Taisin todella rakastua narsistiin, olen täällä jo avautunutkin. Hän ei ollut kuka tahansa vaan ensirakkaus nuoruudesta. Miten ihmeessä pääsen hänestä yli!? Tiedän hyvin ettei siitä mitään olisi tullut, ihminen joka on lipevä ja josta ei saa mitään otetta. Epäluotettava ja pahan olon aiheuttaja. Silti kieriskelen ikävässä ja "rakkauden" tunteessa. 3kk jo!! Tiedän olevani läheisriippuvainen. Siksi kuka tahansa muu ei kolahda. Tämä on hirveää. Olen yrittänyt käsitellä itseäni ja miettiä hänen ja suhteen huonoja puolia. Ei auta!
Yli hänestä! Miten:/
hhfffgjklääiyfddffgh
75317
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 75
Vanhimmat
Tärkeimpänä. Tuntuu että olisi paljon helpompaa jos hän myöntäisi pettämisen, josta oli aika selviä merkkejä. Tai sen että tietää mikä hän on, "sairas..". Sitten voisin mennä eteenpäin. Mutta ei myönnä Mitään. Minussa kuulema kaikki vika. Ei tietenkään saisi olla näin:( Miksi hän ei voi myöntää? Kaikki on ohi. Numero poistettu ym.
""Vieläkin – vieläkin minä huudan: Gabriel, rakkaani, tule takaisin! Tule takaisin! Sinun valheesi on niin suloinen. Tule takaisin, Gabriel. Minulla on vielä rahaa!"
Tämä on siis vanhapiika Ulriikan loppurepliikki Mika Waltarin näytelmästä, Sydämetön komedia.
" Sitten voisin mennä eteenpäin. Mutta ei myönnä Mitään. Minussa kuulema kaikki vika"
Huomaatko? Ei mitään uutta auringon alla!
Mieti asiaa niin, että puolen vuoden päästä olet jo varmasti irti hänestä, jos et pidä yhteyttä.
Mieti kuinka olisi vaikeaa ollut kaikki eikä toivetta paremmaksat ikinä ja saat parempaakin. Kun löydät paremman niin huomaat mitä oikea ja tasavertainen rakkaus on ja ihmettelet sitten itsekin kuinka narsistiin rakastuit ja onneksi et kauempaa häneen aikaasi tuhlannut. Siitä pääsee yli a parempia tulee, etsi muita niin huomaat kyllä.
Nyt tiedät varoa kaltaisiaan, joten älä enää samanlaiseen haksahda!
Olen etsinyt ja tavannut muita, pitänyt hauskaa. Keskittynyt itseeni, voimaan hyvin. Kukaan muu ei tunnu miltään. En 10 vuodessakaan ollut hänestä yli. Kun uudestaan haksahdin. Tosin en silloin tajunnut mikä hän on. Mutta toivottomalta siksi tuntuu. Huono päivä taas. Tiedän.
TE-RA-PI-AA
Kokeiltu sekin. Lopetin kun tuntui turhalta. Ihan hyvin suurimman osan aikaa jo voin. Välillä iskee toivottomuus. Pelkään vaan että hän ottaa taas yhteyttä tai törmäämme jossain.
et siis haluakaan voida paremmin, et halua parantaa itseäsi, vaan haluat kieriskellä ikävässä ja haluat pelätä, että törmäätte jossain, haluat ajatella häntä, haluat tuntea toivottomuutta.
Haluan! Sain jo ajatukset muualle, mutta nyt kiertävät taas sitä samaa kehää. Kai se on vaikea päästä irti ajatuksesta että hän on "se oikea" koska niiin pitkään luulin niin. Aika kultaa muistot. Eipä tässä asiassa muut oikein voi neuvoa.
sen parannuksen tuo vain se, että opettelet ymmärtämään itseäsi ja tunteitasi ja ajatuksiasi ja sitä nimenomaan terapiassa tehdään. On nimittäin olemassa jokin syy siihen, miksi tunnet näin ja se syy on sinussa. Kun tavalla tai toisella löydät ja ymmärrät sen syyn, niin paraneminen on helppoa.
Helppoa.. Sekö että minun elämä ei ole ollut helppoa, nuorempana. Taidan olla aika herkkä. Ja vanhempien käytös on saanut sen aikaan että ajattelen että en ansaitse.. En helposti tunne tai tiedä mitä tunnen. Sitten kun nyt tunsin, kovasti. On vaikea hyväksyä että se ei ollutkaan aitoa. Tiedän sen kaiken. Mutta en osaa muuttaa sitä. Se kaikki on niin syvällä. Mutta ehkä en ihan heikko ole, minä narsistin lopulta jätin. Kaikki vaihtoehdot tuntuu nyt huonoilta.
yhä vieläkin suosittelen terapiaa. Vaikka se sinusta tuntuikin turhalta, sun ongelmia pystytään ratkomaan. Jos vain haluat.
"yhä vieläkin suosittelen terapiaa. Vaikka se sinusta tuntuikin turhalta, sun ongelmia pystytään ratkomaan. Jos vain haluat."
No ei mikään terapia mikään kertaratkaisu mihinkään rakastumiseen ja pettymiseen ja kaipaamiseen ole. Että se olisi sitten se terapeutti, joka pystyisi taikomaan meidän kaikkienkin tunteet tiehensä...
Höpsis.
ap:n teksteistä käy selvästi ilmi, että ongelmana ei olekaan pettymys ja kaipaaminen, vaan ihan jokin muu.
Mikä sitten? ..Jonkinlainen riippuvuus varmaan
"että ongelmana ei olekaan pettymys ja kaipaaminen, vaan ihan jokin muu."
No jos nyt ihan oikeasti ajatellaan. Kaikilla on useita ongelmia. Ihan kaikilla.
Jos on ihan hyvässä normiavioliitossa, joka on höystetty parilla pikkuongelmalla, tyyliin mies jättää kaapinovet raolleen. Puolisoilla on silti molemmilla muitakin ongelmia. Ihan varmaan.
Narsisti iskee ihan varmaan itsensä tuohon rakoon, mikä ihmisessä, YLEENSÄ löytyy. Ainakin narsisti, joka suhteeseen itsensä tunkee.
Aina, kun ihminen kokee, että hänet on suhteessa petetty, hän on pettynyt, ja aina, kun hänestä tuntuu, että hän kaipaa sitä hyvää, mitä siinä suhteessa oli, niin hän kaipaa.
Kunnioitetaan nyt h******i edes hiukan ihmistä itseään.
Eli vaikka kenellä tahansa olisi mitä tahansa ongelmia, hän voi myös olla pettynyt ja hän voi kaivata, ja myös tuo voi olla hänelle ongelma. Pyhä yksinkertaisuus.
kun et 10 vuoteen pääse irti jostain ihmisestä, niin ei se ihan normi juttu ole. Nyt tämän uusimman eron jälkeen olet kärvistellyt 3 kk, näin ymmärsin. Olet myös tässä keskustelussa kertonu monia asioita, jotka antaa viitteitä siitä, että nämä eivät ehkä pohjimmiltaan olekaan ihan tavallisia sydänsuruja, joista selvitään parilla palaverilla tyttöjen kesken. Tai edes suomi24:lla kirjoittelemalla. Toki nekin auttavat. Sinä olet jo tehnyt paljon, miettinyt monia asioita moneen kertaan, löytänyt selityksiä. Aaltoliikekin on normaalia, välillä on huonompiakin hetkiä. Se kuuluu tähän eheytymisen tiehen ja varmaan voit selvitä selkeille vesille myös ilman ammattimaista keskusteluapua.
Kuitenkin olen melkein satavarma, että terapia auttaisi sinua selkeyttämään ajatuksiasi ja tuntemaan itsesi vieläkin paremmin. Se helpottaisi tietäsi. Oli sitten kerta silloin tällöin tai pidempi jakso, tai mitä niitä nyt onkaan. Olet jo jotain terapiaa kokeillut, mutta siitä ei tuntunut olevan sinulle hyötyä. Kuulostele itseäsi, jos se vaikka myöhmmin tuntuisi sopivalta ajatukselta. Voisit antaa ammattilaislle mahdollisuuden. (Ja jos saat terapiaan kelan tukea, olet onnenpekka).
Eikä sitten muuta kuin hymyntäyteistä juhannusta. Edes vähän iloisuutta... :*)
Nuoruudenihastukset, -rakkaudet voivat olla joskus pahoja. Tunnekokemuksena siis. Huuma on suurta suurempi ja jokin asia keskenjäätyään - jää aina miettimään mitä menetti tai mitä siitä olisi voinut tulla. Eikä saa ajatuksesta irti (koskaan) yrittämättä vaikka kerran vielä. ennenkuin olet tarpeeksi satutettu ymmärtääksesi, etttei kannata. Mutta se edellyttää luopumista.
Et välttämättä ole sen kummemmin läheisriippuvainen. Ehket huomaa sitä, että niinsanotun rakkauden tilalla on itse kehittämäsi iluusio: rakkaudesta, maailman suurimmasta sellaisesta ehkä, kuvitteellinen satuprinssi/-prinsessa joka viimeinkin noutaa sinut siitä tavallisuuden kehässä, jossa et turhautuneisuudessasi halua elää ja olla. Kaipaat jotain. Ehkä se on jotain kauan haaveilemaasi ja tavoittelemaasi.
Ja kun saat sen, mitä halusit tai luulit haluavasi - tehden ensit tiet sileäksi hinnalla millä hyvänsä - petytkin toisen ominaisuuksiin, jotka eivät vastaneet kuvitelmiasi/toiveitasi/odotuksiasi. Mutta et ole vielä havahtunut pettymään omaan illluusioosi, jos ikävöit.
Se oikea, niin. Onko hän sinulle kokonainen ja hyväksyttävä sellaisena kuin on? Oletko sinä kokonainen ja hyväksyttävä sellaisenasi hänen rinnallaan? Kysypä sitten itseltäsi tuo kysymys uudelleen: onko hän oikea? Oletko sinä oikea?
Kannattaa olla rehelinen itselleen kun miettii mitä haluaa itselleen ja mitä ei halua. Perustele asiat hyvin mitä päätöksiä teetkin. Mutta älä fuskaa missään vaiheessa. Valheessa eläminen - se vie häviöön, aivan varmasti.
Ajatuksena se, että uljas prinssi/kaunis prinsessa tulee ja muuttaa elämäni paremmaksi, on kaunis, mutta kertoo myös sen että ihminen on leipääntynyt elämäänsä eikä tunne osaavansa muuttaa sitä ilman jotain hokkuspokkus temppuja.
Joskus pitää käydä läpi useita kivuliaita vaihtoehtoja että huomaa olevansa onnellinen muista kuin ulkoisista syistä.
Jos odottaa toisen ihmisen muuttavan "minun" elämäni paremmaksi, ja toinen ei vastaakkaan odotteisiin, saako juuri omiin odotteisiin pettyminen aikaan tunteen että toinen on narsisti, mitä mieltä?
Ehkäpä elämältä ei kannata odottaa mitään, vaan ottaa asiat vastaan sellaisina kuin ne tulevat. Elämä rakastaa elävää. Silti jotkut elävät inhoaa elämää, tämä näkyy ulospäin masennuksena ja katkeruutena. Uhriutumisena.
Nm Hoksaa tai aloittaja ei ehkei tiedä, että kommenttini sisälsi todellista itseironiaa. Ja melkoisen määrän. Mutta katkera uhri en suinkaan ole.
Hokkuspokkustemput ovat joskus se hiljainen pyyntö, että asiat muuttuu. Mutta täytyy todella miettiä kahteen kertaan, mitä pyytää tai toivoo siellä hiljaisessa mielessään. Nimittäin voi saada sen. Ja vielä enemmänkin.
Tässäkin yhteydessä voisi käydä sitä syyllisyyslinjaa useasta suunnasta:
- haluaa elämältä jotain aiemmin saavuttamatonta - aiheuttaa kaaoksen siinä aiemmassa
- pettyy toiseen - millainen typerys olet
- pettyy omiin odotuksiin - minäkö se vammautunut olen
Selventääkseen tilanne on vedettävä henkeä muutamaan otteeseen. Ja sen sijaan, että ne omat (kultaakin arvokkaammat) tunteet vaikuttaisivat päälle, on alettava pohtia asioita rationaaliselta kannalta. Mitä tämä on? Mitä tapahtui?
Jos ihmiseltä löytyy järkeä, ei hän petyttyään ala toista ensimmäisenä narsistina mieltämään, oli tällä vaikka tavallista suuremmat rajat itsensä suhteen. Asiat on punnittava tarkoin. Kyse ei ole koskaan pelkästä pettymyksestä, minkä toinen aiheuttaa. Kyse on sanoista ja teoista: niiden olemassaolosta tai puutteesta. Sekä siitä, kuinka ihminen kunnioittaa toista vastavuoroisuuden periaatteella. Tai sen puutteesta.
Kun tunne on todella in - ja seuraa loukkaus, pettymys jne... no siitä on hetkellisesti helppo lähteä mieltämään vaikka parasta ystäväänsä narsistiksi. Kun just siltä seisomalta tuntuu. Mutta rauhoituttuaan - uskoisin että useimmat kyllä ymmärtävät oman reagointinsa asiaan, missä mittasuhteissa nyt mennään.
Tuossa olen samoilla linjoilla että on käytävä läpi useita kivuliaita vaihtoehtoja, ennenkuin ymmärtää onnellisuuden tulevan muista kuin ulkoisita tekijöistä. Ehkei se koske kaikkia, en tiedä. Luulisin että se koskee ainakin niitä kulissi-ihmisiä tiettyine narsistine piirteineen, jotka havaitsee vasta asiaan todella törmättyään. Ja kun on menettänyt kaiken tai lähes menettänyt kaiken ja jopa ainoana järkevänä vaihtoehtona luopuu kaikesta saadakseen säilyttää jotain todella arvokasta, niin vasta oppii ymmärtämään asioiden oikeat mittasuhteet. Arvojärjestyksen. ja sitä kautta on mahdollisuus kokea sitä onnellisuuttakin.
Tuo viimeinen siis sisältäen edelleen sitä itseironiaa. Enkä ole muuten katkera siitäkään.
Ihmistä saattaa potkaista onni kun hän törmäilee elämänsä myrskyissä omiin äärirajoihinsa, ja kenties joskus rajojensa ylikin sinne normi-ihmisten kammoksumaan hulluuteen asti. Minuus tulee samalla tutuksi. Sielusta tulee joustavampi rakenne.
Sielun koulutus tarvitsee varmastikin piikkisillä ruusuilla tanssimista, että ihmisestä voisi tulla suuri ja kaunis.
Btw.. ihminenhän on sisältä paljon suurempi kuin ulkoapäin katsottuna. Tunnemaailmat ovat valtavia, ja vielä sitäkin suurempia.. ;)
Elämä ei ole vain yhtä juhlaa, se on myös ruusuilla tanssimista.
Kamppailen samoissa kysymyksissä kuin ap. En tajua miksi rakastuin narsistiin niin paljon, jotta hän on päivittäin ajatuksessani. Vaikka kuinka mietin hänen pahoja tekojaan, valheita, pettämsiä, itsekyyttä, kylmyyttä, tunteettomuutta niin silti teen hänestä mielessäni hyvän. Sen ihmisen jota hän itse alkuvaiheessa itsestään korosti. Jokaisen hyvän ajatukseen yritän saada heti hänestä huonoja. Onnistumatta. Ei auta mies on tehnyt itsestään sellaisen jonka perässä naiset juoksevat.Hänestä kilpaillaan kuin jostain pokaalista. Luulevat häntä kiltiksi ja hyväksi. Minäkin joka elin hänen kanssaan ja lopulta koin sekä henkistä että fyysistä vakivaltaa. Hän kierrättää minua kuin itse haluaa. Ottaa ja jättää aivan oman mielensä mukaan. Tehnyt sen monesti. Kun hänellä joku parempi uhri olen ilmaa jota ei ole hänelle olemassakaan, kun taas joku on hänet hylännyt olenkin yllättäen hänelle suurin rakkaus mitä vain voi olla ja hän niin katuu kuinka on minut jättänyt. KKuinka hän nyt on tosissaan. Saan kehuja ja olen hänen keskipisteenä, kunnes on taas jonkun tosen vuoro ja hän lähtee ja dumppaa minun kertaheitolla elämästään. Miksi annan hänen kohdella itseäni näin?
Hänen sanojensa mukaan "Tässä iässä ei enään leikitä" olen siis hänelle leikkikalu.
masturboin kerran ja ajattelin sua, miten niin voi tehdä ihmiselle jota eniten arvostaa.. luulin kai etten enää nää sua
Don't leave me bitch
Terapia jos se ei tunnu klaaraavan voi joskus johtua siitä ettei kemiat pelaa. Jos mahdollista yritä uudelleen uuden terapeutin kanssa. Kävin itsekin aikanani parilla ennen kuin 11. hetkellä löytyi tyyppi jonka kanssa vierähti muutama vuosi.
Jos jotain voin kirjoittaa omasta irtiotosta ja siitä miten vaikeaa se voi olla. Ensimmäinen repäisy ei onnistunut ja sitten siinä kävi sillä tapaa että sairastuin lisää (masennus). Vuodet vieri eikä elämä edennyt mihinkään kokoajan tuli lisää somaattista oireilua ja piti sitten sairastua vakavasti somaattiseen sairauteen ennen kuin päätin repästä uudelleen. Edellinen puhelun jälkeen exän tyttären kanssa (terveiset:)) joka aikansa katseltuaan sanoi etten parane koskaan jos tilanne vain jatkuu. Ajateltiin ettei mikään muu auta kuin vaihtaa puhelinnumero. Ajatus numeron vaihdosta turhautti mutta tällä kertaa se muutti asioiden kulkua.
Ekassa repäisy yrityksessä toinen masinoi omia sukulaisia. Alkoi hyvänä puhujana hyvänä manipuloijana soittelemaan heille ja sai kuin saikin yhden puolelleen. Tämän jälkeen muutkin seurasivat ja alkoivat neuvoa miten exää tulisi ymmärtää koska tämä yrittää nyt tällä kertaa ihan tosissaan. Katselin kuuntelin tuolloin silmät pyöreänä mitä ympärilläni oikein tapahtuu olin jo eronnut ja asuin omassa kodissa ja ihmiset tuntuivat ajattelevan miten minulle olisi parasta vain jatkaa suhdetta sillä tapaa. Siis hetkinen?!
No jäin sit muutamaksi vuodeksi vellomaan tilaan missä isot pyhät merkkipäivät mitkään eivät enää tuntuneet missään kaikesta meni maku & terävin kärki. Usein isoina pyhinä toinen siis kun ei itse osannut hallita tunteitaan kaatoi kaiken scheissen päälleni juuri hoohetkellä mistä tuloksena kyyneleet silmäkulmissa vaikka pitäisi olla esimerkiksi jouluna joulu ja rauhanjuhla.
Ex charmasi aina tarpeen tullen mutta aina kun alkoi hölmönä uskoa niin ei vyön alle tuli. Kovia syytöksiä satoja tekstiviestejä. Hän ei osannut keskustella ja kai siksi lähetteli päiväkirjamaisia tekstareita. Vääntelin aina silloin tällöin puhelimen asetuksia illan tullen pistin jopa puhelimen hiljaselle ja pois näkösältä koska hiljasellakin tunnarilla valot vilkku ja välkky. Tosin aamulla puhelin piti vääntää takaisin äänitilaan ja yleensä siellä odotti tukku tekstareita. Vertasin tilannetta joskus humoristisesti entisen DDR:n kidutuksiin ja miten tehdä ihmisestä hullu.
Herääminen uuteen päiväänkin oli sellaista säpsähtämistä että täytyy olla jossain pelipaikalla vaikkei täytynyt kaikki oli sellaista ihmeellistä suorittamista narsistin jatkeena elämistä.
Nyt kun numero on vaihtunut nukun hyvin herään rauhallisesti uuteen päivään ja mikä merkittävintä en ole enää narsistin persoonan jatke päinvastoin aivot toimii oman arvomaailman kautta. Matka on vielä pitkä mutta mihinkäs tässä kiire olisikaan. Seura tekee kaltaisekseen. Huomaan miten minussakin on narsistista käytöskuviota. Se on hyvä huomata koska sillä tapaa sitä voi hioa pois.
Tässä ketjussa on paljon hyviä kirjoituksia. Omasta puolestani voin auttaa vain kertomalla tarinani ja miten vuosia voi hukata tosin silläkään ei ole väliä nyt kun tilanne on uusi. Mieti vielä ap. terapiaa jos sellaiseen on mahdollisuus. Terapian vaikein osuushan on siinä missä täytyy tutkailla omia käytöskuvioita. Siitä liisteristä kun pääsee eteenpäin sieltä avautuu ihan uusi maailma. Kuten olen palstalle kirjoittanut avioeroni alkoi oikeastaan jo terapian toisena/kolmantena vuonna kun uskalsin sanoa sanan EI. Kiitos ei,Ei kiitos. Tämä ei käy! Ja sehän ei toiselle sopinut.
Hyvä että mainitsit tuon terapeutti-sopivuus-ilmiön. Kuten muussakin elämässä, ei terapeuttisuhteetkaan aina natsaa mainitsemasi henkilökemian takia.
Tästä johtuen meillä ihan kaikilla on ystäviä ja vihamiehiä, jos kaikki maailman ihmiset tarkastelisivat toinen toisiansa (tähän kuluisi hieman aikaa ;) )
Terapeutti yleensä suosittelee jotain kolleegaansa jos huomaa että henkilökemiat eivät sovi.
Terapiassa terapeutti etupäässä kuuntelee, ja asiakas puhuu. Puhuessaan asiakas samalla käy läpi omia kokemuksiaan ja jäsentelee ajatuksiaan.
Palstakin toimii terapeuttina. Toisille se sopii, tosille ei. Kirjoittaessaan tänne, ihmiset läpikäyvät asioitaan _kuten terapeutin sohvalla_ ja uskon monenkin kokeneen ahaa-elämyksiä lukiessaan omia kirjoituksiaan. Asioiden jäsentely on tärkeä vaihe kelle tahansa uhrille, sillä pahanolon suhteista jää usein aika hajanaiset ajatukset.
Lisävalaisua; puhuessaan/kirjoittaessaan ihminen samalla parantaa itse itsensä. Se on hitaasti mutta varmasti parantava menetelmä. Vaatii onnistuakseen ainoastaan oman tahdon ja motivoitumisen.
Sitten on tietenkin vastarannankiiskiä, ihmisiä jotka uskovat itsekin että heidän ei tarvitse itse tehdä mitään, vaan parantuakseen uhriudesta jonkun muun, palstan tai terapeutin, on tehtävä parannustyö heidän puolestaan. Näitä uhreja on joidenkin arvioiden mukaan n 1-2 % väestöstä.
Ei tällaisia vastauksia että vika olisi ollut vain omissa odotuksissa:/ Niinkin varmasti oli, en omaa osuuttani kiellä. En ollenkaan! Olin epätasapainoinen ja juuri eronnut. Siis helppo..? Mutta ei kukaan terve käyttäydy kuten hän. Ja vielä myönsi olevansa jotenkin sairas. Petti toista kanssani - faktaa. Tyhjiä lupauksia. No sitä saa mitä tilaa, oma vika myös. Pahinta tässä on silti että hän ei myöntänyt MITÄÄN. Loppu. Minua käytettiin hyväksi. Olisi ollut edes reilu ja myöntänyt että olikin toinen. Ei ollut enää mitään menetettävää. Vaan ei. Se oli sairainta!Jos nyt kertoisi että ok, hän olikin loppujen lopuksi epävarma.. Olisi se vain helpotus! Vaan ei. Kaveri olisi halunnut olla. (pitää varalla) Sellaista käytöstä että ei voi kun olettaa olevan narsisti. Tunnekylmä. Ja minä jäin täysin tyhjän päälle.
Kaveri olisi halunnut olla. Niinpä niin.
Kaverithan eivät valehtele eikä petä, eikö niin? Tai siis saavat kaveruuden varalla tehdä mitä lystää. Eihän se voi loukata toista, kun ei ole sitoutunutta suhdetta.
Älä murehdi tyhjän päälle jäämistä. Jatkaessasi suhdetta - menettäisit mahdollisesti enemmän kuin tiedätkään sen nyt näkemäsi tyhjän päällä. Sulla on kuitenkin mahdollisuus. Rakentaa sen tyhjän päälle sellainen elämä kuin itse haluat ja kokemusta rikkaampana miettimällä uudelleen niitä omien odotteiden merkitystä. Keskity miettimään, mitä kaikkea sinulla oikeastaan vielä onkaan jäljellä.
Aivan:D kaverin voi pitää lähellä hovissa. Hyötyä kun haluaa..ehkä joskus jotenkin muutenkin kun kaverina.. Eikä jälkeensä jättämä vihamiesten määrä kasva..Kaikenlaisesta välttelystä päätellen niitä riitti. Toki olen tavallaan tyytyväinen että se kaikki tapahtui. Olen kasvanut Paljon! Mutta silti olo on välillä wtf? Mitä tapahtui. Mikä tämä "ihminen" oli? Ja ennen kaikkea. Miksi ei lopultakaan voinut myöntää mitään. Suhde niin loppu kun voi olla, tietää että tiedän mikä hän on. Ymmärrys ei riitä käsittämään että kukaan olisi noin paha toiselle. Ja saisi elää ja olla täällä kaikkien sitä tajuamatta.
Myöntäminen edellyttäisi sitä oman itsen päälle rakennetun illuusion rikkoontumista.
Vastauksia et tule saamaan. Koskaan. Ehkä julmimpien kohdalla ainoastaan siinä vaiheessa kun kosto, tarve tai hyöty on saavutettu, mutta silloinkin vain palasia kokoamalla. Sinne asti ei kannata mennä.
"Ymmärrys ei riitä käsittämään että kukaan olisi noin paha toiselle. "
Miten hän oli paha sinulle?
Kysyn, kun minulla on vähän samantapainen kokemus, ja olen alkanut nähdä häntä vähän toiselta kantilta. Tai oikeammin sanottuna, ensin en tajunnut häntä ollenkaan, ja pahksihan sen sitten ensihätään ajatteli.
En todella ymmärtänyt häntä. Mitenkö hän oli paha? Alkuun kaikki olikin täydellistä. Mutta hän oli todella etäinen. Ei kertonut asioistaan. Olin ilmeisesti vain leikkikalu. Suhteesta ei voinut tehdä julkista tai edes kunnolla liikkua julkisesti. Arvosteli ja lyttäsi minua. Flirttasi muiden kanssa edessäni. Hänellä ei ollut rajoja. Kaikenlaista "pientä". tämä pettämiskuvio heti alkuun. Vaikea kuvailla ilman yksityiskohtia. Mutta sain vaikean ahdistuksen. Minkälainen tapaus sinulla, syyt käytökseen?
Tässä vaiheessa, kun siitä on muutama vuosi aikaa, voin sanoa, että alkuun kaikki oli lähes täydellistä. Etäinen minun n. ei ollut, päinvastoin, oli erittäin läheinen. Nukkuikin ihan kiinni minussa. Halusi kokoajan olla kontaktissa, useamman kuukauden ajan.
Kertoili asioitaan niinkuin parhaaksi näki. Narsistille tyypillistähän on nimenomaan asioiden kertominen niin, että olisi itse mahdollisimman tärkeä tai ainakin tekisi vaikutuksen kertomuksillaan.
Eikö sinun kumppanisi sanonut sinun olevan "ykkönen"? Se on yleensä narsistin mielisanoja, mitä täällä palstalla on vertailtu. Minä olin ykkönen, ja minut kierrätettiin vauhdilla kaikkien "tärkeiden" ihmisten luona...
Muiden kanssa flirttailu tuli mukaan kuvioon vasta myöhäisessä vaiheessa, kun oli alkanut sekoilla... Juomisen myötä käytös muuttui ja narsistinen "julmuus" ja välinpitämättömyys toisen tunteista tuli näkyviin.
- Ajattelen julmalta tuntuvan käytöksen johtuvan nimenomaan n:n rajattomuudesta. Rajattomuus saa aikaan sellaisen, -ei erota muita itsestään, ei itseä muista eikä, kaikkein pahin, toisia toisistaan. Eli kaikki morsionsa ovat loppupeleissä jotain samaa massaa hänelle suurinpiirtein.
Tilanteensa on vähän parempi, kun ei juo niin paljoa. Runsas alkoholi ja narsismi on hurja ja pitelemätön yhdistelmä.
"Olin ilmeisesti vain leikkikalu. Suhteesta ei voinut tehdä julkista"
Kuulostaa siltä, että et ollut kumppanisi rankinglistalla kovin korkealla sijalla... On kuitenkin sinun mielessäsi kovasti? Minkä ikäinen olet? (Jos saa kysyä, suurinpiirtein).
Alkuun kyllä olinkin korkealla rankingissa. Mutta kun olin jättänyt hänet pari kertaa. Niin perheensä..tai joku muu taho meni varmaan edelle. Sanoi tosiaan että olen ykkönen, että rakastaa paljon. Minut esiteltiin sisarukselle ja osalle kavereista. Mutta kaupungilla ei voinut avoimesti liikkua pidempään. Tämä On ehdottoman terapeuttista! Olo parani heti kun kirjoittaa. Ei siis tule mitään myöntämään? "Pidä paskapuheet itselläsi" sanoi kun sanoin narsistiksi. Pelkäsi että levitän juttua? Ja "oletko tutkinut puhelimeni" kun epäilin että hänellä on toinen:D Siinä vihjettä..Mutta ne valheet! Lopulta asiat meni joskus ristiin. Miten jaksoikin valehdella niin paljon.
.. Mutta pitää varmasti paikkansa että ei erota itseään muista tai muita toisistaan! Hän ei useinkaan tuntunut muistavan mitä olin kertonut, henkilökohtaista. Kerran lipsauttikin " Ai se olit sinä jolla oli *se tietty ominaisuus*"
Aloittajalle: kirjoittamista kannattaa jatkaa. Mieleesi ehkä nousee asioita, joita et ole vielä pohtinut tai unohtanut siihen sumuun.
Olen monesti ehdottanut tätä. Kokeile mindmappia, tee suhteesta tunne-tapahtumakartta itsellesi. Se voi auttaa havaitsemaan asioita, joiden olemassaoloa et ole huomannut.
Kiipeämällä.
" "Pidä paskapuheet itselläsi" sanoi kun sanoin narsistiksi. Pelkäsi että levitän juttua? Ja "oletko tutkinut puhelimeni" kun epäilin että hänellä on toinen:D "
Ehdotus: ajattele, että itse olisit narsisti (vaikeaa, mutta kannattaa yrittää). Ajattele, että et pysyisi kasassa ilman narsismiin kuuluvia toimintatapoja.
Haluaisitko: Joku paljastaa sinut. (Huomasit, että pelkäsi juttujen leviävän.) Tietää, että jostain olet saanut aiheen epäilyyn hänen uskollisuudestaan. Jos tunnustaisi, tietää, että pelinsä olisi menetetty sinun kohdalla.
Mistä muuten ihan oikeasti tiedät, että hän on pettänyt? Uskon toki, että kuuluu hänen toimintatapoihinsa. Jossain kohtaa sanoit, että olit häntä jo ollut aiemmin jättämässä, niin menetit sijoitustasi hänen pelissään.
Ajatteletko, että on voinut hänen ilmeisesti lukuisissa aiemmissa suhteissaan syntyä pahaa jälkeä ja turhaa mihinkään johtamatonta tappelua. Joku petetty on voinut ihan romahtaa ja menettää itsehillintänsä, varmaan usein käy niin. Petetty on raivoissaan ja kostanut ehkä pahoilla puheilla, kertonut muille, joku ehkä lyönytkin, joku sanonut suorat sanat... jne. Miksi hän ottaisi mitään tuosta, jos ei ole ihan pakko?
AP:n aloitukseen voin samaistua ajatuksen tasolla aika vahvasti. Tällä hetkellä parisuhteessa narsistin kanssa, muuta mietintämyssy pyörii vinhasti päässä. Ratkaisuun pitäisi päästä. Tiedän, että löydän joskus jostain tasavertaisen ja terveen parisuhteen. Mutta mikä helvetti siinä on, että silti ei osaa päästää irti tästä harhasta.
Minä olen maailman ihanin, kaunein, seksikkäin. Hän ei ole koskaan rakastanut ketään muuta yhtä isosti kuin minua. Ei ole tiennyt rakkaudesta mitään ennen minua. Koskaan ei ole ollut uskollinen parisuhteissa ennen minua. Jestas mitä paskanjauhantaa, mutta pitää silti otteessaan. Järkevistä ajatuksista huolimatta, pelkään, ettei mikään enää tunnu miltään tämän jälkeen, vaikkakin tämä on harhaa.
Aiempaan, olen just just kolmekymppinen. Aivan! Juuri tuolta se tuntuu. Kaikesta pahasta huolimatta, se tunne on alkuun ja ajoittain niin ihana. Jos narsistille kuin huumetta. Niin oli se itsellekin. Pelkäsin ja pelkään vähän vieläkin ettei mikään koskaan tunnu vastaavalta. Mutta itsekunnioitus voitti silti - ja halusin ulos. Sietikin pelätä minua. Niin vihainen olin. Viimeisen kerran kun tavattiin, hän oli niin hermostunut että sotkeentui tavaroihinsa. Mistä tiesin että petti, kaikesta. Niitä juttuja oli paljon!
"Tiedän hyvin ettei siitä mitään olisi tullut, ihminen joka on lipevä ja josta ei saa mitään otetta. Epäluotettava ja pahan olon aiheuttaja. Silti kieriskelen ikävässä ja "rakkauden" tunteessa."
Olen käsittänyt, että aloittaja on jo jättänyt n.kumppanin.
Nyt hän käy läpi tunteita ja ajatuksia, joita hänelle on tullut suhteen jälkeen. Minun mielestäni vain, kukaan ei voi näppituntumalta heittää kenellekään diagnoosia, tyyliin sinussa on jotain vikaa kun olit narsistin kanssa. Ja ainoastaan terapia, jossa minäkin...jne. Ihmisillä on taipumus tyrkyttää omia kokemiaan toiseen.
Kaikkea ei tarvitse ottaa vastaan.
En ole terapiakielteinen, tai muuta sellaista, mutta jokainen päättää itse. Ei kukaan ammattipsygologikaan tee pitkälle meneviä johtopäätöksiä palstakirjoitusten suhteen, miksi heidän asiakkaansa tekisivät. Jokainen todellakin päättää itse.
Mielestäni tänne saa kirjoittaa, eikä kenenkään ole pakko mennä terapioihin. Hyvät hyssykät.
Minua on ainakin häirinnyt kovasti tällä palstalla terapioiden tyrkytys. Ihan kun ei saisi kirjoitella. Eikös tämä juuri ole sitä varten?
oliko sulla mitään sanottavaa itse aiheeseen?
"oliko sulla mitään sanottavaa itse aiheeseen? "
Olen sanonut paljonkin. Mutta... siitä huolimatta, että neuvoa voi ja saa, harmittaa joskus, tai oikeataan on harmittanut, että ei itsekään ole saanut keskustella rauhassa täällä, vaan on hyökätty väliin neuvonnalla.
Minun mielestäni terapian TYRKYTTÄJÄT katkaisevat keskusteluja ja vievät sivuraiteille. Tyrehdyttävät keskustelut. Ei täällä oikein aina pääse alkua pitemmälle.
Olen vihainen.
H******i, olen sanonut tosi paljon. Mutta keskustelut etenevät yleensä vähän sattumanvaraisestikin... että ei voi tietää, mitä keskusteltaisiin, jos saataisiin keskustella.
Eli mielestäni: jos nyt sinulla ei ole muuta sanottavaa, kuin mene terapiaan, niin se on äkkiä sanottu. Eikö tuolla vilku taustalla noita osoitteitakin, jos joku sinne haluaa. Vai SAATKO PROVIKKAA?
sä et vissiinkään saa.
Mulla olis niin paljon kanssa tarinaa kerrottavana, uskomattomia valheita, tragikoomisia iltasatuja. Valehtelu kattaa omat asiat, muiden asiat. Satuilu kattaa ihan kaiken. Tässä todellisuus on tarua ihmeellisempää. Kertaalleen olen paljastanut vuoren kokoisen kasan paskapuheita, valheita, toisia naisia. Piti olla päivä 0, jonka jälkeen kaikki on toisin. Kaikki varmaan arvaa, miten on mennyt. Joo, jotain on korjaantunutkin, mutta...
Olen siinä tilanteessa, että ihmettelen itsekin, mistä kaikesta olen luopunut tämän suhteen takia. Suhdetta takana vuosi ja paljon olen taakseni jättänyt hänen takiaan. On se ihana, silloin kun on sillä päällä. Mutta kaikki kaunis ja ihana romuttuu silmän räpäyksessä tuulesta temmattuihin epäilyksiin, huoritteluun. Jatkuvaan marinaan ja syyttelyyn siitä, kuinka paha ja epäluotettava minä olen, kuinka en ymmärrä yhtään häntä.
Ja silti, tässä sitä vielä roikutaan. Joskus mietin, että pitäiskö olla niin paskamainen, että pelastaakseni itesni tästä suhteesta alan etsiä laastarisuhdetta, jonka voimin pääsisin tästä ulos. Sotii täysin mun periaatteita vastaan ja tiedän, että tällaisen pyörityksen jälkeen uusi ihmissuhde on kaikkein tyhmin ratkaisu. Pitäisi löytää itsensä ja parantaa haavansa. Mutta pelastuksen tie alkaa vasta sitten, kun tästä on ulkona. Ja miten sinne ulos pääsee, se ei ole vielä mulle valjennut tässä euforia koukussa riutuessa.
"Ja miten sinne ulos pääsee, se ei ole vielä mulle valjennut tässä euforia koukussa riutuessa. "
Tuo on todella vaikea vaihe, jos on ulos matkalla. Sitähän täällä kaikki sanoo, että jos on oikea narsisti, suhteesta ei mitään parempaa tule.
Minä olen käyttänyt menetelmää, jossa aika haalistaa tunteet. Päätös etsiä parempaa elämää on tietysti tarvinnut lähteä itsestä. Aktiivisesti olen pyrkinyt ulos, tekemällä työtä, harrastamalla, luomalla itselle uusiakin tavoitteita, pitämällä muista ystävyyssuhteista huolta.
Eli oman itsen olen laittanut narsistin edelle. Häneltä otan sen, mistä hänessä pidän. Visusti olen kuitenkin pitänyt huolen, että narsistilla ei ole sanottavaa esim. minun kunniallisuudestani eikä muusta.
Joku täällä on sanonut, että narsisti ei arvosta kunniallisuutta... Tuo jäänee arvoitukseksi. Sanoo kuitenkin arvostavansa minun kunniallisuuttani. Korostan itse tuota itsessäni. Näin ainakin saan pidettyä itselläni kaiken, mitä haluan.
Enhän oikeasti halua edes jatkaa hänen vierellään, muuta kuin niiltä osin kun hänestä pidän. Tottakai joskus harmittaa, että hänellä on muita, mutta se on pienempi harmi, kuin jos hän olisi vain minun kanssani. Eli muut naiset tekevät minulle mahdolliseksi elää vapaasti.
Minulle riittää, että hän sillointällöin kehuu minua parhaaksi,;). Enhän ennenkään häneltä muuta kuin noita juttuja saanut, miksi se nyt olisi vähemmän arvoista. Eli nautin hänen hyvistä puolistaan edelleen. Nyt menee paremmin kuin ennen.
Koska täällä aina on tapana neuvoa, heitän ehdotuksella. Älä ainakaan siirtymävaiheessa anna narsistille aihetta nokankoputukseen. Teet niinkuin itse parhaaksi näet, mutta sinun tekosi, elämäsi ja itsesi pelastamissuunnitelmaa et voi jakaa narsistin kanssa. Sinun täytyy toteuttaa omat suunnitelmasi oman mielesi mukaan. Hänen mielipiteensä ja kieroilunsa ei saa haitata.
Noin minun mielestäni! Onnea sinulle yrityksissäsi.
Juuri noin :)))
Mulla on vaan sikäli kurja tilanne, että olen työtön, muuttanut prinssini perässä toiselle puolelle maata. Kaikki muu on jäänyt. Mä itse en pysty siihen, että jakaisin tietoisesti hänet muiden kanssa. Mulle ei oma psyyke kestä tätä jatkuvaa riitelyä ja mököttämistä. Minut on nujerrettu jo niin pitkälle, että välttelen konflikteja, myötäilen ja katson läpi sormien, ettei vaan tulisi riitaa mistään. Joten tietyssä määrin vastaan laittaminen oman itsenäisyyden takia ei vaan sovi mulle ratkaisuksi.
Omalla kohdalla näen, että ainoa vaihtoehto on kertarepäisyllä irti. Muutto takaisin entiseen asuinpaikkaan ja totaalinen yhteyden katkaiseminen. Kerralla. Mä vaan odotan voimaantumista, jotta ratkaisun tekeminen onnistuisi. Siksi mietin terapiaa, haen vertaistukea. Josko jonain päivänä asia kirkastuisi minulle, ihmeparantuminen tulisi kohdalle.
Ja mitä tuohon kunniallisuuteen tulee. Mun tapauksessa puolison pitää olla enkeli ja neitsyt, vaikka muissa naisissa taitaa viehättää päinvastaiset piirteet. Tämä hyypiö on pyörittänyt koko ikänsä naisia ihan miten itse haluaa, kymmeniä yhtä aikaa. Koskaan ei ole ollut uskollinen parisuhteissa. Harrastanut todella törkeitä pettämistemppuja. Mä olen koko elämäni elänyt pitkissä parisuhteissa ja villein sinkkuaikani on osunut olemaan juuri häntä edeltävät kuukaudet. Joten olen täysin moraaliton horo ja mulle kelpaa kuka vaan. Vaikka "normaali" ihmiset ymmärtää, että jos on teini-ikäisestä ollut parisuhteessa, niin reilu 3-kymppisenä sitä tajusi kokeilla sinkkuna liitämistä koko rahalla, jotta ei tarvitsisi koskaan ihmetellä mitä se on. Ja kuvaavaa rinnastamista on se, että hänen seksikumppaneiden määrä on ehkä 20-kertainen minun lukemiin, mutta ollaan kuulemma yhtä paskoja molemmat. Ja jos mä olen pettänyt 2 kertaa kahdessa eri parisuhteessa, niin oon ihan yhtä paha kuin hän, joka on pettänyt satoja kertoja. Oo siinä sitten normaali :D ja yritä selittää itselles, kumpi on paskempi.
"Äiti teresa" mistä tiedät hänen taustansa, nuo pettämiset? Myönsikö. Minun narsku ei mitään myöntänyt. Sen tiedän että minun kanssa petti, kun alkuun todistettavasti oli toisen kanssa alkuun..varmaan vielä myöhemminkin samaa. T. Alkuperäinen
..Niin ja asutteko missä päin?
Joku on täällä joskus kysynyt suoraan, että onko sama kuin minun, kun on epäillyt. Pidän suoraan kysymistä fiksumpana.
" mutta ollaan kuulemma yhtä paskoja molemmat. Ja jos mä olen pettänyt 2 kertaa kahdessa eri parisuhteessa, niin oon ihan yhtä paha kuin hän, joka on pettänyt satoja kertoja. "
Minun mielestäni: Tyypillistä, tuota olen kuullut myös itse. Voisin sanoa, että tämän kelmin kumppanit ovat minuun verrattuna luokkaa 1000x. Meillä ikää ehkä hiukan enemmän ja. Myöskin sinun kumppanisi luvut voivat olla suurempaa luokkaa kuin kuvittelet.
Itse olen aloittanut irtaantumisen ihan vain kertaamalla, kuka minä olen. Narsistin kanssa noihin vastaaviin syytöksiin olen ihan rauhallisesti vastailemalla pitänyt puoleni. Ajan olen antanut hänelle myös näyttää, mikä on totuus.
Me olemme aina asuneet samalla seudulla, joten minä en hänen takiaan mihinkään muuta. Sen verran mitätön tekijä kuitenkin. Ehkä sinun todellakin kannattaa harkita paluuta.
Olen tällaista ehdottanut jollekin joskus. Avaa tie itsellesi. Tee itsellesi mahdollisuus lähteä. Tee suunnitelma, anna itsellesi mahdollinen hyvä tulevaisuus tavoitteineen. Luo unelma tulevaisuudesta. Kun sinulla on mahdollisuus ja tie auki edessäsi, saat itse päättää, mihin päin tahdot mennä, vai haluatko palata, vai etkö halua lähteä minnekään.
Selvästi kuitenkin kärsit ja koet, että hän alistaa sinua vääryydellä. Siksi sinuna tekisin itselleni unelman paremmasta tulevaisuudesta. Pelkkä unelma ei vielä maksa mitään. Sen voi toeuttaa tai jättää toteuttamatta. Se olisi haave.
Itse olen luonut unelman ja haaveen. Toteutan sitä parhaillaan. Olen edennyt ja edistynyt aivan valtavasti. Vuosien mittaan sain silloin tällöin valtavia raivareita, kun kävi selväksi, että n.kumppani seurusteli toisten kanssa. Aivan kestämätöntä, myönnän. Siihen ei tuntunut auttavan mikään muu kuin hänen kanssaan oleminen. Vuosien myötä tunteeni häntä kohtaan ovat laimistuneet. Vieläkin tapailemme.
Hän on niin lähellä sinua vielä. Narsistin rajattomuus todella aiheutta tuota asioiden sekaantumista, ja on juuri se juttu, miksi hänen kanssaan minä en voinut olla. Halu olla oma itseni voitti äänin miljoona - nolla. Se on aina ollut minulle selvää.
En vain voi olla sanomatta, kun luen sinun kirjoitustasi, että anna itsellesi mahdollisuus. Auttaahan psykologilla käynti yhtenä osana itsensä keräämisessä. En usko, että siitä haittaakaan on. Ne ovat kaiketi hienotunteista väkeä, eivätkä väkisin mitään neuvoja ja ratkaisuja tyrkytä nekään, jos asiakkaalle ei sovi.
Vapaaehtoisuuteen aikuisten elämän tekemiset ja tekemättä jättämiset, ainakin omissa parisuhteissa perustuu.
AP: Olen keskustellut puolisoni exien kanssa, siitä tiedän ja hän on itsekin kertonut tekemisistään. Tosin osittain luulen, että hän voi suurennella tekemisiään ja niiden härskiyttä ja lukumäärää, korostaakseen taas kerran itseään, niin hyvässä kuin pahassa. Ja osittain pitää minua otteessaan kertomalla millainen sika voi halutessaan olla. Jotta olisin henkisesti riippuvaisempi hänestä. Olen saanut hänet myös todistettavasti kiinni ainakin yhteydenpidoista toisiin naisiin.
Kärsimätön kun olen, en ole jaksanut selata keskusteluja, joten en ole perillä ap:n tarinasta, mutta sama tyyppi tuskin on kyseessä, jos olette eronneet 3kk sitten. Kuluneen 6kk:n aikana mun narskulla ei ole ollut mahdollisuutta mihinkään mihin liittyy toiset naiset fyysisellä tasolla. Yhteyksiä on voinut pitää ties mihin, mutta missään ei ole käynyt.
Ja sen verran tiukka ote hänellä on minusta, etten kerro sen tarkemmin mitään mistä voisi tunnistaa. Nytkin on "huono omatunto" tästä kirjoittelusta ja pelko siitä, että se sadisti saisi jostain tämäkin tietoonsa. On ahdistanut minut niin nurkkaan, etten uskalla edes ajatella mitään, mistä voisi taas saada vettä epäilyksien myllyynsä. Hän kyllä tekee ja ajattelee mitä tykkää ja kun jää siitä kiinni, niin taas kaivellaan jotain, mitä minä OLETETTAVASTI olen voinut tehdä joskus liki vuosi sitten. Sehän taas hyvittää sen, että hän nykypäivänä touhuilee omiaan. Ja se kai on myös hyvin tyypillistä, että narsku hyökkäilee ja syyttelee ilman todellisia perusteita ja jos haluaisi jotain todisteita esittää, niin se ei käy.
Olen siinä vaiheessa, että yritän saada itseni tajuamaan, että iso osa koko tarinasta on tietyllä tavalla valhetta. Ehkä hänellä jotain tunteita on jne. jne. Mutta kun lukee näitä häiriön piirteitä, niin käy aika selväksi, että omalla tavallaan kaikki on valhetta. Kuinka valtavaa tunnetta on ollut alusta asti, kuin sitoutumisesta puhuttiin vain päiviä ensitapaamisen jälkeen. Kaikki on vain osa narskun kieroutunutta peliä. Iso huokaus.
"Tosin osittain luulen, että hän voi suurennella tekemisiään ja niiden härskiyttä ja lukumäärää, korostaakseen taas kerran itseään, niin hyvässä kuin pahassa. Ja osittain pitää minua otteessaan kertomalla millainen sika voi halutessaan olla. "
Minun n:ni on ollut ja on, enemmän kuin sanojensa mittainen. Jos olet tekemisissä oikean narsistin kanssa, hän noilta ominaisuuksiltaan tuskin keveämmäksi versioksi osoittautuu, kun antaa ymmärtää. Onko hän ulkoiselta olemukseltaan mitä? Ulkonäkö voi vaikuttaa saaliin määrään?
"etten kerro sen tarkemmin mitään mistä voisi tunnistaa."
Vaikka häenllä ei olisi minkäänlaista otetta sinusta, älä kerro mitään, mistä hänet, sinut tai ylipäätänsä ketään voisi varmaksi tunnistaa... Pikku neuvo taas. Ei ole luvallista ihmisístä joruilla vapaasti mitä vain, kun ei olla edes julkkiksia eikä poliitikkoja. Vaikka nämä tarinat ovat kuinka tosia, sillä ei ole painoarvoa, jos näistä joku nostaa vaikka syytteen, että itseä solvataan täällä.
Ei tokikaan ole luvallista eikä reilua kirjoittaa mitään tunnistettavaa. Itse kirjoitin joitain suurpiirteisiä lainauksia. Mutta yksityiskohtiin en menisi. "Äiti teresalla" oli sama ikäluokka niin kiinnosti. Erottiin lopullisesti tuolloin, mutta viimeisiä kuukausiakaan ei oikein voi suhteeksi sanoa. Tästä henkilöstä ei voinut todella tietää missä meni. Työvuorot voi valehdella. Ja soittaminen tai vastaaminen ei kuulunut tapoihin. Viesteissä voi sitten sanoa mitä vaan.. Niin ja johonkin aiempaan. On tietysti motiivi olla paljastamatta itsestään mitään. Tai että tietää mikä on. Mutta kun selvästi tiesin jo. Ja tuntui hänkin haluavan kyselyistäni eroon. Miksi ei silloinkaan voinut Jotain kertoa. Kuvitteli jättävänsä vielä jonkun mahdollisuuden välillemme? Selvästi ei oikeista tunteista ymmärtänyt mitään. Pelottavaa.
Minun narsistini seurustelee luultavasti jonkun sellaisen kanssa, jolle sopii, että leikitään perhettä juhlapyhien aikana. Muulloin vaeltelee niinkuin mielii.
Hänen toissijainen lähteensä, kuten Vaknin ilmiötä kuvaa, on joku sellainen, jota hän pyörittää tyyliin, juhlapyhinä kokoonnutaan perheeksi. Näen sen hänestä, kun tunnen hänet niin hyvin. Tottakai se vähän minua satuttaa, mutta on se hinta, jonka joudun tästä suhteesta pulittamaan.
Taidan kysyä isommassa otsikossa, onko täällä jollakulla tällainen tapaus meneillään. Tämä narsisti asuu poikamiesboxissaan virallisesti. Suo hänelle mahdollisuuden vapaaseen poikamieselämään. Omien sanojensa mukaan hän haluaa olla minun kanssani loppuelämänsä.
Toisaalla hänellä on muita suhteita, ja sitten se mrs. juhlapyhä...
Liekö sama tapaus kuin tämä minun narsistini,joka tosiaan viettelee täällä perheensä kanssa kaikki juhlapyhät, ja muulloin huitelee ties missä. Ja kappas, samaa sanoo minullekin ja on aina sanonut palatessansa, että haluaa olla minun kanssa loppuelämänsä. Asuu nyt poikamiesboksissaan sattuneesta syystä!
Tämä tyyppi on todella sellainen todellisuudessa, että häkki heilahtaa. On sellaisia temppuja tehnyt elämänsä aikana. Vihjeeksi vaan, että otapa jalat allesi hyvän sään aikana, ja pelasta itsesi pahasta. Ja tätä en sano kateudesta,katkeruudesta, enkä halusta satuttaa sinua vaan halusta säästää sinut tämän hirviön kynsistä. En todellakaan halua kenellekään samalaisia kokemuksia kuin itselläni on ollut niin tuhoavia ne ovat olleet. Tää kaveri on tosiaan psykopaatti, ja ei suin surminkaan siitä käytöksestä, jota ulkopuolisille ja tuntemattomille esittää uskoisi kukaan.Viilaa tietämättömiä rehellisiä ihmisiä häikäilemättömästi linssiin, ja kun totuus paljastuu uhrin elämä on todella pahasti raunioina. Näin kävi minullekin. Todella kannattaa ottaa asioista selvää ja juosta ja lujaa hyvän sään aikana.
"Liekö sama tapaus kuin tämä minun narsistini,joka tosiaan viettelee täällä perheensä kanssa kaikki juhlapyhät, ja muulloin huitelee ties missä."
Hyvä kun kysyt ja "ilmoittaudut". Tässä pelissä ei tosiaankaan ole mitään hävittävää. Mitä enemmän totuus on tullut julki, sitä myöden olen päässyt selvemmille vesille. Eihän miehen touhut ole aikusen ihmisen tekemisiä.
Ei kuitenkaan ole sama mies. Kirjoituksesta saan sen käsityksen, että teillä on biologinen perhe. Tämä on sellainen... osaksi hänen jälkikasvuaan, osaksi toisen, ja kokoonnutaan vaan juhlapyhinä. Tai jos nyt haluaisi nähdä, narsisti haluaa nauttia siittämisistään ja jotenkin käyttää tilannetta hyväkseen, että voisi edelleen esittää kunniallista miestä pari kolme kertaa vuodessa.
Luulen, että hänellä on jonkin verran itseään nuorempi morsio, kun hihaan tarttuu juhlan lähetessä sellaista tyttömäistä topakkuutta... Tietää kiltisti juhlapyhien tarkoituksen ja viettää ne melkein selvinpäinkin -nykyään, kuulemma. Kuuluu hänen näytelmäänsä.
Huomenna soittaa minulle ja toivottaa ystävällisesti hyvää Juhannusta... : }, kuin hyvinkasvatettu koulupoika, kampaa varmaan peilin edessä tukankin ensin.
Voin vain kuvitella! Minunkin exällä oli sellaisia juttuja..jopa tekoja. Siinä päässä saattaa liikkua mitä tahansa. Hän myös vietti juhlapyhät (omien sanojensa mukaan) perheensä kanssa.
E sitten ole samasta ihmisestä kysymys. Samat ovat vaan jutut täysin identtiset tämän minun kohdalleni osuneen tapauksen kanssa.
Ja kun soittaa kuin koulupoika, hän tosiaan kuvittelee ja on omasta mielestään sitä. Taantunut lapsen tasolle. Lohkoo persoonaansa vaikeissa tilanteissa ja silloin kun on tehnyt väärin toisia kohtaan. Ulkoistaa ahdistuksensa ja syyllisyytensä pakenemalla tuohon lapsipersoonaansa. Siis ei ota vastuuta teoistaan eikä siihen koskaan tule kykenemään. Heitä menemään tollanen hyväksikäyttäjä. Ei tule muuttumaan sehän on täällä jo aikaisemminkin todettu. Minäkin otin ja pistin pelin poikki.Sama peli olis jatkunut hautaan saakka siitä olen varma.
Nämä ovat opettavaisia kertomuksia niille, joilla ei ole kokemuksia tietynlaisista persoonallisuushäiriöisistä ja niiden käytöksestä. Jos on tuntenut yhden, tuntee ne kaikki, niin samanlaisia ovat. Mutta käytös on ymmärrettävää kun ymmärtää sen tason jolta sitä maailmaa katsellaan, lapsen tason, ja lapsen ymmärryksen.
" Siis ei ota vastuuta teoistaan eikä siihen koskaan tule kykenemään. Heitä menemään tollanen hyväksikäyttäjä. Ei tule muuttumaan sehän on täällä jo aikaisemminkin todettu."
Minä käytän häntä omiin seksuaalisiin tarkoitusperiini. Mihin hän minua käyttää, sitä ei moni tiedä. Tottakai hän katsoo, missä käy seksistä nautiskelemassa, että on puitteet draamaan... Se taas sopii minulle vallan mainiosti. En tällä hetkellä edes halua seurustella kenenkään kanssa, joten jossakin mielessä, tämä on kahden kauppa.
Eli pelkkä hyötysuhde ainakin sinun puoleltasi.
No se on oikeastaan ihan sama onko niitä naisia ollut 500 vai 1000. Jotain varmaan tuolta väliltä. Se ei sinänsä alkujärkytyksen jälkeen ole ollut mulle mikään merkittävä tekijä. Häiritsevää on vain se, että noilla luvuilla on varmasti kokenut yhtä ja toista ja itselle tulee riittämätön olo. Mikä minussa voisi olla mitään sen erityisempää, mitä ei saisi muualtakin jne. Ja epävarmuuden kierre on valmis. Pystyn hyväksymään hänen menneisyytensä, mutta pettämistä en tule sietämään. Siinä menee raja. Ja joo, minä osaan olla tosi "veemäinen" sitten, kun mitta tulee täyteen. Mä en kaihda keinoja saadakseni todisteita. Toisin kuin narskuni, mä homaan todisteet, ennen kuin alan syyttelemään ja riehumaan.
Ja kun narsku itse jaksaa jauhaa siitä, että onhan hän varmasti minulle sängyssä ainutlaatuinen kokemus ja enhän kaipaa mitään muuta blablaa... Paraskin puhuja noilla saldoilla.
Pahinta mun mielestä tässä kaikessa on se, että narsku on tartuttanut oman epäluuloisuutensa minuun. Osaan ajatella kuten hän, tiedän mistä nousee meteli milloinkin, "osaan" pitää mitä normaalimpia juttuja jotenkin outoina ja nähdä niissä taka-ajatuksia ja piiloagendoja. Pelkään, että jos joskus pääsen tästä eroon, niin tämä jättää jälkensä, niin etten koskaan osaa enää elää normaalisti, vaan epäilen ihmisiä jatkuvasti. Niin pahasti on usko ja luottamus toisen vilpittömyyteen mennyt. Niin pahasti mua on huijattu.
Et tule epäilemään kaikkia! Sepä se vasta ihanaa onkin kun voi olla rauhassa ja luottaa:) Tuon kaiken keskellä se vaan tuntuu niin vaikealta. Miksi annat kohdella itseäsi noin? Ansaitset parempaa! Eikö vaan. Koin taas jonkun valmistumisen ja olo parani. Kiitos tämän keskustelun! En tod. halua sitä tyhjää ihmistä. Vaan jonkun jolla on sisältöä, jotain annettavaa. Kuten minullakin on paljon annettavaa. Ilman että tuntuu että minut tyhjennetään. Pahinta on ollut että itse antoi ja antoi ja hänen tunteensa oli valetta. Se pitää vaan hyväksyä. En kuvittele olevani hänen yläpuolellaan, vaikka hän narsisti olikin. Vähän säälin häntä.
Multa on kysytty miljoona kertaa, että miksi siedän tätä ja mitä mä tästä suhteesta saan. Toisaalta tiedän, että eroaminen ei koskaan ole helppoa, siitä on kokemusta kyllä. Tiedän, että vaikeinta on päätöksen tekeminen ja sitten helpottaa. Vaikkei heti, niin helpottaa kuitenkin. Tällä hetkellä puolisoni tekee narskutemppuja ja hän on se joka on tätä suhdetta pistämässä poikki. Meillä on vaan hullunkurinen tilanne, kun kumpikaan ei suostu ääneen sanomaan, että erotaan. Minä sitä oikeasti mietin, hänestä en tiedä varmaksi sanoa. Uskottelen itselleni, että jos hän sen sanoo ääneen, sitten mun olis jotenkin helpompi lähteä. En tiedä.
Kysymys sinulle: mitä sellaista sait suhteesta, mitä ilman koet tällä hetkellä olevasi? Jotainhan se henkilö on sinulle antanut ja sinussa täyttänyt, koska olet jäänyt häneen kiinni. Ihailiko hän sinua hyvinä päivinä suunnattomasti, nostaen jalustalle? Oliko hän fiksu? Varakas? Komea? Saitko hänen kauttaan jotain sellaista statusta, mitä muuten et saa? Olit siis riippuvainen hänestä?
Mieti sitä pahanolon tunnetta, mitä hän on aiheuttanut. Itse en usko, että läheisriippuvuus olisi todellista rakkautta toista henkilöä kohtaan. Yritä olla iloinen, että olet päässyt(?) hänestä eroon. Ei kenen tahansa tarvitsekaan kolahtaa, pitää odottaa sitä oikeaa ihmistä.
Jep, jalustalle nostettiin hyvinä päivinä. Siinä oikeastaan kaikki. Raha-asiat on rempallaan, mun arvoa ei nosta kenenkään silmissä hänen kanssaan oleminen, komeampiakin miehiä löytyy ja paljon. Fiksuus perustuu hyökkäävyyteen ja itsevarmuuteen ja toisten huonompana ja tyhmempänä pitämiseen. Ei mitään konkreettista hyvää... No seksi on aivan loistavaa. Mutta ei sillä elä :D
Mä tiedän ansaitsevani parempaa, olen fiksu ja kaunis, miehiä riittäisi jonoksi asti...
"Fiksuus perustuu hyökkäävyyteen ja itsevarmuuteen ja toisten huonompana ja tyhmempänä pitämiseen. Ei mitään konkreettista hyvää... No seksi on aivan loistavaa. Mutta ei sillä elä :D"
Tuollainen on ihmeen sitkeä paketti. Jotenkin, miehekäs mies saisi noita tehdäkin. Hyvä juttu.
...Mutta kun se on narsisti, niin se on se kurja juttu. Eli tuohon päälle pitäisi saada selkeä kuva siitä, että se mies ei taida olla paljoa muuta. Itsestsä pitäisi löytää se terve narsismi, että haluaa enemmän myös itse.
Itse olen ongelmissa sellaisen jutun kanssa vielä, että ei tahdo löytyä miellyttävämmän näköistä. Jossain vaiheessa oikein sattui, kun ajattelin hänen fyysistä olemustaa, kasvoja, silmiä, kaikkea. Mielestäni luonto ei voinut olla onnistunut täydellisemmin.
Nyt olen hitaasti, siis tosi hitaasti avaamassa silmiäni. Huomaan, että vuosien myötä, siis miettikää, vuosien myötä, olen hiukan päässyt irti tuosta ajatuksesta.
Mikä terapeutti tähän voisi auttaa. Ainoastaan hidas oman järjen luoma oivallut, ettei tuo asia ihan noin voi olla. Se ei yksinkertaisesti voi olla noin. Vaikka minä ja ilmeisesti valtava määrä muita naisia ja objektiivinen mielipide on tuossa mukana. Niin minä tuon kyseenalaistan. Kyllä löytyy paremmannäköisiä... Ehkä, jossain.. joskus... niin...
Kaikki sen naiset ovat olleet kovasti rakastuneita häneen. En ole poikkeus siinä.
Ilmeisesti tämä isäntä hurmaa kaikki naisensa näillä samoilla puheilla. Mikään ei ole tähän asti tuntunut miltään, nainen on kaikkein kaunein, ihanin, meidät on luotu toisillemme. Sitten se vielä asettuu taloksi ensitapaamisesta suoraan, tekee ruokaa, siivoaa, käy kaupassa, valehtelee itsestään ummet ja lammet. Mulla on ollut montakin paremman näköistä miestä, Mut rakastuneen silmin katsottunahan hän on nyt se täydellisin ja eniten silmää miellyttävä.
Minkä takia henkilö ei voi olla todella hyvännäköinen ja luonteeltaan jotain muuta samaan aikaan? On saanut aina suosiota pelkällä ulkonäöllään, ja tulee saamaan.
"Mut rakastuneen silmin katsottunahan hän on nyt se täydellisin ja eniten silmää miellyttävä. "
Niin on. Rakastuneen rakkauden kohde on aina kaunein, ja kun siinä sitten vielä oikeastikin on ainesta, niin sehän on ihan valtavan voimakas tunne. Pää kipeänä välillä tosiaan olen muistellut hänen ulkoista olemustaan. Enkä oikeasti ole edes pinnallinen ihminen.
Sitten kun hän livenä on luonani oikeasti, hän ei tee sellaista vaikutusta, vaan oloni tyyntyy. Tietyissä tilanteissa nautin hänen katselemisestaan, kuten hän myös haluaa katsella minua. Ja sanoo myös, että kiihotan häntä. Haluaa yleensä melkein samantien sänkyyn, kun tulee luokseni.
Mitään negatiivista hän ei minusta sano, ainakaan minulle itselleni.
" Mikään ei ole tähän asti tuntunut miltään, nainen on kaikkein kaunein, ihanin, meidät on luotu toisillemme. Sitten se vielä asettuu taloksi ensitapaamisesta suoraan, tekee ruokaa, siivoaa, käy kaupassa, valehtelee itsestään ummet ja lammet."
Noinhan se kehuu. Vain ajattelen, että oikeasti olen hänen naisistaan sellainen, sivistyneemmästä päästä. Hänen naisensa ovat ennen olleet kouluttautumattomia, joukossa muutama alkoholisoitunut, perheenemäntiä, joiden elämästä lapset ovat suurimmat voimat imeneet... Naisia, jotka ovat olleet valmiita elämään hänen rinnallaan hänen ehdoillaan, kun minä taas häpeäisin silmät päästäni, jos hän olisi oikeasti minun mieheni...
Se tilanne, jossa olin, josta hän minut nappasi (osittain oli minullakin oma lusikkani sopassa). En ole tarkoitettu hänenlaiselleen lapselliselle tyypille. Ihan oikeita taitojakaan hänellä ei ole missään lajissa. Tai no, onhan hän työnsä ja harrastuksensa hoitanut. Että suurinpiirtein...
Ei kuitenkaan minun vaatimaa tasoa. (Vaikken taso-ajatuksesta pidäkään, on pakko ymmärtää nyt.) Minulla myös ollut miehiä, joiden ulkonäkö on samaa tasoa, ehkä jollaintavoin paremmannäköisiäkin. Hänen taitonsa käyttää ulkonäköään hyväkseen on röyhkeydestään johtuen omaa luokkaansa. Se on hänen hevosistaan yksi, jolla pääsee.
Ei en saanut hänen kautta mitään mitä voisin määritellä. En arvosta rahaa, valtaa, statusta. Ulkonäkö oli ihan ok, mutta ei yleisellä tasolla erikoista. Hän tuntui saavan minusta jotain, aivan kuin nautti siitä että sain paljon huomiota muilta miehiltä.. He eivät kuitenkaan minua kiinnostaneet. Jotenkin henkinen yhteytemme oli niin vahva. En tiedä miten hän sen teki! "rakastin".
Mä kuitenkin järjellä ajateltuna luulen, että mun omat tunteet ei olisi olleet niin vahvoja, ellei hän olisi ääneen sanonut näitä kaikkia romanttisia hömppäjuttuja, olemme luotuja toisillemme, olemme tavanneet entisessä elämässä, en koskaan ole tuntenut mitään näin voimakasta. Ja se kierre, että ensin riidellään raivoisasti ja sen jälkeen noustaan 7. taivaseen, vahvistivat sen huipun hienouden tunnetta. Mikäs sen mukavampaa, kuin liidellä pilvissä hirveän riehumisen ja parisuhteen päättämiskeskustelujen jälkeen. Edelleen, jos se on huumetta narskulle, niin siihen koukkuun valitettavasti jää toinenkin osapuoli. Niin kauan, kunnes jonkin asteinen järki voittaa.
"ääneen sanonut näitä kaikkia romanttisia hömppäjuttuja, "
Minusta ainakin, vaikka en niitä ihan tosissani ottanutkaan, ne puhuvat omaa kieltään rakkaudesta. Niillä hän jotenkin aukaisi portit taivaantielle... Että voin siitä ottaa ja valita, mikä ikinä niistä kaikista ihanuuksista, millä nimityksillä hän minua nimitti, haluan olla.
Hän teki puheillaan minusta täysin estottoman, sillätavoin pääsee rakkauden euforiaan sitten tutustumaan niin kuin vain ikinä itse haluaa. Välillä ei ole mitään, mitä vielä lisää kaipaisi, enempää ei voi toivoa, rakkaudessa.
Mutta rakkaushan ei narsistille riitä. Hänellä on muita suunnitelmia. Olin liian hyvä hänelle tietyllä tapaa, minun tavoitteeni yleensä elämässä ovat sellaisia, että ne eivät n.kumppanin pirtaan sopineet. Eikä hän voinut hyötyä minusta sillätavoin, kuin ensin kuvitteli.
Narsisti ei ole vapaa rakastamaan, ei ainakaan minun. Hän on kytköksissä sopivien uhrien etsintään. Hän on ikuisesti sillä tiellä. Minun oli todella vaikea käsittää aluksi hänen hyötyajatteluaan, että rakkaus ei merkitse hänelle kuin hetken hupia.
No, minä satun tarvitsemaan vähän pitempiaikaista hupia, joten nyt hän on ja pysyy (toivottavasti) minun pyydyksessäni sen ajan, kuin minä häntä tarvitsen. Se voi olla vielä vaikka vuosia. Ehkä voisin itselleni jo laittaa tavoitteen, että viimeistään kolmen vuoden päästä hän saa lähteä... Tuntuu kohtuulliselta. Käytän häntä kolme vuotta vielä.
Ja keitä ikinä hän sinä aikana tapaakin, ja keiden ikinä kanssa hän valesuhteisiin lähteekin, minä viettelen hänet tasaisin väliajoin palvelemaan itseäni. :D.