Kaikkea olen nähnyt

Mutta en ole nähnyt ennen tällaista ilmiöö että isovanhemmat käyvät siivomassa lastenlastensa koteja kun ne ovat kuin sikaloita tai siis siatkin ovat siistimpiä.

Mihinkä tämä maailma on mennyt kun ennen kävi lapset ja lapsenlapset auttamassa vanhuksia ja nykyään on toistepäin, vanhukset käy auttamassa nuoria perheitä kun heiltä ei onnistu mikään siis ihan uusavuttomia. Huvituksissa ramppaaminen ja netissä paskan jaaraaminen on tärkeämpää kun kodin hoitaminen ja isovanhempia yököttää mennä sellaiseen likaiseen ja sekaiseen läävään jotenka heti joutuvat ottamaan rätin kouraan.

Lapset kasvatetaan siihen että elämä on yhtä riemusta kijumista ja kun elämä ei olekkaan yhtä riemusta kiljumista sinne loputtomiin niin ne masentuu siis pettymyksiä ei kestetä vaan heti tulee masennus. Ei osata tehdä mitään kun kaikki on tullu valmiina nokan eteen pureskeltuina. Ihan tavallinen kodinhoito ja arki on tylsää eikä sellaisesta voi riemusta kiljua.

Kauhea riemun kiljuminen kuuluu tälläkin kylällä niin kuin huvipuistot olisivat joka talon pihassa ja nuoret tekevät itsemurhia kun joutuvat kovaan maailmaan jossa ei enään voikkaan riemusta kiljua. Nykyään on ihme muotia hyppiä parvekkeilta, ensin tramboliineilla ja sitten parvekkeilta alas.

Kasvatus on mennyt ihan niin pieleen kun olla taitaa ja nuorisosta on tullut heikkoa ainesta. Kauheita syöttöporsaita nuoret mitä ilmiöö ei ollut vielä 20- vuotta sitten. Jossain vaiheessa kun ei voi riemusta kiljua enään niin silloin riemusta syödään. Omassa nuoruudessani se palkka ei ollut tärkein kunhan vain pääsi tekemään jotain eikä tullut mieleenkään hakea sossusta vaan otin kahtakin työtä ennemmin kun nuorena jaksoi. Ei tarvinnut masis pillereitä vetää nokkaan ja notkua sossun luukulla. Kyllä sinne sossun luukulle menijöitä oli siihen aikaankin niitä joita ei kiinnostanut tehdä mitään pienellä palkalla.

Minähän olen lopettanut työnteon jo tehtyäni 20- vuotta 15- vuotiaasta saakka ja annoin työpaikkani mielelläni nuoremmille. Mielestäni 20- vuotta työtä on ihan riittävästi kun monilla kolmekymppisillä ei sitä ole päivääkään. Nyt on kerrankin ihanaa olla työtön, käydä sossun luukulla kerjäämässä, olla tekemättä yhtään mitään eikä masenna pätkääkään. Riemusta ei sentäs kilju mutta kun muistelee työelämää niin ei voi olla kuin tyytyväinen. Vaatimattomilla harrastuksilla pärjää. Perä ei ole vieläkään leventynyt sellaiseksi metrin leveäksi ihme kyllä tai johtuukohan se siitä ettei ole varaa käydä mäkkärissä. Koitan testata kuinka pitkään pitää levätä laakereillaan jotta näyttäisi oikein löllöltä syöttöporsaalta.