Olen ajatellut kokeilla vuoden totaalista viinalakkoa. En siis nytkään juo mitenkään kännihakuisesti, enemmänkin "keskieuroopalaisesti", siis lasi tai pari viiniä tai keskaripullo melkein joka päivä ja ehkä konjakki silloin tällöin. Suoranaisesti humalassa en ole ollut vuosikausiin. Minua on alkoi vaan ärsyttää se, että esim. ruuan kanssa ei juolahda mieleenkään miettiä muuta juomavaihtoehtoa kuin viini, vaikka en minä sen mausta sen kummemmin pidä, ja kavereiden kanssa ei tule tavattua missään muissa oloissa kuin joko baarissa tai kotona kaljan tai viinin parissa.
Ajattelin, että olisi kiinnostava kokeilla vuoden mittaista taukoa. Se olisi niin pitkä aika, ettei sitä voisi kuitata vain sillä että odottaa kauden loppumista kuten esim. tipattoman kuukauden kohdalla käy, ja lykätä kaikkia menoja ja tekemisiä ko. ajan päättymiseen. Pitäisi siis oikeasti kehittää vaihtoehtoisia juoma- ja toimintatapoja.
No, mainitsin eilen - baarissa - kavereilleni, ajatuksesta, ja vastaus oli tyrmäävä. "Kai sinä tajuat, että tuo ei sitten koske vain sinua, vaan se vaikuttaa meidän kaikkien elämään, koska kyllähän se tekee tunnelmasta kierämmän, jos joku ei juo mitään". Ja "täytyyhän sinun tajuta ja varautua siihen, että se vaikuttaa aika lailla sosiaaliseen elämääsi". Koetin sanoa, että kyllä se varmasti vaikuttaa, mutta en voi uskoa sosiaalisten suhteideni olevan riippuvaisia siitä, juonko olutta vai omenamehua, koska kai tapaamisemme johonkin muuhun perustuvat kuin viinin kittaamiseen. Kyllä tutut tämän myönsivätkin, ja totesin (aika loukkaantuneena, myönnetään), että itse asiassa yksi syy kokeiluideaan on juuri se, että näkisi miten elämä ja/tai oma keho muuttuu, ja että olihan tämäkin keskustelu aika kiinnostava. Tähän tutut vain puistelivat päätään, että he eivät kyllä olisi valmiita moiseen hommaan. Vitsailimme sitten koko aiheesta ja kävimme ihan mielenkiintoisen keskustelun siitä, miten kaikkien tutut absolutistit ovat seurassa ihan siinä kuin muutkin, mutta täytyy sanoa, että jäi todella omituinen olo tästä keskustelusta.
Olisiko kenelläkään kokemusta siitä, kuinka tällainen pitkä lakko tosiasiassa vaikutti, ja minkälaisia ongelmia oli?
Ajattelin, että olisi kiinnostava kokeilla vuoden mittaista taukoa. Se olisi niin pitkä aika, ettei sitä voisi kuitata vain sillä että odottaa kauden loppumista kuten esim. tipattoman kuukauden kohdalla käy, ja lykätä kaikkia menoja ja tekemisiä ko. ajan päättymiseen. Pitäisi siis oikeasti kehittää vaihtoehtoisia juoma- ja toimintatapoja.
No, mainitsin eilen - baarissa - kavereilleni, ajatuksesta, ja vastaus oli tyrmäävä. "Kai sinä tajuat, että tuo ei sitten koske vain sinua, vaan se vaikuttaa meidän kaikkien elämään, koska kyllähän se tekee tunnelmasta kierämmän, jos joku ei juo mitään". Ja "täytyyhän sinun tajuta ja varautua siihen, että se vaikuttaa aika lailla sosiaaliseen elämääsi". Koetin sanoa, että kyllä se varmasti vaikuttaa, mutta en voi uskoa sosiaalisten suhteideni olevan riippuvaisia siitä, juonko olutta vai omenamehua, koska kai tapaamisemme johonkin muuhun perustuvat kuin viinin kittaamiseen. Kyllä tutut tämän myönsivätkin, ja totesin (aika loukkaantuneena, myönnetään), että itse asiassa yksi syy kokeiluideaan on juuri se, että näkisi miten elämä ja/tai oma keho muuttuu, ja että olihan tämäkin keskustelu aika kiinnostava. Tähän tutut vain puistelivat päätään, että he eivät kyllä olisi valmiita moiseen hommaan. Vitsailimme sitten koko aiheesta ja kävimme ihan mielenkiintoisen keskustelun siitä, miten kaikkien tutut absolutistit ovat seurassa ihan siinä kuin muutkin, mutta täytyy sanoa, että jäi todella omituinen olo tästä keskustelusta.
Olisiko kenelläkään kokemusta siitä, kuinka tällainen pitkä lakko tosiasiassa vaikutti, ja minkälaisia ongelmia oli?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Haluat muuttaa elämääsi ? Viinalakolla on hyvä aloittaa,mutta lakko loppuu aikanaan jopa lyhyeen.
Todellinen muuttuminen vaatii asennemuutosta kaikkeen mihin olet tottunut.
Valmistaudu luopumiseen,vain tutuista asioista ja tovereista voi luopua.
Muutos on aina kehitystä...joko positiivista tai negatiivista.
Esimerkki elämästä: kunnon juoppo lopettaa kapakassa käymisen ja ylettömän viinan juomisen, elämässä on tapahtunut jotain, joka on saanut aikaan asennemuutoksen. Juoppo haluaa tämän muutoksen elämäänsä. Seuraus: kaikki juoppokaverit häipyvät elämästä ja ystäväpiiristä. Jäljelle jää vain tosiystävät, joiden ystävyys ei riipu yhteisistä juomatavoista ja viinan ohella sosiaalisesta kanssakäymisestä. Lopputulos: Juoppo on kuitenkin tyytyväinen elämäänsä ja asennemuutoksiinsa, juomisen tilalle on tullut jotain paljon tärkeämpää ja todelliset ystävät jäävät rinnalle, elämänlaatu on parantunut huomattavasti. Juoppokavereista ja muista siivestäjistä pääsi eroon ja rahat säästyvät paljon parempiin tarkoituksiin. Ja terveys säästyi myös!
Itse vietän kerran vuodessa tipattoman kuukauden. Minulla on sama juttu, kavereita näen lähinnä baarissa tai viinipitoisissa illanistujaisissa. Mutta tipattomankin aikana käyn kuppiloissa, sillä erotuksella että juon kahvia tai kokista. Tupakkaa kyllä palaa aika paljon, kun ei ole sitä tuoppia siinä nenän edessä. Ja suhteellisen aikaisin tulee lähdettyä kuppilasta pois, en jaksa siellä tuntitokulla selvin päin istuskella. Mutta alkuillasta kavereiden kanssa on hauskaa vaikkei viinaa juokaan.
Minunkin ystäväni ihmettelevät jo tätä tipatonta kuukauttakin ja kyselevät mitä järkeä siinä on. Ehkä on, ehkä ei, mutta minulle se on ainkin osoitus siitä etten ole aivan täysin viinasten vietävissä.
Varsinkin jos on oluen ystävä, kuukaudessakin tapahtuu aikamoinen muutos kehossa. Itse laihdun aina muutaman kilon. Ja innostun liikkumaan. Yleensä tietysti vanhat paheet palaavat pikkuhiljaa takaisin tipattoman päätteeksi, vaikka kuinka vannoo että nyt jatkuu elämä terveellisemmältä pohjalta...
Hei. Ehdottomasti kannattaa kokeilla ja vaikka valita kokonaan elämäntavaksi viinaton elämä. Itse olen ollut 4,5 vuotta kokonaan ilman viinaa, sitten ottanut pari kertaa, kun on ollut niin vaikeaa "mukamas", että on ollu pakko. Ja paskat, ei se elämä siitä ole parantunut.
Mutta alkoholin ja sen porukan jättäminen lopulta on vienyt ne kaverit lopulta, ei enää tavata, kun ennen tavattiin vain lasin ääressä. Ei ne käy, eikä kutsu niille eikä baariin. Olen kuulema niin kriittinen. Joopa joo. Kyllä tosi on, että kriittiseksi menee, kun silmät alkaa avautua ja näkee, ettei ihmisillä oikeasti ole mitään oikeita arvoja. Viikonloppuna bailataan aina käkenä tai vähemmän käkenä, mutta ilman viinaa ei osata hauskaa pitää ollenkaan. Elämä on ihanaa, kun on pää selvä, ei särje, ei harmita, kaduta, ei ole riitoja siitä juomisesta, jne.
Kokeile, se kannattaa.
Oon samaa mieltä, eli kannattaa kokeilla. Olin ite vuoden juomatta, vaikka ite sitä ennen saatoin huitasta pahimmillaan litran vodkaa. En juonut usein, mutta jotenkin halusin olla se joka on juonut ihan sikana, mutta kuitenkin hyvässä kunnossa ja iloisella päällä.
Olin kyllästynyt juomiseen jo aiemmin ja lakon jälkeen ei kiinnostanut. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta tämä ei vaikuttanut kaverisuhteisiin.
Sen sijaan minusta tuntuu, että on vaikeampi tutustua uusiin ihmisiin, koska niin monet juo ja ehdottaa baari/bileiltaa jo varhaisessa ystävystymis vaiheessa. Kun se taas ei minua kiinnosta, niin jostain syystä yhteydenpidot uuden tuttavuuden välillä alkaa rakoilla. Ja kun nykyään en käy baareissa (tai jos käyn, niin olemme melko tiiviisti kavereiden kanssa), niin siellä ihmisiin tutustuminen on jäänyt siis kokonaan.
Jotenkin vain tuntuu että suurin osa ikäisistäni ja samankaltaisista ihmisistä kuin itse olen, on vielä bilettämis vaiheessa. Itse taas olen ehtinyt naimisiin (22 v.) ja haaveilen lapsien teosta. Tosin ensin opiskelu...