Miksi te annatte oman menneisyytenne, vaikuttaa niin vahvasti nykyisyyteenne ja mitä luultavimmin tulevaisuutenne?
Kait te ymmärrätte että vihanne ja katkeruutenne ei satuta sen aiheuttajaa milläänlailla. Se kyllä karkoittaa muut ihmiset ympäriltänne, kunnes lopulta on vain te, viha ja katkeruus...ja nämä näkymättömät netti-tuttavuutenne.
Loppujenlopuksihan narsisti on ihminen joka on luonut oman arvo ja moraalimaailmansa, eikä suostunut apinoimaan valtaväestöä. Se on kunnioitettava piirre ihmisessä. Se on kaikkien uusien arvojen synnytystuskaa, että joku jää jalkoihin.
Kait te ymmärrätte että vihanne ja katkeruutenne ei satuta sen aiheuttajaa milläänlailla. Se kyllä karkoittaa muut ihmiset ympäriltänne, kunnes lopulta on vain te, viha ja katkeruus...ja nämä näkymättömät netti-tuttavuutenne.
Loppujenlopuksihan narsisti on ihminen joka on luonut oman arvo ja moraalimaailmansa, eikä suostunut apinoimaan valtaväestöä. Se on kunnioitettava piirre ihmisessä. Se on kaikkien uusien arvojen synnytystuskaa, että joku jää jalkoihin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kerrankin täällä on aidon narsistin kirjoitus! Lisää näitä.
"Se on kaikkien uusien arvojen synnytystuskaa, että joku jää jalkoihin. "
Ehkei nyt ihan uusien. Maailmassa on aina ollut DonJuaninsa, tuosta yksi narsistin piirteistäkin on nimetty, jo kauan ennen meidän syntymää...
Murrosiässä narsistisesti käyttäytyy varmaan jo enemmistö. Mistä muuten johtuu, että narsismi tulee näkyviin vasta varhaisessa aikuisuudessa? Varmaan juuri tuosta seikasta, että moinen laumaelämä ja seikkailu, kuten myös suhdepompinta kuuluu nuoruuteen...
" kunnes lopulta on vain te, viha ja katkeruus."
Moinen episodi ja sekoilu, minkä tyyppi aiheuttaa uhrin elämässä, laittaa kyllä ajattelemaan, kuka taas lopulta onkaan... Pieni hajurako tätä kokemattomiin taitaa ainakin hetkeksi olla väistämätöntä.
Mitä sitten pitäisi? Nauraen syöksyä seuraavaan suhteeseen. Riittähän näitä! Mitä sen niin väliä on, kenen kanssa on ja kuinka monen.
Kaikki eivät vain ole samanlaisia jakorasioita...
"Se on kunnioitettava piirre ihmisessä."
Olisi, jos se johtuisi jostain muusta, kuin persoonallisuushäiriöstä. Ja jos ne erottuvat erilaisuudet olisi jotain positiivista.
Oma sairas moraalimaailma, jossa poljetaan kaikki alleen.
Kylläpä tämä aloitus sai kummallisen vastaanoton?
"rakkaat" ja "ihana elämä" on joillekin näköjään liikaa.
Olen Samaa mieltä aloittajan kanssa siitä että viha ja katkeruus syö ainoastaan uhria.
Arvojen ja aatteiden synnyttämiseen ja vaalimiseen riittää sisäisen filosofinsa löytäminen, ei tarvitse olla narsisti.
Lisäkysymys teille söpöliineille.
Onko niin, että kun kerran olette päättäneet, että minä olen narsisti, niin se on ainoa vallitseva ja hallitseva luonteenpiirteeni?
Ajatellaan vaikka, että näen lapsen tai kenet tahansa teistä kävelemässä auton alle ja hyppään pelastaakseni hänet/teidät. Uskotteko todellakin että teen sen saavuttaakseni jotain etuja itselleni? Enkä vain puhtaasta halusta auttaa?
Uskotteko todellakin, että parisuhteen alusta asti piirsin kaavioita mielessäni joka johtaisi, kumppanini tuhoon tai epätoivoon? Eikä mikään mitä tein ollut täysin pyyteetöntä, vain halusta auttaa tai miellyttää?
Narsismi ei ole ihan noin yksioikoista. Se on monen pettymyksen ja petetyksi tulemisen kautta opittu käyttäytymisen malli, jossa en usko että vastapuolikaan minulle oikeasti hyvää haluaisi. Joten alkaa puollustustaistelu, jossa en halua hävitä.
On totta,että eron hetkellä menemme äärimmäisyyksiin,koska koemme jotain jota olemme kokeneet lapsesta asti. Kolikolla on aina kaksi puolta ja jos katsotte peiliin, olitteko todella niin täydellisiä kumppaneita?
Onko narsistilla "arvo/moraalimaailmaa ollenkaan???Siinäpä tuskaile synnytystuskiesi kanssa,minä varon.että en jalkojesi alle jää.......Tyhjän saa tekemättä mitään..........
Onhan heillä hyvinkin vahva arvo/moraalimaailma, se vain kääntyy päälaelleen aina siinä omalla kohdalla.