Valinnoista Risto V:lle

Risto V aiemmin alla: "Suomessa oli minun mielestäni aika vähän valintoja talvisodan rauhan jälkeen ja vielä vähemmän valintoja jatkosodan rauhan jälkeen."

Suurelta osin olen samaa mieltä tämän toteamuksen kanssa, mutta en ihan. Valinnan vapaus väheni koko ajan, näin näen asian itsekin. Jos tarkastellaan yhden suurimmaksi arvostamani valtiomiehen eli J.K.Paasikiven käsityksiä valinnoista, voidaan sanoa seuraavaa:

Ennen talvisotaa meillä oli mahdollisuuksia valita. Paasikiven ja Mannerheimin mielestä marraskuussa 1939 tehtiin katastrofaalisen huonoja valintoja. Molemmat herrat suosittelivat linjaa, jossa Moskovalle tarjottaisiin muutakin kuin pelkkää ei:tä.

Alkutalvesta 1940 Kansainliiton tuomittua NL:n hyökäyksen laittomana hyökkäyssotana länsivallat tarjosivat Suomelle apuaan. Tämä apu torjuttiin silloin ja syistä on esitetty eri näkemyksiä. Itse pidän professori Heikki Ylikankaan tutkimustuloksia uskottavina ja katson, että olennainen syy valinnalle huonon rauhan puolesta tehtiin Saksan painostuksen ja lupausten tähden sekä sen tähden, että Saksan uskottiin lopulta selviävän voittajana tulevasta suursodasta. Ylikangas on referoinut tutkimuksissaan myös brittitutkijoita, joiden tutkimustulokset osoittivat, että Englannin tarkoituksena oli tuoda apu Suomeen täysin riippumatta Ruotsin kannasta tai mahdollisista estelyistä.

Talvisodan rauhan jälkeen valinnanvapaus väheni kuten sanoit. Mutta ei se kokonaan loppunut, jos on J.K.Paasikiveä uskominen. Paasikiven mukaan Suomelle tarjottiin jatkosodan alettua rauhanneuvotteluja sodasta irrottautumiseksi ja tähän täkyyn olisi pitänyt Paasikiven mielestä tarttua tai ainakin tutkia se. NL ei tarjonnut Suomelle suoraan rauhanneuvottelua vaan teki tarjouksensa USAn välityksellä. Siinä vaiheessa olisi suurella todennäköisyydellä lähdetty siitä, että rajalinja palautetaan vuoden 1939 tilannetta vastaavaksi.

Paasikivi arvosteli erittäin voimakkain sanakääntein näitä poliittisia virhearviointeja. Erityisen vihainen Paasikivi ja Mannerheim olivat Erkolle, hehän nimittivät talvisotaa Erkon sodaksi ja Mannerheim kehotti ulkoministeri Erkkoa menemään metsään ja ampumaan itsensä.

Jatkosodan jälkeen tehtiinkin sitten se, mikä oli myös Paasikiven mielestä välttämätöntä ja väistämätöntä. Paasikivi oli itse mukana näissä järjestelyissä olihan hän suomalaisista ainoa, johon Stalin luotti ja jota piti järkirealistina.

Pienenä kuriositeettina siitä, kuinka Stalin arvosti Paasikiveä, kerrottakoon, että Stalin lahjoitti Suomelle ison kasan viljaa ennen jatkosodan syttymistä läksiäislahjaksi Paasikivelle, kun tämä palasi Suomeen lähettelään toimestaan. Paasikiven mukaan muut neuvostojohtajat eivät olleet uskoneet korviaan kuultuaan tästä lahjoituksesta, mutta Stalin tosiaan myös piti, minkä lupasi.

Paasikiven politiikkana oli myötäillä NL:n vaatimuksia tarpeen mukaan niin, että NL pidettiin tyytyväisenä. Kekkonen meni Paasikiveä pitemmälle aktiivisessa ystävyyspolitiikassaan. Paasikiven ulkopolitiikka oli siis passiivista Kekkosen aktiiviseen verrattuna.