Kuollut usko, Jaakob vai rovasti?

Katsotaan sitten, mitä Raamattu sanoo Kuolleesta uskosta:

Jaak 2: 14-26
14 Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?
15 Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla
16 ja joku teistä sanoo heille: "Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne", mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?
17 Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.
18 Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.
19 Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.
20 Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?
21 Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille?
22 Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi;
23 ja niin toteutui Raamatun sana: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi", ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi.
24 Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.
25 Eikö samoin myös portto Raahab tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän otti lähettiläät luokseen ja päästi heidät toista tietä pois?
26 Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.

rudiini kirjoitti:

Katsotaan sitten, mitä Raamattu sanoo Kuolleesta uskosta:

Jaak 2: 14-26
14 Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?
15 Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla
16 ja joku teistä sanoo heille: "Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne", mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?
17 Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.
18 Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.
19 Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.
20 Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?
21 Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille?
22 Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi;
23 ja niin toteutui Raamatun sana: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi", ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi.
24 Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.
25 Eikö samoin myös portto Raahab tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän otti lähettiläät luokseen ja päästi heidät toista tietä pois?
26 Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.

Huomaamme, että tämä on ainoa kohta Raamatussa, jossa puhutaan kuolleesta uskosta ja siitä, mistä sen voi tunnistaa.

Yllättäen näemme, ettei Lestadiuksen tutulla määrittelemällä sisäisten tuntemusten tai niiden puuttumisella ole itse asiassa mitään tekemistä Jaakobin kirjeen kuolleen uskon kanssa eikä siten ole raamatullinen.

Jaakobin kirjeen mukaan uskosta seuraa tekoja. Jos siitä ei seuraa hyviä hedelmiä, silloin kyseessä on "kuollut usko", hedelmätön.

Usko on nimenomaan uskoa niihin armolupauksiin, joita voimme Raamatusta lukea. Usko ei ole ”korkeista taivaallisista tunteista, jotka tunnetaan sydämessä”, kuten Lestadius antaa ymmärtää tai ”totista katumusta”.

rudiini kirjoitti:

Huomaamme, että tämä on ainoa kohta Raamatussa, jossa puhutaan kuolleesta uskosta ja siitä, mistä sen voi tunnistaa.

Yllättäen näemme, ettei Lestadiuksen tutulla määrittelemällä sisäisten tuntemusten tai niiden puuttumisella ole itse asiassa mitään tekemistä Jaakobin kirjeen kuolleen uskon kanssa eikä siten ole raamatullinen.

Jaakobin kirjeen mukaan uskosta seuraa tekoja. Jos siitä ei seuraa hyviä hedelmiä, silloin kyseessä on "kuollut usko", hedelmätön.

Usko on nimenomaan uskoa niihin armolupauksiin, joita voimme Raamatusta lukea. Usko ei ole ”korkeista taivaallisista tunteista, jotka tunnetaan sydämessä”, kuten Lestadius antaa ymmärtää tai ”totista katumusta”.

Tämä kappale Lestadiuksen kirjasta on minusta jotenkin niin rimanalitus:

”Kuolleella uskolla ei siis ole mitään subjektiivista perustetta iankaikkisen autuuden toivolleen (§ 507), mutta kpl DD on jo osoitettu, että hengellisissä asioissa tarvitaan vakaumukselle ehdottomasti subjektiivinen peruste. Kuolleella uskolla on pelkästään objektiivinen peruste, armolupaukset, jotka hän käsittää ja omistaa itselleen, mikäli hänellä on hämärä aavistus rikollisuudestaan, mutta jos hänellä on omavanhurskaus autuuden perustuksena, ei hänen tarvitse omistaa armoa suurena syntisenä eli kaikesta hyvästä riisuttuna, paheellisena ihmisenä, vaan hyveellisenä, hurskaana, jalona, omantunnontarkkana, kunniallisena ja oikeudenmukaisena ihmisenä, joka ei ole vain täyttänyt velvollisuuttaan Jumalaa ja lähimmäistään kohtaan, vaan myös rakastanut Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseään.”

Näyttäisi siltä, että Lestadius tässä suorastaan nimittää Jumalan armolupauksiin perustuvaa uskoa omavanhurskaudeksi.

Hurjaa tässä Lestadiuksen opetuksessa on se, että se ei edes mene sydämen uskovien kokemukseen. Kuten muuttis palstalla ”Kuolleesta ja elävästä uskosta – uudestisyntymisestä” totesi, että hänen tuntemuksensa eivät ole sellaisia, että ne läpäisisivät nuo Lestadiuksen määritelmät ”elävälle uskolle”. Niin kuitenkin Tyhmelin tietää mennä sanomaan, että kyllä, muuttis on oikealla tavalla uskova, koska se näkyy kirjoituksistaa.

Lestadiuksen opetuksella Hulluinhuonelaisessa ei taida olla muuta merkitystä, kuin että se pistää ihmisen tonkimaan omaa itseään ja oman sydämen mustia seiniä, olisiko siellä riittäviä tuntemisia ja kokemuksia, että voisi uskoa olevansa uudestisyntynyt.

Kuollut usko muuttuukin täysin Raamatun sanasta. Se onkin subjektiivinen oman itsen tila, josta vahvat kokemukset ja katumus puuttuvat.

Vastaavasti elävä usko on Lestadiuksen kirjassa sisäistä kokemusta, tunnetta eikä enää katsomista itsestä poispäin, Herraan Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitustyönsä ja ylösnousemuksensa - uskomme alkajaan ja täydelliseksi tekijään.

Tällöin oman ja toisten uskon arvioinnin perusteiksikin tulee, lestadiolaiseen tyyliin, omat fiilikset ja tuntemukset, eikä se perusta, jolla uskon tulee olla. Kuten valitettavan paljon tälläkin palstalla saamme lukea.

rudiini kirjoitti:

Tämä kappale Lestadiuksen kirjasta on minusta jotenkin niin rimanalitus:

”Kuolleella uskolla ei siis ole mitään subjektiivista perustetta iankaikkisen autuuden toivolleen (§ 507), mutta kpl DD on jo osoitettu, että hengellisissä asioissa tarvitaan vakaumukselle ehdottomasti subjektiivinen peruste. Kuolleella uskolla on pelkästään objektiivinen peruste, armolupaukset, jotka hän käsittää ja omistaa itselleen, mikäli hänellä on hämärä aavistus rikollisuudestaan, mutta jos hänellä on omavanhurskaus autuuden perustuksena, ei hänen tarvitse omistaa armoa suurena syntisenä eli kaikesta hyvästä riisuttuna, paheellisena ihmisenä, vaan hyveellisenä, hurskaana, jalona, omantunnontarkkana, kunniallisena ja oikeudenmukaisena ihmisenä, joka ei ole vain täyttänyt velvollisuuttaan Jumalaa ja lähimmäistään kohtaan, vaan myös rakastanut Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseään.”

Näyttäisi siltä, että Lestadius tässä suorastaan nimittää Jumalan armolupauksiin perustuvaa uskoa omavanhurskaudeksi.

Hurjaa tässä Lestadiuksen opetuksessa on se, että se ei edes mene sydämen uskovien kokemukseen. Kuten muuttis palstalla ”Kuolleesta ja elävästä uskosta – uudestisyntymisestä” totesi, että hänen tuntemuksensa eivät ole sellaisia, että ne läpäisisivät nuo Lestadiuksen määritelmät ”elävälle uskolle”. Niin kuitenkin Tyhmelin tietää mennä sanomaan, että kyllä, muuttis on oikealla tavalla uskova, koska se näkyy kirjoituksistaa.

Lestadiuksen opetuksella Hulluinhuonelaisessa ei taida olla muuta merkitystä, kuin että se pistää ihmisen tonkimaan omaa itseään ja oman sydämen mustia seiniä, olisiko siellä riittäviä tuntemisia ja kokemuksia, että voisi uskoa olevansa uudestisyntynyt.

Kuollut usko muuttuukin täysin Raamatun sanasta. Se onkin subjektiivinen oman itsen tila, josta vahvat kokemukset ja katumus puuttuvat.

Vastaavasti elävä usko on Lestadiuksen kirjassa sisäistä kokemusta, tunnetta eikä enää katsomista itsestä poispäin, Herraan Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitustyönsä ja ylösnousemuksensa - uskomme alkajaan ja täydelliseksi tekijään.

Tällöin oman ja toisten uskon arvioinnin perusteiksikin tulee, lestadiolaiseen tyyliin, omat fiilikset ja tuntemukset, eikä se perusta, jolla uskon tulee olla. Kuten valitettavan paljon tälläkin palstalla saamme lukea.

Rudiinin kannattaa pohtia mikä tilanne oli Ruotsin kirkossa 1800-luvulla.

Myöhempi luterilanen ortodoksia tuotti kuollutta uskoa, kurjuutta ja onnettomuutta. Kuten nykyään liberaaliteologia naispappeineen ja homoliittoineen tekee. Kaikki pääsevät taivaaseen, sanoo ääriliberaali pappi. Riittää kun olet kastettu, ja kunhan katsot että kohtelet ihmisiä ja eläimiä hyvin. Kyllä Jumala sitten sinut taivaaseen korjaa. Onhan hän armollinen kun on niin luvannut.

Karkeasti ottaen samasta asiasta on kyse 1800-luvulla ja nyt. Armoa sivellään mustan sydämen pinnalle ja totinen mielenmuutos saa jäädä tekemättä.

Tätäkö sinä Rudiini haluat? Haluatko että ihmiset elävät kaksinaamaista elämää kuten muslimit? Päivällä paastotaan ja yöllä mässäillään, kun allah ei näe?

rudiini kirjoitti:

Tämä kappale Lestadiuksen kirjasta on minusta jotenkin niin rimanalitus:

”Kuolleella uskolla ei siis ole mitään subjektiivista perustetta iankaikkisen autuuden toivolleen (§ 507), mutta kpl DD on jo osoitettu, että hengellisissä asioissa tarvitaan vakaumukselle ehdottomasti subjektiivinen peruste. Kuolleella uskolla on pelkästään objektiivinen peruste, armolupaukset, jotka hän käsittää ja omistaa itselleen, mikäli hänellä on hämärä aavistus rikollisuudestaan, mutta jos hänellä on omavanhurskaus autuuden perustuksena, ei hänen tarvitse omistaa armoa suurena syntisenä eli kaikesta hyvästä riisuttuna, paheellisena ihmisenä, vaan hyveellisenä, hurskaana, jalona, omantunnontarkkana, kunniallisena ja oikeudenmukaisena ihmisenä, joka ei ole vain täyttänyt velvollisuuttaan Jumalaa ja lähimmäistään kohtaan, vaan myös rakastanut Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseään.”

Näyttäisi siltä, että Lestadius tässä suorastaan nimittää Jumalan armolupauksiin perustuvaa uskoa omavanhurskaudeksi.

Hurjaa tässä Lestadiuksen opetuksessa on se, että se ei edes mene sydämen uskovien kokemukseen. Kuten muuttis palstalla ”Kuolleesta ja elävästä uskosta – uudestisyntymisestä” totesi, että hänen tuntemuksensa eivät ole sellaisia, että ne läpäisisivät nuo Lestadiuksen määritelmät ”elävälle uskolle”. Niin kuitenkin Tyhmelin tietää mennä sanomaan, että kyllä, muuttis on oikealla tavalla uskova, koska se näkyy kirjoituksistaa.

Lestadiuksen opetuksella Hulluinhuonelaisessa ei taida olla muuta merkitystä, kuin että se pistää ihmisen tonkimaan omaa itseään ja oman sydämen mustia seiniä, olisiko siellä riittäviä tuntemisia ja kokemuksia, että voisi uskoa olevansa uudestisyntynyt.

Kuollut usko muuttuukin täysin Raamatun sanasta. Se onkin subjektiivinen oman itsen tila, josta vahvat kokemukset ja katumus puuttuvat.

Vastaavasti elävä usko on Lestadiuksen kirjassa sisäistä kokemusta, tunnetta eikä enää katsomista itsestä poispäin, Herraan Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitustyönsä ja ylösnousemuksensa - uskomme alkajaan ja täydelliseksi tekijään.

Tällöin oman ja toisten uskon arvioinnin perusteiksikin tulee, lestadiolaiseen tyyliin, omat fiilikset ja tuntemukset, eikä se perusta, jolla uskon tulee olla. Kuten valitettavan paljon tälläkin palstalla saamme lukea.

Rudiini sanoo: "Lestadiuksen opetuksella Hulluinhuonelaisessa ei taida olla muuta merkitystä, kuin että se pistää ihmisen tonkimaan omaa itseään ja oman sydämen mustia seiniä, olisiko siellä riittäviä tuntemisia ja kokemuksia, että voisi uskoa olevansa uudestisyntynyt."

Olen jälleen eri mieltä.

Lestadiuksen opetuksella Hulluinhuonelaisessa on se tarkoitus, että se pistää ihmisen tonkimaan omaa itseään ja oman sydämen tilaa, olisiko siellä vielä jäljellä prkeleitä jotka piilottelevat siellä eivätkä päästä ihmistä uskomaan vapaasti Kristuksen sovitustyöhön. Ei voi palvella yhtä aikaa kahta herraa.

Nyt annan palaa Juhannuksen kunniaksi.

On ollut mielenkiintoista havaita,
miten yhtäältä Rudiinin kaltaiset objektiivisen vanhurskauttamisen kannattajat, ja toisaalla Saaran kaltaiset subjektiivisen vanhurskauttamisen kannattajat hyökkäävät tulisesti raamatullista, aitoluterilaista ja aitolestadiolaista ja aitopietististä, objektiivis-subjektiivista vanhurskauttamisoppia vastaan.

Tässä prkele ahdistaa elävää uskoa kahdelta suunnalta. Armonvarkaita toisaalla ja omavanhurskaita toisaalla. Molemmilla kuollut usko peruukissa.

Hyvää Juhannusta kaikille.

rudiini kirjoitti:

Katsotaan sitten, mitä Raamattu sanoo Kuolleesta uskosta:

Jaak 2: 14-26
14 Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?
15 Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla
16 ja joku teistä sanoo heille: "Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne", mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?
17 Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.
18 Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.
19 Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.
20 Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?
21 Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille?
22 Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi;
23 ja niin toteutui Raamatun sana: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi", ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi.
24 Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.
25 Eikö samoin myös portto Raahab tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän otti lähettiläät luokseen ja päästi heidät toista tietä pois?
26 Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.

" rudiini "

2Jaak. 2:14-26 , Lue raamatustasi teksti .

Sel. "Hedelmistä puu tunnetaan "( Mat. 12:33). Se onko Hemkilön "usko"
todellista stdämenn uskoa ja elämää Juamalassa Kristuksen kautta vai
pään tietoa ja suun puhetta , (Mat. 15:8. ).Näkyy hänen elämkässään ,
siitä teköökö hän Rakkaudessa hyviä töitä vai ei. Kristuksen lunastus työssä
valmistetun ja uskovalle ARMOSTA "luetun "VANHURSKAUDEN OHELLA on
välttämätön myös myöäs Pyhän Hengen vaikuttama , ELÄMÄN ,VAELLUKSEN JA HYVIEN TEKOJEN /HEDELMIEN VANHURSKAUS ELI PYHITYS . jOLLA SITÄ EI OLE , hänellä ei ole todellista uskoa eikä omakohtaiselle uskolle luettua Kristuksen vanhurskautta . AUSBURGIN TUNNUSTUKSEN PUOLUSTUS (IV244,,252. selittää tätä jaakobin kirjan kohtaa,,

Jos tarvii niin voin jatkaa. .

rudiini kirjoitti:

Tämä kappale Lestadiuksen kirjasta on minusta jotenkin niin rimanalitus:

”Kuolleella uskolla ei siis ole mitään subjektiivista perustetta iankaikkisen autuuden toivolleen (§ 507), mutta kpl DD on jo osoitettu, että hengellisissä asioissa tarvitaan vakaumukselle ehdottomasti subjektiivinen peruste. Kuolleella uskolla on pelkästään objektiivinen peruste, armolupaukset, jotka hän käsittää ja omistaa itselleen, mikäli hänellä on hämärä aavistus rikollisuudestaan, mutta jos hänellä on omavanhurskaus autuuden perustuksena, ei hänen tarvitse omistaa armoa suurena syntisenä eli kaikesta hyvästä riisuttuna, paheellisena ihmisenä, vaan hyveellisenä, hurskaana, jalona, omantunnontarkkana, kunniallisena ja oikeudenmukaisena ihmisenä, joka ei ole vain täyttänyt velvollisuuttaan Jumalaa ja lähimmäistään kohtaan, vaan myös rakastanut Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseään.”

Näyttäisi siltä, että Lestadius tässä suorastaan nimittää Jumalan armolupauksiin perustuvaa uskoa omavanhurskaudeksi.

Hurjaa tässä Lestadiuksen opetuksessa on se, että se ei edes mene sydämen uskovien kokemukseen. Kuten muuttis palstalla ”Kuolleesta ja elävästä uskosta – uudestisyntymisestä” totesi, että hänen tuntemuksensa eivät ole sellaisia, että ne läpäisisivät nuo Lestadiuksen määritelmät ”elävälle uskolle”. Niin kuitenkin Tyhmelin tietää mennä sanomaan, että kyllä, muuttis on oikealla tavalla uskova, koska se näkyy kirjoituksistaa.

Lestadiuksen opetuksella Hulluinhuonelaisessa ei taida olla muuta merkitystä, kuin että se pistää ihmisen tonkimaan omaa itseään ja oman sydämen mustia seiniä, olisiko siellä riittäviä tuntemisia ja kokemuksia, että voisi uskoa olevansa uudestisyntynyt.

Kuollut usko muuttuukin täysin Raamatun sanasta. Se onkin subjektiivinen oman itsen tila, josta vahvat kokemukset ja katumus puuttuvat.

Vastaavasti elävä usko on Lestadiuksen kirjassa sisäistä kokemusta, tunnetta eikä enää katsomista itsestä poispäin, Herraan Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitustyönsä ja ylösnousemuksensa - uskomme alkajaan ja täydelliseksi tekijään.

Tällöin oman ja toisten uskon arvioinnin perusteiksikin tulee, lestadiolaiseen tyyliin, omat fiilikset ja tuntemukset, eikä se perusta, jolla uskon tulee olla. Kuten valitettavan paljon tälläkin palstalla saamme lukea.

" Rudiini "

Kysyit tuolla mikä on Kuollut Usko . se on elvänn vastakohta , muuta tiedän ettei
se ole mikään vastaus pelkästään . Eräällä tavalla LLL:n sen määrittelee jossakin
saarnassa , mutta kun minullä ei ole 100 % luottoa häneen , hänhän on vain ihminen

Dokmatismissa meinaa olla pikkusen (mutta ei kuollutta uskoa löydy).
Dogmissa on vähän , mutta ei siinäkään paljon mitään silti jotakin Raamatussa .
Tämä oli nyt hienosti tiukka kysymys. , jaka selviää mutta ei nyt , vaan v'ähän myöhemmin . menemme muutamia elävän uskon kohtia eteen päin .

1 Moos 15:6 , Ja Aabraham uskoi Herraan , ja Herra luki sen hänelle
Vanhurskaudeksi , täten Herra uudisti Aarahamille antamansa lupauksen
Ja Abe. Uskoi Herraam ja Herra antoi /luki sen Vanhurskaudeksi "
Paavali Room .4:9-25 johtaa tästä seuraavat sanat :
1. Kuten vanhurskauden lukeminen tapahtui Abelle ympärileikkaamattomana ,
... niin myös uusessa liitossa vanhurskauttaminen tapahtuu tapahtuu ilman
... Ympärileikkausta .
2. Kuten Aabraham sai perinnön "uskonvanhurskauden " eikä Lain noudattamisen kautta niin myös uudessa liitossa "jonka esikuva *Aabrahamin liitto oli *Jumalan
lapseus ym. saadaan Uskolla evankeliumin lupaukseen , siihen, että armoa etsivä syntinen saa syntinsä anteeksi ja Lahjavanhurskauden se lunastuksen kautta
joka on Kristuksen uhrissä .

teu. kirjoitti:

" Rudiini "

Kysyit tuolla mikä on Kuollut Usko . se on elvänn vastakohta , muuta tiedän ettei
se ole mikään vastaus pelkästään . Eräällä tavalla LLL:n sen määrittelee jossakin
saarnassa , mutta kun minullä ei ole 100 % luottoa häneen , hänhän on vain ihminen

Dokmatismissa meinaa olla pikkusen (mutta ei kuollutta uskoa löydy).
Dogmissa on vähän , mutta ei siinäkään paljon mitään silti jotakin Raamatussa .
Tämä oli nyt hienosti tiukka kysymys. , jaka selviää mutta ei nyt , vaan v'ähän myöhemmin . menemme muutamia elävän uskon kohtia eteen päin .

1 Moos 15:6 , Ja Aabraham uskoi Herraan , ja Herra luki sen hänelle
Vanhurskaudeksi , täten Herra uudisti Aarahamille antamansa lupauksen
Ja Abe. Uskoi Herraam ja Herra antoi /luki sen Vanhurskaudeksi "
Paavali Room .4:9-25 johtaa tästä seuraavat sanat :
1. Kuten vanhurskauden lukeminen tapahtui Abelle ympärileikkaamattomana ,
... niin myös uusessa liitossa vanhurskauttaminen tapahtuu tapahtuu ilman
... Ympärileikkausta .
2. Kuten Aabraham sai perinnön "uskonvanhurskauden " eikä Lain noudattamisen kautta niin myös uudessa liitossa "jonka esikuva *Aabrahamin liitto oli *Jumalan
lapseus ym. saadaan Uskolla evankeliumin lupaukseen , siihen, että armoa etsivä syntinen saa syntinsä anteeksi ja Lahjavanhurskauden se lunastuksen kautta
joka on Kristuksen uhrissä .

"teu "

Muutama paikka jäi käyttämättä.

Esim. ,Jes. 7:9. ;28:16. , Apt. 3:16 , 4:12.: Room. 1:17; Gal. 3:11. ;4.11. ;9:30 .

Habakuk 2:4. ;Hebr. 11:1, ;Joh. 6:69 ;14:7. Tässä Paavali ilmentää .
Samalla kun tiettyj'ä korostus eroja voidaan siten havaita , Usko
kaikkialla evankelijumeissaan ja Elimellisesti Ihmisen koko Jumalasuhdetta

Jo myöhäis Apostrolisena Usako tuli merkitsemään olennaisesti tietyn uskon-sisällön kirkon tradition ja opin , uskomista so. on totena pitämistä . Samalla
usko sai uuden , eettisen korostuksen , mik'ä muodostui lähtökohdaksi mora-
lismille . Kristus nähtiin käskyn , uuden lain antajaksi . Aleksanrian spekula-
tiivinen teologia , jonka opääedudtajina olivat

Klemenus Aleksantrialainen ja Origenes , esitti uskon alemmaksi asteeksi , jonka
yläpuolelle asettettiin vain viisaiden saavututettavissa oleva todellinen tieto ,
Augustinus edeusti syvenpää uskon ymmärtämistä Hänen opetuksensa mukaan Jumalan sana Raamatussa sekä kirkon julistuksessä on ihmisille annettu Pyhän
Hengen kutsu . (vokatio ) .

Joka ei vain kutsu Uskoon ja armon omistamiseen . Usko täydellistyy Rakkaudeksi
jA OTTAA JA JOHTAA VIIMEIN IKUISEEN TOTUUTEEN , Jumalan itsensä , konpenplatiiviseen katsemiseen ja nauttimiseen .

rudiini kirjoitti:

Tämä kappale Lestadiuksen kirjasta on minusta jotenkin niin rimanalitus:

”Kuolleella uskolla ei siis ole mitään subjektiivista perustetta iankaikkisen autuuden toivolleen (§ 507), mutta kpl DD on jo osoitettu, että hengellisissä asioissa tarvitaan vakaumukselle ehdottomasti subjektiivinen peruste. Kuolleella uskolla on pelkästään objektiivinen peruste, armolupaukset, jotka hän käsittää ja omistaa itselleen, mikäli hänellä on hämärä aavistus rikollisuudestaan, mutta jos hänellä on omavanhurskaus autuuden perustuksena, ei hänen tarvitse omistaa armoa suurena syntisenä eli kaikesta hyvästä riisuttuna, paheellisena ihmisenä, vaan hyveellisenä, hurskaana, jalona, omantunnontarkkana, kunniallisena ja oikeudenmukaisena ihmisenä, joka ei ole vain täyttänyt velvollisuuttaan Jumalaa ja lähimmäistään kohtaan, vaan myös rakastanut Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseään.”

Näyttäisi siltä, että Lestadius tässä suorastaan nimittää Jumalan armolupauksiin perustuvaa uskoa omavanhurskaudeksi.

Hurjaa tässä Lestadiuksen opetuksessa on se, että se ei edes mene sydämen uskovien kokemukseen. Kuten muuttis palstalla ”Kuolleesta ja elävästä uskosta – uudestisyntymisestä” totesi, että hänen tuntemuksensa eivät ole sellaisia, että ne läpäisisivät nuo Lestadiuksen määritelmät ”elävälle uskolle”. Niin kuitenkin Tyhmelin tietää mennä sanomaan, että kyllä, muuttis on oikealla tavalla uskova, koska se näkyy kirjoituksistaa.

Lestadiuksen opetuksella Hulluinhuonelaisessa ei taida olla muuta merkitystä, kuin että se pistää ihmisen tonkimaan omaa itseään ja oman sydämen mustia seiniä, olisiko siellä riittäviä tuntemisia ja kokemuksia, että voisi uskoa olevansa uudestisyntynyt.

Kuollut usko muuttuukin täysin Raamatun sanasta. Se onkin subjektiivinen oman itsen tila, josta vahvat kokemukset ja katumus puuttuvat.

Vastaavasti elävä usko on Lestadiuksen kirjassa sisäistä kokemusta, tunnetta eikä enää katsomista itsestä poispäin, Herraan Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitustyönsä ja ylösnousemuksensa - uskomme alkajaan ja täydelliseksi tekijään.

Tällöin oman ja toisten uskon arvioinnin perusteiksikin tulee, lestadiolaiseen tyyliin, omat fiilikset ja tuntemukset, eikä se perusta, jolla uskon tulee olla. Kuten valitettavan paljon tälläkin palstalla saamme lukea.

"Rudiini"

Tässä Sarnivaaran selitys. JaaK. 2 :14-26 .
"HEDELMISTÄ PUU TUNNETAAN " mAT.12:33. SE ONKO HENKILÖN "USKO"
TODELLISTA SYDÄMEN USKOA JA ELÄMÄÄ JUMALASSA KRISTUKSEN
KAUTTA VAI PÄÄN TIEDOSSA JA SUUN PUHEESSA ( MAT.15:8.), NÄKYY
hänen elämässään , siitä tekeekö hän Rakkaudessa hyviä töitä vai ei .
Kristuksen lunastustyössä valmistetun ja uskovalle ARMOSTA "LUETUN "
VANHURSKAUDEN OHELLA On välttämätöntä myös Pyhän Hengen vaikuttama

ELÄMÄN VAELLUKSEN JA JA HYVIEN TEKOJEN /HEDELMIEN VANHURSKAUS ELI PYHITYS. Jolla sitä ei ole , häellä ei ole todellista uskoa eikä omakohtaiselle
uskolle luettua Kristuksen vanhurskautta ...
Hän puhuu vanhurskauteutun töistä .. Jaak. on juuri sanonut Uudestisyntynisen
tapahtuvan evankeliumin kautta Hän sanoo (1:18) "t5ahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla ,," .. Meidät on uudelleen synnytetty ja Vanhurskautettu uskon kautta .. koska usko on uusi elämä , se välttämättä tuottaa uusia sielunliikkeitä ja uusia töitä.. Jaakob saarnaa vain uskon tuottamista töistä ...
Jumala julistaa vanhurskaiksi ne , jotka sydämmestään uskovat Häneen ja sitten kantavat hyviä Hedelmi'ä ."--" Sinä USKOT ETTÄ JUMALAN ON YKSI "

Yhden Jumalan olemassaolon tietopuolinen tunnustaminen ei pelasta , pelastus on omakohtaisessa uskossa .Kristukseen . " Jolla Poika , on sillä on elämä , Jolla Jumalan poikaa ei ole ,sillä ei ole elämää", (1 Joh. 5:12. )ks. Joh. 3:36. ;2 Joh, 9.

Juutalaiset eivät pelastu yksi Jumalaisen vanhan liiton uskonnollaan , koska se ei enää ole voimassa . Vieläkin vähemmän Muslimit pelastuvat yksijumalallisella uskonnollaan , joka ei perustu Jumalan ilmoitukseen , vaan pimeyden ruhtinaan petokseen .

Toisin sanoen pahan kolminaisuuteen , saa ta nan ja omanlihan ja syntiin .

Tämä voitetaan Hyvän Kolminaisuudella ,,Isä Poika ja Pyhä Hénki.

3:1-2. SEurakunnan /kirkon , Opettajilla /sananpalvelijoilla on suurempi vastuu kuin kuin sen "tavallisilla "jäsenillä , Jos he ei opeta Jumalan armoa ja totuutta oikein , Raamatun ilmoitus sanan mukaisesti vaan sekoittavat siihen tai panevat sen tilalle ihmis oppia , ja /tai vapauttavat ihmiset kuuliaisuudesta Jumalan käskyille ,he
joutuvat kadotukseen , , ILM22;18-19. "jos joku julistaa teille devankeliumia , joka on vatoin sitä , minkä te olette saaneet hän olkoon kirottu. Gal. 1:9; Mat.15:14.
Tiit 1:9-10.

Tälläistä tänään.

rudiini kirjoitti:

Katsotaan sitten, mitä Raamattu sanoo Kuolleesta uskosta:

Jaak 2: 14-26
14 Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?
15 Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla
16 ja joku teistä sanoo heille: "Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne", mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?
17 Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.
18 Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.
19 Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.
20 Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?
21 Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille?
22 Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi;
23 ja niin toteutui Raamatun sana: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi", ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi.
24 Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.
25 Eikö samoin myös portto Raahab tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän otti lähettiläät luokseen ja päästi heidät toista tietä pois?
26 Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.

rudiini
20.6.2013 13:55 Katsotaan sitten, mitä Raamattu sanoo Kuolleesta uskosta:

Bibliassa tämä on sanottu selvemmin:
Jaak.2:14. Mitä se auttaa, rakkaat veljeni, jos joku sanoo hänellänsä uskon olevan, ja ei hänellä kuitenkaan ole töitä? Taitaako usko hänen autuaaksi saattaa?
15. Mutta jos veli taikka sisar alasti olis ja puuttuis jokapäiväistä ravintoa,
16. Jos joku teistä heille sanois: menkäät rauhassa, lämmittäkäät ja ravitkaat teitänne; ja ette kuitenkaan anna heille mitään ruumiin tarvetta: mitä se heitä auttais?
17. Näin myös usko, jos ei hänellä töitä ole, on kuollut itsessänsä.
18. Mutta sanokaan joku: sinulla on usko, ja minulla on työt: osoita minulle sinun uskos sinun töilläs, niin minäkin tahdon minun uskoni osoittaa minun töilläni.
19. Sinä uskot, että yksi Jumala on, sen sinä oikein teet; perkeleet myös sen uskovat ja vapisevat.
20. Mutta tahdotkos tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman töitä kuollut on?
21. Eikö Abraham, meidän isämme, töiden kautta vanhurskautetuksi osoitettu, kuin hän poikansa Isaakin alttarille uhrasi?
22. Näetkös, että usko on myös vaikuttanut hänen töissänsä, ja että usko on töissä täydelliseksi tullut?
23. Ja se Raamattu on täytetty, joka sanoo: Abraham uskoi Jumalan, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, ja hän kutsuttiin Jumalan ystäväksi.
24. Niin te siis näette, että ihminen töistä vanhurskautetuksi osoitetaan ja ei ainoastansa uskosta.
25. Niin myös portto Rahab, eikö hän töiden kautta vanhurskautetuksi nähty, koska hän korjasi ne vakoojat ja toista tietä heidät päästi ulos?

Luterilainen ortodoksia on 1500-luvun lopussa ja erityisesti 1600-luvulla luterilaisessa kirkossa vaikuttanut teologinen ja hengellinen suuntaus. Kreikankielinen sana ortodoksia tarkoittaa oikeaoppisuutta. Luterilaisen ortodoksian aikaa kutsutaan usein puhdasoppisuuden ajaksi.


Johann Gerhard.
Luterilainen ortodoksia syntyi noin 1580 luterilaisten tunnustuskirjojen valmistuessa. Ominaista tälle suuntaukselle oli oikean luterilaisen opin määritteleminen ja vakiinnuttaminen, sanainspiraatio-oppi ja vankka luottamus siihen, että luterilaisessa tunnustuksessa ilmaistu oppi on raamatullinen ja sisältää kristinuskon totuuden. Merkittävimpinä ortodoksian ajan teologeina voidaan pitää Martin Chemnitziä ja Johann Gerhardia Saksassa.

Valistusteologiaa ja pietismiä pidetään ensimmäisinä tätä oppisuuntaa vastustaneista liikkeistä. Muitakin herätysliikkeitä syntyi luterilaisen kirkon sisälle puhdasoppisuutta vastustamaan. Ruotsissa papit ja kirkko taistelivat syntyneitä pietistisiä herätyksiä vastaan säätämällä konventikkeliplakaatin.

Suomessa tunnettuja ortodoksian ajan luterilaisia olivat Turun piispat Isaacus Rothovius, Johannes Gezelius vanhempi ja nuorempi, sekä professori Enevald Svenonius.
_________________________

Tästä yllä näemme syyn siihen, miksi lestadiolaisuudessa edelleen valehdellaan luterilaisuuden muuttuneen kuolleeksi uskoksi noin 100 vuotta Lutherin kuoleman jälkeen.

Faktatietoa kirjoitti:

Luterilainen ortodoksia on 1500-luvun lopussa ja erityisesti 1600-luvulla luterilaisessa kirkossa vaikuttanut teologinen ja hengellinen suuntaus. Kreikankielinen sana ortodoksia tarkoittaa oikeaoppisuutta. Luterilaisen ortodoksian aikaa kutsutaan usein puhdasoppisuuden ajaksi.


Johann Gerhard.
Luterilainen ortodoksia syntyi noin 1580 luterilaisten tunnustuskirjojen valmistuessa. Ominaista tälle suuntaukselle oli oikean luterilaisen opin määritteleminen ja vakiinnuttaminen, sanainspiraatio-oppi ja vankka luottamus siihen, että luterilaisessa tunnustuksessa ilmaistu oppi on raamatullinen ja sisältää kristinuskon totuuden. Merkittävimpinä ortodoksian ajan teologeina voidaan pitää Martin Chemnitziä ja Johann Gerhardia Saksassa.

Valistusteologiaa ja pietismiä pidetään ensimmäisinä tätä oppisuuntaa vastustaneista liikkeistä. Muitakin herätysliikkeitä syntyi luterilaisen kirkon sisälle puhdasoppisuutta vastustamaan. Ruotsissa papit ja kirkko taistelivat syntyneitä pietistisiä herätyksiä vastaan säätämällä konventikkeliplakaatin.

Suomessa tunnettuja ortodoksian ajan luterilaisia olivat Turun piispat Isaacus Rothovius, Johannes Gezelius vanhempi ja nuorempi, sekä professori Enevald Svenonius.
_________________________

Tästä yllä näemme syyn siihen, miksi lestadiolaisuudessa edelleen valehdellaan luterilaisuuden muuttuneen kuolleeksi uskoksi noin 100 vuotta Lutherin kuoleman jälkeen.

Faktatietoa selittää:

"Lestadius ei ollut puhtaasti evankelisluterilinen, vaan hän edustaa herrnhutilaista pietismiä. Tuo uskonto edustaa keskenään risteytettyä ortodoksiaa ja luterilaisuutta. Lestadiolaisessa teologiassa on hyvin paljon ortodoksisia ja roomalaiskatolilaisia perinteitä"


Mitäköhän Faktatietoa tarkoittaa ortodoksialla? Kreikkalaiskatolisia vai luterilaisia ortodokseja? Pelkillä ortodokseilla nykyään ymmärretään kreikkalais-venäläistä kirkkoa.

Lopuksi Faktatietoa kiteyttää:

"Tästä yllä näemme syyn siihen, miksi lestadiolaisuudessa edelleen valehdellaan luterilaisuuden muuttuneen kuolleeksi uskoksi noin 100 vuotta Lutherin kuoleman jälkeen. "

Minun mielestäni tuosta väliin jääneestä kopioinnista ei näe mitään syytä mihinkään.

Kannattaa tutkia tarkemmin luterilaista ortodoksiaa. Mainitut herrat Martin Chemnitz ja Johann Gerhard ovat hyvin raamatullisia, samoin kuin pietismin yhtenä perustajana pidetty Spener, jota Laestadius siteeraa erityisen paljon.

On erotettava hyvin tarkoin alkuajan luterilainen ortodoksia ja myöhempi, degeneroitunut valtiojohtoinen ja poliittisesti värittynyt ortodoksia, jota Laestadius kritisoi voimakkaasti. Spenerin pietismi lähti lujaan nousuun juuri myöhempää luterilaista ortodoksiaa vastaan. Myöhemmässäkin ortodoksiassa oli positiivia poikkeuksia, kuten Svebilius, jonka katekismusta vieläkin käytetään. Mainitut Turun piispat taasen kuuluivat valtio-ortodoksiaan eikä heitä jälkimaailma paljoa kiittele.

Luther, Spener ja Laestadius ovat eläneet eri aikoina, ja heillä on ollut käsiteltävänään erilaisia uskonnollisia haasteita ja kiistoja.
Olen sitä mieltä, etä jos yllämainitut herrat olisivat eläneet samana aikana, he olisivat olleet keskenään täysin samaa mieltä.

old_profile_81068 kirjoitti:

Faktatietoa selittää:

"Lestadius ei ollut puhtaasti evankelisluterilinen, vaan hän edustaa herrnhutilaista pietismiä. Tuo uskonto edustaa keskenään risteytettyä ortodoksiaa ja luterilaisuutta. Lestadiolaisessa teologiassa on hyvin paljon ortodoksisia ja roomalaiskatolilaisia perinteitä"


Mitäköhän Faktatietoa tarkoittaa ortodoksialla? Kreikkalaiskatolisia vai luterilaisia ortodokseja? Pelkillä ortodokseilla nykyään ymmärretään kreikkalais-venäläistä kirkkoa.

Lopuksi Faktatietoa kiteyttää:

"Tästä yllä näemme syyn siihen, miksi lestadiolaisuudessa edelleen valehdellaan luterilaisuuden muuttuneen kuolleeksi uskoksi noin 100 vuotta Lutherin kuoleman jälkeen. "

Minun mielestäni tuosta väliin jääneestä kopioinnista ei näe mitään syytä mihinkään.

Kannattaa tutkia tarkemmin luterilaista ortodoksiaa. Mainitut herrat Martin Chemnitz ja Johann Gerhard ovat hyvin raamatullisia, samoin kuin pietismin yhtenä perustajana pidetty Spener, jota Laestadius siteeraa erityisen paljon.

On erotettava hyvin tarkoin alkuajan luterilainen ortodoksia ja myöhempi, degeneroitunut valtiojohtoinen ja poliittisesti värittynyt ortodoksia, jota Laestadius kritisoi voimakkaasti. Spenerin pietismi lähti lujaan nousuun juuri myöhempää luterilaista ortodoksiaa vastaan. Myöhemmässäkin ortodoksiassa oli positiivia poikkeuksia, kuten Svebilius, jonka katekismusta vieläkin käytetään. Mainitut Turun piispat taasen kuuluivat valtio-ortodoksiaan eikä heitä jälkimaailma paljoa kiittele.

Luther, Spener ja Laestadius ovat eläneet eri aikoina, ja heillä on ollut käsiteltävänään erilaisia uskonnollisia haasteita ja kiistoja.
Olen sitä mieltä, etä jos yllämainitut herrat olisivat eläneet samana aikana, he olisivat olleet keskenään täysin samaa mieltä.

Olihan se tuossa kopiossa sanottu selkeästi:

"Luterilainen ortodoksia on 1500-luvun lopussa ja erityisesti 1600-luvulla luterilaisessa kirkossa vaikuttanut teologinen ja hengellinen suuntaus."

Vuosiluvusta ei ole enää vaikea päätellä tuon valheen lähtökohtia, jonka mukaan luterilaisuus muuttui kuolleeksi uskoksi noin 100 vuotta Lutherin kuoleman jälkeen.

Ei muuttunut, ja tunnustuskirjojen mukainen luterilaisuus on edelleen raamatullista, verrattuna lestadiolaiseen teologiaan, jossa on opillista horjumista.
- Seurakuntaoppi on väärä.
- Vanhurskauttamiseen on sotkettu ihmistekoja ja ihmisten tunne-elämyksiä.
Ihminen vanhurskautetaan USKON KAUTTA JEESUKSEEN KRISTUKSEEN,
eikä autuus oerustu tippaakaan ihmisten tunne-elämyksiin, vaan KRISTUKSEN
SANAAN.
- Pyhitys, joka on YKSIN Kristuksen teko, ja sitä seuraava pyhityselämä on pahoin sotkettu toisiinsa.

Muutamia opillisia ongelmia mainitakseni.

On toki paljon muutakin ihmisoppeihin perustuvaa, kuten esimerkiksi autuuden rakentaminen ihmisten vaatetukseen, tiedotusvälineistä luopumiseen ja kotien sisugtamiseen. Lestadiuksen ja liikkeen johtajien palvonta. Nämän olivat ja ovat aivan tavallisia ihmisiä, joiden pitää elää alamaisina Kristukselle ja seurakunnalle.

old_profile_81068 kirjoitti:

Faktatietoa selittää:

"Lestadius ei ollut puhtaasti evankelisluterilinen, vaan hän edustaa herrnhutilaista pietismiä. Tuo uskonto edustaa keskenään risteytettyä ortodoksiaa ja luterilaisuutta. Lestadiolaisessa teologiassa on hyvin paljon ortodoksisia ja roomalaiskatolilaisia perinteitä"


Mitäköhän Faktatietoa tarkoittaa ortodoksialla? Kreikkalaiskatolisia vai luterilaisia ortodokseja? Pelkillä ortodokseilla nykyään ymmärretään kreikkalais-venäläistä kirkkoa.

Lopuksi Faktatietoa kiteyttää:

"Tästä yllä näemme syyn siihen, miksi lestadiolaisuudessa edelleen valehdellaan luterilaisuuden muuttuneen kuolleeksi uskoksi noin 100 vuotta Lutherin kuoleman jälkeen. "

Minun mielestäni tuosta väliin jääneestä kopioinnista ei näe mitään syytä mihinkään.

Kannattaa tutkia tarkemmin luterilaista ortodoksiaa. Mainitut herrat Martin Chemnitz ja Johann Gerhard ovat hyvin raamatullisia, samoin kuin pietismin yhtenä perustajana pidetty Spener, jota Laestadius siteeraa erityisen paljon.

On erotettava hyvin tarkoin alkuajan luterilainen ortodoksia ja myöhempi, degeneroitunut valtiojohtoinen ja poliittisesti värittynyt ortodoksia, jota Laestadius kritisoi voimakkaasti. Spenerin pietismi lähti lujaan nousuun juuri myöhempää luterilaista ortodoksiaa vastaan. Myöhemmässäkin ortodoksiassa oli positiivia poikkeuksia, kuten Svebilius, jonka katekismusta vieläkin käytetään. Mainitut Turun piispat taasen kuuluivat valtio-ortodoksiaan eikä heitä jälkimaailma paljoa kiittele.

Luther, Spener ja Laestadius ovat eläneet eri aikoina, ja heillä on ollut käsiteltävänään erilaisia uskonnollisia haasteita ja kiistoja.
Olen sitä mieltä, etä jos yllämainitut herrat olisivat eläneet samana aikana, he olisivat olleet keskenään täysin samaa mieltä.

Saatat olla osittain oikeassa , heillä oli valtavat aikaerot , siinä olet oikeassa
kun taas sitten sitten samaan aikaan toimineet Lestaadiuksen aikana verrata
voi Hedberiä , ja Rosengvist , joille kullekkin tuli tuli murros n. 42 v.iässä, nyt
tarkoitan siis kaikkia noita kolmea , Heillä oli matkat esteenä , mutta ovat kaikki
olleet muutaman vuoden erolla , Rusengvist sai paljon oppi , siltä Skotilta vaikka
kävi pappiskoulunkin ,, Tämä Skot oli se joka laittoi tukholmaan seurakunnan se
oli Englandilainen joka toimi eräänlaisena lähetys kirkkona siinä 1820 paikkeilla .

Lestaadius oli tullut nuorena opiskelemaan sukulaiselleen joka oli jo Rovasti ,
LLL:n syntymä vuosi oli 1800 ,,ja hän alkoi opiskelut 1818 ensin luki YO:ksi ja
sitten Teolokiaa Hän sai Pappisvihkimyksen joko 1825puolella tai 1826 alku -
vuonna niihuinn aikoihin hän tutustui tähän Skott , LLL:n josssa kin saarnassa
on myös maininta hänestä , on selvästi näkyvissä että hän ihaili tuota Skottia,
Rusengvist oli Åseleen puolesta kotoisin ja papin poika jolloin jatko oli varmaan
aika selvä .

Hedberg,F;G, oli Suomessa syntynyt ,Saloisissa , hän oli s. 1811 , opiskelut
vähän tietämättömissä , mutta pappis koulutuksen saanut 1830 luvun alussa
koska eksyi Paavo Ruotsalisen hommiin siinä 1835-7, kuului johto ryhmään
ja 1842 halusi eroon , heille tuli n.2 vuoden riitä , joka päättyi siihen että HED-
berg, Joutui Ouluun vankila papiksi , joka sittemmin oli Lounassuomen evan-
keelisen liikkeen perustaja .

Hän oli parissa pienemmässä seurakunnassa , ja sitten sai Kemiön kirkko-
herran paikan , 1861-2. tämä oli hänelle oikea kirkollinen virkapaikka josta
hän sai Evankeelisen liikkeen hyvään vetoon . Hänen liikkeensä laajeni
kovaa vauhtia koko lounaissuomeen ja satakuntaan jopa pohjanmaalle .
Hänellä oli aika tuottoisa Hengellinen julkaisu toimi , ja monia kirjoja on
hänen kynästä tullut , Hän on myös tehnyt EVL Seurakunnille testamentin
'¨hän kirjoitti" Ausburgin tunnustuksen selityksen .

Hän kirjoitti ja julkaisi hengellistä lehteä yli 5 vuotta , olihän hän ruotsikielinen
ja paljon yhteydess'ä Rusengvistiin .

Kerron yhden tapauksen , nämä kaikki papit oli kutsuttu Espoon Kartanoon
Häihin ja myös n.200 muuta , Tuo oli omalaatuinen aikataulu , Paavo Ruotsalainen
oli kutsuttu myös kun hän katseli ihmisiä ja töksäytti (Rosengvitille ) jos sinä nyt
kuolisit pääsetkö Taivaaseen , Vain hetken emmittyään vastasi Rosengvist KYLLÄ
koska uskon Jeesukseen ! juuri silloin tuli Kutsu Ruokailuun , ja ainakin hetkeksi
tilanteen pelasti konki . tai salonki .

Niin LLL:n oli esteitä eikä voinut saapua ja kuvillaan pikkuisen , Suomi oli
sailloin Venäjän vallan alla , ei se varmaan ollut este ,LLL:n oli n. 1842 oma
Murros , minusta se oli oikea este ,,ja pitkä matka ehkä , ja vielä Aika jolla
papin tehtävät piti jonkun hoitaa.

Faktatietoa kirjoitti:

Olihan se tuossa kopiossa sanottu selkeästi:

"Luterilainen ortodoksia on 1500-luvun lopussa ja erityisesti 1600-luvulla luterilaisessa kirkossa vaikuttanut teologinen ja hengellinen suuntaus."

Vuosiluvusta ei ole enää vaikea päätellä tuon valheen lähtökohtia, jonka mukaan luterilaisuus muuttui kuolleeksi uskoksi noin 100 vuotta Lutherin kuoleman jälkeen.

Ei muuttunut, ja tunnustuskirjojen mukainen luterilaisuus on edelleen raamatullista, verrattuna lestadiolaiseen teologiaan, jossa on opillista horjumista.
- Seurakuntaoppi on väärä.
- Vanhurskauttamiseen on sotkettu ihmistekoja ja ihmisten tunne-elämyksiä.
Ihminen vanhurskautetaan USKON KAUTTA JEESUKSEEN KRISTUKSEEN,
eikä autuus oerustu tippaakaan ihmisten tunne-elämyksiin, vaan KRISTUKSEN
SANAAN.
- Pyhitys, joka on YKSIN Kristuksen teko, ja sitä seuraava pyhityselämä on pahoin sotkettu toisiinsa.

Muutamia opillisia ongelmia mainitakseni.

On toki paljon muutakin ihmisoppeihin perustuvaa, kuten esimerkiksi autuuden rakentaminen ihmisten vaatetukseen, tiedotusvälineistä luopumiseen ja kotien sisugtamiseen. Lestadiuksen ja liikkeen johtajien palvonta. Nämän olivat ja ovat aivan tavallisia ihmisiä, joiden pitää elää alamaisina Kristukselle ja seurakunnalle.

Faktatietoa (20.6.2013 22:05).

Olen muuten suurinpirtein samaa mieltä kanssasi, noilla sanoilla kun asiat ilmaisit, paitsi siitä että väitit ettei luterilainen ortodoksia muuttunut. Kylläpäs muuttui.

Myöhäinen ortodoksia oli irvikuva alkuvaiheen luterilaisesta ortodoksiasta. Kannattaa lukea Spenerin Pia Desideria. Myöhäisessä ortodoksiassa Tunnustuskirjat heitettiin nurkkaan, ja luterilaisuudesta oli tullut järkeisoppia - suurinpiirtein samaa kuin nykyään historialliskriittinen ja ekumeeninen liberaaliteologia on.

Tärkein syy, miksi Lestadius kirjoitti Hulluinhuonelaisen, oli se, että hänen aikansa luterilainen kirkko oli hylännyt Tunnustuskirjat. LLL palaa aiheeseen monta kertaa kirjassaan.

599. Järkeisoppineiden suosikkiaate on aina ollut, että järjen on
koeteltava, onko olemassa oleva ilmoitus — ja missä määrin —
Jumalasta, mutta tähän tutkimisoikeuteen sisältyy myös oikeus hylätä
Raamattu ja TUNNUSTUSKIRJAT niiltä osin, missä ne eivät vastaa
luonnollisen järjen vaatimuksia.

1090. Kun uusimman ajan rationalistit usein hakevat todisteita
Raamatusta, on selvää, että he tunnustavat ilmoituksen arvovallan,
mutta kun he samalla tahtovat uudistaa tai suorastaan hylätä
TUNNUSTUSKIRJAT, siitä seuraa, että rationalistien käsitys ilmoituksen
sisällöstä on ristiriidassa uskonpuhdistajien vastaavan käsityksen kanssa.
Tässä on siis kyse sanan oikeasta ymmärtämisestä. Tämä on ollut
riitakysymyksenä kaikkien lahkojen välillä.

1131. Mutta 19. vuosisadan vapaa-ajattelijat sanovat, etteivät halua
kieltää ilmoituksen arvovaltaa, vaan he tahtovat vain puhdistaa sille
rakentuvan uskonopin niistä pappien valheista, jotka ovat tulleet siihen
lisää viime aikoina. Ahaa! Ymmärrän. Haluatte panna viralta
tunnustuskirjat, jotka näyttävät olevan ristiriidassa vallankumouksellisten
suunnitelmienne kanssa. Vai niin! Niinkö se olikin. Silloin teidän täytyy
väitellä Lutherin ja Spenerin ja muiden pietismin kannattajien kanssa,
jotka vielä haluavat puolustaa TUNNUSTUSKIRJOJA.

1166. Nykyisten teologien taistelu järjen ja uskon välillä ei ilmene
missään sisäisessä hengellisessä taistelussa perkeleen kanssa, ei
myöskään missään epätoivossa autuuden suhteen, ei myöskään
tarpeettomissa mietiskelyissä, joita Lutherilla oli, vaan taistelu heidän
järkensä ja uskonsa välillä ilmenee vain siinä, ettei heidän järkensä pysty
mahduttamaan itseensä kaikkea, mitä uskonpuhdistajat ovat kokeneet
Siitä tulee taistelu teologien järjen ja TUNNUSTUSKIRJOJEN välillä. Mutta kun
teologit yhä enemmän lähestyvät uuden ajan ns. valistusta, Luther on
tullut vanhanaikaiseksi, ja TUNNUSTUSKIRJAT jätetään omaan arvoonsa.
Kuka aikamme teologeista saa sielunravintoa Raamatusta ja Lutherin
kirjoista? Itse asiassa hyvin harvan papin järki meidän aikanamme ei
törmää vastakkain Lutherin kokemusten kanssa. Tämä juuri todistaa, että
he eivät ole kokeneet samaa, mitä Luther koki.

old_profile_81068 kirjoitti:

Faktatietoa (20.6.2013 22:05).

Olen muuten suurinpirtein samaa mieltä kanssasi, noilla sanoilla kun asiat ilmaisit, paitsi siitä että väitit ettei luterilainen ortodoksia muuttunut. Kylläpäs muuttui.

Myöhäinen ortodoksia oli irvikuva alkuvaiheen luterilaisesta ortodoksiasta. Kannattaa lukea Spenerin Pia Desideria. Myöhäisessä ortodoksiassa Tunnustuskirjat heitettiin nurkkaan, ja luterilaisuudesta oli tullut järkeisoppia - suurinpiirtein samaa kuin nykyään historialliskriittinen ja ekumeeninen liberaaliteologia on.

Tärkein syy, miksi Lestadius kirjoitti Hulluinhuonelaisen, oli se, että hänen aikansa luterilainen kirkko oli hylännyt Tunnustuskirjat. LLL palaa aiheeseen monta kertaa kirjassaan.

599. Järkeisoppineiden suosikkiaate on aina ollut, että järjen on
koeteltava, onko olemassa oleva ilmoitus — ja missä määrin —
Jumalasta, mutta tähän tutkimisoikeuteen sisältyy myös oikeus hylätä
Raamattu ja TUNNUSTUSKIRJAT niiltä osin, missä ne eivät vastaa
luonnollisen järjen vaatimuksia.

1090. Kun uusimman ajan rationalistit usein hakevat todisteita
Raamatusta, on selvää, että he tunnustavat ilmoituksen arvovallan,
mutta kun he samalla tahtovat uudistaa tai suorastaan hylätä
TUNNUSTUSKIRJAT, siitä seuraa, että rationalistien käsitys ilmoituksen
sisällöstä on ristiriidassa uskonpuhdistajien vastaavan käsityksen kanssa.
Tässä on siis kyse sanan oikeasta ymmärtämisestä. Tämä on ollut
riitakysymyksenä kaikkien lahkojen välillä.

1131. Mutta 19. vuosisadan vapaa-ajattelijat sanovat, etteivät halua
kieltää ilmoituksen arvovaltaa, vaan he tahtovat vain puhdistaa sille
rakentuvan uskonopin niistä pappien valheista, jotka ovat tulleet siihen
lisää viime aikoina. Ahaa! Ymmärrän. Haluatte panna viralta
tunnustuskirjat, jotka näyttävät olevan ristiriidassa vallankumouksellisten
suunnitelmienne kanssa. Vai niin! Niinkö se olikin. Silloin teidän täytyy
väitellä Lutherin ja Spenerin ja muiden pietismin kannattajien kanssa,
jotka vielä haluavat puolustaa TUNNUSTUSKIRJOJA.

1166. Nykyisten teologien taistelu järjen ja uskon välillä ei ilmene
missään sisäisessä hengellisessä taistelussa perkeleen kanssa, ei
myöskään missään epätoivossa autuuden suhteen, ei myöskään
tarpeettomissa mietiskelyissä, joita Lutherilla oli, vaan taistelu heidän
järkensä ja uskonsa välillä ilmenee vain siinä, ettei heidän järkensä pysty
mahduttamaan itseensä kaikkea, mitä uskonpuhdistajat ovat kokeneet
Siitä tulee taistelu teologien järjen ja TUNNUSTUSKIRJOJEN välillä. Mutta kun
teologit yhä enemmän lähestyvät uuden ajan ns. valistusta, Luther on
tullut vanhanaikaiseksi, ja TUNNUSTUSKIRJAT jätetään omaan arvoonsa.
Kuka aikamme teologeista saa sielunravintoa Raamatusta ja Lutherin
kirjoista? Itse asiassa hyvin harvan papin järki meidän aikanamme ei
törmää vastakkain Lutherin kokemusten kanssa. Tämä juuri todistaa, että
he eivät ole kokeneet samaa, mitä Luther koki.

Tarkennetaan väärinkäsitys: Tunnustuksellinen luterilaisuus ei siis muuttunut kuolleeksi uskoksi kuten lestadiolaisuudessa useiden puhujien toimesta väitetään.

Ortodoksisesta luterilaisuudesta en sen sijaan tiedä muuta, kuin tuon kopion verran jonka viestiini kopioin.

Viestini tarkoitus on osoittaa, ettei lestadiolainen herätys suinkaan taivaasta ruotsinlappiin pudonnut, vaan liikkeellä on menneisyydessään useamman vuosisadan mittaiset juuret, jo ennen Lestadiusta.

Faktatietoa kirjoitti:

Tarkennetaan väärinkäsitys: Tunnustuksellinen luterilaisuus ei siis muuttunut kuolleeksi uskoksi kuten lestadiolaisuudessa useiden puhujien toimesta väitetään.

Ortodoksisesta luterilaisuudesta en sen sijaan tiedä muuta, kuin tuon kopion verran jonka viestiini kopioin.

Viestini tarkoitus on osoittaa, ettei lestadiolainen herätys suinkaan taivaasta ruotsinlappiin pudonnut, vaan liikkeellä on menneisyydessään useamman vuosisadan mittaiset juuret, jo ennen Lestadiusta.

Sitten tuosta nykyisestä teologista. Miksi teologinen tiede on yliopistollinen? TIede pyrkii näet kumoamaan kaiken mitä Raamatussa on silminnäkijöiden kertomuksina.

Arkkipiispamme (tietääkseni) ei usko neitseestä syntymiseen eikä kuolleista ylösnousemukseen. Hän on siis näinollen epäuskoinen pakana ja ateisti vakaumukseltaan. Anteeksi jos olen väärässä, mutta parempaakaan tietoa minulle
ei ole hänen hengellisestä tilastaan.

Toisin sanoen lestadiksen aikaiset ongelmat lut. tunnustuskirjoihin nähden ovat paisuneet aivan erilaisiin mittasuhteisiin. Osoittaa kuitenkin kiistatta sen mitä tapahtuu kun hylätään kristillinen, jo 2000 vuotta voimassa ollut traditio, (uskontunnustus).

faktatietoa kirjoitti:

Sitten tuosta nykyisestä teologista. Miksi teologinen tiede on yliopistollinen? TIede pyrkii näet kumoamaan kaiken mitä Raamatussa on silminnäkijöiden kertomuksina.

Arkkipiispamme (tietääkseni) ei usko neitseestä syntymiseen eikä kuolleista ylösnousemukseen. Hän on siis näinollen epäuskoinen pakana ja ateisti vakaumukseltaan. Anteeksi jos olen väärässä, mutta parempaakaan tietoa minulle
ei ole hänen hengellisestä tilastaan.

Toisin sanoen lestadiksen aikaiset ongelmat lut. tunnustuskirjoihin nähden ovat paisuneet aivan erilaisiin mittasuhteisiin. Osoittaa kuitenkin kiistatta sen mitä tapahtuu kun hylätään kristillinen, jo 2000 vuotta voimassa ollut traditio, (uskontunnustus).

Olen samaa mieltä. Otin tärkeä asian puheeksi. Nykykirkon johto on mätäpaise. Ja jos on totta, että asiallisesti vielä kieltää Pojan lunastustyön, Raamatun mukaan tällainen henkilö pitää luokitella antikristukseksi.

Satuin eilen lukemaan yhtä Lutherin kirjaa, jossa hän kritisoi teologian tohtorien kouluttamista. Vaikka itse oli raamatunselityksen tohtori. Ei mitään uutta auringon alla.

old_profile_81068 kirjoitti:

Olen samaa mieltä. Otin tärkeä asian puheeksi. Nykykirkon johto on mätäpaise. Ja jos on totta, että asiallisesti vielä kieltää Pojan lunastustyön, Raamatun mukaan tällainen henkilö pitää luokitella antikristukseksi.

Satuin eilen lukemaan yhtä Lutherin kirjaa, jossa hän kritisoi teologian tohtorien kouluttamista. Vaikka itse oli raamatunselityksen tohtori. Ei mitään uutta auringon alla.

siis otit puheeksi, en minä..