Pientila, jossa jo ränsistyvät rakennukset on kuolinpesän omistuksessa ja kukaan osakkaista 3 sisarusta, eivät luovu siitä kenenkään osalta. Asia on täysin selvä, että kukaan ei hoida mitään ja kukaan ei luovu mistään. On vain ikävää, kun mummola rapistuu ja lahoaa ja tanhuvat kasvava umpeen lepikko ja pajukkoa.
Mikään rahasumma, jota tarjoaisin mummolasta ei riitä, vaikka olisi reilusti yli käyvän arvon. Ei tääle mitään kai voi. Äiti kyllä haluaisi osuutensa mulle myydä, mutta muut eivät mistään hinnasta.
Mikään rahasumma, jota tarjoaisin mummolasta ei riitä, vaikka olisi reilusti yli käyvän arvon. Ei tääle mitään kai voi. Äiti kyllä haluaisi osuutensa mulle myydä, mutta muut eivät mistään hinnasta.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Olette siis tilanteessa, jossa kaikki katsovat olevansa juuri se oikea omistaja tilalle. Minkäpä sille sitten voi, kun tunneseikat työntyvät järjen edelle. Eihän sinun oikeutesi ole sen parempi kuin muidenkaan.
Jos muille ei kelpaa tarjoamasi summa, he varmaan ovat valmiita maksamaan lähes sen verran sinun osuudestasi. Myy pois ja hanki kunnon mökki jostain muualta. Yhteisomistus ei kerta kaikkiaan toimi.
Toinen vaihtoehto on uhata pesänjakajan hakemisella. Siitä voi tulla kallis juttu, mutta saathan lohkotuksi osasi pajukosta.
Mitä tehdä, kun lapsista yksi ei osallistu mitenkään mökin kustannuksiin, vaan saa todellisia raivokohtauksia pienimmästäkin laskutusyrityksestä.
Pelkistä saunapuista on joka kesäiset taistelut. Hän ei maksa niistä, mutta ei edes raijaa niitä vajaan, vaan raivostuu siitäkin, että vaja on tyhjä, kun hän tulee lomalle.
Muut täyttävät vajan syksyllä kattoa myöten, mutta kevätkesän aikana puupinot vähenevät ja tosiaan heinäkuussa kaipaavat täydennystä.
Me vanhemmat ihmettelemme, miten jälkeemme käy. Tilalla on vanhoja rakennuksia, ja uusia on rakennettu. Joka perheellä on omansa, paitsi tällä yhdellä, jolla on "optio" tähän meidän itsemme asuttamaan rakennukseen. Vanha isiltä peritty pientila on nyt kokonaan kesämökkikäytössä, rantaa on vain niin vähän, että vain yksi rantasanuna on mahdollinen.
Monenlaista maksua joudutaan maksamaan, mutta tämä yksi ei tajua, että hänen tulisi osallistua myös. Hän vetoaa pieniin tuloihinsa ja huonoon palkkaansa, mutta ei todellakan ikinä ole sanonut, että luopuisi mökistä. Kamala totuus tulee kaatamaan koko hänen taloutensa, kun perintö jaetaan ja hänelle jää yksi kymmeniä vuosia vanha hirsimökki, joka vaatii remonttia. Mökin ympärillä on ryytimaa, nurmikot, pensaita ja puita. Se vaatii jatkuvaa huolenpitoa. Riitaisat sisarukset joutuvat varmaankin rakentamaan itselleen omat saunat, ja rannan omistaja asettanee jotkut säännöt muille rantansa käytöstä.
Olen yrittänyt keskustella asiasta ja esittää, että miettisivät keskenään, kuinka alue olisi paras heille. Tekisimme testamentin, joka ei aiheuttaisi ristiriitoja, mutta nuori polvi pitää meitä ilmeisesti ikuisina. Mistään ei päästä puheisiin.
Edellisen vastauksen lopussa on hyvä/ainoa ratkaisu, joka ainakin riittävien hehtaarien puuttuessa johtaa tilan myyntiin parhaan tarjouksen tehneelle osakkaalle tai vieraalle.
Mutta et tarkentanut onko elossa oleva äiti isänne avioleski, jolla mahdollisesti on elinikäinen hallintaoikeus pesään kuuluvaan puolisoiden yhteisenä kotina olleeseen tönöön. Jos näin on, niin edes pesänjakaja ei saa myyntilupaa tönön myymiseksi.
Myyntilupa kyllä heltiää, mutta ulkopuolisen ostajan löytäminen talolle voi olla vaikeaa, koska hallintaoikeus rasittaa sitä. Mutta mikään ei estä tietysti jotain perillistä ostamista sitä.
Meillä leski, äitimme, ei anna tehdä pieniäkään hoitotoimia pesän kiinteistöllä. Ei itse asu, hoida tai velvoita ketään hoitamaan.
Tarkoitus äidillä on ilmeisesti se, että hänen hallinta-aikanaan rakennukset rapistuvat kokonaan, ja no- lepikkoo ja pajukkoo, sitä lisääntyy takuulla.
Meitä lapsia 5, jokainen haluaa pitää paikan jakamattomana, mutta hoidon järjestämisestä on tullut iso ongelma.
Äiti voisi halutessaan pyytää osituksen, saisi tasinkonsa, muttei ole halukas kuin pitämään avaimet niin, ettei muista osakkaista kukaan, tai kaikki porukalla pääse kiinteistön kuntoakaan tutkimaan. Perukirjassa mainittiin kosteusvauriot, ja muutakin ongelmaa, jo silloin- nyt yli 2 v. ollut silleensä. Äidillä on vielä ikää odottamassa, joten, jäljelle jää mitä jää..
Tuottona kys. alueelta voisi äiti vuokratuloakin saada, mikäli remonttia saisi ensin tehdä. Ihmetyttää, miten... ennen mutsi oli ihan tikissä, ja ajatteli joko itselleen päin, tai perheelle päin, mutta isän omaisuuden kanssa hän ei sitten osaa ratkoa yhtikäs mitään.
Me lapset- odotamme. Muutahan me emme voi tehdä.
Kuka maksaa kulut? On kiinteistöverot, vakuutukset, tiemaksut, jätemkasut, sähkön perusmaksut jne. Maksatteko tyhjästä kimpassa?
Miten kävisi, jos joku sisaruksista olisi varaton?
emmehän me maksa yhtikäs mitään, paikasta jonka avaimiakin hallitsee äiti, mutta ihmettelin kellä lie sitten paikan edes "siinä-kunnossa-kun-oli" hoitamiset. Tietenkään esim. katonkorjausta(vesi vuotaa kuulemma vintille), ei leski tartte, miksei suostu antamaan tehdä korjauksia, onkin eri juttu, josta ei puhu meille lapsille mitään.
Omaisuus oli kokonaan isämme(osa perittyä, osa itse hankkimaansa), ja tosiaan lapset emme halua pienehkön tilan jakoa, vaan selvittää kuka vastaa mistäkin. Yhtään kiinteistöverolapopua en, eikä sisaruksetkaan, ole nähneet, eikä ole pyydetty mihinkään pistämään centiäkään, korjauksiin, joten? Koko paikka tosiaan on lahotuksen, ja pusikoitumisen alla vieläkin.
ed. kesän lomani meni sen selvittelyyn, mitä tilalla saa/voi, ja kuka tehdä. ei johtanut vastauksiin, lomani kului siinä mielessä hukkaan.
Jakamaton pesä, ei siis kukaan erikseen omista juridisesti yhtikäsmitään kiinteistöstä/tilasta.
Meillä oli vähän samanlainen ongelma, ja se ratkaistiin niin, että jokainen "lapsi" maksaa tietyn summan yhteiselle tilille, josta nostetaan rahoja mökin kunnostamiseen. Isommat hommat tehdään keväisin ja syksyisin talkoilla, muulloin on talkoita tarpeen mukaan (nykyään vähemmän).
Mökki on kunnossa.
Jokaisesta remontista sovitaan ( joskus jopa äänestäen), ja jokainen tekee mökillä ollessaan jotain, jos haluaa.
Isommat riidat käydään sitten mökin jakotilanteessa, ian kaikenhan tälläinen ei voi jatkua.
Meillä on yritetty samaa, mutta aina joku sisaruksista vetoaa taloudelliseen tilaansa, työttömyyteen, lasten kalliiksi käyneisiin koulumaksuihin, rahasyöppöautoonsa jne. Alituinen riita rahasta, jokta ei kuitenkaan niin monta kymppiä vuodessa tarvittaisi henkeä kohden.
Eikä koskaan sovi tulla ennen heinäkuuta.
Kurjaa tapella kolikoista.
Kurjaa tehdä kevättyöt valmiiksi lomalaisille, jotka kehtaavat sanoa, että he ovat lomalla, eivät pakkotyössä.
Sopikaa niin, että sinä kesänä kun ei maksa, niin ei myöskään käytä.
Aloittajana täsmennän, koska tilanteesta saattoi jäädä epäselvä käsitys.
Siis tässä molemmat vanhemmat ovat kuolleet jo kauan sitten. Kuolinpesä on jakamatta ja sisaruksia kolme. Äitini on yksi osakkaista ja mieluusti myisi osuutensa minulle. Pelkällä osuudella en tietenkään tee mitään. Kaksi muuta osakasta eivät suostu luopumaan ja äitinikin on jo iäkäs, eikä halua riidellä.
Kukaan ei siellä juuri edes käy ja paikka lahoaa ja pajukoituu. Olisin maksanut käypää hintaa ylikin mummolasta, mutta kukaan ei myy ja maineen jaettavaksikin on onnettoman pieni. Puustokin hoitamatonta taimikkoa, joka olisi pitänyt harventaa ja hoitaa jo vuosikymmenet sitten.
Osta äitisi osuus ja sitten hankit pesänjakajan niin homma edistyy.
"molemmat vanhemmat ovat kuolleet jo kauan sitten. Kuolinpesä on jakamatta ja sisaruksia kolme. Äitini on yksi osakkaista ja mieluusti myisi osuutensa minulle."
Onko äiti siis kuollut kauan sitten vai onko hän myymässä osuuttaan, vai myykö hän sitä kuolemansa jälkeen??
Pesänjakaja vei noin kolmanneksen perinnön rahallisesta arvosta. Tunnearvoa sisältävät asiat vei se yksi ahne. Suurin virhe oli palkata väärä asianajaja, mutta mistäpä sen tietää, kuka on rehllinen ja kuka ahne lakimies. Suosituksia voi pyytää luotettavilta ihmisiltä, mutta ei sekään aina takaa mitään.
Äiti on yksi osakkaista, eikö raksuta. Kysyjä on lapsenlapsi, nääs!
Täällä on myös samanlainen ongelma. Kukaan ei hoida pajukoita eikä tilan myyntihinnasta päästä sopimukseen. Yksi ostaisi jos saisi halvalla. Yhteiset kulut maksetaan yhteisistä varoista, kun aikanaan emme kaikkia rahoja jakaneet. Arvasimme sen, että kaikki eivät osallistu kuluihin jos rahaa ollaan vailla. Toisilla sisaruksilla on lapsia mutta minulla ei. Minulla on testamentti. Sitä olen miettinyt, että jos minä kuolen ekana niin jaetaako kuolinpesä sitten vain sisarusten kesken vai saanko "minäkin" osuuteni, vaikka se menee testamentilla eteenpäin?
Tottakai saat osuutesi vaikka sinulla testamentti se lisätään sitten omaisuuteesi.Luulisin mutta kysy lakimieheltä ja kirjoittakaa kirjat.
Mistähän tuo "huijattu2" oikein horisee? Aloittajan äiti voi toki vaatia perinnönjakoa ja kun hän sen jälkeen omistaa murto-osan mummolasta voi vaatia mummolan myyntiä yhteisomistussuhteen purkamiseksi. Siihen tarvitaan hakemus käräjäoikeudelle ja käräjäoikeuden määräämä uskottu mies mummolan myyntiä hoitamaan. Sitten ap voi tehdä uskotulle miehelle asiallisen ostotarjouksen ja saada mummolan itselleen.
Ei sitä tilaa tarvitse kahteen kertaan jakaa: ensin perinnönjaossa ja sitten vielä yhteisomistussuhteen jakamiseksi. Vaaditaan perinnönjako, jossa tila myydään, koska sitä ei saa tarkoituksenmukaisella tavalla jaetuksi osiksi perillisille. Pesänselvittäjä myy tilan parhaimman tarjouksen tehneelle taholle. Kauppahinta jaetaan perinnönjaossa.
"Sitä olen miettinyt, että jos minä kuolen ekana niin jaetaako kuolinpesä sitten vain sisarusten kesken vai saanko "minäkin" osuuteni, vaikka se menee testamentilla eteenpäin? "
Testamentilla voi muuttaa lailla määrättyä perimysjärjestystä. Perintökaaren mukaan lapsettoman perii puoliso ja jos puolisoa ei ole, niin sitten menee lähisukulaisille. Kuolinhetki määrää jäämistön laajuuden ja siihen voi tottakai kuulua osuus jakamattomasta kuolinpesästä, joten ei siinä pitäisi olla mitään huolta kunhan varmistaa ennakolta, että testamentti tulee aikanaan noudatetuksi siinä tarkoitetulla tavalla.
Ei huijattu2 mitään horise. Hän vastasi edellisen kysyjän kysymykseen. Kiitos siitä. Nimim. huijaamaton taas vastasit alkuperäisen keskustelun aloittajan kysymykseen. Kumpikin vastasitte oikein mutta eri asioihin. Näin tämä keskustelu täällä aaltoilee.