Mikä ärsyttää ihmisten kielenkäytössä?

Anteeksi, siis metr tietenkin.

Enpä ole tainnut koskaan kuulla kenenkään jättävän sitä broilerin loppu-i:tä pois. Mutta minua ärsyttävät ihmiset, jotka lisäävät konsonanttiloppuisiin sanoihin loppuun lisäkirjaimia. Usein nimiin: "Larssoni", "Beckhami" jne.

Kaalin ja viinin taivutsmuodot ovat huonosti hallinassa ainakin Huomena Suomen TV-kokki Pekalla.

Hän laittaa salaattiin KAALTA (vaikka pitäisi sanoa KAALIA), ja lorauttaa lasiin hyvää VIINTÄ (vaikka oikea muoto olisi VIINIÄ).
(Nuolikotelo eli viini taipuui kyllä VIINTÄ-muotoisena, mutta ei viini)

Samaisessa TV-ohjelmassa kondiittori-Jenni KAULAA taikinan, vaikka sehän KAULITAAN.
(Verbinperusmuoto ons iis kaulia, ei kaulata!)

Eikö sinustakin ole kaulata (eli halata) taikinaa???

Hieman nypii, kun kauan kassa sanooo laskun loppusummaksi "elikkä siis kaksitoista kuusimymmentä". Viimeksi Porissa Lidlissä eilen.

Välimerkkien väärä käyttä, tai niiden puute, isojen alkukirjainten käyttö, hulimaton Suomen Kieli ja se kun HUUDETAAN kännykkään julkisella paikalla!

Armeijassa. HUUDETAAN ja komennellaan keljuun sävyyn. se potuttaa.

Minua ärsyttää se, että radiossa(kin) äännetään Steven Spielbergin sukunimi useimmiten Spiilbäri. Miksi sitä ei voida ääntää amerikkalaisittain Spiilböö(r)g tai vaikka saksalaisittain Shpiilberk (sh = suhuässä), miksi ihmeessä se pitäisi ääntää ruotsalaisittain?

Sitten tietysti ärsyttävät: enään, ketättely ja kieltosanan poisjättäminen kieltolauseesta.

Ärsyttää ilmaisut joissa sekoitetaan puhekieltä ja yleiskieltä, esim. "mä oon ollut" kun "mä oon ollu" sekä "olen ollut" olisivat molemmat paljon luonnollisempia. Jopa "mä olen ollut" tökkii huomattavasti vähemmän kuin tuo "oon -t".

Ja supervammaiset uudissanat tyyliin "dankettaa" (=pelata tanssipelejä).

Ja sitten ihmiset joiden mielestä muunmaankielisiä erisnimiä ei voi lausua yhtään suomalaistettuna jos ne esiintyvät suomenkielisessä puheessa. Kyllä minusta saa ja kuuluukin sanoa "nyyjork" eikä "nyyjook" koska se kuulostaa luonnollisemmalta suomenkielisen puheen seassa.

Rupesi hirveen kauheasti tiputtaa.

Nämä sanat ovat pesiytyneet kieleemme, mitähän ne tarkasti ottaen tarkoittaisivat,
jos niille saataisiin oikeasti merkittävä tarkoitus.

Olisi pajon mukavenpaa kuunneltavaa, jos näille sanoille ja muutamille vastaavanlaisille sanoille käytettäisiin siisitimpiä ilmaisuja.

Eräs tosenlainen virhe on kuulatvissa jatkuvasti tv:n uutisissa: Toimttajan
sukunimi ei ole Petäjistö, vaan Petäistö.

Se kun ihmiset sanovat menevänsä Thaimaaseen eivätkä Thaimaahan. Jotenkin tuntuu, että jos vaikka omena tippuu puusta niin et sinä sano, että se tippui maaseen vaan maahan.

Minua häiritsee se jatkuva vitun hokeminen .

Genetiivissä etenkin kirjoituksessa käytetty "minun auto" tai puheessa "mun autoni" ärsyttää. Muistaakseni nyt ollaan vielä melkeinpä hyväksymässä tuota "minun auto" -muotoa oikeakieliseksi??

Urheilijoiden tapa puhua itsestään. Verbin harjoittelin sijasta sanotaan lähdettiin tekemään henkilökohtaisia harjoitesuorituksia tms. Tosi typerää. Niin, kai se on fiksua turvautua pleonasmiin kun muuten ei riitä sanottavaa... XD
Lähdetään tästä tekemään henkilökohtaista siiderin hankinta-ja nauttimissuoritusta lähimmän ravintolan tiloihin kun tällä hetkellä ollaan henkilökohtaisesti viettämässä kesälomailua.

Hummer ja hamster. Haha, repesin. :D

Ärsyttävintä on, kun hoetaan itseasiassa lähes joka lauseessa. Mitä se edes tarkoittaa. Saisi jo mennä typerä itseasiassa-muoti hemmettiin. V-sanan jatkuva käyttö kuulostaa kornilta varsinkin tyttöjen suusta. Miksi halutaan hokea omaa sukuelintään niin äänekkäästi?

Periaatteessa-sanan tunkeminen joka väliin. "No periatteessa mä voisin kävellä, mutta meen bussilla." "Periatteessa mulle käy mikä vaan." "Periatteessa mä voisin askarrella itse joulukortit."

Periaatteessa vähän sama asia kuin tuo edellä mainittu itseasiassa.

Itse käytän sanaa niinku ja se ärsyttää. Yritän koko ajan päästä siitä eroon.

Vitun hokeminen ärsyttää eniten.

Eniten ärsyttää, kun ihmiset ilmaisevat mielipiteensä esimerkiksi ruuasta, jos kysyy, että MILTÄ ruoka maistuu? Monet sanovat että hyvälle, tai pahalle. Sama kun sanoisi: "Tämä meetvursti maistuu hevoselle". Ai hevonen tykkää meetvurstista?
Se on hyvältä/pahalta/hevoselta, eli miltä!

Sama kun säätiedotuksessa välillä sanovat, että "Näyttää sille, että lounaasta lähestyy matalapaine". Kenelle se näyttää? Se on MILTÄ, no SILTÄ!
AAARGHHH ihan älyttömän typerän kuulosta!
Kiitos, kylläpä helpotti.

V1ttu joo, tiätsä mä oon niinku siis ihan tosi zörk ja tolleen, v1ttu asun gettafakaut bildingissä nyyjookissa et silleen. Sä fakin luusöö voit mennä vaix wänk joorself etsetra änd niinpoispäin.

No eipä juuri mikään ärsytä "ihmisten kielenkäytössä" ja tähän keskusteluun tulin sitten Suomi24.fi-foorumin etusivulta. En ymmärrä, mitä aiheella on tekemistä kielten ja käännösten kanssa.

Puhuttu kieli ärsyttää harvemmin, kuin että kirjoitettu kieli olisi täysin suodattamatonta puhekieltä. Kirjallisella tekstillä kun jossakin määrin on eri kriteerit, kuin puhutulla kielellä.

Tai no yhden asian keksin: töykeys. Taannoin olin esimerkiksi yhdessä tilanteessa, missä oli paljon minulle tuntemattomia ja joku keksi kailottaa kovaan ääneen kaverilleen, että: "Hei, kuka TOI on?!" Minulle tyyppi oli täysin tuntematon, mutta jotenkin oli silti kiusallista, että joku kuuluvaan ääneen - ja varmasti siten että minäkin kuulin - spekuloi kaverilleen, että kuka minä olisin, että "hei kuka toi?"... Hoh hoijaa. Teki mieli huutaa sille vielä lujempaa ja oikein rääkäistä, että: "No tule kysymään, mutta älä huutele siinä mun korvien vieressä!".

Ärsyttää sanan "toi" käyttäminen, että jos vaikkapa ihmisistä kuulee käytettävän sanaa "toi". Sellainen on äärimmäisen töykeää. Tosin sekin riippuu asiayhteydestä. Lieventävät sanat, kuten vaikkapa "verraten" tai "melko" tai "arvioiden" eivät ärsytä minua ikinä, koska ne osoittavat että ihminen on kohtelias, ainakin nettiviestinnässä. Tosin oikein puupäisiä juttuja vaikkapa tässä Suomi24.fi:a kirjoittaville ei voi kirjoittaa hyvin, koska se olisi sama kuin että vaikkapa joku haistattelisi ja itse siinä kumartelisi, että juu juu.

Se, kun säätä on ruvettu sanomaan keliksi, jopa säätiedotuksessa. Keli on säätila tienpinnassa, siis ajo-olosuhteet! Mikä on terassikeli? Sekö kun pääsee terassille kuivin jaloin, vai se kun sortsit ei kastu jos istahtaa maahan?

Kyllä se taitaa olla V-sanan hokeminen. Hyvälle on myös paha. "Kuulostaako yhtä hyvälle kuin näyttää?"

Tässä oli käsittääkseni alunperin kyse puhumisesta joten tämä nyt ei sovi siihen, mutta virheiden holtiton määrä ärsyttää kirjoituksissa.

missä kaikki ihanat ihmiset vai onko heitä?

MULLA ÄRSYTÄÄ ENGLANNIN KIELISET SANAT!!!! puhu SUOMEA!!!one!!!111

Toki, sitä kautta lopputulema on epätodellista.
Ja vittu, se pilkun käyttö aivan väärissä paikoissa!

Kohtaavatko kemiat, kemiat eivät kohtaa, kemiat kohtaavat, kemia kemia plaa. "Etsin sitä oikeaa naista." "Moikka" on ärsyttävä sana, miksi on lisättävä se helkkarin -kka pääte? En voi käsittää. Mitä se tuo lisää siihen sanaan Moi.
Ihmiset toistavat ja toistavat, varsinkin miehet, näitä ärsyttäviä kysymyksiä ensimmäisinä lauseinaan uteluna: Mitä teet työksesi (mitä v*ttua se sulle muuten kuuluu), mitä puuhailet (puuha!), kiinnostaako seksi, ai ei - miksi ei, "miksi haittaa että minulla on vaimo". Sitten joka kerta käydään läpi harratukset, ulkoiset tekijät kehossa ja neuvotaan että mihin kellonaikaan nainen saisi liikkua ulkona ollakseen kunnollinen. Tai valvominen "kiltit/kunnolliset naiset eivät valvo tähän aikaan" (mistäs säkin sen tiedät, et mistään). Sitten kysymysmuotoilu voi olla että "en halua udella, mutta mitä teet päivisin". Et varmaan niin halua udella, mut kuitenkin ensimmäisenä aina kysyt sitä. Toivotonta, ei puhettakaan hienotunteisuudesta. Seksistisyys ja naisen esineellistäminen voi myös ärsyttää.

Myös runopoikamainen nyyhkytys kuusta, tähdistä ja niityistä. Tai toivotetaan hyvää juhlapäivää, mistä tietävät jos se on helvetillinen päivä. Joskus ihmiset eivät tajua myös sanan kaksoismerkityksiä, ihmettelen, vaikka sana olisi täysin perverssi. Se voi olla ärsyttävää ja suureen ääneen puhuvat. Esimerkkinä tukka, palli (jakkara) ja näitä riittää liuta muitakin.

Mua ärsytää eniten se, että kun kysytään jotakin, ei osata laittaa sitä kysymysmerk-kiä perään ! Ja että pilkut ja pisteet unohtuvat, tai ne on väärissä paikoissa ! Eikä o-sata käyttää tuota tavuviivaa, kun rivi loppuu kesken sanan. Onko noiden käyttö jo-tenkin häpeällistä ? Ei se ole, päinvastoin ! Ja jos jokin sana on kirjoitettu väärin. Tar -kastakaa ensin joka kirjoittamanne sana ennen, kuin julkaisette tekstin ! Kumma, kun chateissa yms täällä ei siitä välitetä.....ei taida olla kovin kunnollista poruukkaa täällä töissä.......sokeita ovat.........
Ja onhan kaikissa suomen kaupungeissa se oma slanginsa......esim. Helsingin mur-retta ei paljon kukaan muu ymmärrä, kuin he.......ja Tampereellakin puhutaan omaa slangiansa.....tuskin kovin moni muualta sinne tuleva turisti yms oikein ymmärrä sitä. Itse olen menossa sinne ensi viikonlopuksi, joten katsotaan sitten, miten homma toi-mii......

mua tota ärsyttää kaikki lässy lässy tota sössöttövät tota bissikset ja niitä tota alkaa oleen tota aikuisissakin jo tota samaa tota wikaa !

Mikä tahansa sana jota puhuja toistaa koko ajan: tota, ninku, sillee, itseasiassa, vittu, siis - on osoitus puhujan kielen ja ilmeisesti myös ajatuksen köyhyydestä.
Tuota v-alkuista käytetään nuorisokielessä ihan kuin pilkkua kirjoituksessa. Miltä kuulostaisi miehen elimen hokeminen samalla tavoin? Ei yhtään hölmömmältä.

Asiatekstissä kielivirheet ärsyttävät. Linkin sivustolla näyttäisi olevan haparoivaa kielenkäyttöä:

http://auto.fi.msn.com/liikenne/moottoripyöräpoliisi-murhayrityksen-kohteena

Pitäneekö paikkansa havainto, että muissakin sivuston uutisissa olisi äidinkielen opettajalle työmaata?

En pidä viksuna kun puhutaan ilmasta "kelinä" kelihän on maan pinta , niin puhuvat televisiossa säätiedottajatkin . Ja tämä sana " oikeesti " tehosteena tuntuu lapselliselta.

Kun joku halutessaan painottaa asioita puhuu murteellisesti, miksei puhu koko ajan murretta, ihan kuin haluaisi näyttää fiksulta ja pitää omaa murrettaan maalaismaisena ja tyhmänä.
Murteellisesti puhuminen muutoin on ihan kivaa.
Varsinkin "päiväsaikaan" ärsyttää, kun tuntee jonkun ja ajattelee, on hän ennenkin osannut puhua kunnolla suomenkieltä.
Ei-uskovaisista käytetty termi "uskoton" ei ole myöskään siinä tarkoituksessa suomea, pitää sanoa "uskonnoton".
Ihmetyttää se, jokainen ainakin töitä hakiessaan osaa puhua suomeksi, miksei sitten muuallakin.
Jokainen koulun käynyt on oppinut, pisteen jälkeen kaksi välilyöntiä, pilkun jälkeen yksi.
Miksi kirjoitetaan putkeen?

Molemmat ärsyttää, joko konsonanttiloppuisten sanojen loppuun lisättävä -i pääte (aiheesta on tehty pilamainoskin) Gotleri, Beckhami, Samsungi, Aceri, Foordi jne.
Ja toisaalta myös ne sanat mistä viimeinen kirjain jätetään pois: nii -n, kohtaa -n, seinää -n, siin -ä, mennää -n. Nämä viimeiset ovat kyllä yleensä nuorison käyttämiä sanoja (kirjoituskielessä). Kaikkein sivistymättömin on tyyli "nähää" (nähdään) yms.

Suomalaisille voi toki olla vaikeaa lausua konsonanttipäätteisiä vierasperäisiä sanoja, mutta ei sitä i:tä ihan joka paikkaan tarvitse laittaa, varsinkaan nykyään kun tulee varsin usein työpaikoilla vierasperäisä sanoja. Ei myöskään tarvitse mennä toiseen ääripäähän ja puhua kirjakieltä. Murresanojakaan unohtamatta!
Käyttäkää omaa järkeänne, suht` sivistynyt ihminen kyllä tietää miten puhua kuulostamatta sivistymättömältä juntilta.

Yleensä minua ärsyttää kielioppivirheet, varsinkin jos ne johtuvat henkilön omasta osaamattomuudesta. Esimerkiksi koska-sanaa käytetään nykyään todella paljon väärin: koska kesä, koska ikävä jne. Tuossa siis jätetään (tärkeitä) sanoja välistä ja joskus asia voi saada useammankin merkitysen sen takia. Sitten tulevat kaikenlaiset "rillaukset" ja "reenit".

Mikä ihme siinä on, että osa ihmisistä ei osaa enää kirjoittaa/puhua oikein? Onko se koulutuksen puutetta, omaa tyhmyyttä vai molempia? Viimeistä veikkaisin...

esim. Lähettiin kaheksalt, kun piti olla Lahes yheksält ja takas oltiin kahelttoist kun piti olla yhelttoist. Ja näin puhuvat myös esim. toimittajat radiossa ja vähänjokainen, voisivat siistiä "kieltään" tai sitte anteeksi jos eivät ole oppineet D-kirjaimen ääntämistä???.

kuullostaa, mitalli, piirrustus jne. sekä kaikki mammojen lasta koskevat lässytyssanat kuten masu-asukki, pikku-ukko ja kaikki lässytys jonkun raskaana olevan mahasta...

niin ja jaxuhali!!!11

Ne on kanoja, ja lehmät on lehmiä. Ärsyttää...

Tänä päivänä kukaan radiotoimittaja ei osaa ilmaista kellonaikoja oikein.
Esim. kun kello on klo 16.05 sanotaan:" kello on viittä yli neljä(n)".
Oikeampi ilmaisu olisi: " Kello on viisi yli neljä".

Kun kello on 16.10 sanotaan: "Kello on kymmentä yli neljä(n)", kun kuuluisi sanoa "kymmenen yli neljä".

Kun kello on 16.40 sanotaan:" Kello on kaksikymmentä vailla viisi", kun oikeampi ilmaisu olisi "kahtakymmentä vaille viisi".

Ärsyttää!!!

Tänä päivänä suomalaisten ulosanti on parhaimmillaankin jouhevaa. Kuitenkin vielä ysärillä oli ihmisiä, jotka muistivat sanan olevan j u o h e v a, ja näin se myös kirjakielessä poikkeuksetta esiintyi. Tuon adjektiivin rappio tapahtui samalla periaatteella kuin nälkäisten alettua kaivata huikopalaa. Sanojen vääntö on hassua ja kivaa. Sitten ykskaks siitä tulee uusi normi, joka pesiytyy kielitoimistoon saakka.

Toisaalta lukiossa olisi älähdetty myös tuosta avauslauseestani, jolle parempi vaihtoehto lienee "nykyään".

Nykyisin lienee myös oikeaoppinen sana?
Nykyisin ihmisille tuputetaan kaikenlaista varteenotettavaa tietoa, mutta mihin varteen ne asiat sitten oikein otetaan - ja miksi? Eikö tiedon paikka ole paremminkin aivoissa (tai mielessä) kuin jossakin varressa??

Nykyään ihmisten ajattelu on niin konkreettista, että vanhasta arkitodellisuudesta alkunsa saaneet ilmaukset herättävät ihmetystä. Sangen vähän luetaan kaunokirjallista tekstiä. En pidä dekkareita tähän ryhmään kuuluvina.

Todellisuudentajuton ilmaus "vastuullinen markkintatalous"

Ärsyttää kun keski-ikäiset puhuvat itsestään poikina ja tyttöinä. Samoin se kun alaikäiset puhuvat itsestään miehinä ja naisina. Ehkä 20-24 on ikä jossa voi luontevasti puhua niistä sekaisin, mutta sen ulkopuolella termit on selvät.

"Siittäminen" kuvottaa!

Esim. "Olen siittä sitä mieltä, että.."

ARHG!!!!!!!

Hevoset siittävät, mutta suomenkielen pronomini se, taipuu "siitä"
eikä "siittä"!

Erityisesti tuo ärsyttää, kun kyseessä on julkinen puhuja, ja usein mediassa esillä.

Yksi pahimpia "siittäjiä" on kansanedustaja Liisa Jaakonsaari.

Myös Timo Soini on siittäjä (ainakin mainitsemassasi merkityksessä).

Sain seiskaluokalla äidinkielenkokeesta todellisia kykyjäni huonomman arvosanan, koska käytin siinä ilmaisua "olla ja voi", koska olin nähnyt sitä käytettävän nin paljon, että luulin sen olevan oikea idiomi. En anna tätä ikinä anteeksi kielitaidottomille henkisesti jälkeenjääneille ihmisille.

Ähäkuttia! Minä nimittäin käytin, ja samasta syystä, äikän stuidareissa ilmaisua "niin päin pois". Sain silti laudaturin (yhteensä niitä ropisi 6).

Ärsyttää ihmiset, joiden mielestä kielioppisääntöjä ei saa rikkoa edes siksi, että ne ovat epäloogisia. Otetaanpa vaikka erisnimet, minä kyllä kirjoitan Taru Sormusten Herrasta enkä Taru sormusten herrasta koska ei ole mitään logiikkaa siinä, että teosten NIMISTÄ kirjoitettaisiin vain ensimmäinen sana isolla, kun emme kuitenkaan kirjoita Los angeles emmekä Matti virtanen. Samoin lauseen päättyessä lainausmerkeissä olevaan sanaan on loogisempaa sijoittaa välimerkki viimeisen lainausmerkin ulkopuolelle kuin sisäpuolelle kuten kielioppisääntöjen mukaan kuuluisi, koska eihän se ole osa sitä sanaa, et sä ohjelmointikielissäkään tunge väliin muita merkintöjä ennen kuin olet sulkenut edellisen tägin.

On kaksi tapaa kirjoittaa kirjan nimi:
"Taru sormusten herrasta" -kirja
TAI
Taru Sormusten Herrasta

Yritysten nimien lausuminen: Hobby Hall = hoppuhalli, KappAhl = kaphaali, Cellbes = kelleps jne. Se, että jokaisella peräkylän kuppilallakin pitää olla englanninkielinen nimi.

Kun mietin, mikä minua kielenkäytössä ärsyttää, niin vastaus on varmaankin, että yleinen kielen hallinnan ellei romahdus, niin vakava heikentyminen. Se sitten ilmenee kaikilla niillä tavoin, joita tässä on esitetty ja käsitelty.
Osaltaan tämä kielen hallinnan puute johtuu lukemisharrastuksen vähentymisenä, koska lukemisen kautta sanasto ja taivutusten poikkeukset tulevat tutuiksi ja jotenkin selkäytimeen.

Sanaston kuihtumisesta otan esimerkkinä vain yhden, vaikka valinnanvarasta ei ole pulaa: Synnyttää. Nykykirjoittajilla, jopa toimittajilla, kaikki synnyttävät; ihmiset, lehmät, lampaat, hevoset, koirat, kissat, siat jne.

Sivistynyt ihminen tietää, että vain ihminen synnyttää.
Eläimet yleisesti poikivat, mutta kotieläimille on melkeinpä kaikille omat sanansa, koirat penikoivat, lampaat karitsoivat, siat porsivat, hevoset varsovat, mutta lehmä on tärkein, se poikii ja melkein kaikki villieläimet sen mukaisesti

Hän -sanan käyttö lemmikeistä puhuttaessa. Pidän eläimistä mutta ei niitä tarvitse jalustalle nostaa.

"En halua aina valittaa mutta.." Tämän sanomisen jälkeen seuraa aina pitkä piiiitkä valitusvirsi. Myöskin tympäsee ihmiset, jotka luulevat sairaushistoriansa olevan jotain todella kiinnostavaa. Toki niistä voi puhua mutta ei kiitos juurta jaksain.

Minua on alkanut ärsyttää yli kaiken se, ettei verbejä enää taivuteta, päätteet unohdetaan tyystin. "Tuletko pelaa?" "En ehdi, täytyy vahaa auto." "No okei, pitäs munkin kyllä vähän siivoo ja maalaa portaiden kaide, sen ois pakko ehtii kuivuu aamuks. Oho, puhelin soi, mun täytyy vastaa." Tuollainen on todella raivostuttavan kuuloista, ja havaintojeni perusteella valitettavasti yleistymässä ainakin Etelä-Suomessa.

> Itseäni ärsyttävät ihmiset jotka sanovat "broiler"

Minä sanon poileri, koska en osaa sanoa br.

"Lähiaikoina" kun puhutaan menneestä ajasta. Kyllä se on aina tähän asti tarkoittanut tulevia aikoja.

Imperatiivin 3. persoona. Siinä kompastelee jopa sellainenkin kielivirtuoosi kuin Tuomari Nurmio: "Koirat haukkukoon ja hullut kumarrelkoon, viisaat selitelköön mitä huvittaa, kissat naukukoon ja juopot imarrelkoon, vieraat puhukoon ja veljet vaietkoon..."
"Haukkukoon" on yksikkömuoto, monikko on "haukkukoot". Miksi se on erityisesti helsinkiläisille noin vaikeaa?

Kaikki fiilistelyt, ragetukset, pitkat juoksut ja play backit. Makkari, olkkari, harkat ja terkkari.
Hampilekuri aikuisen ihmisen suusta ja se v-sana valimerkkina.
t. ulkosuomalainen joka viela luulee puhuvansa suomea.

Etenkin radiossa, mutta joskus TV:ssäkin, että kun tulee tärkeä kohta puheessa, alkvat puhua hiljaisemmalla äänellä ja sitten ei saa mitään selvää. Muutenkin yleensä musiikki tulee paljon kovempaa, eikä voi pitää ääntä koko ajan isolla.

Kömpelöt ilmaisurakenteet, sivulause alkaa aina mikä-sanalla. Osasyynä tähän ehkä sanojen taivutuksen osaamattomuus.

Ei voi sanoa, että mikään erityisemmin ärsyttää, mutta kaikki kirjoitusvirheet ja huonot lauserakenteet pistävät aina silmään. Sitten alkaa ärsyttää, jos niitä löytyy samasta tekstistä useita. Antaa kuvan, ettei kirjoittaja ole yhtään viitsinyt paneutua siihen mitä ja miten kirjoittaa.

Nykyään särähtää korvaan yleensä aina, kun ihmiset käyttävät puheessaan ilmaisua "yleensä aina". Oikea ilmaus on "melkein aina" eikä yleensä ainaa ole olemassakaan. Ihmetyttää, kun olen huomannut, että jopa televisio-ohjelmien juontajat ja lehtien kirjoittajat käyttävät usein tätä ilmausta.

Kyllästyttää tuo käänteinen kieli jota ihmiset useinkin puhuu, tarkoittaen siis vastakkaista asiaa. Esim. "tosi fiksua" tarkoittaa että ei ole fiksua jne. Saisiko tähän muutoksen? Onko tämä suomalainen tapa vai puhutaanko muualla näin?

En pidä teitittelyäkään hyvänä tapana koska se aiheuttaa turhaan sekaannusta. Miksi pitäisi sanoa yhdestä henkilöstä "te"? Kummallista että armeijassa teititellään vaikka siellä pitäisi nimenomaan olla täsmällinen. Kohteliaisuutta voisi osoittaa muuten, vaikka sanomalla herraksi tai rouvaksi tai pitämällä peukkua ylhäällä...

"Amerikoissa, Briteissä, Tšekeissä, Jenkeissä, Neukuissa"