Mutta ei tämän maailman rakkaus. Tämän maailman rakkaus on ihmisten mielistelyä totuuden unohoduttua. Nyökkäilyä tälle maailmalle, sen kanssa samaa mieltä olemista. Ihmisten kunniaa ei pidäkään etsiä, on parempi olla Jumalalle mieliksi.
Mitä on rakkaus? Lähimmäisen arvossa pitämistä eikä tikun nokassa käsittelyä. Ei niin, että vieroksutaan huonomman näköistä, oloista tai heikkona pidettyä. Heikkona voidaan pitää sairasta ihmistä. Heikompi voi olla köyhempi. Tällaisen vieroksunta ei ole lähimmäisen rakkautta. Maailman mielistely ja samalla Jumalan unohtaminen tässä tilanteessa on sitä, että oman kunnian nimissä ei olla tekemisissä heikomman kanssa. Heikompi on leimattu esim. hulluksi ja siksi ei olla tekemisissä. Halutaan eristään, olla parempi ja voidaanpa kiittää Jumalaa siitä, ettei ole tuollainen huono ja halpa ihminen, että itse on saanut säilyä terveenä, saanut olla töissä ja saanut arvokkaita ihmisiä ympärille. Samalla itse tehdään arvojärjestystä ihmisten välille. Jumala pitää kyllä kaikkia luomiaan samanarvoisina, ihminen ei. Lähimmäisen rakastaminen on toinen toistaan parempana pitämistä, kunniassa ja maineessa pitämisessä. Maineessa pitämistä ei ole sellainen, jossa lähimmäisen virhe, vika tai jo anteeksi annettu synti lähdetään levittämään muillekin. Ja tällä tavalla eristäminen voi alkaa. Eristämiseen voi olla muitakin syitä, kuten sosiaaliset taidot. Nämä eivät edes saa kehittyä, kun eristäminen käynnistyy. Tällainen toiminta ei ole rakkautta.
Usko, toivo ja rakkaus.
Rakkauden työt kumpuavat uskosta. Uskoon liittyy kiinteiästi toivo, toivo paremmasta, taivaaseen pääsystä. Usko on lujaa luottamusta siihen, mitä toivoo eikä näkymättömistä epäile. Uskoon liittyy kiinteästi myös rakkaus ja anteeksiantamus. Anteeksianto tapahtuu suullisesti ja sydämen pohjasta. Jos anteeksi annettua asiaa lähdetään leivittämään ja juoruamaa siitä tulee synti levittäjälle. Sydän varmasti syyttää siitä oman aikansa ja ihmisen kannattaakin tehdä parannus ja nöyrytä pyytämään anteeksi niiltä, joille on levittänyt pahaa puhetta sekä siltä, josta on leivittänyt. Tämä ei ole helppoa, siksi uskovainen ei haluakaan moiseen syntiin joutua. On niin vaikeaa pyytää anteeksi, anteeksiantamisen vaikeudesta on myös puhuttu.
Rakkaus on täydellisyyden sinetti. Rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa. Siinä ei rakkaus täydellinen ole, jos muistelee. Rakkaus on myös lempeä, kovuus ei ole rakkautta eikä kylmyys, pahansuopuus, juonet, panettelut, ilkeät juorut, pahat puheet, vikojen ja huonojen asioiden levittely...
Mutta sinä Jumalan ihminen karta pahaa ja riipu kiinni kaikessa siinä, mikä hyväksi näkyy. Mitenkä Raamattu sen sanoikaan, jotenkin noin.
Mitä on rakkaus? Lähimmäisen arvossa pitämistä eikä tikun nokassa käsittelyä. Ei niin, että vieroksutaan huonomman näköistä, oloista tai heikkona pidettyä. Heikkona voidaan pitää sairasta ihmistä. Heikompi voi olla köyhempi. Tällaisen vieroksunta ei ole lähimmäisen rakkautta. Maailman mielistely ja samalla Jumalan unohtaminen tässä tilanteessa on sitä, että oman kunnian nimissä ei olla tekemisissä heikomman kanssa. Heikompi on leimattu esim. hulluksi ja siksi ei olla tekemisissä. Halutaan eristään, olla parempi ja voidaanpa kiittää Jumalaa siitä, ettei ole tuollainen huono ja halpa ihminen, että itse on saanut säilyä terveenä, saanut olla töissä ja saanut arvokkaita ihmisiä ympärille. Samalla itse tehdään arvojärjestystä ihmisten välille. Jumala pitää kyllä kaikkia luomiaan samanarvoisina, ihminen ei. Lähimmäisen rakastaminen on toinen toistaan parempana pitämistä, kunniassa ja maineessa pitämisessä. Maineessa pitämistä ei ole sellainen, jossa lähimmäisen virhe, vika tai jo anteeksi annettu synti lähdetään levittämään muillekin. Ja tällä tavalla eristäminen voi alkaa. Eristämiseen voi olla muitakin syitä, kuten sosiaaliset taidot. Nämä eivät edes saa kehittyä, kun eristäminen käynnistyy. Tällainen toiminta ei ole rakkautta.
Usko, toivo ja rakkaus.
Rakkauden työt kumpuavat uskosta. Uskoon liittyy kiinteiästi toivo, toivo paremmasta, taivaaseen pääsystä. Usko on lujaa luottamusta siihen, mitä toivoo eikä näkymättömistä epäile. Uskoon liittyy kiinteästi myös rakkaus ja anteeksiantamus. Anteeksianto tapahtuu suullisesti ja sydämen pohjasta. Jos anteeksi annettua asiaa lähdetään leivittämään ja juoruamaa siitä tulee synti levittäjälle. Sydän varmasti syyttää siitä oman aikansa ja ihmisen kannattaakin tehdä parannus ja nöyrytä pyytämään anteeksi niiltä, joille on levittänyt pahaa puhetta sekä siltä, josta on leivittänyt. Tämä ei ole helppoa, siksi uskovainen ei haluakaan moiseen syntiin joutua. On niin vaikeaa pyytää anteeksi, anteeksiantamisen vaikeudesta on myös puhuttu.
Rakkaus on täydellisyyden sinetti. Rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa. Siinä ei rakkaus täydellinen ole, jos muistelee. Rakkaus on myös lempeä, kovuus ei ole rakkautta eikä kylmyys, pahansuopuus, juonet, panettelut, ilkeät juorut, pahat puheet, vikojen ja huonojen asioiden levittely...
Mutta sinä Jumalan ihminen karta pahaa ja riipu kiinni kaikessa siinä, mikä hyväksi näkyy. Mitenkä Raamattu sen sanoikaan, jotenkin noin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tiivistä, hyvä ystävä, tiivistä!
Tällä palstalla keskustellaan vanhoillislestadiolaisuudesta, jolla on aika vähän tekemistä rakkauden kanssa. Kirjoitapa joku tiivistelmä rakkaudettomuudesta!
Tiivistelmä voisi olla sellainen, jossa laitetaan kielteiset ilmaukset sille, mitä rakkaus ei ole.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. (1 Kor. 13:4-7)
Rakkaus antaa myös anteeksi. Raamatussa on vertaus pahasta palvelijasta, joka oli velkaa, mutta sai anteeksi. Hän ei kuitenkaan antanut toiselle anteeksi, joka hänelle oli velkaa. Hän suuttui jopa siitä ja kiristi heti paikalla maksamaan velan. - Tavallaan kurkkuun takertumista, kiristämistä, pahana oloa toiselle, vaikka itse oli suuremman velan saanut anteeksi. Kuin hampaat irveessä kiristelyä, syyttelyä, kaunaa ja vihaa.
Nyt tullaankin sitten kysymykseen mikä erottaa kirkkokuntia.
Katolinen ja ortodoksinen kirkko katsovat että ihminen ei lankeemuksessa kokonaan mentettänyt omaa kykyään hyvään. Luterilainen usko lähtee siitä että Jumalalle kelpaavat hyvät teot lähtevät Pyhästä Hengestä. Atesitikon voi tehdä uhrautuvasti hyvää ja rakastaa, mutta sillä ei voi lunastaa vanhurskautta.
Mistä rakkaudesta sinä kirjoita riippukaa hyvässä?
Wikipedia määrittelee sitä näin (lainaan wikipediaa jotta keskustelu voisi olla yleisemmällä tasolla)
Agape (kristinusko)
Agape tarkoittaa jumalallista rakkautta, Jumalan vaikuttamaa rakkautta. Se on kristinuskon oppien mukaan rakkauden korkein muoto.
Wikipedia viittaa korinttilaiskirjeen 13 lukuun.
Agape-rakkauden tarkoitus on saada ihmiset toimimaan Jumalan mielenmukaisella tavalla ja saada ihmiset kuuliaisiksi Jumalan sanalle ja tahdolle. Pyhä Henki vaikuttaa ihmisissä jumalallista agape-rakkautta, jota Jumala on vuodattanut ihmisten sydämiin.
Jatkoa vielä Wikipedian pohjalta:
Länsimaisessa kulttuurissa rakkaus jaetaan usein Platonin esittelemän kolmijaon mukaan: eros (eroottinen rakkaus), filia (veljellinen rakkaus), agape (jumalallinen rakkaus). Neljäntenä rakkauden muotona voidaan mainita amor, romanttinen rakkaus.[2]