Pakko vähän avautua. En oikein tiedä mikä mua vaivaa,olen käyttänyt ihmisiä kuin esineitä jo pidemmän aikaa. Tajusin oman tilani hiljattain. Olen valehdellut itselleni todella pitkän aikaa. En oikeen saa ihmisiin enää mitään tunnepuolen kontaktia, en ole enää varma onko minulla tunteita. En oikein tiedä kykenenkö rakastamaan ketään tai välittämään. Lähisukulaiset ovat ainoat, mutta en oikein koskaan tee heidänkään hyväkseen mitään. Olen tunnistanut itsessäni täyden narsistin, ennen syytin kaikkia muita omista virheistäni mutta vähän parempaan päin ollaan menty, koska yritän välttää tekemästä ihmisille pahaa. Ihmiset kutsuvat minua kylmäksi ja sitä ilmeisesti läsnäoloni onkin, en tunne yhteenkuuluvuutta mihinkään porukkaan ja olen pitänyt itseäni ylivertaisena muihin nähden, vaikka nyt tajuan että nimenomaan olenkin itse se kaikista huonoin. Itsetuntoni on todella alhaalla, en oikein tiedä kuka edes olen. Tarvitsisin apua, mutta eihän minulla ole enää yhtään ystävää ja lähinnä seuraani yritetään välttää. Tämä tekee minut vihaiseksi muita ihmisiä kohtaan. Seurani on siis erittäin tunnekylmää ja tunnen lähinnä vihaa muita kohtaan varsinkin uusia ihmisiä kohtaan. En oikein edes uskalla tutustua keneenkään, koska tiedän tekeväni paskamaiset jossain tilanteessa ja todennäköisesti puukotan vielä selkään. Tästä haluaisin oppia eroon, haluaisin että minuun voisi taas luottaa ja osaisin antaa ihmisille enemmän. Eläimistä kyllä välitän koska ne eivät koskaan halua pahaa eikä ole tehneet. Pelkään vain että olen niin tunnekylmä paskiainen että joudun olemaan lopun elämääni yksin asunossani omissa murheissani. Mielenterveyteni on veitsenterällä. Ulospäin elämäni näyttää kai aika hyvältä, mutta todellisuudessani elän surkeaa elämää ja asuntoni on niin hurjassa kunnossa ettei ketään vieraita tänne voisi kutsua, eipä täällä kyllä kukaan käykkään. Muistan aina kehua kuitenkin muka saavutuksillani ja vielä suolaa laitan päälle, todellisuus vähän toista. Tarvitsisin jonkunnäköistä terapiahoitoa, mutta en luota ihmisiin enkä kehtaa näyttää naamaani ja puhua asiat läpi, ja terapiassakin valehtelen koska en pysty myöntämään tätä kaikkea kasvotusten. Ottakaa joku kantaa kertokaa mielipiteitä ja neuvokaa vähän mitä mun tilanteessa pitäis tehdä, narua kaulaan en pistä. Kiitos jos jaksoitte lukea
Narsku psyko vai mikä?
Bastard2
10183
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
"En oikeen saa ihmisiin enää mitään tunnepuolen kontaktia"
Olet kuitenkin saanut? Oletko nainen vai mies? Nuori vai?
skitsofrenia
Olisin voinut kirjoittaa melko samanlaisen tekstin.
Olen tiennyt aina olevani hieman erilainen kuin muut. Minua ei ole koskaan kiinnostanut ihmisten seura saati heidän tunteensa. Tunteet ovat heikkoutta, poker face ja kylmänviileys vahvuutta. Seurassa olen ollut vain 'pakotettuna' ja teeskentelen tavallista yrittäen käyttäytyä 'tavallisten ihmisten' tapaan. Huomaan mutkan kautta riepotelleeni monia ihmisiä kuin räsynukkea ja kaikkea mietin vain sillä kuinka se palvelee omia päämääriä.
Seurassa etsin vain jatkuvasti ihailua, arvostusta, hyötyä tms joiden suhteen olen kyltymätön. Valehtelen, nykyään teen sen vakuuttavasti ja sujuvasti. Omatuntoni on lähes olematon, en tunne sitä pistoa sydämessä jonka muut saavat. Joskus en enää meinaa erottaa mikä minussa on totta ja mikä ei. Itse asiassa perhe on aivan ruusuisissa kuvitelmissa suhteeni. Paljon siitä on ihan puhdasta valhetta ja idealisoitua minääni, perheestäni en ole tosin koskaan juuri välittänytkään pätkän vertaa.
Yleensä en pysty tai jaksa leikkiä 'tavista' kovin pitkään vaan vetäydyn syrjään porukasta ja mietin samanlaisia asioita. Yksin ollessa vain tuntee olonsa vapaaksi, muu on teeskentelyä ja roolin vetämistä aina vaatetusta, puhetapaa ja maneereja myöten. Jos joku on alkanut ärsyttää, olen manipuloinut hänen tunteitaan narsisteille tyypilliseen tapaan ja ihan tietoisesti sekä hylännyt hänet selkään puukottaen. Pelottavinta on se ettei nämä asiat ole hetkauttaneet minua, eikä myöskään silloin jos toinen on jättänyt minut sillä olen usein saanut haluamani siihen mennessä.
Lapsena en leikkinyt muiden kanssa kuin harvoin ja nekin leikit olivat sellaisia joissa pääsi pätemään ja olemaan johtajana. Olen aina nauttinut vallan tunteesta, se on ainoita harvoja asioita joista saa mielihyvää. Lapsena olin 'hollywood-diiva' ja moni piti minua itserakkaana ja laiskana paholaisena. Isoäiti narsisti, jonka suosikki olen, isä taas narsisti joka puolestaan mitätöi. Äiti oli pelinappulana tässä kolmio draamassa. Läheisten hautajaisissa en ole kyyneltäkään vuodattanut ja inhoan sitä heikkoutta mikä muista huokuu.
Olen työssä joka kysyy juuri tälläistä luonnetta millainen itselläni on. Olen taitava näyttelemään sillä minulla ei ole mielessäni ja ajatuksissa mitään rajoittimia sekä punomaan pitkälle meneviä juonia. Työpaikalla on muutamia samanhenkisiä ihmisiä ja heidät tunnistaa silmistä, vaatteista ja eleistä. Elämänarvot on helppo kiteyttää raha, valta ja seksi.
Minulla on todella hyvä taito johdatella ihmisiä haluamiini tilanteisiin ja lukea heidän 'seuraava siirto' ja luonnetta. Moni on sanonut että omaan todella hyvän ihmistuntemuksen ja tiedän mistä narusta vetää. Aina ensimmäisenä etsin tiedostamattani heikkouksia ja iskukohtia. Teen kaiken vain ihailun, arvostuksen, menestyksen, kauneuden ja vallan takia. Jos tilanne ei hyödytä minua lähden lätkimään ja usein dramaattisesti jättäen paskan ilmapiirin taakseni.
Samaan aikaan sitä jotenkin vihaa itseään ja toivoisi että voisi olla tavallinen, kuitenkin omaa luonnetta pitää jotenkin lahjana ja kykynä selvitä tilanteista sekä ihailen muita itseni kaltaisia, meillä on oma 'klubikin', mutta vertaisien kesken kommunikointi on kylmää ja puhumme paskaa muista sen minkä ennätämme myös toisistamme kun ao. tyyppi ei ole paikalla. Kuitenkin olisi parempi jos niistä voisi selvitä kuten 'normaalit'.
Tätä tuskin voi hoitaa jos koko ikänsä on ollut tälläinen kusipää.
"Minulla on todella hyvä taito johdatella ihmisiä haluamiini tilanteisiin ja lukea heidän 'seuraava siirto' ja luonnetta. Moni on sanonut että omaan todella hyvän ihmistuntemuksen ja tiedän mistä narusta vetää. Aina ensimmäisenä etsin tiedostamattani heikkouksia ja iskukohtia. "
Työssä opittuja taitoja? Tietenkään sinua ei siviilissäkään kiinnosta ihmisten seura, jotka ovat johdateltavissasi. Mielestäni tämä jo kertoo, ettet ole narsisti. Minusta on aivan luonnollista, että seurasi pitäisi olla sinun kanssasi samaa tasoa, ikäänkuin tunnistaa sinun "pelisi", luoda vastastrategiaa ja ehkä vastailla humoristiseti, että viihtyisit heidän kanssaan.
Aivan turhaan kannat minkäänlaista huonoa omaatuntoa ainakaan (mikä sinulla aivan ilmeisesti on) siitä, että sinulla on kykyjä.
Mielesäni narsistiudella ja kyvykkyydellä ei ole yhtymäkohtia. Ei voi mitenkään ajatella, että jollain ihmissuhdetaidoilla siunatut ihmiset olisivat narsisteja. Yhteiskunta eikä paljon mikään muukaan toimisi, jos näin olisi.
Edelleen: nauti elämästäsi ja ole iloinen, että olet kyvykäs ja sinulla on lahjakkuutta.
"Mielestäni narsistiudella ja kyvykkyydellä ei ole yhtymäkohtia. Ei voi mitenkään ajatella, että jollain ihmissuhdetaidoilla siunatut ihmiset olisivat narsisteja."
Entä voiko narsisti olla sinisilmäinen, vai onko pakko olla ruskeasilmäinen?
"Entä voiko narsisti olla sinisilmäinen, "
Saavumme jännittävälle alueelle... Kyllä voi, narsisti voi olla sinisilmäinen. Siinähän se juuri onkin. Siksi on käynyt pikkuhiljaa selväksi yhä laajenevalle joukolle ihmisiä narsistin luonteen perusteet. Mahdammeko seuraavaksi opetella vielä käyttämään heitä...:)?
Olemme tutustuneet heihin, koska he auttamatta paljastuvat. Ajan kysymys.
@ Työssä opittuja?
Monet manipulointi taidot "opin" itsenäisesti jo lapsena. Tai pikemminkin ne ovat aina olleet "osa minua". En nyt viitsi kertoa tarkasti kuinka 10 vuotiaana satuilin samanikäisille ja loin ihmeellisiä illuusioita, mutta olin samaan aikaan taidon näytteistäni järkyttynyt että ylpeä.
Työelämässä näitä taitoja on toki oppinut lisää ja kehittänyt edelleen. Sanomisesi on huojentavaa kuultavaa. Kiitokset palautteesta.
"Tätä tuskin voi hoitaa jos koko ikänsä on ollut tälläinen "
Ja mikähän tuo ikä olisi, noin?
Minusta tuossa ei ole mitään tavatonta. Olet ilmeisesti löytänyt itsellesi hyvä uran ja työn. Saavutus? Ole siis onnellinen siitä, mitä sinulla on. Olet ainakin ahkera, ilmeisesti. Hauska kuulla, että teillä menee lujaa. Pitäkää terveydestänne huolta. Ei huumeita, ei liikaa alkoholia jne.
Terv. Vanhempi rouvashenkilö
Rouva on hyvä ja arvaa :)
Mukava kuulla että en ole mielestäsi poikkeava, mutta jatkuvasti itseäni vaivaa epäilyt luonteeseen liittyen. Monet ovat sanoneet narsistiksi, mutta se taitaa olla aika lailla raameistaan irronnut haukkuma sana tätä nykyä. Työhöni olen aika tyytyväinen.
Olen tuntenut ja tunnen yhä jonkun, joka käyttää ihmisiä kuin esineitä. He käyvät sääliksi - ei tunnepuolen kontaktia, ei kiinnostavia kohtaamisia, joillakin kiusallista "tavallisen" esittämistä, ihmisten jatkuvaa aliarviointia esittämisten läpinäkyvyyden suhteen. Hekin luulevat olevansa ylivertaisia mitättömissä iänikuisissa juonitteluissaan - aivan kuten tuollaiset valehtelijatkin, joille elämä on lapsellinen tyhjyyttään kumiseva tietokonepeli eikä ihmisiä, joista valehdellaan, kohdata todellisuudessa millään tasolla. Heidän juoniinsa tippuvat vain sosiaalisesti yksinkertaisimmat, mikä olkoon aivan oikein.
Pokerface, kylmänviileys, ihmisten seura ei kiinnosta - autiomaahanko ratsastatte olemaan yksinään elokuvasankarimaisen kylmänviileitä? tuskin - kylmänviileä teinipissiskin tarvitsee yleisönsä voidakseen esittää sen, mitä luulee muiden heissä näkevän.
Mutta ei siinä mitään. Ihmisestä, hänen sielullisesta rikkaudestaan, kokonaisuudestaan ja kypsyydestään kertoo myös se, millaisia ihmisiä hän ihailee. Myös heistä, jotka ihailevat teitä.