Sitä että kuinka paljon teillä on oikeasti mahdollisuuksia. Voitte mennä joka päivä ulos, puhua ihmisille, kävellä omilla jaloillanne ja useimmilla on katto päänsä päällä ja lämmintä ruokaa saatavilla. Myöskin netti on käytettävissänne ja kaikki muutkin modernit kommunikoinnin ja viestinnän välineet.
Ja toisin kuin usein itsesääliinne käpertyinenä selitätte, on aina mahdollisuuksia tutustua toisiin ihmisiin. Ei teillä ole mitään fyysistä estettä asialle. Ainoa este mikä on, on omassa mielessä! Ja sen esteen on jokainen ihan itse rakentanut. Ja voin kertoa omasta kokemuksesta, että sen esteen voi ylittää. Se vaatii vaan rohkeutta.
Harva ihminen on niin vastenmielinen ettei kukaan haluaisi häntä tuntea. En usko että teistä suurin osa kuuluu niihin ihmisiin.
Alistutte liikaa myös oletuksille ja muiden ihmisten mielipiteille siitä miten toisiin ihmisiin pitäisi tutustua. Ei siihen ole oikeasti mitään "oikeaa" tapaa. Jokainen tavallaan.
Itsesääli ja itsensä näkeminen uhrina on suorin tee eristykseen ja yksinäisyyteen. Kuka tahansa saa sillä tavoin itsensä yksinäiseksi.
Jokainen tekee itse elämänsä. Jokainen päättää itse joka päivä mitä tekee. Ei kukaan muu niitä päätöksiä tee kuin sinä itse. Valinta on sinun.
Ja toisin kuin usein itsesääliinne käpertyinenä selitätte, on aina mahdollisuuksia tutustua toisiin ihmisiin. Ei teillä ole mitään fyysistä estettä asialle. Ainoa este mikä on, on omassa mielessä! Ja sen esteen on jokainen ihan itse rakentanut. Ja voin kertoa omasta kokemuksesta, että sen esteen voi ylittää. Se vaatii vaan rohkeutta.
Harva ihminen on niin vastenmielinen ettei kukaan haluaisi häntä tuntea. En usko että teistä suurin osa kuuluu niihin ihmisiin.
Alistutte liikaa myös oletuksille ja muiden ihmisten mielipiteille siitä miten toisiin ihmisiin pitäisi tutustua. Ei siihen ole oikeasti mitään "oikeaa" tapaa. Jokainen tavallaan.
Itsesääli ja itsensä näkeminen uhrina on suorin tee eristykseen ja yksinäisyyteen. Kuka tahansa saa sillä tavoin itsensä yksinäiseksi.
Jokainen tekee itse elämänsä. Jokainen päättää itse joka päivä mitä tekee. Ei kukaan muu niitä päätöksiä tee kuin sinä itse. Valinta on sinun.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Olet oikeassa että monilta puuttuu tarvittava rohkeus tarttua tilanteisiin. Mielen vankila on usein vain todella katala ja paha paikka. Eivätkä muutkaan ihmiset helpota tilannetta.
Helpointa asioiden tekeminen onkin ns. muiden mukana ja kanssa. Samojen asioiden tekeminen täysin itsekseen ja vaikkapa paljon myöhemmin muuttaa tilanteen päälaelleen.
Muiden ihmisten mukaan tuleminen sotkeekin kuviota entisestään. Jos on vaikkapa mukana jossakin huumeporukassa niin ei siitä huumekoukusta pääse muuta kuin irrotautumalla tästä porukasta, jolloin taas helposti joutuukin täysin ilman ystäväpiiriä.
Jos taas on kärsinyt sosiaalisista ongelmista aina ja ei ole tottunut olemaan ihmisten kanssa tekemisissä niin yhtäkkiä sen jutun oppiminen ei käykkään tuosta vain. Ei niitä ystäviä yms. tule yhtäkkiä.
Jos tilanne on taas mennyt todella hyvin aikaisemminkin ja on muuttanut vaikkapa työn/opiskelujen takia toiselle paikkakunnalle niin uuden ympäristön omaksuminen on paljon helpompaa. Tuollaiset ns. normaalit muutokset hyväksytään paljon helpommin kuin vaikeammat jutut.
Ihmisten suhtautuminen siis itseesi riippuu siitäkin miten normaalilta näytät heidän silmissään. Mitä normaalimmalta näytät niin sitä todennäköisemmin sitä seuraakin löytyy.
Eivät ihmiset kaikista asioista päätä. On paljon sellaisia juttuja mihin ei voi itse vaikuttaa ja jotka saattavat kostautua. Jos joku ajaa autolla satasta päin niin eipä siihen itse voi paljon vaikuttaa tai jos tulee yllättävä tilanne jossa jonkin toisen teko edesauttaa vammautumistasi niin silloinkin vaikea sitä on itse sille tilanteelle mitään tehdä.
Onpas tympäisevän ylimielinen avaus. Jos oikeasti haluat synnyttää keskustelua, niin mietipä vähän kirjoittamisesi tyyliä. Ei siitä mitään rakentavaa synny, että sinä nostat itsesi muiden yläpuolelle ja "opastat" heitä kuin he olisivat pikkulapsia.
No olipa kannustava kirjoitus, mutta kun ei auta. Olen jo monta kuukautta halunnut lähteä ulos, enkä ole päässyt eteistä pidemmälle. Jonkun muun seurassa voisin mennä ja olen mennytkin, esim. kauppaan mutta yksin ei onnistu. Jos meille tulee joku käymään, niin hauskaa on, mutta ulos en voi vaan mennä. Ei auta päättäväisyys ja vakaa harkinta ja sen asian sisäistäminen, jotta omassa päänupissa tämä ongelma vain on.
http://www.punainenristi.fi/hae-tukea-ja-apua/yksinaisyyteen
Jos olet nuori niin etsi googlettamalla oman kaupunkisi etsivä nuorisotyö. Ei tarvitse yksin astua ovesta ulos, apu tulee ihan kotiin asti. Helsingissä http://www.vamosnuoret.fi/etsiva-nuorisotyo
Totuus on raaka ja yksinkertainen; ainoa mikä teidät pelastaa yksinäisyydeltä, on oma tahtonne. Ei se ole välttämättä helppo asia sisäistää, mutta jahka sen ymmärtää, niin sitten voi tehdä mitä vaan! Jos tajuaa sen että on oikeasti oman elämänsä herra (ainakin valtaosan aikaa useimmat meistä ovat) huomaa ettei omalla toiminnalla ole juuri rajoja.
Ihmisten pitäisi luopua siitä "olen uhri"-ajattelusta. Se on pelkkää paskaa, mikä ei johda mihinkään hyvään. Jokainen on vain oman itsensä uhri. Aina voi nähdä asiat positiivisesti taikka negatiivisesti. Jos joutuu vaikka vakavaan onnettomuuteen, niin voi aina ajatella että "selvisinpä tuostakin!" sen sijaan että ajattelisi "voi kuinka minua sattuu ja oli huono onni". Tunnen ihmisiä jotka sairastavat pitkäaikaisia, kivuliaita sairauksia, mutta eivät he valita samoin kuin useat täällä palstalla kirjoittavista. He osaavat monesti nauttia elämästään; jokainen kivuton päivä on voitto josta pitää nauttia täysillä. Heistä otan itse mallia.
Ja elämän ei ole tarkoitus olla jatkuvaa juhlaa. Elämään kuuluu se että joskus on helvetin vaikeaa. Ei kukaan selviä tästä elämästä kokematta joskus yksinäisyyttä tai kipua. Ikävä kyllä nykyisellä tv-sarjojen ja fantasiaviihteen ajalla on levinnyt käsitys siitä että elämän kuuluisi olla yhtä täydellistä kuin elokuvien ja sarjojen hahmoilla. Elämä ei ole mikään sankaritarina tai utopia. Ei siis kannata murehtia siitä jos elämä on todellista kaikkine kipuineen. Se kuuluu asiaan!
Jeesus pelastaa... oooi hallelujaa...
Ahahahahaa. Ei vaan rehel... ahahahahaa. Ei kun siis tosia... hehehahaha. Kröhöm. Siis. Hahahahahaa. Hihihahahehehahaa.
Okei, en pysty lopettamaan nauramista idioottimaisuudellesi. Pidä hauskaa siellä ulkona, toivottavasti kylmä todellisuus ei satuta liikaa kun juokset sitä päin :)
Älä puhu toisille "kylmästä todellisuudesta" kun et tiedä heidän elämistään mitään.
Voin sanoa sen että olen kokenut elämässäni esimerkiksi pari kroonista sairautta, lukuisia leikkauksia, about 7 vuoden täydellisen yksinäisyyden (ilman juuri mitään kontakteja muihin ihmisiin) ja myöskin työttömyyttä. Että semmoista. Joten olen omasta mielestäni kokenut elämässä myös vähemmän kivoja asioita ja "kylmää todellisuutta".
Ja mikä jutussani on idioottimaista? Sekö että sanon että ihmisillä on oma tahto jota voi kuunnella? Kenties sinun mielestäsi olemme kaikki vain tyhmiä lampaita jotka eivät voi millekään mitään. Onnea vaan tuolla asenteella elämään! Jos asia olisi niin, voisimme kaikki vaan tappaa itsemme.
Ja pidän todellakin hauskaa! Miksi en jos se on mahdollista? On ihme miten niin monet on suorastaan rakastuneita omaan kurjuuteensa ja itsesääliin! Jos joku on idioottimaisuutta niin se!
Ei kukaan muu nosta teitä sieltä kurjuuden syvyydestä kuin te itse. Turha alkaa kuvitella että joku ihme auttaa asiaan.
Ja tiedän että rehellisyyteni voi ärsyttää joitakuita. Aina on myös ihmisiä jotka halveksivat sitä.
Ja olen muuten ateisti eikä Jeesus pelasta.
Jostain olemme samaa mieltä, voisimme kaikki tosiaan tappaa itsemme. Koska itsemurha on omakohtaisenkin kokemuksen mukaan vaikeaa suorittaa, voisimme keksiä koneen, johon kaikki maailman ihmiset köytettäisiin kiinni. Sitten, nappia painamalla järjestelmä arpoisi jonkun, kenet se tappaisi sähkövirralla, mutta ei koskaan kuitenkaan napin painajaa itseään. Sähkövirta voitaisiin mitoittaa niin, että se tappaa, muttei käristä, joten kaikilla petoeläimillä & haaskansyöjillä olisi varsinaiset bileet poismenomme jälkeen.
Et sinä ole rehellinen, vaan idiootti. Eikä sinun "kylmä todellisuutesi" ole niin kylmää, kuin annat ymmärtää. Mistä sen tietää? Juuri siitä, että olet väittämäsi mukaan "noussut" epätoivon suosta, ja tuosta valheestasi, että ihminen muka itse nostaisi itsensä. Samanlainen valhe kuin paroni Munchausenin (miten hilvatissa se sitten kirjoitetaankin) tarina siitä, miten hän pelasti itsensä suosta nostamalla itseään hiuksista.
Mistä sinä tiedät ettei Jeesus pelasta? Miljoonat ja taas miljoonat ihmiset ovat löytäneet elämäänsä rakkautta ja yhteenkuuluvuutta Jeesuksen ja uskonnon kautta. Mitä ateismi on tuonut? Itserakkautta, moraalittomuutta, hedonismia ja kaltaisiasi tunteettomia idiootteja. Vau, olen todella vakuuttunut.
Sanotaan nyt vielä se, että ateisti olen minäkin, vaikka haluaisinkin kyllä uskoa Jeesukseen, Jumalaan ja Pyhään Henkeen. Uskoisin henkisen elämäni, ja sitä kautta fyysisenkin, olevan paljon terveellisempää, jos voisin tuntea että edes JOKU rakastaisi minua, juuri tällaisena kuin olen. Mutta niih, kiitos läntistä maailmaa joka paikassa riivaaman ateismin, on meiltä (henkisesti) köyhiltä viety se viimeinenkin toivo.
Ei liene sattumaa se, että mitä vähäisempi rooli uskonnolla on elämässämme, sitä enemmän ihmiset syövät masennuslääkkeitä.
Voit matkustaa vaikka Iraniin, Afganistaniin tai USA:n raamattuvyöhykkeelle tai Etelä-Amerikkaan katsomaan että kuinka onnellisiä vahvan uskonnollisissa maissa ollaan. Uskonto on mielen orjuutta. Olen sitäkin tässä elämässäni kokeillut, kunnes tajusin miten typerää se on. Odotella vaan jotain Jeesusta pelastamaan sua! Parempaa esimerkkiä turhasta toivosta ei ole.
Miksi hedonismi on huono asia? Onko jokin uskonnollinen synnintunto ja itsensä ruoskiminen parempaa kuin rehellinen nautinnon tavoittelu? Itse ainakin pyrin nauttimaan elämästäni!
Ja masennuslääkkeitä syödään laiskuuden vuoksi ja sen vuoksi koska iso lääketeollisuudella on niin suuri valta psykiatriaan. Ihmiset uskoo tyhminä nykyajan poppatohtoreita eli psykiatreja. Ei asialla ole tekemistä uskonnon kanssa. Tai no siinä mielessä on että ihmiset uskoo nykyään erinäisiin palkattuihin "asiantuntijoihin" samoin kuin ennen uskottiin piispoihin ja pappeihin.
No tjaa, ainakin Argentiinassa ollaan hyvinkin onnellisia, ja siellähän katolinen uskonto on vahvoilla. Uusi paavikin nousi niistä oloista, ja on nyt opastamassa meille miten juuri usko tarjoaa vahvemman moraalisen perustan, ja hyvän elämän, kuin jumalattomuus. Iranin, Afghanistanin sun muut hiekkalinnavaltiot jätän kyllä ihan rauhassa yksikseen, mielestäni vain kristinusko (kuten hiekkalinnavaltiotkin todistavat) tuo rauhan ja hyvän elämän.
Ja tuo sinun uskosi tunteiden valitsemiseen ei sitten ole täysin turhaa toivoa? Jeesuksella on sentään takana parituhatta vuotta historiaa, ja yhä ihmiset uskovat häneen, sinun hömppäpömpälläsi on ollut aikaa kehkeytyä todennäköisesti parikymmentä vuotta eräänlaiseksi "uskonnoksi". Luulenpa, että tämä teoria "oman tiesi valitsemista" pohjautuu juuri markkinatalouteen ja ihmisten jatkuvaan psyykkaykseen kuluttamaan lisää ja lisää ja lisää ja lisää. Mitä vastaan muuten uusi paavikin saarnaa.
Sitä paitsi, rakkahin idioottini, Jeesus ei pelasta ihmisiä TÄSSÄ elämässä, vaan kuolemanjälkeisessä. Voimme keskustella sitten lisää kun olet lukenut edellisen paavin, Benedict XVI:n kirjan Jeesus Nasaretilainen. Saisit sinäkin vähän sydämeesi sivistystä.
Miksi hedonismi on huono asia? Jaa, olisiko esim siksi että se on yksi tärkeä syy, miksi ihmiskunta tällä hetkellä tuhoaa Maapalloa, jossa asuu meidän paholaisten kasvattamien karvattomien apinoiden lisäksi myös jokunen muu laji? Viittaan edellisen viestini alkuun kaikkien ihmisten joukkoitsemurhasta oivana keinona ratkaista hedonismi. Juuri tuota, että kun sanot pyrkiväsi itse nauttimaan elämästä, tarkoitin ateistien moraalittomuudella. Sinä nautit, ja kaikki muut kärsivät, mutta mitäs väliä sillä on, pääasia että SINULLA menee hyvin. Hahahahaa. Ateismi on ihanaa, se antaa minulle toivoa, että ihmiskunta VIHDOINKIN onnistuu tuhoamaan itsensä :)
Kas niin, olet siis samaa mieltä. Masennuslääkkeet ja psykiatria ovat ottaneet uskonnon paikan, koska me ihmiset TARVITSEMME henkistä minäämme. Kun kristinusko saarnasi, ja saarnaa yhä, lähimmäisen rakkaudesta, Vuorisaarnasta ja antoi ohjeita, miten elää hyvää elämää, psykiatria vain tumppaa meidät täyteen lääkkeitä, jotta pystyisimme tekemään töitä ja kuluttamaan hieman lisää.
Masennuslääkkeitä syödään masennukseen. Ne eivät ole täydellisiä, mutta terapian ohella paras ja tieteellisin parannuskeino masennukseen, mitä on olemassa.
No itse asiassa suurin osa "masentuneista" ei ole oikeasti edes masentunut vaan ylipäätään poissa rahan ja seksin alttarilta. Siksi vanhuksetkin "masentuvat", koska he tajuavat, että ovat rumia käppänöitä, joita kukaan ei halua töihin, seksiin tai edes juttuseuraksi ilman rahaa.
Ja markkinatalous kiittää ja samoin ne, jotka siitä hyötyvät.
Arbeit macht frei!
Masennuksessa ei ole kyse mistään rahasta ja seksistä (käsittämättömän pinnallinen näkemys!!) vaan elämän kokonaisvaltaisesta mielekkyydestä.
Jännä miten jotkut ei vaan ymmärrä kuinka hankalaa ja ahdistavaa on yrittää edes mennä puhumaan vieraille ihmisille.
Eikä vain se puhuminen, vaan se jos se toinen ei osallistu keskusteluun.
Kysymys "Miten menee, mitä kuuluu?
Vastaus: Ei tässä mitään."
Jatka siitä sitten tutustumista lyhyessä kohtaamisessa, etenkin jos vastaukset ovat vältteleviä...
"Hankalaa", "ahdistavaa"...
Totta kai se on jos ajattelee noin. Mutta sulla kuten muillakin on täysi mahdollisuus muuttaa ajattelua.
jos joku tulee sönkkää jotai mul ni vedän päihi
"Harva ihminen on niin vastenmielinen ettei kukaan haluaisi häntä tuntea. "
Muta sinä olet.
Minullapa ei ole mitään tarvetta päästä yksinäisyydestäni eroon. Minä pidän siitä! Aina oletetaan että kaikki yksinäiset haluavat yksinäisyydestä eroon. 20 vuotta olen ollut yksin, ja se sopii minulle mainiosti. Näin aion elää loppuun saakka. En edes pidä ihmisistä.
Olen samaa mieltä! Minäkään en pidä ihmisistä, kaavamaisesta puheesta, ennalta-arvattavista repliikeistä jne. Pidän yksinolemisesta!
Sama juttu,en minäkään ihmisiä paljoa kaipaa.Olen tehnyt työtä ihmisten parissa koko ikäni,se riittäköön.Nyt voin olla aivan vapaa ihmisten seurasta niin halutessani. Olen omien polkujen kulkija.Vaikka on yksin ei se tarkoita että on yksinäinen.Seuraa löytyy kun haluaa.On se niinkin jos on muuttanut paikkakuntaa niin on uusien tuttavuuksien löytäminen aika hankalaa,varsinkin jos ei uskalla tehdä alotteita itse,näin varsinkin seniori-ikäisenä.
Yrittäkää tehdä tilanteistanne se paras mahdollinen. Korostan että jokaisella ihmisellä on ihan oma ajatus siitä mihin on kykenevä tai siitä mitä he haluavat. Tehkää ihmiset se mitä pystytte, katsokaa kassaneitiä silmiin, kiittäkää. Tämäkin saa olonne paremmaksi. Kiertäkää kaupungilla ja jutelkaa sellaisille ihmisille, joita uskallatte lähestyä. Mummot ovat usein tyytyväisiä jos heille juttelee. Siitäkin tulee parempi mieli. Ihmisille tulee vain kaikkia mielikuvia muista, että heillä muka menisi kaikki hyvin. Kaikki ihmiset murehtivat typeriä asioita. Jos olette erakoita, erakoitukaa, jos se kerran tekee teidät onnellisiksi. Eihän tämä elämä niin vaikeaa ole. Kaikki kuitenkin päästään tämän tarinan loppuun tavalla tai toisella eikä kukaan teidän haudalle tule kusemaan jos ette hölmöile!
Olen jo aikoja sitten koittanut sitä puhumista. Ei mun kanssa haluta puhua, varsinkaan naiset ei halua mitään mun kanssa. Netissä jos laittaa viestin niin ei tule vastausta.
Jos ei kukaan soita 3 vuoteen edes kysyäkseen kuulumisia niin on selvää ettei minusta tykätä. Minä en voi pakottaa ketään vietämään aikaa mun kanssa ja puhumaan.
Sen ptiää tapahtua sen toisen osapuolen halusta. Ei ole kyse mistään huonosta itsetunnosta tai säälistä vaan tosiasioista et mun kanssa ei vaan haluta vietää aikaa. Kyllä tässä on yritetty soittaa ja ehdotella kaikkee tutuille mut ei niitä kiinnosta.
Ei mua haluttu edes jalista pelaamaan kun kysyin viikko sitten.
"Ei teillä ole mitään fyysistä estettä asialle. Ainoa este mikä on, on omassa mielessä!"
Mieli eli aivot on 100 prosenttisesti fyysinen konstruktio.
Kysyisin, mikä on aloittajan motiivi ja pointti kirjoitella arvostelevaan sävyyn itsensä yksinäiseksi tunteville ihmisille?
Muuttaako se jotenkin heidän elämäänsä, , , , (paremmaksiko)?
Ihmiseliö on läpeensä mätä pas.ka, minkä takia siihen pitäisi vielä alkaa
oikein tutustumaan. Miksi sen seuraa pitäisi kaivata?
Netti esimerkiksi on nykyisin rikollisten hörhökyttäreiden tesmellyskenttä,
näitä kyyliä on paljon. Ennen ne oli mätämu.nia, nykyisin yhä useammin
joku pas,ka-akka bunkkerissaan, kyylä kyttäri.
Sitten se viranomainen joka suorittaa sitä omaa kyttäystään siihen lisäksi,
se ei kaikisti ole juurikaan kovin paljoa sen parempi.
Tämä pas.kanetti tässä muodossaan näillä laitteilla mahdollistaa semmoisille
verkostoituneille otuksille semmoisena porukkana hyökkäilyt keskitetysti
joitain yksilöitä vastaan. Viidakon lait, poliisisetä tulee vuosikausia myöhässä
niihin touhuiluihin joskus harvoin puuttuen.
Netti on rikollisten hallussa ja näitä on todella paljon.
Kysymys kuuluukin, minkä hel.vatun tähden näitä mätipi.ruja pitäisi lähteä
tapaamaan, mitä hyötyä rikollisten seurassa hengailusta on itselle, jos ei
semmoisia arvoja kovin korkealle arvosta?
Oletus kai on se, että on tarpeeksi rahaa ja ulkonäköä ja älyä kanssakäymiseen, muuten tuo aloitus on pelkkää karmivaa jeesustelua ja kertoo vajaaälyisyydestä.
Ei voida olettaa,että kaikilla olisi rahaa, ulkonäköä ja sosiaalisia taitoja tarpeeksi tyydyttävään elämään. Siitä sitten seuraa tavallaan kaikkien sota kaikkia vastaan, jota kapitalismi onneksi edes vähän hillitsee tyyliin nörtit opiskelee ammatin ja pelaa koneillansa kiltisti kun komeat ja kauniit parittelevat...
Luonnossa ei ole moraalista dimensiota. Luonnon lait eivät välitä ihmisestä.
Ihminen luulee olevansa luomankunnan kruunu, vaikka on samaa tähtipölyä kuin kivi ja yhtä elollinen kuin ameba. Tämä on ihmisen tragedia, ja se pitää niellä.
Synnyppä puhevian kanssa, niin loputon yksinäisyys on ainut mitä voi odottaa elämältä.
Asenne ratkaisee.
Monilla pahemminkin vammaisilla on seuraa ja tilanteet hyvässä jamassa, vaikka he ovat olleet syntymästään asti paljon pahemmin vammautuneita kuin 99%:a tällekin palstalle kirjoittajista.
http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/dokumentit/dokumenttiprojekti-etanan-planeetta
http://www.kirkkojakaupunki.fi/arkisto/paakirjoitus-ja-kolumnit/10080
http://www.youtube.com/watch?v=snDQe3tWwRQ
Helppo huudella tietämättä mistään mitään. Asenteella ei tee vittuakaan, jos ei fyysisesti ja henkisesti täytä normeja. Onnellista voi näytellä, mutta se mitä oikeasti tuntee, niin sitä ei tiedä kukaan muu.
Fyysisesti tai henkisesti vajavainen ei ole KOSKAAN normaalien ihmisten kanssa samalla viivalla, EI KOSKAAN. Normaalit ihmiset voi hyväksyä vajavaiset ihmiset ja ymmärtää niitä, mutta parhaimmankin omantunnonarvon omaava vajavainen ihminen on pelkkää paskaa kun aletaan tosissaan painia tässä elämässä.
Jos on tarpeeksi vammainen niin silloin saa seuraa säälistä ja ihmisiltä, jotka keräilevät erilaisia ihmisiä kavereiksi näyttääkseen muille kuinka suvaitsevainen on
Paskapuhetta! Jokainen ihminen on henkisesti ja fyysisesti vajavainen. Ei kukaan ole täydellinen. Jos joku luulee olevansa täydellinen tai luulee että joku muu on sitä, niin ei mene hyvin.
Nekin jotka esittää olevansa täydellisiä parhaiten, on sisäisesti luusereita.
Ihmislaji on joukko luusereita joiden hävittämisestä ei maailmankaikkeus juuri välittäisi.
Olet oikeassa siinä että näin "normaalit" saattavat ajatella, mutta on eri asia että antaako niiden asenteiden, ennakkoluulojen ja huonojen ajatusten vaikuttaa itseensä ja alkaa toimia sen takia tietyllä tavalla.
Olen tajunnut vasta myöhemmin miten paljon ihmisen omat kuvitelmat itsestään muuttuvat todellisuudeksi, koska silloin ihminen itsekin uskoo niihin ja alkaa toimimaan kyseisillä tavoilla.
Tapahtuuhan tuotakin paljon. Toisaalta jotkut vammaiset ovat erittäin puheliaitakin jne. Tosin se suhtautuminenkin voi silti olla sellaista että toinen on jollakin tavalla huonommalla tasolla jne. jolloin tasa-arvoisuus katoaa.
Jos ajatellaan vaikkapa henkisesti vammaisia niin parasta seuraa ovat varmasti toiset samalla lailla vammautuneet henkilöt, koska silloin löytyy yhteisymmärrystä toisen tilanteeseen enemmän kuin jos toinen olisikin täysin terve henkilö.
Tuota ylös ja alas päin katsomista löytyy kyllä ihan normaaleidenkin parista, mutta on eri asia juuri siinä että miten sen antaa vaikuttaa itseensä ja alkaako ajattelemaan itsekin olevansa huonompi ihminen kun omaa joitakin ongelmia ja rajoitteita.
Monihan alkaa ajattelemaan noin, mutta kuten tuolla Nick Vujicicilla niin voi aina ajatella olevansa muita huonompi ihminen tai lopettaa muiden huonoista mielipiteistä välittämisen ja pyrkii tekemään asioita omalla tavallaan. Mikään helppo juttuhan tuo ei ole, mutta monille ihmisille se on kannattava päätös.
Eipä mulla ole ketään kavereita joiden kanssa mennä ulos tutustumaan muihin ihmisiin.
Kolmesti oon törmännyt jo tohon jalattomaan ja kädettömään videon mieheen, kun on ollut puhetta asenteesta ja muusta. Aina jonkun päivänsäteen pitää miestä ja miehen asennetta mainostaa tajuamatta, että kyse ei ole "vikojen" suuruudesta. Helppo vähätellä muiden huolia ja ongelmia, mutta joillekkin vaan itselle pieneltä tuntuva ongelma on iso, elämää isompi ongelma joka raastaa läpi koko elämän vaikka kuinka yrittää taistella vastaan.
Ei se olekaan se millaisia vikoja tai kärsimyksiä on. Mutta joskus on hyvä muistaa että ihminen selviää myös sellaisista asioista joissa voi itsensä kuvitella hajoavan täysin. Mietin itse aina omaa isoisääni joka 17-vuotiaana joutui jatkosodan tulihelvettiin. Ja selvisi siitä, eikä mennyt sekaisin tai vammautunut pahasti. Kun mietin tuota, niin alan ajatella että "mitä vittua minä valitan?".
Tuo jalaton & kädetön mies on aivan omaa luokkaansa. On noussut mahdottomasta tilanteesta tuollaiseen tilanteeseen, että voi puhua ihmisille avoimesti.
Uskallan väittää että kenen tahansa ongelmat tuntuvat pieniltä jos ajattelee että olisi koko elämänsä ollut jalaton ja kädetön tai sokea ja kuuro. Siitä saa jonkinlaisen perspektiivin omaan olemiseensakin.
Suurin asenneongelma ei tosiaan tapahdu siinä että kuvittelisi omien mitättömienkin ongelmien olevan suuria, vaan suurin ongelmien aiheuttaja on itsensä jatkuva vertaaminen muihin. Yksi osa tuota ovat myös muiden oletettujen odotuksien täyttäminen heidän haluamallaan tavalla.
Suomi naiset onn vaan niin tylyjä et niitä ei voi lähestyä tosta vaan eikä ne tosiaan halua puhella tuntemattomien kanssa. olen monta kertaa yrittänyt.
Joo jokainen ihminen on vajavainen normaaleissa mittasuhteissa. Siitä oon samaa mieltä, että ihmislaji on joukko luusereita.