Meillä on mieheni kanssa pian 2 vuotta täyttävä ihana lapsi.
En ole koskaan tuntenut että lapsen kanssa olisi rankkaa vaan kyseessä ovat mieheni sukulaiset!! He ovat jatkuvasti piilovittuilemassa ja joskus ihan sanovat päin näköäkin, arvostelevat minua ihmisenä ja äitinä.
Eniten kuitenkin ottaa päähän että he arvostelevat myös lastamme jatkuvasti!
En ehkä ole maailman pullantuoksuisin äiti, mutta koen että meillä on ihan perusasiat kunnossa perheessämme ja lapsen tarpeista huolehditaan kyllä, joten en itse nää tätä arvostelun syytä missään. Jatkuva vittuilu alkoi jo pian lapsen synnyttyä. Esim lapsi oppi kävelemään vasta 1,5kk ikäisenä ja tämä oli tietysti äitin vika, vaikka nyt juoksee siinä missä muutkin.
Myös lapsen ujous on minun syytäni, eikö sekin voi olla ihan luonteesta kiinni???!!!
Ahhhh olen niin väsynyt tähän ja mitään en voi tehdä. Miehelleni olen yrittänyt kertoa tästä kiusaamisesta, mutta hän ei tietenkään halua nähdä vikaa omissa sukulaisissa. Jättäisivät edes lapsemme arvostelun, ei noin pientä sitä paitsi voi arvostella.
Nytkin sain kuulla että heidän juhannuksensa oli mennyt niin että olivat ringissä minua haukkuneet. Ja korostan että ennen lasta pidin näistä ihmisistä ja paljon !!
Niin paljon olisi kirjoitettavaa, mutta tämä riittää!!:)
En ole koskaan tuntenut että lapsen kanssa olisi rankkaa vaan kyseessä ovat mieheni sukulaiset!! He ovat jatkuvasti piilovittuilemassa ja joskus ihan sanovat päin näköäkin, arvostelevat minua ihmisenä ja äitinä.
Eniten kuitenkin ottaa päähän että he arvostelevat myös lastamme jatkuvasti!
En ehkä ole maailman pullantuoksuisin äiti, mutta koen että meillä on ihan perusasiat kunnossa perheessämme ja lapsen tarpeista huolehditaan kyllä, joten en itse nää tätä arvostelun syytä missään. Jatkuva vittuilu alkoi jo pian lapsen synnyttyä. Esim lapsi oppi kävelemään vasta 1,5kk ikäisenä ja tämä oli tietysti äitin vika, vaikka nyt juoksee siinä missä muutkin.
Myös lapsen ujous on minun syytäni, eikö sekin voi olla ihan luonteesta kiinni???!!!
Ahhhh olen niin väsynyt tähän ja mitään en voi tehdä. Miehelleni olen yrittänyt kertoa tästä kiusaamisesta, mutta hän ei tietenkään halua nähdä vikaa omissa sukulaisissa. Jättäisivät edes lapsemme arvostelun, ei noin pientä sitä paitsi voi arvostella.
Nytkin sain kuulla että heidän juhannuksensa oli mennyt niin että olivat ringissä minua haukkuneet. Ja korostan että ennen lasta pidin näistä ihmisistä ja paljon !!
Niin paljon olisi kirjoitettavaa, mutta tämä riittää!!:)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Sano takasin yhtä pahasti. Aina löytyy ihmisissä virheitä mistä voi naljaista takasin, ellei keksi niitä!
Kyllä loppuu kun huomaavat että ei pahoita siitä mieltä, sehän on tarkouts saada joku romahtamaan.
Voi olla että välit menee mutta onko sillä väliä, jos näkeminen on aina tuota pottuilemista? Ei siinä paljon mitään menetä.
Itse sanon aina takasin, en siedä että lapsiani morkataan, täältä pesee aina takasin.
Sehän se on kun niin tekisi mieli sanoa ja paljonkin takaisin ja sitä sanottavaa kyllä olisi!!!
Mutta mutta ongelma on luonteeni enkä voi sille mitään, en oikein osaa puollustaa itseäni, en ole ikinä oikein osannut. Istun vaan hiljaa ja kuuntelen sitä paskaa jatkuvasti. Ärsyttää kun pitää olla tälläinen!
Ehkä joku kaunis päivä avaan sen sanaisen arkkuni ja annan mennä.
Pelottaa myös että riitaannun mieheni kanssa asian takia.
Välillä tulee itkettyä kotona kun on taas minua mollattu täysin turhaan ja kerron tästä miehelle kun kysyy että mikä painaa. Mies ei vaan jotenkin nää tilannetta, välillä myöntää että vähän törkeää käytöstä kyllä, mutta pitäisi kuulema olla välittämättä.
Vaikeaa se on olla välittämättä kun omaa lasta arvostellaan kokoajan!
Tuntuu että näillä ihmisillä on kokoajan joku "kohde" ketä "kiusataan"
Vähän aikaa sitten se oli mieheni veljen tyttöystävä,jotka ovatkin nyt eronneet, syytä en tiedä...mutta en ihmettelisi jos tällä mieheni äidillä olisi ollut jotain tekemistä asian kanssa.
Ja vielä lisään että kun olemme olleet nyt 8 vuotta yhdessä niin kaikki mah. Merkkipäivät vietämme miehen suvun kanssa( ovat niin läheisiä)
Kaikki syntymäpäivät,joulut, juannukset, äitienpäivät, lomat jne!
Tuleeko kenellekään mieleen että minulla on myös oma perhe minkä seurassa olisi mukava viettää myös tärkeitä päiviä.
Viime äitienpäivänä sanoin miehelleni että jos menisin tällä kertaa lapsen kanssa omalle äidilleni syömään niin mies vain kehoitti tulemaan äidilleen ellen halua riitaa tai loukata häntä!!!'mitä, entäs minun oma äitini sitten??eikö hänellä ole väliä kysyin.
Mies sanoi että mene sitten, mutta että lapsi tulee kuitenkin hänen äidilleen! Just joo!
Kai haluan olla äitienpäivänä oman lapseni seurassa!!
Hirveä hinku on saada aina minut ja lapsi sinne, mutta sitten vaan tulee arvostelua ja sen takiahan siellä ei viihdy. Käyttäytyisivät edes!!
Me kyllä ehditään esim. joka äitienpäivä käydä molempien äideillä kahvilla ja lisäksi kahdessa mummolassa, sehän on vain järjestelykysymys.
Aika kamalaa, että pitää nyt pientä lasta arvostella! Miehesi kyllä pitäisi puolustaa sinua ja lasta. Vaikka ehkä hänkin sitten on sellainen, että ei uskalla? Voisitteko vaihdella, että joka toinen äitienpäivä tms. juhlapäivä menisitte sinun äidillesi? Onhan se kurja, jos ette käy siellä ikinä. Tai voisitteko käydä molemmilla samana päivänä, vai asuvatko miehen sukulaiset ja sinun kaukana toisistaan?
Ehkä voisit vaan uskaltautua kertomaan heille, että koet että sinua ja lasta jatkuvasti arvostellaan ja et pidä siitä.
Kuka kertoi sinulle, että sinua Juhannuksena haukuttiin? Ilmeisesti joku muukin sen on huomannut, joten ei ole vain sinun päässäsi.
Samassa kaupungissa asutaan kaikki siis miehen perhe ja oma perheeni. Siksi ottaakin päähän kun ei paljoa vierailla esim äitini luona. Olen yrittänyt ehdottaa tuota vuorettulu hommaa, mutta mies ei kuulema edes voi kysyä kun hänen äitinsä niin loukkaantuu. Mies aina sanoo että ollaan sitten erilleen, mutta haluan kyllä olla oman perheen kanssa samassa paikassa.
Kuulin tuosta haukkumisesta mieheni serkulta joka pyörii myös aina sukunsa kanssa, mutta hän vaikuttaa mukavalta ja on jopa muutaman kerran puollustanut minua kun mieheni äiti taas jostain sanoo.
Kertoi tosiaan että oli itse kesken juhannuksen lähtenyt terassilla käymään kun oli puheet menneet niin rumaksi. Olimme siis jo nukkumassa lapsen kanssa kun tämä tapahtui.
Esim miehen äiti oli haukkunut minua laiskaksi norsuksi kun minulle oli kertynyt 10 kg ylipainoa ja olen pudottanut niistä jo 7kg eli 3 jäljellä ja se ei minusta mitään norsua kyllä tee!! Ihan normaalivartaloinen olen, mutta sitä hän ihmetteli miten mieheni jaksaa minua katsella ja pah!!! Miehestä näkee kyllä että pitää minua seksikkäänä ja kehuu aina kauniiksi. Olen vain niin loppu tähän että ahdistaa kokoajan tämä tilanne!!
" mutta mies ei kuulema edes voi kysyä kun hänen äitinsä niin loukkaantuu"
Mitä siinä mitään kysyä kuulu, menette sinne, minne itse päätätte mennä. Jos äitimamma loukkaantuu, niin sitten loukkaantuu. So what!
Asiaa auttaisi paljon, jos miehesi päästäisi edes hetkittäin irti äitinsä esiliinannauhoista ja tajuaisi välillä sen tosiasian, että hänellä on nyt oma perhe. Päätökset tehdään puolisoiden kesken, toinen toistaan kuunnellen ja molempien tarpeet sekä toivomukset huomioon ottaen. Miehen äidillä ei ole mitään osaa tässä päätöksentekoprosessissa. As simple as that!
Laiska norsu! Jo oli törkeää...!! En ihmettele, että et halua sinne mennä.
Ei aikuisen miehen tarvitse äidiltä mitään lupaa kysyä. Ilmoittaa vain, että me menemme nyt vaimoni äidin luokse. Taitaa olla aika monsteriäiti, kun oma poikakin pelkää... Tai vässykkä poika.
Kyllä miehen kuuluu olla sinun puolellasi (ja on se nyt, jos miehen serkku puolustaa sinua, mutta miehesi ei?) ja jos ei ole niin sanot vaan miehellesi, että mä en mene sinne haukuttavaksi mene yksinäs.
Pikku narsisti toi sun miehesi. Nuorena rakastuin juuri tuollaiseen , eihän sitä ensin ensin edes ajatellutkaan, mutta kun koskaan ei minun sukuni seura käynyt , Aina oli muka jokin este ettei voinut lähteä kylään tai muuten vaan viettämään aikaa minun sisarusteni ja vanhempieni kanssa.
Pikkuhiljaa sitten kun palasin työelämään niin en voinut koskaan osallistua mihinkään koulutuksiin tai yhteisiin illanviettoihin, Aina hänellä oli jokin este miksi ei voinut katsoa lastensa perään sen aikaa.
Yhteiset pikkujoulut hän käytöksellään pilasi ja seuraavaa kertaa ei enää huvittanut lähteä hänen kanssaan.
Jätä se mies
Hei nyt tuo peli poikki, alkaen niin kutsutusta miehestäsi. Tuo on törkeää henkistä väkivaltaa. Porukkahan on ihan idiootteja, jos aikuiset ihmiset päästävät tuollaisia suustaan. Entä sitten jos miehesi suuttuu? Entä sitten jos hänen äitinsä suuttuu. Miehesi ei jätä sinua suuttumuksen takia, jos hän on täysijärkinen normaali-ihminen. Jos taas ei ole edellä mainittua, pääset helpommalla ilman.
Sinulla on äitinä velvollisuus suojella lastasi tuollaiselta kohtelulta eli et vie lasta kuuntelemaan mollaamista. Samoin sinulla on velvollisuus itseäsi kohtaan alkaa pitää puoliasi, jotta esimerkin voimalla tyttäresi voi pärjätä elämässä paremmin.
hyvä nainen ole noin tossun alla!! Mieti nyt mitä esimerkkiä näytät lapsellesi.Luulisi että ujokin ihminen saa suunsa auki kun omaa lasta haukutaan.
Ja mitä ihmettä oikeen haluat aikaa perheenä viettämään miehen sukulaisten luo jos se perhehetki on täynnä haukkumisita,ei vaan ymmärrä..Itse ainakin sanoisin miehelle että meneppä yksinäs ja haukkukaa urakalla sillä sinä ja lapsi ette moiseen joukkoon enää mene!
On sukuja, jotka liittoutuvat keskenään klaaniksi, joka hyväksyy tai ei hyväksy perheeseen liittyvän puolison. Hyväksytyt kelpaavat, ne toiset ovat yhteisen väheksynnän kohteena.
Usein hyväksytty "sukuun naitu" on ihan yhtä ilkeä kuin klaanikin, ilmeisesti sen vuoksi, että asema on sen verran epävarma, että jos yrittää puolustaa heikompaa, joutuu itsekin arvostelun kohteeksi. Usein kyseessä on raha, palkka tai asema.
Klaanin suunsoitto naamioidaan huumoriksi, ja kun kohde ei jaksa sitä kestää, voidaan yhteistuumin todeta, että tuo ei ymmärrä huumoria, on tosikko ja turhasta loukkaantuva.
Takana puhuminen on myös vain hyväntahtoista sanailua. Ei sitä nyt niin vakavasti pidä ottaa, jos sanotaan norsuksi kolmen kilon takia. Pitäähän se tajuta hyväntahtoiseksi läpäksi.
Alistetun vastahuumori ei sen sijaan käy ollenkaan. Menepäs sanomaan, että samoja norsuja tässä ollaan molemmat tai kaikki. Varjelkoon, kehtaatkin, tänne tullaan kylläilemään, saunomaan, syömään, mutta mitään arvoa ei anneta, kehtaakin!! Älä yritäkään olla nokkava vaan vahdi omat sapuskasi.
Tämä jatkuu, kunnes teet pesäeron. Kieltäydyt tulemasta, kieltäydyt kertomasta asioistasi, et vie lastasi kylään, sanot miehellesi, että olet saanut nyt tarpeeksesi, suuttukoon tai ei.
Näin kävi minulle. Mies kesti melkein 50-vuotiaaksi. Sitten välit perheeseen katkesivat häneltäkin lopullisesti. Meille ei muuta sukua enää ole.
Eihän siihen asti pidä asiaa venyttää, jos vähemmällä selviää.
Oikessa kyllä tosiaan olette :(
En voi antaa tilanteen jatkua näin kun alkaa jo vaikuttamaan jokapäiväiseen mielialaan. Ja haluan kyllä opettaa myös lapselleni että oppii puolustamaan itseään ja näyttää itse esimerkkiä enkä halua olla mikään tossu enään!!
Jos mieheni rakastaa meitä niin luulisi ymmärtävän! Taidamme vaan seuraavalla kerralla mennä ihan johonkin muualle tai jäämme kotiin!
Ihme lahkolta alkaa tuntumaan koko suku:)
Kiitos tsempistä!!:)
Ihan pienen lapsen ujoushan on normaalia; vieraita ujostellaan jne. Myöhemmin vanhemman luonne ja kasvatustapa vaikuttaa, mutta tietenkin myös lapsen oma luonne.
Veikkaan, että koska kerrot olevasi ujo, etkä sano takaisin koskaan, miehen sukulaiset ottavat sinut hampaisiisi vielä helpommin. Kukaan ei ota sinua niin tosissaan, kun kaikki ajattelevat, että myönnyt kuitenkin. Otat vaan nyt johdonmukaisen ja tiukan linjan tähän asiaan. Sovella sitä koko elämääsi, niin muutut ihmisenä vahvemmaksi. Päätät itse asioistasi.
Sukuilloista.. Jos mies ei suostu vierailemaan sinun sukulaistesi luona, ehdota, että vietätte KAIKKI yhdessä iltaa... Se on sulle sitten win-win-situation: joko menette, tai sitten olette yhdessä tuskin anoppi haukkuu vanhempiesi läsnäollessa.
Moi.
Meillä ei miehen vanhemmat arvostele lasta tai tämän taitoja koskaan, mutta mun äiti tekee tätä joskus. Miehen isä taas usein kommentoi sitä, vahdimmeko 2vuotiastamme tarpeeksi tarkkana.
Esim. meillä kans lapsen ujous on vanhempien syytä äitini mielestä. Hänet pitäisi laittaa hoitoon ihan vain siksi, että hänestä tulisi sosiaalisempi. Oon sanonut etten todellakaan ole laittamassa hoitoon, varsinkaan kun syksyllä syntyy toinen lapsi jolloin luonnollisesti olen edelleen kotona.
Esim2. Miehen isä kysyi vakavissaan, että emmekö vahdi lastamme, kun tämä putosi joskus yöllä sängystä. Öööö no ei kyllä tosiaan öitä valvota ja kytätä että pysyy sängyssä muksu..
Todella rasittavia on nuo jutut, mutta itse olen päättänyt olla välittämättä, kun tiedän tasan tarkkaan osaavani lapseni kasvatuksen ja hoitamisen. Minun ja mieheni tapa hoitaa lastamme on tasan oikea, ovat itse kasvattaneet omat lapsensa omalla tavallaan, antaisivat meidän tehdä samoin.
Eri asia jos oikeasti olisimme hulttioita/vastuuttomia, muttakun aihetta huoleen ei ole.
Minä puolustan lastani naarasleijonan tavoin sarkastiselta (lue vittuilua huumorin varjolla) isovanhemmalta. Käyttää tuota ja muutakin henkistä väkivaltaa ja yliotetta lapsiinsa ja kaikkiin läheisiinsä. Päätin jo alussa, että minä en sitä hyväksy. Kymmenessä vuodessa appi näyttää tämän uskoneen. Nyt odotan, koska yrittää kiusata pientä lastamme ja aion jättää kylästelyt kaikkineen väliin jos sitä esiintyy. Tosin lapsen oma isä näyttää nyt "isänä" tulevan saman kaltaiseksi... ongelmia jo on ja tulee varmasti lisää. Se on sellaista "nälväise ja nujerra" taktiikkaa.
Jos sinua/lastasi kiusataan, älä kylästele ja kerro syy. Luultavasti tulee olemaan erittäin kova isku isovanhemmille, jos eivät näe lapsenlastaan. Ja sitten kun olet syyn tehnyt selväksi ja jos vielä menet sinne, ole ystävällinen ja anna heille mahdollisuus aloittaa uudestaan (äläkä muistuta heitä myöhemmin heidän virheestään) :).
Opettel vsanomaan takaisin ja etkö ole teininä vanhemmillesi taksiin sanonut ja miten sinut on kasvatettu kun noin nösssö olet. Itse yhden tyttären isä ja itse olen tyttäreni aksvattanut niin että itseään saa puolustaa ja sanoo hanakasti takisin jos joku aukoo päätään. Jos teillä kotna joku arvostelee niin käsket poistumaan teiltä ja meillä ei arvosteluja sidetä ja kerran kun sanot pää punaisena niille tolloille suoraan niin oppivat että enää ei vittuilla ja jos eivät sinun sanomalla lähde niin soitappa poliisit.