Olen juuri oivaltanut että olen ollut pitkässä suhteessa narsistin kanssa.
Nyt mietityttää lasten kasvatus. Lapset saavat täysin vääränlaisen kuvan isästään, vaikkakin harvoin hän suostuu niitä riesakseen ottamaan. En hyväksy sitä, että lapseni joutuvat kokemaan sellaista, mistä parisuhteen loppumisen myötä lapset jo melkein pääsivät eroon. Yhteiset tapaamiset ovat kuitenkin todella kuormittavia, koska lapset reagoivat nopeasti siihen mitä isänsä kanssa touhuavat. Pelkään nyt hirveästi, millaisia lapsistani tulee, koska heillä on todella huono esimerkki isänään. Hän tekee oikeastaan kaiken kasvatuksellisesti väärin. Asiantuntijat ovat minulle kertoneet, ettei sille oikein voi lain mukaan tehdä mitään kun kaikki (paitsi lievä väkivalta, jota en ole ottanut puheeksi) on tavallaan sallittuja. Rikotaan esineitä, kiroillaan, käyttäydytään miten sattuu, riehutaan... sitä mitä normaalistikin voisi tapahtua (JOSKUS). Olen silti harkinnut jopa hakea valvottuja tapaamisia, koska lapset saavat niin huonoa esimerkkiä vastuuttomasta elämästä. Kertakaikkiaan puoliso ei osaa ottaa huomioon lapsia, vaan hänellä on ihan omat erikoiset kasvatusmetodinsa, ja pitkälti lasten kautta haluaa vain tehdä kiusaa minulle, koska muilla keinoilla hän ei enää siihen kykene.
Miten muut olette selvinneet?
Millaisia ongelmia on tullut vastaan?
Millaisia ratkaisuja?
Nyt mietityttää lasten kasvatus. Lapset saavat täysin vääränlaisen kuvan isästään, vaikkakin harvoin hän suostuu niitä riesakseen ottamaan. En hyväksy sitä, että lapseni joutuvat kokemaan sellaista, mistä parisuhteen loppumisen myötä lapset jo melkein pääsivät eroon. Yhteiset tapaamiset ovat kuitenkin todella kuormittavia, koska lapset reagoivat nopeasti siihen mitä isänsä kanssa touhuavat. Pelkään nyt hirveästi, millaisia lapsistani tulee, koska heillä on todella huono esimerkki isänään. Hän tekee oikeastaan kaiken kasvatuksellisesti väärin. Asiantuntijat ovat minulle kertoneet, ettei sille oikein voi lain mukaan tehdä mitään kun kaikki (paitsi lievä väkivalta, jota en ole ottanut puheeksi) on tavallaan sallittuja. Rikotaan esineitä, kiroillaan, käyttäydytään miten sattuu, riehutaan... sitä mitä normaalistikin voisi tapahtua (JOSKUS). Olen silti harkinnut jopa hakea valvottuja tapaamisia, koska lapset saavat niin huonoa esimerkkiä vastuuttomasta elämästä. Kertakaikkiaan puoliso ei osaa ottaa huomioon lapsia, vaan hänellä on ihan omat erikoiset kasvatusmetodinsa, ja pitkälti lasten kautta haluaa vain tehdä kiusaa minulle, koska muilla keinoilla hän ei enää siihen kykene.
Miten muut olette selvinneet?
Millaisia ongelmia on tullut vastaan?
Millaisia ratkaisuja?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Juuri oivaltanut... Valvottuja tapaamisia... Hän tekee kaiken kasvatuksellisesti väärin...
Olisikohan vähän ongelmia myös siinä toisessa päässä?
Näin siinä käykin. Oivaltamiseen voi mennä pitkäkin aika, vaikka merkkejä on alusta alkaen. N tekee kaiken niin taitavasti hitaasti mutta varmasti, toinen ei edes tajua mistä on kysymys, ennenkuin on myöhäistä. Ymmärrän hyvin narsistista toipuvaa, koska olen itse kokenut saman. Kun hänen piti olla lapsen kanssa eron jälkeen viikonloppu, minulta kysyi "mihinkäs sinä sitten menet". Eli lapsesta viis, kunhan äidin elämä tehdään vaikeaksi, suorastaan kielletään jatkamasta elämää.
Vuosia kestävää kontrollointia ja kiusaamista. Mihinkään lapsen harrastuksiin ja kasvuun ei ollut kiinnostusta. Oman elämän surkutteluun ja äidin syyllistämiseen käytti koko lapsen nuoruusvuodet. Kun hänet kerran jätettiin, kaikki muutkin kärsivät.
Viis siitä, vaikka omasta lapsesta kyse.
Ongelmiahan voi olla kaikilla, mutta usein tällaiset "isät", ovat niitä ongelmien aiheuttajia, kun ovat jääneet itsekkin sinne lapsen tasolle. Ja roolit kääntyvät toistepäin, lapsi kasvattaa yrittää kasvattaa isäänsä. Siinä on äidin oltava vahva, että pystyy lapselle kertomaan, että näin tämä valitettavasti on, ja antamaan lapselle kaiken rakkauden ja turvan mitä pystyy. Näin meillä, nyt tytär on aikuinen ja pärjää elämässään, kaikesta kaaoksesta huolimatta.
Asiasta pitäisi kuulla toisen osapuolen näkemys voithan puhua ihan omiasi.
juu omia tosia kokemuksia kerroin. ei ole tapana satuilla.
Millä tapaa narsistisuus ex-puolisossasi ilmenee?
Sinulla on paljon suurempi merkitys siinä, millaisiksi lapsesi kasvavat.
Haloo
Aloittaja hyökkäsi myös "narsistin" uutta puolisoa kohtaan ja hänen kasvatusmetodeitaan.
Kuka oikea uhri pohtisi täällä jotain kasvatusmetodeita?
Narsistit, jotka ovat mustamaalanneet puolison, vaatii valvottuja tapaamisia, koska eivät pysty kieltämään kokonaan tapaamisia. Se on osa kostoa.
En tiedä yhtäkään oikeaa uhria, joka vaatisi valvottuja tapaamisia, ellei siellä oikeasti ole merkittävää väkivaltaa. Vaikka toinen on narsisti, niin normaali ihminen ja oikea uhri haluisi silti säilyttää välit.
Nykymaailma on narsistinen. Materialismi ja kulutusyhteiskunta ovat narsistisia. Narsistinen maailma kasvattaa narsistisia ihmisiä. Vanhemmat, jotka vastaavat lapsen jokaiseen inahdukseen epävarmuudessaan, ruokkii lapsen narsismia. Vanhemmat, jotka eivät vastaa millään tavalla lapsen emotionaalisiin tarpeisiin, luovat narsisteja. Turvattomuus ja pettymys vanhempiin varhaisella iällä, estää ihmistä kehittymästä. Henkinen kasvu jää kaksivuotiaan maagiselle tasolle, jossa kuvitellaan, että ei ole mitään oman itsen ulkopuolella.
Lainaus on tässä ryhmässä olevasta, erittäin hyvästä KUOLON LEIKIN tekstistä.