järki vs omatunto

Yksi vaikeimmista asioista on olla itsekäs ja edistää omia asioita piittaamatta muiden murheista, mutta kuitenkin siten, että ei aiheuta muille harmia.

Kokemukseni mukaan pahimmillaan ne jotka ovat tottuneet saamaan jonkilaista henkistä hyvinvointia taikka onnistumisen tunnetta alistamisesta, kiusaamisesta taikka ahdistelusta voivat jopa suuttua siitä, että jonain päivänä heille ei enää suoda henkistä tyydytystä alistumalla oman hyvinvoinnin vuoksi. Olen monesti saanut täydet raivot niskaani siksi, että olen ilmoittanut ehkä jopa odottamattomasti itsekkäästä valinnasta. Loppujenlopuksi tavoite omaehtoiseen, itsekkäseen ja mielekkääseen elämään on kaikkien etu, kuuluuhan tavoitteeseen myös diplomaattinen vastavuorovaikutteisuus.
Itsekyyden valinta voi aiheuttaa muissa soputumisvaikeuksia ja siksipä oma hyvinvointi voi olla jälleen hetken katkolla.

Omassa lähipiirissäni on ilmiselvästi mielisairas ihminen joka tarkoitusella taikka tahattomasti aiheuttaa ristiriitaisuuksia kanssakäymisessä vaikkapa sitten "ymmärtämällä väärin" keskustelun tarkoituksen. Kokemuksella voin siis kertoa, että suurella osalla ei ole edes pyrkimystä diplomatiaan vaikkaan kyseessä ei olisi kilpailutilanne. Siksipä edukas valinta jäjen ja omantumnnon väliltä on järki ja itsekkyys aiheuttamatta kuitenkaan kärsimystä niille joista ei ole haittaa omalle hyvinvoinnille.

Löysinpä taas itseni kirjoituksestasi. Olen juuri tuollainen uhrautuja. Oli kyseessä sitten kuka vaan, olen aina ensimmäisenä tarjoamassa apuani tai yrittämässä järjestää asioita, usein jopa omalla kustannuksellani. Monet kerrat olen katunut kun olen järjestänyt itseni tilanteisiin joita suuresti inhoan, vain saadakseni hyväksyntää kanssaihmisiltäni ja ansaitakseni itselleni edes hetken ihmisarvon ja olemisenoikeuden.

Olen huomannut itsessäni monia sellaisia piirteitä jotka saavat oikein karvani nousemaan pystyyn vihasta. Käyttäydyn usein kuin minulla ei olisi mitään ihmisarvoa eikä normaaleja oikeuksia, minun on tavallaan ansaittava ihmisyyteni auttamalla muita, tekemällä heidän etunsa mukaan. Jos joskus teen niinkuin minä itse haluan, saan kamalia omantunnontuskia.

En tiedä miksi minusta on tullut tällainen, ehkä syy on kasvatuksessa, kotioloissa, geeneissä tai kaikissa yhteensä. Epäilen että suuri syy on kuitenkin juoppo äitini joka on syyllistänyt minut jo pienestä lapsesta lähtien. En ole koskaan ollut hyvä missään (siis hänen mielestään), koulussa olin huono huono huono huono, olin ruma ruma ruma...minulla on pienet sian silmät, mitättömät rusinat rintojen paikalla, kauheat paksut sääret, pihtikintut, ystäväni koulussa olivat köyhiä...Kaikki tämä minulle kerrottiin ylimielinen, sadistisen nautinnollinen hymy kasvoilla.

Sisareni sitävastoin oli niin hyvähyvähyvä... Koulussa, kaikessa. Hyvät sääret, hyvä vartalo, kauniit isot silmät, kauniit hiukset....Hänen elämänsä on järjestyksessä, hyvä ura, hyvä palkka. Rahan omistaninen ja maallinen mammona onkin tärkein ominaisuus äitini mielestä. Henkisillä arvoilla ei ole oikeastaan väliä.

Nykyisin olen jo alkanut tiedostaa, ettei tällainen uhrina eläminen ole normaalia ja taistelenkin kovasti itseni kanssa osatakseni olla "normaalilla" tavalla itsekäs. Yritän oppia että minulla on ihmisarvo ja oikeus olla olemassa vaikka teenkin niinkuin minulle itselleni on parasta. Minun ei tarvitse uhrata itseäni "hyvän omantunnon" takia, saan olla ihan minä vaan ja olen silti ihan hyvä ja oikea ihminen.

Kukaan muu ei aja minun asiaani jos minä itse en sitä tee. En ole olemassa pelkastään muita varten, olen olemassa itseni takia. Se meidän kaikkien nujerrettujen on opittava. Voimia kaikille saman asian kanssa taisteleville.

Heippa sinulle,

Tiedän millaista tuo on, minullakin on ollut tuota. Tulee huono omatunto ja paha olo, ei voi nauttia elämästään, ellei tunne tehneensä kaikkea mahdollista toisten hyväksi: Suositelen sinulle bachin kukkaterapiaa, sellaista kukkatippaa kuin "centaury". Bachin kukkatippoja löydät luontaistuotekaupoista, niitä on yhteensä 38 kappaletta, erilaiseen mielen ongelmiin, jokaiseen oma tippansa, esim. viha, itseinho, päättämättömyys ym.
Tuohon mitä sinä kuvailit sopisi tämä kukkatippa Centaury, jonka vaikutusta kuvaillaan näin:

"Liialliseen miellyttämisen tarpeeseen, kynnysmatoille. Kun halu auttaa on niin voimakas, että unohdetaan yksilöllisyys eikä osata sanoa ei. Kun elämä on itsensä uhraamista ja raadantaa"

Yksi kukkatippa maksaa noin 6-7 euroa. Lisäksi kannattaa käyttää tuon centauryn lisäksi holly-nimistä uutetta, se auttaa kukkatippoja vaikuttamaan paremmin, ikäänkuin avaa kukkatipan parantavalle voimalle.

Toivottavasti tästä olisi sinulle apua!

Iidu

Samanlaisia asioita mietin myös minä päivittäin.
Olen lukenut kirjaston tyhjäksi kaikkeen psykologiaan ja mielenterveyteen liittyvästä kirjallisuudesta. Etenkin Tommy Helstenin kirjat kolahtavat.
Minulla on pieni lapsi ja haasteenani on olla jatkamatta tätä sukupolvia kestänyttä ahdistuksen ja huonon omantunnon noidankehää.

Miten voisi olla itsellensä laupeampi, ettei omatunto huutaisi koko ajan?
Pitääkö muita miellyttää itsensä kustannuksella ja siltikin se huutaa...et tehnyt tarpeeksi...mitähän se nyt ajatteli kun sanoin sille sillain...taidanpa soittaa ja hyvitellä.sairasta.
Miksen voi olla yhtä hyvä kuin muutkin.