Inhoan olla ujo!

onhan se ikävää :( jos oon kiinnostunu jostai naisesta ni välttelen sitä vaa.. juoksen karkuu :/

Sama. Haluaisin niin kovasti esimerkiksi matkustella ympäri maailmaa ja tavata uusia ihmisiä, mutta ei tuu mitään. :( Kieli solmussa ja itsetunto nollissa... Tällainen tulen kai koko loppuelämän olemaan, siinä missä muut kokevat unohtumattomia ja upeita asioita ympärilläni. Huoh...

Tässä vinkkejä: Älä välttele ihmisiä ja pelottavia tilanteita, ja matkustele ym. vaikka aluksi menisikin aluksi pieleen. Kaikki harjoitus on plussaa!!

KAIKILLA on aika usein epävarma olo. Itsevarmuus ei ole sellainen juttu, joka itsevarmoilla vaan on, vaan sitä on vähän kaikilla. Oma ulkoinen varma olemus tuo itselle sisäistä itsevarmuutta.

Kehonkieli on tosi tärkeää:
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2013/06/vieraskyna-paa-ylos-kiusallisuus-alas.html
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2011/04/peltoperspektiivi-ujot-snobit.html

Tässä jotain vinkkejä ujoudesta (harjoittelu kannattaa aloittaa helpoista jutuista):
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2012/02/vieraskyna-kuinka-paasta-ujoudesta.html
http://elaparemmin.fi/blogi/vieraskyna-nain-harjoittelet-rohkeaksi-onnistujaksi/

Vinkkejä siihen, miten itse opin puhumaan kaikkien kanssa ja sanottava ei lopu:
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2012/05/nariseepa-lattia-briliantti-avausrepla.html
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2012/12/kysy-hiljainen-hetki-hiljaisille.html

et ole yksin, muilla on samoja tunteita. älä sano itsellesi "olen erilainen ja ujo", vaan "harjoittelen ja rohkaistun koko ajan". kyllä se siitä kun jaksaa yrittää!

kaikki on vähän ujoja, mieti vaikka sitä. osa kavereista käyttää ujouttaan tekosyynä koko ajan. tietenkin jotkut tilanteet saa jättää väliin ja ei tunnu kivoilta, jos on aika ujo, mutta jos aina sanoo ettei voi mitään uutta kokeilla kun ujostuttaa, niin ei siitä mihinkään pääse ja se alkaa ärsyttää. kukaan ei ole täysin varma!

Itsekin olen tullut siihen tulokseen, että ujous on pilannut koko elämäni. Monenlaisia unelmia kyllä olisi, kuten juurikin joku ulkomaille muutto, mutta järkyttävän ujouteni takia tuskin selviäisin hetkeäkään jossain vieraassa kulttuurissa. Opiskelukin menee päin helevettiä, kun kaikki esitelmät ja ryhmätyöt ovat silkkaa kidutusta.

Entäs sitten rakkauselämä? Eipä sellaistakaan ole, ja tuskin ikinä tuleekaan olemaan. Yksipuolisia ihastumisia kyllä tulee tasaisin väliajoin, mikä onkin aivan erityisen masentavaa, kun tietää, ettei yksikään juttu yhtään sen pidemmälle tule ikinä etenemään.

Joo, tällainen purkaus tällä kertaa, anteeksi kaikille. Juuri nyt vain tunnen itseni niin helkkarin väsyneeksi tähän kaikkeen. Eikä tuollaisesta itsensä tsemppaamisesta ole omalla kohdallani mitään apua, kun taustalla on myös rasittavaa puhevikaa; vaatii jo suuria fyysisiäkin ponnisteluja, että saisin puheeni kuulostamaan edes joten kuten hyvältä. Eipä tästä taida olla minkäänlaista poispääsyä.

Hei

Haluaisin vain tsempata kaikkia, jotka ovat ujoja. Myötätuntoni on puolellanne. Täällä on jo kirjoitettu vinkkejä ujouden voittamiseksi. Ymmärrän, että kaikki vinkit ja ohjeet tuntuvat ylivoimaisilta silloin, kun omassa mielessä päällimmäisenä on vain se oma ujous ja arkuus ja kyvyttömyys… Mutta siltikin niin toivon, että löytyisi vaikka se yksi hymy, joka voisi murtaa ujouden ja arkuuden ja epävarmuuden.

Kun oikeasti ujoja on niin paljon ja moni varmaltakin näyttävä on sisimmässään ujo ja epävarma. Ei ole kaikki ihan siltä miltä näyttää!

Toivon rohkeutta, elämä kantaa..
Tervehtien Päivi-pappi Hämeestä

http://youtu.be/OA3WMW9clyU

Tää on hyvä!!!

Ujona luonteena pystyy keräämään itselleen käytöksen, seuraamalla toisten käytöstä. Oman luonteen kehittyminen haluamaansa suuntaan vie aikaa, kun haluaa saavuttaa kunnollisen sellaisen. Kuitenkin ujon on oltava kehittyessään omalta käytökseltään oma itsensä. Jos näyttelee toisille pitkän aikaa, kehittymiselle seuraa takapakkia. Se johtuu herkästi kärsivästä mielenterveydestä. Sen ongelmat on omalla kokemuksellani faktajuttu muulloin, paitsi vuosia kestävien muutosten aikana.

Voit aloittaa vilkaamman seuraelämäsi olemalla toki ensin pienissä piireissä. Sitten myös itsenäistymällä voit rohkaistua. On hyvä myös käytöstään menneisyydessään ja ajatella omaa toivekäyttäytymistään tulevaisuudessa.
Jospa näillä eväillä, mutta muistapa esellisen kappaleen tarkoitus - ujo luonne rohkaisuu vähitellen omana itsenään. Jetsulleen.

Loppuun: sananlaskun mukaan hiljaisesta ja vaatimattomasta nousee joskus vielä suurta. Sen tajuaa itselleen tosiasiaksi, kunhan on toisia kohtaan nöyrä. Tämän kaiken eteen on nähtävä tuntuvasti vaivaa monta kertaa päivässä.

Pysy vain omassa päässäsi. Lakkaa keksimästä mitä toiset ajattelevat sinusta. Älä luule, että olen kaikkien huomion keskipisteenä. Meitä on monta miljardia, olet vain yksi meistä.

En voi muuta kuin olla tismalleen samaa mieltä itestäni.... Tekis mieli huutaaaaaa!

Tärkeä päätös: itse voi elämälleen tehdä jotain. Moni ei suostu hyväksymään tuota, koska on helpompi syyttää muita tai vain toistella "synnyin tällaiseksi". Nopeaa se ei ole, mutta on mahdollista ja sen arvoista!

Mistä tiedät, että sinä olet paljon ujompi kuin muut?? Muut eivät tiedä, miltä sinusta tuntuu, etkä sinäkään tiedä, miltä heistä tuntuu! Ehkä joistain tuntuu ihan samalta ja silti he tekevät kaikenlaista?

Hyvin sanottu:
"Pysy vain omassa päässäsi. Lakkaa keksimästä mitä toiset ajattelevat sinusta. Älä luule, että olen kaikkien huomion keskipisteenä. Meitä on monta miljardia, olet vain yksi meistä."

Helppoa se ei ole, mutta entäs sitten. Mahdollista on!

Estynyt persoonallisuus(häiriö), tarkemmin sanottuna häpeän kahlitsema persoonallisuus. Taustalla monesti myös (vaikka vain tunnetason) hylkäämiskokemukset lapsuudessa. Varmasti Suomessakin alidiagnosoitu ongelma, ajatellen sodanjälkeistä kasvatusilmapiiriä, sekä näiden ongelmien siirtyvyyttä sukupolvelta toiselle!

Se auttaa, jos ymmärtää, miten ne lapsuuden kokemukset vaikuttaa. Häpeään voi tottua ja sitten päästä siitä kahlitsevuudesta.