Kesäistä vesisadetta kuunnellen, rakkaita ihmisiäkin ajatellen, syntyi eräästä tälläkin palstalla kirjoitetusta runosta oma versio. Kaunis oli lainattu runo, mutta jatketaanpas tarinaa vähän eritavalla:
Sadepisarat, hennot kuin kyyneleet, putoavat korkealta pilven hattaralta. Ne kaksi toisilleen luodut, halusivat olla yhdessä aina, mutta tuuli kuljettaa heidät erilleen. Vuodenajat vaihtuvat, aikaa kuluu, mutta tunne sydämessään molemmilla on samanlainen. Valtava kaipuu rinnassaan he kulkevat eteenpäin elämänvirran mukana, etsien kadonnutta. Luovuttaa ei koskaan saa, päättävät he kumpainenkin.
Kaksi jokea mutkittelevat kaukana toisistaan, läpi laaksojen ja metsien. Veden virtaus niillä on kuitenkin samansuuntainen. Tuhansien mailien, kilometrien jälkeen ne kaksi sadepisaraa, jotka tipahtivat kyseisiin jokiin, päätyvät samaan mereen.
Vihdoin he löytävät toisensa ja se rakkaustarina on valtameren suuruinen…..!
Sadepisarat, hennot kuin kyyneleet, putoavat korkealta pilven hattaralta. Ne kaksi toisilleen luodut, halusivat olla yhdessä aina, mutta tuuli kuljettaa heidät erilleen. Vuodenajat vaihtuvat, aikaa kuluu, mutta tunne sydämessään molemmilla on samanlainen. Valtava kaipuu rinnassaan he kulkevat eteenpäin elämänvirran mukana, etsien kadonnutta. Luovuttaa ei koskaan saa, päättävät he kumpainenkin.
Kaksi jokea mutkittelevat kaukana toisistaan, läpi laaksojen ja metsien. Veden virtaus niillä on kuitenkin samansuuntainen. Tuhansien mailien, kilometrien jälkeen ne kaksi sadepisaraa, jotka tipahtivat kyseisiin jokiin, päätyvät samaan mereen.
Vihdoin he löytävät toisensa ja se rakkaustarina on valtameren suuruinen…..!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kaunista,kiitos tästä!
Oi miten ihana runo, todella kaunis
Kunnes joet kohtaavat..
Niin vuodenajat vaihtuvat mutta tunne ei vaan katoa,,,
Sulla on todella kirjoittamisen lahja annettu :) Itse en tuollaiseen kykene vaikka kaipaankin häntä edelleenkin vuosien jälkeen.
Kaipaus voi joskus saada kirjoittamaan myös paremmin, kauniimmin.
Kaipuu voi kristallisoida ajatuksen
Kiitos sanoistanne.
Sitä huomaa näin jälkikäteen näpytelleensä jotkut sanat väärälle kohdalle. Pitäisi olla siis: ”….kadonnutta etsien.” Laitetaan ikävän ja kuumuuden piikkiin. Onkohan helle sulattanut pari aivosoluakin…..
Jospa jonakin päivänä saa runoilla jollekin elämää suuremmalle rakkaudelle. En ole löytänyt sellaista vielä. Taitaa olla pitkä matka merelle, mutta ehkä jonakin päivänä on perillä ja saa olla vihdoin onnellinen. Välillä voimat kadoksissa, mutta tässähän sitä mennään virran mukana. Onnea matkaan muillekin!