ikuiseen rakkauteen. Jossakin vaiheessa sitä alkaa ällöämään omaa kumppaniaan.
Minä en ainakaan usko.
ruoho on vihreämpää
5109
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet oikeassa. Vuosi naimisissa ja jo muijan pärstä inhottaa. Onneksi on muitakin naisia.
Rakkaus on tahdon asia, rakastuminen tahdosta riippumaton. Kysytään: tahdotko rakastaa ja vastataan: tahdon.
Kun/jos se kumppani alkaa ällöttää, voi itseltään kysyä tuon kysymyksen aina vaan uudestaan.
Mutta on kovin teennnäistä elämää, jos pitää kumppanilta ja itseltä jatkuvasti kysellä tuota asiaa.
Se on itsestään selvä silloin kun on sen ihmisen kanssa, jonka kanssa on hyvä olla. Aitous on parempi.
Miten selität sen, että kaiken kokemani p*skan jälkeen en edelleenkään tunne ällötystä entistä kumppaniani kohtaan? Päinvastoin tuntuu vaikealta olla välittämättä. Tottakai niitä ällötysajanjaksojakin on ollut. Lieneekö syy siinä, että olen antanut anteeksi, mutta vihaa en enää jaksa. Olet ap harvinaisen väärässä, sillä rakkaus muuttaa muotoaan ajan kuluessa. Ei se enää 10v päästä tunnu samalta kuin alkuhuumassa. Se voi tietenkin muuttua ällötykseksikin. Varmaan aika henkilökohtaista mitä tähän ajautumiseen sitten tarvitaan. Anteeksianto on tärkeää, muistakaa se :)
Eihän rakkaus koskaan muutu ällötykseksi.