt!
että "kerroit"
En tiedä kuka olet mutta hän on tärkeä, on ollut aina ja tulee aina olemaan.
Se, että pystynkö häntä koskaan tapaamaan on ollut mielen päällä jo pitkän aikaa, kuten se, että haluanko häneen olla missään tekemisissä vai en. Niistä asioista pitää mun pohtia.
Sittenhän mä en näe sua silloinkaan :(
hyvältä idealta.
Ehkä mäkin lähden taas tänä kesänä jonnekin korpeen rauhoittumaan.
Tommy tabermannin sanoin: Hiljaisuus on äänistä paras--
On se juuri noin. Pakko saada kasata ajatukset, aikaa on kulunut, olenko valmis antamaan anteeksi vai menenkö eteenpäin ja unohdan...? En tiedä.
että selityksesi on uskottava. Et vain voi muuta kun lähteä perheesi kanssa sinne jonnekkin, tai et oikeesti lähde minnekkään, kotona perheen kanssa, mutta selityshän se tuokin sun sepustukses on.
Ei tää ole minulle mutta mä en diggaa paljookaan mökkielämästä ainakaan yksin nimittäin hypin seinille tylsistyn ja kuolen siihen toisaalta olen joskus kuunnellut käen kukkumista ja lintujen kosio menoja heinäkuussa mökillä portailla se on ehkä ainut viihdyke mutta ei se kauaa aina jaksa kukkua. Mökillä on niin paljon hyttysiä että sieltä ei elävänä takaisin ole tulemista korkeintaan rusinananana. En oikein osaa olla, liian hiljaista. Eri juttu sitten jos joku on mukana. Jotkut osaa ja tykkää olla kauan hiljaisuudessa mutta minusta ei ole siihen kauaksi. Muuten olen ihan rauhallinen persoona.
Pakko päästä omien ajatuksien kanssa olemaan ja jättämään kaikki häsellys ja kiire taakse. Vetäytyn saaressa omiin oloihin oluseni kanssa ja palaan muiden seuraan vasta kun olen saanut olla itsekseni.
Tartten tätä nyt todella. Menee taas liian kovaa ja korkeella, tuntuu siltä.
Jos sitä tarvitsee ja tuntuu siltä niin silloin sitä pitää tehdä niin. Taitaa muutenkin olla aika hiljaista kaupungeissa kun suurinosa ihmisistä lähtee mökeille viettämään juhannusta.