Jouduin tahtomattani muuttamaan vieraalle paikkakunnalle eron jälkeen ja samaan aikaan jäin työttömäksi. Perhettä ei ole siis, ei sukua lähellä, ei ketään tuttua. Elämä on alkanut tuntua todella ahdistavalta ja olen saanut hyvin vähän tukea sukulaisiltani, useimmiten vain kylmiä lausahduksia ja vähättelyä työttömyydestäni. Molemmat vanhempani ovat kuolleet ja ystäviä ei oikeastaan ole. Kaikki vanhat ystävyys- ja tuttavuussuhteet jäivät erossa, en kelvannut kai enää statuksen pudotessa heillekään.
Arki sujuu jotenkuten, mutta masennus tuntuu pahenevan päivä päivältä.
Tunnen itseni hyvin surulliseksi ja yksinäiseksi.
Arki sujuu jotenkuten, mutta masennus tuntuu pahenevan päivä päivältä.
Tunnen itseni hyvin surulliseksi ja yksinäiseksi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos yhtään helpottaa et ole ainoa jolla on sinisiä ajatuksia - täällä on muitakin ja pyhät korostavat hyödyttömyyden tunnetta ja elämä jatkuu. Joskus pelkkä muiden viestien lukeminen auttaa. Juhannuskejtussa ihmiset kertoivat kuka oli mitäkin tehnyt ja missä käynyt. Ensin tuli tunne että eihän jotkut yksinäisiä ole mutta totesin sitten miten kaikki on suhteellista.
Elähän luovuta. Asiat eivät kestä ikuisuuksia vaikka siltä nyt tuntuu. Oon tuon monet kerrat kokenut.
Eiks työttömillä ole jotain järjestöjä missä vois tavata muita ihmisiä? Tuskin toiset työttömät ainakaan vähättelee työttömiä.
Useilla paikkakunnilla on työttömien yhdistys. Siellä on muitakin työttömiä. Myös järjestävät edullista ruokailua.
Voi ei, olen pahoillani puolestasi : ( Kamalaa, miten joku voi jättää ystävän vain sen takia, että tämä eroaa?! Uskomattoman typerää, jos niin kävi...
Masennukseen puuttuisin heti kuin sen vain tiedostaisin. Toivottavasti löydät uudelta paikkakunnaltasi jotain sosiaalista toimintaa. Vaikka muihin työttömiin tutustumisen lisäksi jotain kansalaisopistotoimintaa tms.??
Olen itsekin 50 ja eronnut jo kauan sitten. Yksin eläminen on tullut tutuksi vuosien mittaan. Pari ystävää on, mutta aika harvoin tapaamme. Masentaviakin aikoja on ollut ja kaikenlaisia ajatuksia on mielessä käynyt. Minua kantaa eteenpäin aikoinaan tekemäni uskonratkaisu ja tietoisuus siitä että en ole täällä sattumalta. Et sinäkään. Jokainen meistä on arvokas ja elämä on lahja, vaikka se ei aina siltä tunnukaan. Älä koskaan päädy hirsipuuhun tai muuhun epätoivoiseen tekoon, sillä sitten jäisi selvittämättä se, mitä huominen voi tuoda tullessaan.
Laitan tuohon alle pari linkkiä joista itse saan sisältöä elämääni. Esim. sunnuntai-iltaisin Radio Deillä tulee 21.30-00 Taivaan ja maan väliltä ohjelma, joka on todella mielenkiintoista kuunneltavaa. Usein sinne voi soittaa ja kysyä taivaan ja maan väliltä olevista asioista tai sitten voi kuunnella toisten esittämiä kysymyksiä ja millaisia vastauksia niihin annetaan. Tykkään kuunnella myös Kansanradiota http://yle.fi/radiosuomi/ohjelmat/2011/04/kansanradio_1574393.html. Ja netissä tulee surffattua päivittäin.
Toivotan Sinulle valoisampia ajatuksia ja hyvää kesää!
http://www.tv7.fi/
http://www.radiodei.fi/?sid=1
olet..Itse läheltä stadia oleva 50v nainen. HYVÄ Ystävä ois kiva asia. Olen vielä työelämässä.
Ala harrastamaan eri asioita, tutustut ihmisiin. Luo uusi elämä ja sosiaaliset suhteet ja hylkää vanhat. Ei tuollaisiin fariseuksiin kannatakaan pitää yhteyttä. Ne alkaa soittelemaan sulle kun niillä itsellään tulee vastoinkäymisiä (elämässä yleensä tulee). Sano sinä sitten vuorostasi että oli kiva jutella mutta on nyt vähän kiire ja "kivat sulle, soittelen joskus, okei?" eli anna ymmärtää eipä ei kiinnosta enää.
Olet nyt kanveesissa mutta elämä on nousua ja laskua (kuten taloudessa). Pahin virhe on alkaa vähättelemään itseään työttömyyden takia ja alkaa ryyppäämään. Olo kohenee pikkuhiljaa, on normaalia olla maassa jos sattuu kaikkea pahaa lyhyellä ajalla mutta ei se viinalla parane vaan potemalla se pois ja harrastamalla terveitä juttuja, esim. ulkoilu.
Se vanha totuus pitää paikkansa; terve sielu terveessä ruumiissa. Hae vaan hommia ja harrasta, kun availee ovia tulee paljon mielenkiintoisia asioita vastaan.