Elikkäs, olen 19-vuotias yksinhuoltaja joka olisi vailla kohtalotovereita/ystäviä (: Kaverit ovat hiipuneet pikkuhiljaa kokonaan läheisyydestä kun itsellä ei mahdollisuutta mennä ja tulla, tietty siis lapsen kanssa mahdollista (: Jos olet 17-25 vuotias yksinhuoltaja, ota ihmeessä yhteyttä. Asutaan Länsi-Vantaalla (:
[email protected]
Ja ettei nyt jää epäselväks, ni haen ystäviä joilla lapsi/lapsia jotka voi ottaa mukaan esim ulos yms. Eli EN baari kavereita oo hakemas.
[email protected]
Ja ettei nyt jää epäselväks, ni haen ystäviä joilla lapsi/lapsia jotka voi ottaa mukaan esim ulos yms. Eli EN baari kavereita oo hakemas.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ettet vain olisi raskauden myötä muuttunut ylimieliseksi ja ajanut itse kavereitasi pois. Vähän vaikuttaisi siltä, että lapsettomat ovat nyt vähemmässä arvossa...
Eikö täällä ihan oikeasti kukaan ymmärrä asiallisesti vastata? Etsin ystäviä, en ihmisiä arvostelemaan mun tekstiä jotka ek tiedä tilanteesta mitään. Raskauden myötä muuttunut ylimieliseksi. Jos tietäisit millaiset olosuhteet on ollu jo raskausen alusta, luulen että et olisi alkanut pätemään.. ystäväni pikkuhiljaa uutisen saatuaan jättivät minut, olin kuukaut siit täyttäny 18 joten ei porukkaa enää kiinnostanu mun asiat kun en lähteny baariin mukaan. Sitten muutamia viikkoja myöhemmin mies läks menemään ja siinä katos sit taas osa ystävistä. Ja nyt kun pieni on maailmassa niin muhun harvoin otetaan ollenkaa yhteyttä, kaks ystävää kyl mut asuvat niin kaukana että mahdotonta edes viikottain nähdä tai edes kuukausittain.. että se siitä mun ylimielisyydestä. Mulla ei ole yhtäkään ystävää jolla olisi lapsia ja näkisin sen aiheelliseksi. Joten kerro minulle, olisiko mjn pitänyt "huolehtia" ystävistä jotka osa haistattelivat minulle, haukkuivat rankoillakin tavoilla seläntakana päätöksestäni saada lapsi. Ja kyllä mä yritin pitää ystävät mahdollisimman lähellä, etenki rankan alkuraskauden takia, mut ei vaan onnistunu. Kerro miten oisin vielä kailen tuon jälkeen voinut huomioida heidät paremmin. Minä olen ehkä yks nöyrimmistä nuorista äideistä jonka voi löytää, nyt olen vaan sen verran itsekunnioitusta löytänyt etten anna kohdella itseäni miten sattuu. Siksi näin pitkä vastaus koska tää asia koskettaa mua kovasti ja on epäoikeudenmukaista tulla arvostelemaam tietämättä asioista.
Älä välitä tuosta edellisestä.
Just noin on käynyt minullekin, kun olin saanut ensimmäisen lapsen ja kavereilla ei ollut vielä yhtään. En päässyt enää baariin seuraksi. En aiemminkaan ollut siellä juonut, mutta nähtävästi se oli ainoa asia joka niitä kiinnosti. Olin sua vanhempi silloin, joten en usko, että se olisi iästäkään kiinni.
Oletko käynyt esim. perhekerhoissa. Itse löysin sieltä pari äiti-kaveria. Ainakin seurakunnilla, sekä ev-lut, että vapailla suunnilla on näitä. Joillain päin on mml:n perhekahviloita. Kaupungeissa saattaa olla myös yksinhuoltajien yhdistyksiä, joista voisi löytyä muita nuoria yksinhuoltajia ja yksinodottavia. Täällä Oulussa on myös tyttöjen talo, jossa kokoontuu nuorien äitien (alle 25v) ryhmä. Aamupäivällä puistot voi olla myös hyviä äiti-kavereiden etsimis paikkoja.
Tsemppiä.
Minun tapauksessa saisin korkeintaan kieroja katseita noissa perhekerhoissa... tällä "statuksella" saa aika paljon kohdata ennakkoluuloja, etenkin kun en ole iha massateini... mut kiitos viestistä (:
Höpöhöpö,et saisi oudoksuvia katseita:D Miksei sinua hyväksyttäisi? Minä lähdin aikanaan yksinäisenä kotimammana perhekerhoihin tutustumaan ja sain ystäviä,vaikka olin muita nuorempi ja tosi outo. En sopinut oikein mihinkään perismuottiin,enkä äitinäkään ole kummoinen. Sopeuduin silti,enkä kadu perhekerhoihin ym.lähtemistä. Niissä paikoissa on äitejä nuorista keski-ikäisiin,joten kaikille luulisi seuraa ja samanhenkisiä löytyvän. Yh-äitejäkin on paljon. Toivon todella,että et jäisi yksin ja vanhojen nk.kaverien tilalle löytyisi parempia,jotka arvostavat sinua oikeasti. Rohkeasti vaan tutustumaan;) Toivon sinulle hyvää kesää ja sen myötä uusia ihmissuhteita.
Siis ennakkoluuloihin yms olen jo joutunut törmäämään useinkin. Mutta hei kiitti, kyllä kaikki onneks lutviutuu aikanaan (:
Ennakkoluuloja kohtaa kiakki jossainvaiheessa.
Itse olen 3kymppinen pienen lapsen yh ja olen saanut kuulla vaikka kuinka paljon niitä ennakkoluuloja ja varsinkin haukkumisia koska olen lapsen tehnyt yksin keinohedelmöityksellä(en ole paljoa mainostanut joten h**rittelua olen kohdannut).
Itse lähdin perhekahvilaan ja puistoihin. Siellä tutustuminen oli helppoa kun sosiaalinen olen ja lapseni (nyt 10kk) on ihan todella sosiaalinen, haluaa tervehtiä kaikki puiston ihmiset aina :D Lapset on aina turvallinen juttelu aihe alkuun, eikä sitä tarvitse kertoa ensimmäisenä että on yh.
Kun pidät mielessä että ei ne ihmiset oventakaa tule hakemaan vaan lähdet itse liikkeelle niin varmana saat juttuseuraa! Oikeinpaljon tsemppiä sinulle :)
Niin siis pelkästään "tilanteeni" takia en kohtaa niitä ennakkoluuloja. Kun en sovi muottiin tämän ikäisenä niin se on hankalaa vaikka kuinka yrittäisi. Jotenkin tuntuu että nykyään äitienkin pitäisi olla tietynlaisia.. kun kuulee sitäkn että en näytä äidiltä... miltä se sitten näyttää?
Älä mieti mitä muut ajattelee. Ei sillä ole mitään väliä.
Ei siitä olekkaan kysymys. Hirveen vaikeeta vaan on ollut sopeutua mihinkään "porukkaan" tän mun ulkomuodon yms vuoksi. Kirkon kerhoissa tiedän ettei minunlaisia ihan hirveen hyvällä katsota :D Ei sillä minulle ole väliä muuten ku et uusia ystävyys suhteita vaikea lähteä rakentamaan, eiköhän ajan kanssa kaikki järjesty.
MLL:n kerhoon tutustumaan,ja leikkipuistoissa reippaasti juttelemaan muille äideille.miekään en tuntenut ketään 4 vuotta sitten kun muutettiin uudelle paikkakunnalle (esikoinen oli silloin vuoden),mutta kävin sitten kerhoissa (mll:n ja seurakunnan),vaikken minäkään nyt välttämättä ulkoisesti näytä pullantuoksuiselta kotiäidiltä,niin pikkuhiljaa tuli tutustuttua muihin äiteihin ja perhepäivähoitajiinkin.ja nyt kun kuopuskin on 1 v 4kk,on useampia uusia kavereita ja tuttuja saanut minäkin.zemppiä vaan ja uskallusta tutustumaan muihin ihmisiin..:)
Tarviiko olla yksinhuoltaja? Itse vielä odotan esikoista rv 17 5, mutta kyllä mullakin on toi yksinäisyys aika lähellä, vaikka onki mies kuvioissa.
Mullakaa ei oo ku 2 ystävää, loput kaikkos aikalailla raskauden tultua ilmi.. Eikä kyse ole mistään ylimielisyydestä, vaan siitä just ku ei pääse lähtee baarii muitten kanssa.. Mullaon ikää 20, ens kuussa 21.. :)
Ei tietenkään tarvitse olla yksinhuoltaja (: