Moi!
Itellä ollu nyt rutkasti päälle vuoden pelkoa ja ahdistusta. Ne alkoivat väkivaltaisilla pakkoajatuksilla, jotka olivat tyyliin semmoisia että "entä jos sekoan ja lyön jotain puukolla." Pikkuhiljaa alkoi pelottaa tämän lisäksi kaikenmaailman psykoosit ja skitsofreniat. Ja oikeastaan nämä kyseiset sairaudet ovat saaneet huomattavasti suuremman roolin tässä ahdistuksessa, kuin toisen satuttaminen. Vaikka ehkä ne kulkevatkin käsi kädessä juurikin kontrollin menettämisen pelon yhteydessä.
Siksi ajattelinkin että voidaanko nämä kaksi häriötä luokitella saman viivan alle? Itsellä ei ole oikein muuta oireita muutakun se nimenomainen ahdistus, pelot ja epämielyttävä tunne. Kauppareissuilla esimerkiksi joskus tulee sellaisia että aivan kuin tässä kävelisi usvassa. Mutta näiden lisäksi mitään vapinaa tai muuta fyysistä oiretta ei ole. Joten voiko tämä olla pelkkä paniikkihäiriö ocd:n sijaan?
Lääkärihän sen varsinaisen diagnoosin voi vain antaa, mutta on kyllä tuntunut siltä muutamalla käynnillä, etteivät osaa tai halua sanoa juuta eikä jaata. Ovat käskeneet lähinnä ottaa rennommin. En sitten tiedä olisiko pitänyt korostaa kuinka paha olla välissä onkaan. Lääkkeitä en halua syödä, sillä en niihin tässä suhteessa usko. Ja olen myös kuullut ettei niistä apua kovinkaan monelle ole.
Olen pyrkinyt vähentämään alkoholia, lisäämään liikuntaa ja lopettamaan kahvin juonnin kokonaan. Siltikkin tuntuu ettei mikään oikein tunnu auttavan. Lisätään tähän että syvän ja pitkän unen saanti on minun tapauksessa osittain hyvinkin puutteellista aika ajoittain. Tämä voi johtua stressistä, mutta lääkärit eivät ole tässäkään tapauksessa osanneet sanoa oikeastaan mitään rakentavaa, millä uniongelmat saisi poistettua.
Olen myös lukenut itsehoitokirjoja ja yrittänyt toteuttaa sieltä annettuja vinkkejä joiden avuilla ahdistusta voi laskea omin avuin. Ajoittain ne jopa tepsivät. Mutta auta armias kun sattuu hieman sotkuisempi vaihe elämästä päälle, niin tuntuu ettei järkevästi ajatteleminen luonnistu ollenkaan joka taas itsessään aukaisee oven syvemmälle ahdistukselle. Tilanne on siis hyvin epämielyttävä, mutta silti arki kulkee jotenkin. Voi kun tulisikin sellainen vaihe elämässä jolloin voisin keskittyä pelkästään positiivisiin asioihin ja nauttia ilman että tarvii alkaa vatvomaan jotain surrealistista ja turhaa pelkoa.
Itellä ollu nyt rutkasti päälle vuoden pelkoa ja ahdistusta. Ne alkoivat väkivaltaisilla pakkoajatuksilla, jotka olivat tyyliin semmoisia että "entä jos sekoan ja lyön jotain puukolla." Pikkuhiljaa alkoi pelottaa tämän lisäksi kaikenmaailman psykoosit ja skitsofreniat. Ja oikeastaan nämä kyseiset sairaudet ovat saaneet huomattavasti suuremman roolin tässä ahdistuksessa, kuin toisen satuttaminen. Vaikka ehkä ne kulkevatkin käsi kädessä juurikin kontrollin menettämisen pelon yhteydessä.
Siksi ajattelinkin että voidaanko nämä kaksi häriötä luokitella saman viivan alle? Itsellä ei ole oikein muuta oireita muutakun se nimenomainen ahdistus, pelot ja epämielyttävä tunne. Kauppareissuilla esimerkiksi joskus tulee sellaisia että aivan kuin tässä kävelisi usvassa. Mutta näiden lisäksi mitään vapinaa tai muuta fyysistä oiretta ei ole. Joten voiko tämä olla pelkkä paniikkihäiriö ocd:n sijaan?
Lääkärihän sen varsinaisen diagnoosin voi vain antaa, mutta on kyllä tuntunut siltä muutamalla käynnillä, etteivät osaa tai halua sanoa juuta eikä jaata. Ovat käskeneet lähinnä ottaa rennommin. En sitten tiedä olisiko pitänyt korostaa kuinka paha olla välissä onkaan. Lääkkeitä en halua syödä, sillä en niihin tässä suhteessa usko. Ja olen myös kuullut ettei niistä apua kovinkaan monelle ole.
Olen pyrkinyt vähentämään alkoholia, lisäämään liikuntaa ja lopettamaan kahvin juonnin kokonaan. Siltikkin tuntuu ettei mikään oikein tunnu auttavan. Lisätään tähän että syvän ja pitkän unen saanti on minun tapauksessa osittain hyvinkin puutteellista aika ajoittain. Tämä voi johtua stressistä, mutta lääkärit eivät ole tässäkään tapauksessa osanneet sanoa oikeastaan mitään rakentavaa, millä uniongelmat saisi poistettua.
Olen myös lukenut itsehoitokirjoja ja yrittänyt toteuttaa sieltä annettuja vinkkejä joiden avuilla ahdistusta voi laskea omin avuin. Ajoittain ne jopa tepsivät. Mutta auta armias kun sattuu hieman sotkuisempi vaihe elämästä päälle, niin tuntuu ettei järkevästi ajatteleminen luonnistu ollenkaan joka taas itsessään aukaisee oven syvemmälle ahdistukselle. Tilanne on siis hyvin epämielyttävä, mutta silti arki kulkee jotenkin. Voi kun tulisikin sellainen vaihe elämässä jolloin voisin keskittyä pelkästään positiivisiin asioihin ja nauttia ilman että tarvii alkaa vatvomaan jotain surrealistista ja turhaa pelkoa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinulla on se vika että tunteet vie kuin pässiä narussa, mikäli joskus valaistut hieman huomaat että tunteita tulee ja menee jatkuvasti mutta ei niitä niin vakavasti tarvi ottaa.
Ota itsellesi tilaa hengittää ja elää.....
Moikka aloittaja,
itselläni ihan samanlaista oirehdintaa kuin sinulla. Olen pelännyt kaikkea mahdollista ms-taudista HIV:iin. Pahin pelko kuitenkin skitsofrenian ja psykoosin pelko. Kärsin itse myös mainitsemistasi pakkoajatuksista. Tyhmänä olen lukenut skitsofrenianoireiston ja joskus jopa ajattelen kuin skitsofreenikko, korostuu erityisesti stressitilanteissa.
Olen itsekin pohtinut paniikkihäiriön mahdollisuutta, äitini sairastaa ko. sairautta. Psykiatrin mukaan minulla kuitenkin ocd. Veikkaan, että kulkevat käsi kädessä.