Mun eka jakso oli sellainen iloinen ja euforinen maniaa lähentelevä hypomania. Siitä on jo 13 vuotta. Sen jälkeen on ollut vain sekamuotoisia tai masennusjaksoja. Näitä paskajaksoja en jaksa ja lääkkeet tekee zombiksi. Terveitäkin kausia on ollut mutta nyt toivoisin jonkinasteista hypomaniaa mutta ei sitä näy eikä kuulu! Psykiatri ei oiken määrää masennuslääkkeitä. Yritin kysäistä hoitajalta niistä, koska tosiaankin haluaisin hieman vauhtia.
Onko teillä bipo muuttanut muotoaan ajan saatossa?
paskajaksotpoois
7222
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En tiedä millainen hoito sulla on, mut jos käyt esim. mtt:ssa sairaanhoitajan juttusilla niin sano vaan aina että masentaa, nukun paljon, syön, en jaksa mitään ja mikään ei kiinnosta. Ei kannata puhua sekamuotosista tai vähänkään maniaan viittaavista. Riippuen tilanteesta niin tota jos 6kk-1v jaksat niin kyllä ne lopulta kirjottaa masennuslääkettä.
Ja huom masentuneena ei saa olla tuskainen ja epätoivoinen; se tulkitaan maniaksi. Ole vaan vakava, apeahko, tylsän tavallinen.
mtt:ssä käyn hoitajan juttusilla ja joskus näen psykiatria. Viimeisin episodi oli sekamuotoinen ja nyt on sen verran tasaavaa päällä että meinaa nukahtaa pystyyn koko ajan. En kyllä jaksa noin kauaa odottaa. huoh.
Kannattaisko kuitenki puhua ihan rehellisesti ja kertoa et lääkkeet tekee zombiksi. Ei se ole ihmisarvoista elämää. Hoidon pitäisi saada henkilö toimintakykyiseksi. Fiksut lääkärit ainakin tajuavat sen ettei ihminen voi elää kasviksena. Lääkkeitä on niin monia et kokeilemalla selviää se oma paras lääke. Miksi monet bipot kaipaavat hypomaniaa mutta ei normaalia olotilaa? Ei zombius ole normaali olotila. Normaalissa olotilassa ihminen kykenee toimimaan.
Mistä löytäisin fiksun psykiatrin? Kaikki tietämäni määräilevät vaan neurolepteja joiden haittavaikutuksia korjaillaan tasaavilla.
Ei ole järkeä.
Sairaus on muuttanut muotoaan vuosien aikana. Oireilua on ollut lapsuudesta lähtien. 18-30-vuotiaana oli enemmän masennusta. Seassa 2-8 viikon pituisia ihania hypomanioita. Sen jälkeen oli pari vuotta tasaista. Tämän jälkeen hypomaniat alkoivat muuttua ihanista suunnattomiin raivokausiin. Nyt lähemmäs nelikymppisenä uutena oireena on ilmaantunut sekamuotoiset jaksot. Ei enää kivoja hypomanioita, pelkkä kaaos pään sisällä. Vihdoinkin sain 112-koodin kelakorttiin, niin lääkekokeilut ovat puoli-ilmaisia. Jospa se oikea lääkeyhdistelmä löytyy minullekin.
Noin 8-vuotiaasta asti on ollu masennusta ja ahdistusta. Nyttemmin aikuisiällä ollu hypomaanisia jaksoja muutama kappale.
Ärsyttää tää lääkkeitten kanssa säätäminen kun tosiaan väsyttää ihan helvetisti koko ajan ja rahatki loppuu. Piristy siinä sitte. Muutama päivä sitte meni taas yheksänkymppiä apteekkiin... Kyllä sitä hypomaniaa tavallaan kaipaa juuri sen takia kun sillon ei mikään vaivaa! Ei sitä vaan viitsi itse lähteä aiheuttamaan kun ei ole varaa sellaseen. Kuitenkin taistelen jatkuvasti siitä "tasaisesta" olosta, niin ei viitsi hukkaankaan heittää.
Tuota olen kanssa miettinyt. Mulla menee helposti sekamuotoiseksi, jos alkaa lääkkeillä sumplimaan. Juuri luin, että masennuslääkkeet vaan pitää sekamuotoista yllä. Toinen tasaajani taidetaan tiputtaa pois, koska ei se ole koskaan auttanutkaan. Litium jää ja se väsyttää.