Olen ihmetellyt tätä asiaa vuosikausia, joten kysynpä viimein.
Hain vuosia sitten vaikeassa elämäntilanteessa apua mielenterveystoimistolta. Viimeisellä kerralla minulle sanottiin, että hoidon päättymisestä laitetaan joku lappu terveyskeskukseen, ja olin aivan ihmeissäni miksi. Miksi terveyskeskuksessa pitäisi olla tieto siitä, että joku hoito on päättynyt? Lisäksi minulle sanottiin, etten saisi mainita koskaan terveyskeskuksessa asioidessani, että minulla on ollut jotain mielenterveysongelmaa, tai ylipäätään puhua hoidostani mitään. Olin vielä enemmän ihmeissäni! Olen joskus yrittänyt löytää tähän kysymykseen vastausta laista, eikä Suomen laissa ole ensimmäistäkään kohtaa, jossa potilaiden sanottaisiin olevan vaitiolovelvollisia omasta hoidostaan!
Eipä minulla ole mitään tarvetta ollut asiasta puhua, mutta jäin todella ihmetettelemään, mistä on kyse. Laitetaanko tieto hoidon päättymisestä terveyskeskukseen siksi, että vastaanotolla lääkäri tietäisi katsoa potilasta sillä silmällä, että kyseessä on potentiaalinen "mielenterveystapaus"?
Entä miksi ihmisen pitäisi salata oma hoito- tai elämänhistoriansa? Voihan ihminen omasta menneisyydestään puhua ihan muuten vaan muistellessaan vanhoja asioita, ja tuntuu kummalliselta, että mielenterveyden ongelmien kohdalla täytyisi pitää julkisivua. Miksi ihminen ei saisi elää avoimesti ja rehellisesti totuudessa?
Kaiken kukkuraksi naistenlehdissä ja muuallakin mediassa valitellaan toistuvasti sitä, ettei mielenterveysongelmista haluta tai uskalleta puhua, ja julkkikset puhuvat ongelmistaan ja hoidoistaan aivan avoimesti. Onko se heidän yksinoikeutensa? Todella ristiriitaista.
Hain vuosia sitten vaikeassa elämäntilanteessa apua mielenterveystoimistolta. Viimeisellä kerralla minulle sanottiin, että hoidon päättymisestä laitetaan joku lappu terveyskeskukseen, ja olin aivan ihmeissäni miksi. Miksi terveyskeskuksessa pitäisi olla tieto siitä, että joku hoito on päättynyt? Lisäksi minulle sanottiin, etten saisi mainita koskaan terveyskeskuksessa asioidessani, että minulla on ollut jotain mielenterveysongelmaa, tai ylipäätään puhua hoidostani mitään. Olin vielä enemmän ihmeissäni! Olen joskus yrittänyt löytää tähän kysymykseen vastausta laista, eikä Suomen laissa ole ensimmäistäkään kohtaa, jossa potilaiden sanottaisiin olevan vaitiolovelvollisia omasta hoidostaan!
Eipä minulla ole mitään tarvetta ollut asiasta puhua, mutta jäin todella ihmetettelemään, mistä on kyse. Laitetaanko tieto hoidon päättymisestä terveyskeskukseen siksi, että vastaanotolla lääkäri tietäisi katsoa potilasta sillä silmällä, että kyseessä on potentiaalinen "mielenterveystapaus"?
Entä miksi ihmisen pitäisi salata oma hoito- tai elämänhistoriansa? Voihan ihminen omasta menneisyydestään puhua ihan muuten vaan muistellessaan vanhoja asioita, ja tuntuu kummalliselta, että mielenterveyden ongelmien kohdalla täytyisi pitää julkisivua. Miksi ihminen ei saisi elää avoimesti ja rehellisesti totuudessa?
Kaiken kukkuraksi naistenlehdissä ja muuallakin mediassa valitellaan toistuvasti sitä, ettei mielenterveysongelmista haluta tai uskalleta puhua, ja julkkikset puhuvat ongelmistaan ja hoidoistaan aivan avoimesti. Onko se heidän yksinoikeutensa? Todella ristiriitaista.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.