Hain lähihoitajaksi ja pääsin, mutta nyt on terveystarkastus. Olen yhä eläkkeellä. Miten mahtaa käydä... Ajattelin ihan rehellinen olla. Hoitotasapaino on hyvä ollut jo jonkin aikaa. Pientä säätämistä oli keväällä lääkityksen kanssa kun jätin nukahtelun takia talvella yhden antipsykootin pois. Mutta sitten nostettiin toisen annosta ja nyt on kaikki tasaista.
terveystarkastus tänään
4+4
191745
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Hei. Saanko kysyä kuinka vanha olet ja kauanko olet ollut eläkkeellä? Itse valmistuin juuri lähihoitajaksi ja sairastuin kesken opintojeni kaksisuuntaiseen. Olen töissä kyllä käynyt, mutta pahasti alkaa näyttämään siltä, että joudun pian pitkälle sairaslomalle. Rakastan kyllä ammattiani ja työstäni pidän, en vain jaksa sitä. Se on kuitenkin niin rankka ala. En silti epäile, etteikö sinulla menisi hyvin, sillä itselläni on juuri nyt pidempään ollut tämä masennuskausi meneillään. Harmittaa vaan, että juuri kun olen valmistunut, saanut töitä, niin masennus iskee taas. No, tätähän oli tämän sairauden kanssa odotettavissakin.
Tsemppiä sulle
Eläkkeellä olen ollut toista vuotta ja ikää on nyt 35. Lääkäri merkitsi papereihin bipon, mutta laittoi että ei ole estettä. Koulu saa nyt päättää ottaako vai ei. Onhan niitä huonojakin kausia, mutta nyt on hyvä hoitotasapaino kiitos lamictal ja abilify. Mä olen jo koulutukseltani laitoshuoltaja ja työurani tehnyt geriatrisella puolella ja hyvin pärjännyt. Käyn töissä näin eläkkeelläkin, mutta aina sitä kaipaa enemmän:-)
Ei Voi oll totta???
Miten mielisairaat pääsevät opiskelmaan lähihoitajaksi..?
Nyt mä ymmärrän paljon työkavereistani ja heidän käytöksestään ja puhumattakaan miten lääkkeitä häviää asiakkailta..
En silti vastusta sairaita mutta ymmärrän sen miten tärkeää on työ, mutta älkää nyt jumakauta alkako vaativaan Lähihoitjan työhön !
Toivottavasti viimeistään työhöntulotarkastuksessa paljastuu sairautenne ja ette voi tehdä vakitusta työtä yksin.
Ikävää mutta totta !
No tuskin minä perseiden pesemiseen sen enempää mielenterveyttä tarvitsen kuin nytkään. Siskoni on myös mt ongelmainen ja hän on mielenterveyshoitaja. Olen huomattavasti paremmassa kunnossa kuin siskoni. Enkä ole varas tai lääkkeiden väärinkäyttäjä. Loukkaavaa tuollainen asenne.
Itseasiassa bipoja on paljonkin hoitoalalla. :D Älä nyt sentään meitä syytä siitä, että lääkkeitä häviää. Voi hyvä ihminen sentään. En edes uskaltaisi varastaa lääkkeitä työpaikalta tai vanhuksien kotoa. Sairasta touhua. Monet bipot on hyviä hoitajia, että ihan turha siinä kauhistella. Itsekin olen sairaanhoitaja. Ota huomioon, että monilla on sairaus puhjennut opiskeluiden aikana tai valmistumisen jälkeen. Ei mullekaan kukaan psykiatrin polilla tullut sanomaan, ettenkö voisi koskaan hoitajan työtä tehdä. Päinvastoin tsemppasivat työhönpaluuta kovasti. Monien bipojen työpaikoilla tiedetään sairaudesta. Toisilla on hyväksyttä ja jotkut on saaneet potkut. Riippuu paljon työnantajasta. Itse en edes aio asiasta kertoa. Ei kuulu heille niin kauan kuin teen työni hyvin. Bipoista löytyy täysin sekaisin olevia ja täysin järjissään olevia. Bipoa on paljon erilaatuista.
Minäkin olen sairaanhoitaja ja sairastanut kaksisuuntaista jo kohdeksan vuotta. Tämä sairaus itsessään ei ole välttämättä este hoitotyön tekemiselle. Sairauden epätasapaino voi sitä olla ja siksipä ollaankin tarvittaessa sairaslomilla tai määräaikaisella eläkkeellä. Hyvin yksilöllistä siis on. Jotkut ovat puolieläkkeellä ja tekevät siis puolikasta virkaa /tehtävää. Tunnen useita kaksisuuntaisia hoitajia ja he / me olemme kyllä todella ahkeria työntekijöitä tunnetusti. Me kun teemme yleensä liikaakin töitä. Psykiatrian puolella työskentelevillä on muuten yllättävän paljon itsellään mt-ongelmia ja he tekevät työtään siinä missä muutkin. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa pystyy elämään ja tekemään työtä, myös hoitotyötä kun vaan on tasapainossa. Tärkeää on säännöllinen rytmi ja siten esim kolmivuorotyö ei yleensä sovi. Vaan joko päivätyö tai yötyö, mutta ei niitä sekaisin.
"Siskoni on myös mt ongelmainen ja hän on mielenterveyshoitaja."
Voi kammotus!
Hei!
Ne terveet lähihoitajat meidänkin työpaikalla se vasta ongelma on.
Mielenterveyshoitajat ovat kaikkein omituisimpia. Mielenterveyspuolella esiintyy omituista vallankäyttöä potilaiden kustannuksella.
Lähihoitajan työssä tarvitaan suurta ymmärrystä sitä ei vaan kaikilla ole , vaikka olisi kuinka terveen paperit.
Selvästi tämänkään kirjoittailla ei ole ihan ajantasaista ymmärrystä. Saahan sitä edes tällä nostettua omaa itsetuntoa.
Kannattaa myös perehtyä vähän tarkemmin esim.kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.
Pitäisikö esim. MS-tautia sairastava hoitaja laittaa elääkkeelle.
Miettikää vähän tarkemmin asioita.
t. terve sairas
Hei!
Tämä on hyvin tasapainoton kirjoitus. Kannataisiko hakeutua ammattiauttajan puheille. On vähän harhaluuloisuutta.
Hyvä, että nämä asiat kiinnostavat!
Hoitotyötä nyt ei kohta tee, kun ulkomaalaiset ja mielenterveyspotilaat. Ei niillä palkoilla terveet viitti vaivautua ainakaan kovin taloudellisesti järkevä.
Suurin osa hoitajista on läheisriippuvaisia. He ovat ongelmaperheistä, joissa ovat joutuneet kantamaan vastuuta pienestä pitäen. Läheisriippuvaiset hoitajat jatkavat tätä vastuun kantamista loputtomiin.Tämä yhteiskunta väärinkäyttää näitä poloja. Ylipäänsä mielenterveysongelmat antavat yhteiskunnasta kattavan kuvan. Itse toivoisin, että mielenterveysairauksiin suhtauduttaisiin samalla tavalla kuin muihinkin sairauksiin. Yhteiskunnassamme vallitsee kuitenkin kaksinaismoralismi.
Voittajat tarvitsevat häviäjiä!
Jos et edes ymmärrä mitä kaikkea lähihoitajan työnkuvaan kuuluu, niin pysy kaukana tästä ammatista.
Kyllä huomaa miten itsekeskeisiä te pipopäät olette, minä minä minä....viis veisaatte toisten turvallisuudesta.
No tuota noin, on täällä perushoitajanakin tämmöinen bipo, joka on ollut psykoosin takia suljetulla osastolla. Mun hoitoni on yksityispuolella, joten mitään ei paljastunut edes työhöntulotarkastuksessa. Enkä todellakaan sanonut sairaudestani mitään, tietenkään. Ja meillä on ihan omat lääkkeemme, ei meidän tarvii varastella potilaiden troppeja.
Olen hoitoalalla ja bipo.Olen kertonut työnantajalleni rehellisesti sairaudestani.Esimieheni on tyytyväinen työpanokseeni ja ymmärtää heti mistä on kysymys, jos joudun olemaan välillä sairauslomalla.Kukaan tuntemistani hoitajista ei käytä potilaiden lääkkeitä, olipa sitten bipo tai ei.
Minä myös hoitoalalla, sairaanhoitajana terveysasemalla.
En ole sairaudestani kertonut työnantajalle, enkä kerro. Valvirasta tarkastin saako vipit tehdä hoitotyötä ja vastaus oli, että saavat tietenkin
Tiedustelin samalla tarvitseeko työnantajalle kertoa biposta, ei tarvitse.
Työterveyshuollossa on kerrottava, mutta siinä ottaa riskin että pian saakin kenkää.
Miksi bipoja työpaikoilla pelätään ja heistä halutaan eroon?
Itse olen ahkera, tunnollinen työntekijä, hiljainen harmaa hiiri. En koskaan ole pahoittanut asiakkaiden tai työkavereiden mieltä. Ihmettelen oikeasti äänekkäitä työkavereitani jotka sanovat potilaille pahasti ja huutavat ja sanovat rumasti.
En osaa pitää puoliani ja olen aina Se joka joustaa ja tekee vähän ylimääräistä. Kahvipöytä keskusteluissa vain kuuntelen, enkä töissä kerro itsestäni mitään.
Joten miten ihmeessä voisin olla sairauteni kanssa uhka? En edes saikuttele. Monet ns terveenkirjoissa kulkevat tuntuvat paljon epätasapainoisemmilta.
Joten jos haluan jatkaa duunissani, en puhu sairaudestani missään.
Ole rehellinen lääkärissä. Kiva jos pääset opiskelemaan. Kun on hyvä ammattitiutkinto niin voi tehdä töitä vaikka eläkkeellä. Hoitoalalla myös lyhytkestoisia töitä riittää. Nykyään hoitoaloilla vaaditaan ehdottomasti lähihoitajatutkinto ja onhan pallkkauskin eri luokkaa, kun on ammattipätevyys.
Hienoa, että olet läpäissyt pääsykokeen.
Ja vielä kerran, jos kerrot sairaudesta terveystarkastuksessa, luultavasti loppuu leikki siihen. Mun yks sulaistyttö teki tuon virheen ja meni opiskelupaikka. Seuraavalla kerralla toisaalle hakiessa ei ollut enää niin tyhmä. Nyt erityislasten ohjaajana ja suht hyvin pärjää.
Ihan tällainen näkökohta kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että mitäs sitten, kun ei enää pärjääkkään sairauden kanssa? Jos sukulaistyttösi joutuu jättäytymään esim. pois töistä sairauden vuoksi pidemmäksi ajaksi, onko kaikki työnantajan hänelle ottamat vakuutukset voimassa valehtelun/salailun vuoksi? Onko työnantajalla tällöin velvollisuus maksaa sukulaistytölle sairausajan palkkaa tai velvollisuutta pitää työsuhdetta voimassa?
Kumman itse valitsisit? Työpaikan ja valheen vai totuuden ja työttömyyden. Valkoinen valhe on tässä kohtaan oikea termi.
Hassua että tää nousi tänne. Koulu ei minua hylännyt mutta minä hylkäsin koulun. Menin töihin ja sairastuin vaikeaan masennukseen lääkkeistä riippumatta. Nyt osastojakso ohi ja selvisi että mut oli väärin lääkitty neurolepteilla. Olenkin ihan hoidettavissa terapian keinoin ja psykiatri lupaili tervettä elämää kunhan pääsen terapiassa niin pitkälle. Mulla meni identiteetti uusiksi. Tässä nyt sitä sulatellaan. T. Aloittaja