1. Ensimmäiset kuukaudet eron jälkeen aivan sekaisin, kaikki oli paljastunut valheeksi, hirveä yksinjäämisen pelko, menneisyyden purkaminen ja ymmärtäminen. Kostoa koston perään. Halu vain kuolla ja päästä pois kaikesta tuskasta. Kääntyminen Jumalan puoleen.
2. Terapiaa, vertaistukea, uusia ystäviä. Oman lapsuuden traumat tulee käsittelyyn. Uusia tunteita, pää edelleen sekaisin, uusia ajatusmalleja, kosto jatkuu.
3. Läpimurtoja terapiassa, vaikeita asioita tulee avattua, koko ajatusmaailma menee uusiksi. Lopulta yhtenä iltana näen värit (yksi elämäni hienoimpia kokemuksia). Kostaminen jatkuu, mutta siitä huolimatta haluisin syleillä koko maailmaa, en ole koskaan ollut yhtä onnellinen. Terapeutti selittää sen johtuvan jatkuvan väkivallan loppumisesta.
4. Huomaan muuttuneeni ja muutkin huomaavat. Terapia on välillä kevyttä, välillä rankkaa, joskus takapakkeja. mutta aina kun huomaan, että en ole ikinä ollut näin terve, niin hetki eteenpäin ja olen terveempi. Kostoja, mutta hänen merkityksensä minun tunteissani vähenee. Mitä pitemmälle pääsen, sitä merkityksettömämpi hän on minulle. Välillä, joku muisto kaipaus...nekin haalenee (tiedän, että suhteessamme ei ollut mikään totta ja minä olin pelkästään hyväksikäytettävä hölmö).
5. Asioiden hoito tuottaa ongelmia, yksinäisyyttä, katkeruus tulee välillä kylään. Terapia kuitenkin rullaa tasaista varmaa tahtiaan. Välillä kostoa, mutta jätän ne omaan arvoonsa. En enää uhraa paljoa ajatusta hänelle ja hänen uudelle puolisolleen, tiedän, että en vaihtaisi hänen kanssaan osia mistään hinnasta.
6. Nyt katson ikkunasta ulos, aurinko laskee. Pitkä matka on takana ja vielä on edessäkin. Viimeksi tänään kuulin tuoreesta mustamaalaamisesta. siihen on jo turtunut. Olen löytänyt Jumalan ja olo on rauhallinen. Menneisyys on kaukainen painajainen, josta onneksi lopulta heräsin.
2. Terapiaa, vertaistukea, uusia ystäviä. Oman lapsuuden traumat tulee käsittelyyn. Uusia tunteita, pää edelleen sekaisin, uusia ajatusmalleja, kosto jatkuu.
3. Läpimurtoja terapiassa, vaikeita asioita tulee avattua, koko ajatusmaailma menee uusiksi. Lopulta yhtenä iltana näen värit (yksi elämäni hienoimpia kokemuksia). Kostaminen jatkuu, mutta siitä huolimatta haluisin syleillä koko maailmaa, en ole koskaan ollut yhtä onnellinen. Terapeutti selittää sen johtuvan jatkuvan väkivallan loppumisesta.
4. Huomaan muuttuneeni ja muutkin huomaavat. Terapia on välillä kevyttä, välillä rankkaa, joskus takapakkeja. mutta aina kun huomaan, että en ole ikinä ollut näin terve, niin hetki eteenpäin ja olen terveempi. Kostoja, mutta hänen merkityksensä minun tunteissani vähenee. Mitä pitemmälle pääsen, sitä merkityksettömämpi hän on minulle. Välillä, joku muisto kaipaus...nekin haalenee (tiedän, että suhteessamme ei ollut mikään totta ja minä olin pelkästään hyväksikäytettävä hölmö).
5. Asioiden hoito tuottaa ongelmia, yksinäisyyttä, katkeruus tulee välillä kylään. Terapia kuitenkin rullaa tasaista varmaa tahtiaan. Välillä kostoa, mutta jätän ne omaan arvoonsa. En enää uhraa paljoa ajatusta hänelle ja hänen uudelle puolisolleen, tiedän, että en vaihtaisi hänen kanssaan osia mistään hinnasta.
6. Nyt katson ikkunasta ulos, aurinko laskee. Pitkä matka on takana ja vielä on edessäkin. Viimeksi tänään kuulin tuoreesta mustamaalaamisesta. siihen on jo turtunut. Olen löytänyt Jumalan ja olo on rauhallinen. Menneisyys on kaukainen painajainen, josta onneksi lopulta heräsin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kaunis kuvaus rankassa aiheessa. Todellakin miltä tuntuu nähdä värejä ja ajatukset entistä kohtaan väljähtyvät ja sitten ne poistuvat kokonaan tai muuttuvat historiaksi.