Taustaa kerron sen verran että olen 36v mies ja kohta vuoden olen ollut työttömänä. Minua huolettaa oma tulevaisuus aika paljon ja tuntuu että elämästä puuttuu päämäärä. En ole kiinnostunut kenenkään ihmisen seurasta juuri lainkaan tällä hetkellä. Kaverit ovat yrittäneet välillä ottaa yhteyttä, mutta minua ei kiinnosta nähdä heitä. Olen pikkuhiljaa erakoitunut ja eristäytynyt muusta maailmasta. Ajatus siitä että pitäisi mennä töihin ja olla kaiket päivät sosiaalinen ja reipas muiden kanssa kuulostaa aivan mahdottomalta. Olen yleensä ystävällinen muita kohtaan, mutta pidemmän aikaa olen tuntenut muita kohtaan lähinnä pelkkää ärtymystä. Ihmiset eivät tällä hetkellä juuri kiinnosta! Humalassa hyvän näköiset naiset kyllä kiinnostavat, mutta siihen se melkeinpä jää, enkä muutenkaan ole mikään juoppo.
Onko tämä masentuneisuutta vai olenko tullut hulluksi, kun haluan olla vain yksin? Tämä kotona yksin oleminenkin on aivan hirveää luonnollisesti, eikä tämmöinen voi olla tervettä. Mutta minulla ei ole enää tervettä tahtoa olla muiden seurassa. Olen vain apaattinen pystyyn kuollut ihminen joka pohtii samoja juttuja joka päivä.
Onko tämä masentuneisuutta vai olenko tullut hulluksi, kun haluan olla vain yksin? Tämä kotona yksin oleminenkin on aivan hirveää luonnollisesti, eikä tämmöinen voi olla tervettä. Mutta minulla ei ole enää tervettä tahtoa olla muiden seurassa. Olen vain apaattinen pystyyn kuollut ihminen joka pohtii samoja juttuja joka päivä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuo vaikuttaa kyllä vähän masennukselta. Onko mitään muita masennuksen oireita? Meinaan jos ei tuon lisäksi ole mitään muuta niin luulisin että kyseessä ei ole masennus vaan jokin muu. Itse olen masentunut joten tiedän mitä se on. Olen ajatellut hakea apua mutta en oo viä saanu aikaseks
Onko työttömyytesi itsevalittua vai loppuiko työ? Liittyykö erkoituminen työttömyyteen? Sinun kannattaa vastentahtoisesti hakeutua ihmisten seuraan, koska vaarana on mökkiintyminen entistä enemmän. Hyvä että et käytä alkoholia usein. Ala vain ryhdistäytyä kavereiden seuraan ja etsiä työ- tai koulutsmahdollisuuksia.
Mulla itelläni alkava kilpirauhasen vajaatoiminta. odotan innolla saavani joskus lääkkeet. Koko persoonani on muuttunut vuodessa aivan valtavasti. ennen olin super innoissani tutustumassa uusin ihmisiin. järjestin tapahtumia, bileitä ja olin koko ajan menossa. itsetunto oli hyvä. olin kaunis omasta mielestäni ja elämä oli kivaa. oli uusi duuni. kaikki rullas mahtavasti.
ja nyt haluaisin vain viettää kaikki illat kotona itkemässä ja kuuntelemassa raskasta musikkia. tunnen olevani ruma ja lihava ja kamala. sosiaaliset tilanteet ahdistaa. itken ilman mitään syytä. hermot menee ihan super mitättömistä asioista. parisuhde tuntuu lähinnä vaan yhdeltä ongelmalta elämässä lisää. en tiedä tuleeko ero ennen kuin saan lääkkeet.
Hakekaa ihmiset oikeasti apua. pyytäkää kunnon tutkimukset. Kilpirauhasen ongelmat on alidiagnosoituja!