hänen nimeä saati ikää. :) Joten pakko unohtaa haaveilu. Myydäänkö jossain uusia aivoja??
En tiedä edes
ajatuksen kohde
17244
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
tietääkö hän sinun nimesi?
Ei kai, hullua.
Enkä tiedä mikä tässä palstassa on kun tänne vaan kirjoitaa asioista ja päänsisällöstä, aivan turhaa.... Kun hänet näkee tai tapaa tulee outo paniikki ja sekavat fiilikset. Joku tuntematon tuttu ehkä.
Viime kohtaaminen oli aika hämmentävä, joku "kohtalon" johdattelema tai jotain.
Näittekö jossain, esim kadulla? :D
En viitsi, kun tämä on tätä, niin paljastaa mitään, koska teen itsestä idiootin täällä. Hänhä voi olla, vaikka varattu.
samaa olen ajatellut,että tietääkö hän edes minun nimeä,mutta toisaalta minun nimi on yhtä helposti selvitettävissä kuin hänenkin.
minä tiedän sentään etu ja sukunimen. olis kiva tietää hänen tarkka syntymäaikansa ja toinen nimi.
kirjotellessa aivoja?
Tarvitsee tietty. Jos esim, kirjoittaa jonkun runon tapaisen siihen tarvitsee todella aivoja. ;)
On paikka missä kukaan ei ole mitään,
kukaan ei tunne ketään,
on vain sanoja,
kaipausta ja ikävää,
ilman päämäärää,
sillä,
kukaan ei tavoita ketään.
Niin eihän tässä ole mitään järkeä, nyt alan keittämään kananmunia ja aijoin valmistuessa niistä kuoren särkeä ja tehdä leivän johon laittaa muutaman palan silliä. Pää on kova, kuin kivi, mutta mieli yhtä hauras, kuin kananmunan kuori.
Meillä samanlaiset eväät ;o). Keitin jo aikasemmin, ihan sillin kanssa nautin. Oli hauraita kuoret, ja mun pääni samoin hauras, ajatusten ristiriidassa,,,
Kuunnellu musaa tubeesta, kohta unille, aamulla ei kiire minnekkään, onneksi,,, faktaa vielä telkusta tuijotan.
Jos kerran pettyy tosi pahasti. On muuten vaikeaa yrittää uudelleen.
Itseluoton menettäminen on aivan saatanan vakava sairaus. Ei muuten auta lääkkeet tai mitkää hemmtin terapiat. Se joko on tai oli ja jos se menee, sitä jos jotain on vaikeaa saada takaisin, koska mieli on, kuin posliiniastia, jos kerran menee palasiksi ei sitä enää liimata samaan muotoon.
Taida ollakkaan oikeaa...
Posliinia vai? No ei ole, virolaista halpaa paskaa!
Parhaat ihmis-suhteet on rakennettu minulla päihteiden ympärille. Tuhon tie, sinne joskus elämän karmeudessaan vie. Eikä voi kuin mennä mukana.
Elämä on sellanen raide, että siltä, kun tippuu, niin se juna menee menojaan ja elämä valuun vitutuksena seinille.
ainakin tuon illan vtutuksen viesti, ja samoin fuckkkkin!!!!
Kerran kun todella pettyy, ja se luottamuksen astia särkyy niin sitä astiaa ei liimata saumattomaksi millään liimalla!!!!
Ne saumat tuntuu ja näkyy aina ja iankaikkisesti!
Kerran olen joutunu luopumaan Hänestä kuka oli minun elämäni, mutta kun elämänaika ei olekkaan ihmisen päätettävissä, se on kirjoitettu jo sinä päivänä kun synnymme isoon kirjaan, minä päivänä poistumme.
Sen jälkeen kaksi kertaa lyöty päin näköä, avokämmenellä ja lujaa, siksi pelkään enää rakentaa kenenkään miehen kanssa mitään,,,,,,,,,