En oikein tiedä olenko koskaan osannut rakastaa ketään. En oletakaan, että rakkaus olisi euforinen tila, jossa kelluisin lopun elämini "sen oikean" löydettyäni, vaan jotain muuta. Olen kyllä elänyt useissa hyvissä parisuhteissa, mutta ongelma toistuu niistä jokaisessa. Ja tokihan se vaivaa, kun asiaa ei osaa itselleen selittää tai ratkaista miksei osaa tuntea mitään.
En ole tunneköyhä, tunnen paljon rakkauteen ja parisuhteeseen tarvittavia tunteita, jotka osaan nimetä.
Ongelman ydin jountaa juurensa lapsuuteeni, en tiedä millaista äiti isä lapset perhe-elämä on, enkä itse koe olleeni rakastettu.
Olisi kiva, jos tämä vastauksen hakeminen joskus loppuisi.
En ole tunneköyhä, tunnen paljon rakkauteen ja parisuhteeseen tarvittavia tunteita, jotka osaan nimetä.
Ongelman ydin jountaa juurensa lapsuuteeni, en tiedä millaista äiti isä lapset perhe-elämä on, enkä itse koe olleeni rakastettu.
Olisi kiva, jos tämä vastauksen hakeminen joskus loppuisi.
Vastaukset 94
Vanhimmat
mun mielestä se on toisen kunnioittamista. En ole pitkässä suhteessani aina jaksanut rakastaa, silloin menty tahdon voimalla ja rakastuttu uudestaan. se on vellovaa edestakaisin liikettä. Joustamaan on pitänyt opetella aika lailla. Ehkä se on vaan yhteinen tahto olla yhdessä ja näin ollen pyrkitään yhdessä järjestämään kaikki asiat niin, että suhteessa kummallakin siedettävä olo.
Näinhän se on. Aina ei yritys ja tahto riitä.
Joskus riittää yli 50 vuotta
Voisin yrittää muotoilla yhdenlaisen vastauksen näkemieni asioiden pohjalta.
Kunnioitus on tärkeää. Arvostetaan ja aidosti pidetään kumppanista ja se näkyy ulospäin niin lapsille, muille ihmisille kuin kumppanille itselleen. Kumppaniin ei suhtauduta sillä tavalla, että hän on virheellinen ja tekee asioita arjessa väärin tai tekee väärin jättäessään asioita joskus tekemättä. Hänet nähdään omana rakastettavana persoonanaan, jonka omanlaiset tavat tehdä asioita ovat oikeita ja hänen omaa näkökantaa ja luonnettaan sekä päätöksentekokykyään kunnioitetaan. Tämä tarkoittaa siis sitä, että kumppaniin ei oikeasti suhtaudu minkään huvittavan "teen sinusta vielä kunnon miehen, muutan sinusta sellaisen kuin haluan, kesytän sinut"-muotin läpi. Vitsailla voi, mutta oikeasti on täysi ymmärrys siitä, että kumppani on vieressä siksi että hän haluaa olla, hän rakastaa suuresti ja sinä olet hänen vieressään samasta syystä ettekä muualla haluaisi olla. Pysytte toistenne vieressä pitämättäkin, mutta saatatte tykätä siitä, kun toinen pitää kiinni, kunhan hän tietää pitäessään, että pitää siksi että toisella olisi hyvä olla, ei karkaamisen vuoksi.
Kumppania halutaan huomioida arjessa erilaisin pienin teoin, joiden kautta voi kertoa rakastavansa ilman sanoja. Perhe-elämässä se on varmasti lapsille myös todella ihanaa, kun saa toisen vanhemman kanssa suunnitella ja tehdä yllätystä toiselle vanhemmalle ilostuttaakseen. Itse olen nähnyt sellaista ja se tuottaa todella lämpimiä muistoja juuri siitä onnellisesta perhe-elämästä ja antamisen ilosta sekä rakkaudesta. Se on myös niin päin tosi ihanaa lapsille, että vanhemmat keksivät yhdessä kivoja yllätyksiä ja tekemistä, jolla yllättävät lapsen. Supisevat ja hymyilevät "no, kerrotaanko..." sitä jännityksen ja ilon tihkumista on vaikea unohtaa, kun ne kertoo, että lähdetään heti puuhamaahan tai kesälomareissulle johonkin kylpylään ja kun haluaa tietää että milloin lähdetään ja vastaus on että "heti kun saat laukkusi pakattua", niin se pakkaamisen ilo on niin suurta ja sitten lähdetään, ei parempaa voisi olla. Todennäköisesti sen lapsen yhdessä aikaansaadun ilon ja innostuksen katselu on vanhemmistakin mukavaa, lähentävää ja tulee takaisin monin verroin. Ilo on varmasti yksi tosi tärkeä juttu.
Yhdessätekemisen lisäksi on tärkeää mielestäni se, että molemmilla on omia harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita. On ihan kivaa joskus joutua vähän kaipaamaankin toista ja oma aika on tärkeää. Se on tärkeää myös lapsille, että saa ihan yhteisiä hetkiä aina kummankin vanhemman kanssa kahdestaan. Ne lähentää ja on tärkeitä. Vapaus harrastaa ja viettää aikaa kavereiden kanssa on mielestäni sitä toisen kunnioitusta ja jotenkin tervettä, että annetaan sen toisen olla sellainen kuin se on ja arvostetaan sitä paljon sellaisena kuin se on.
Seksi ja läheisyys on sitten parisuhteen kannalta yksi tärkeimmistä. Muistan lapsena kun kävin yhden kaverin luona ja sen vanhemmat saattoivat istuskella sylikkäin ja pussailla ja ne lapset oli aina että "yöööööök, ei äiskä ja iskä taas..." :D Se kyllä hymyilyttää edelleen. Edelleenkin näyttävät olevan yhtä läheisiä, mitä oon niitä nähnyt. Niillä se näyttää menevän siten, että niillä on jaksoja jolloin ovat paljon toistensa lähellä ja sitten jaksoja kun taas harrastavat paljon ja puuhailevat omia juttujaan ja sitten taas jaksoja kun ovat ihan jatkuvasti toistensa iholla ja tykkäävät hääräillä kotona, leipoa yms. Ne on tosi söpöjä, pakko sanoa.
Tuskinpa tää mikään selventävä vastaus oli, mutta näkemiäni asioita jotka vaikuttaa tärkeiltä ja niitä voit omassa perhe-elämässä yrittää soveltaa, jotta se on onnellista ja täynnä rakkautta, jos tuntuu että se vastaus on vielä etsinnän alla.
Ei se arjen rakkaus koskaan voita. Ihan jees olla parisuhteessa ja pari lasta kummasti viihdyttää. Rakkautta tai seksiä ei ole. Seksissä ei ole ongelmaa, käyn viikottain vieraissa salaa. Tutuiksi ovat tulleet baarit ja erityisesti perhe-elämän vuoksi treffipalstat kuten http://www.treffihaku.net jossa muuten varattuja liikkuu yllin kyllin .Vaimolle en tietenkää puhu mitään ja homma toimii :) Äsken sanoin, ettei rakkauta ole. Kyllä meillä jonkinlaista rakkauta on kun olemme kasassa :) Pettämisen pidän pienenä salaisuutena, kaikilla on paheita.
Hyvä seksielämä antaa tosi paljon anteeksi muita puutteita. Tosi hyvin ajateltu kirjoitus joten eipä voisi paremmin sanoa.
niin sinä olet vaimosi kanssa vain vanhasta tottumuksesta ja sen takia kun se on helpompaa kuin että eroatte ja joudutte läpikäymään asioita, pohtimaan suhdettanne ja sumplimaan lasten takia arkea erillään. tuo on minusta hölmöintä mitä ihminen voi itselleen ja toiselle tehdä. pidät varmaan oikeutettuna sitä mitä teet, mutta sallisitko vaimollesi saman? Miksi olla yhdessä jos homma ei toimi?
lasten takia? itse kerran eronneena en tekisi toista kertaa samaa, jos homma olis vaan sillä tolalla kuitenkin, että ei olis suurempia riitoja.. ne ei tietenkään lapsille oo hyväksi. eikä tietenkään vieraissa käyminen hyvä juttu oo, milloinkaan! mutta mä voisin kyllä olla suhteessa, joka ei ihan tyydyttäisikään, lasten takia.
Arjen sankari2 petät itseäsi,selvitä asiat vaimosi kanssa ja eroa jos kerta kaikkiaan ei enää toimi,kyllä tiedät että rakkautta on ja jos vaimosi rakastaa sinua hän päästää sinut oitis menemään,vai pelkäätkö että vaimosi saa rakastavan miehen tilalle,mitä kivaa on aikuisen ihmisen kulkea salaa panolla kun ei voi onnen hetkiä koskaan yhdessä jakaa,siis yhteisiä sukulaisia,ystäviä työkavereita!Et todella nauti tilaanteesta!huomaat sit kuinka vapauttavaa on se kun jäät kiinni,pään särkysi paranee kerta heitolla,onnea!
ei se lapsiakaan kohtaan oikein ole, ei pidä aliarvioida lasten ymmärrystä, ovat usein fiksumpia ja asioista perillä enemmän kuin mitä aikuiset kuvitteleekaan. Mieti millaisen kuvan lapset siitä saa jos vanhemmat on yhdessä vain muodon ja tavan vuoksi. He jossain vaiheessa varmasti tajuavat että iskä käy sen ja sen naisen luona ja äiten luona käy se ja se kun iskä ei oo kotona... ja toimivat aikuisina sitten täsmälleen samalla tavoin, koska kuvittelevat sen kuuluvan asiaan.
Parisuhde toimii hyvin, seksi ei joten miksi erota?
hienoa, että homma toimii
Täytyy kyllä mainita, että vaimollani on melko pienet rinnat mitkä eivät toteuta fantasioita. Siinä yksi syy vieraissa käynteihin.
Minusta on perusteltua pettää jos on perusteet kunnossa.
Veit sanat suustani!
Pettäminen on ihan oikea ratkaisu, sillä tavalla parisuhde saa lisävuosia :)
Lisään edellisiin että riidat sovitaan ja niitä on vähän.
Riitojen määrä ei ole oleellinen seikka vaan se, että osataan riidellä oikein.
*vau, vaikuttavaa.
ja kuulostaa myös tutulta :)
Lisää, lisää:)
Silloin kun rakastaa oikeasti toista suojelee rakastaan
kaikelta mikä voi satuttaa esim.suhteen julkinen ruotiminen
palstoilla.Rakkaan haukkuminen julkisesti.Epärehellisyys.Itsekkyys.toisesta piittaamattouus.
alkuperäiselle. olen miettinyt tuota, kun sanoit että ei ole oikein kokemusta perhe-elämästä lapsuudessa. mielestäni minullakaan ei ollut sitä perinteisessä merkityksessä, koska olen pääosin elänyt toisen vanhemman kanssa, koska toinen on alkoholisti. en pitänyt meitä ns perheenä, koska olimme erilainen "perhe" kuin esim. muut luokallani, meitä oli aina vaan 2. ei ollut sellaista vuorovaikutusta kuin kaveriperheissä, joissa oli esim 3 lasta ja molemmat vanhemmat. 70-luvulla oli vähemmän avioeroja, ainakin minun luokallani. olen ymmärtänyt aikuisena, että tämä kaikki on vaikuttanut omiin suhteisiini ja avioliittooni. olen koko aikuisiän pelännyt yksinhuoltajaksi joutumista ja nyt olen sitten siinä tilanteessa teinin yksinhuoltajana vuoroviikoin.
Onko se sitä, että turruttaa itsensä ja antaa ajan näyttää, koska tietää olosuhteet ovat inhimilliset ja tämä kaikki johtui vain molempien kokemuksista ja lapsuuddesta?
Koska nykyinen tukee menestystä?
Koska toinen toisinaan tuntuu vieraalta ja tapahtumien ajattelu tekee katkeraksi?
Miksi olet kanssani? Miksi muka rakastat minua? Mitä on rakkaus ja onko sinulla varaa sanoittaa rakkautta, jos se on tuota? Mikä on pahaa olaoasi ja mikä aitoa anteeksipyyntöä? Kuka sanoi että pitää antaa anteeksi?Mitä se tarkoittaa että antaa anteeksi?
Kumpi kasvaa, minä vai sinä tekosi jälkeen? Minä, koska on pakko. En puhu pettämisestä vaan kaikesta, koko elämästä? Kuka sinä olet, mitä teet minulla.
Minun vilpittömyyttä, jota sinä olet tukenut omalla käytökselläsi kaikki nämä vuodet ja olet integroinut itsesi liian liki minua, onkin yhtäkkiä käntynyt uhaksi, jota sinä olet käsitellyt kuin avointa kirjaa ymmärtämättä lukemaasi. Sinä olet pedannut itsellesi jotakin, josta en ole vielä tietoinen. Olet sitonut minut johonkin, josta en tiedä mitään, mutta tunne on kuin olisin vankilassa. Koko eletty elämä.... ...
Kaikki, mitä teen tai jätän tekemättä, olikin sinulle vain pelilauta?? Miksi?? Sinä pieni poika, jota rakastin, monta vuotta ennen kuin solmimme liiton.... Ja nyt heität kaiken eteeni kuin millään ei oleisi mitään merkitystä?!!Myötäilit minua, rakastit minua, kuinka olen ihana ja täydellinen..
Sinun katumus. Mikä avasi silmäsi? Vaikka olen hiljaa, koko maailmani meni uusiksi... Vaikka teen asioita sinua ja sinun katumusta helpottaaksesi, minä käsittelen tapahtunuttta ja näen kaiken uusin silmin......Kumpi on siis syyllinen, minä vai sinä? Koska minä tuen sinua prosessissa ja annan sinulle helpotusta, kun itse yritän käsitellä asiaa, joka murensi kaiken??En siksi, että olisin elänyt ja pedannut täydellistä auvoa, vaan sitä, että sinä et koskaan ollut ymmärtänyt sanaakaan, mitä tarkoitin milläkin ja sinulla oli vain kova tarve todistaa suvullesi olevasi uskottava! 7 vuotta, sinä odotit mitä minä teen, jota sinä myötäilit. Kaikessa, omassa tietämättömyydessäsi....Niinkuin minäkin.... Olin todella naiivi...mutta en ymmärrä mikä sivullisten rooli oli?? Se on valjennut minulle ajan myötä hyvin tarkasti....
Nyt kysynkin sinulta, Mikä helvetti sinä olet ja mikä on sinun merkitys minun elämässä?
Tulee itsekkääksi, ku ei enää erota omia tunteita joka ei olisi toisen aiheuttamaa.... Lopulta vain kysymys, mikä on itsekkyyttä..??
Ei pidä uhrautua, mutta miten näyttää toiselle että hänen vuokseen en täällä elä? Mikä merkitys on avioliitolla, mikä todellisilla tunteilla ja mikä omaa ymmärtämättömyyttä? Mikä on omaa heikkoutta? Se tiedätään, mutta mikäs tekee ihmisestä vahvan heikkouden rinnalla? Mikä on merkityksellistä? Jälkikasvu?? Kyllä!
Joten samaa kauraa erilaisin paketein ja kaikki on suhteellista, kunhan edes yrittää kasvaa ja olla onnellinen kun näkee onnellisia pariskuntia!
Ei kannata kysyä että kannattiko? Se on suhteellista. Kaikkea ei voi saada. Se on totuus.
Niinpä, ku ynnää kaiken ja tietää faktat, niin toisen vuoksi ei saa uhrautua... Mutta jos toinen tekee kaikkensa, että yrittää todistaa että haluaa olla kanssani, mutta ei osaa sanoittaa mitään.
Onko se sitä että minun tunnekuohut ovat laantuneet lamasta ja olen siis hiljaa ja hän luulee että kaikki on ohi ja ymmärretty ja elämä jatkuu kuin puhtaalta pöydältä???
Onko se sitä, että todella asuntolaina on kohta maksettu ja jne?
Onko se sitä että hän oikeasti välittää vai onko se herännyttä velvollisuutta miehenä, hänen statusta vai mitä?
On nimittäin niin, että minun tunne on kaukana jossakin että hän olisi minun, vaan että enneminkin odotan sitä kun hän ilmoitta että nyt kävi flaksi nuoremman kanssa!
Ja minä olen pyytänyt että eroaisimme, että hän saisi elää..
En halua elää tässä teini-ihana-tissi.nuori-selluliititön-pirteä-hehkeä-mini-uhkea -maailmassa ollnekaan, vaikka nämä kaikki mieheni suusta tuleekin.....
En halua...joten onko minulla mitään arvoa todella, jos kapinoin hänen maailmaansa vastaan? Olemalla erilainen????
En halua. Ja hänelle se on toisaalta helppoa ja turvalista, kuten myös minulle ://
Mistä minä lopulta tiedän mitään mitä henen aivoituksissaan liikkuu?? Vain ns. kuva puhuu puolestaan ja jos sanoja ei ole, kaikki on tulkintaa....
http://www.youtube.com/watch?v=s5bRAw98Z5w
Hyvinpä olet osnnut laittaa sanoiksi sen, missä itsekin menen..
Hyvää jatkoa
Jos siitä saisi selvlää,
Arjen rakkaus on monenlaista. Se on esimerkiksi sitä, että saa jakaa onnellisen arjen kumppanin kanssa.
Rakkaus on pakkomielteen luonteinen aistiharha jonka avioliittio parantaa...
Itse koen uudelleen rakastumisia poikaystäni kanssa, kun olen oppinut jotain uutta tai hän tuo minulle uutta näkökulmaa. Lisäksi yhteinen huumorintaju on tärkeää.
Yleisesti ottaen luulen, että pysyvään parisuhteeseen pääseminen vaatii henkistä kasvua puolin ja toisin. Pitää hyväksyä toisen ihmisen huonot puolet ja oppia kunnioittamaan toisen näkemyksiä.
Näin niin kuin yleisesti ottaen alkuhuuman jälkeen parisuhde muuttuu arkiseksi. Minua se ei henkilökohtaisesti haittaa, koska mielikuvitukseni on rikas ja tykkään touhuta itsekseni kaikenlaista.
Aina hoetaan sitä, että kumppaneiden tulee olla samanlaisia, jotta parisuhde onnistuu. Me olemme poikaystäväni kanssa todella erilaisia, mutta meitä yhdistää samanlainen elämänasenne: usko parempaan huomiseen ja jatkuva positiivisuus sekä eteenpäin meneminen. Lisäksi olemme molemmat humaaneja.
Olen elämäni aikana seurustellut monenlaisten ihmisten kanssa ja aina minua on alkanut nyppiä jossain vaiheessa toisen negatiivisuus/nariseminen tai toisen epähumaanisuus.
Ei rakkautta oikein voi kuvata.
Sen huomaa, kun sen menettää. Kaikki, mikä silloin häviää, kuuluu rakkauteen.
Nimim. alla päin.
Ei se välttämättä ole rakkautta ollut...eron tuskaa kokevat jopa erittäin "huonoissa" parisuhteissa olleet.
Tottumus tekee erosta vaikean.
Itse elän tällä hetkellä välivaiheessa, lähteäkö vai ei. Yritän löytää hyviä puolia, mutta tuntuu että ne ovat kaikonneet jonnekkin.
Esim. nyt loma-aikana mies ilmoitti minulle omista suunnitelmistaan kahta päivää ennen reissuun lähtöään. Ennen lomia olin kysellyt monasti mitä kivaa keksittäisiin ja vastaus oli en tiedä.
Kun sitten pakkasin omat tavarani ja tein omat suunnitelmani, riitahan siitä kehkeytyi.
Kummallinen mykkä olio on tästä miehestä ajan saatossa tullut, ei ole enää keskusteluja, eikä pahemmin riitojakaan.
Moikataan kun nähdään, siinäpä ne tärkeimmät.
Seksiä yritin saada kaksi vuotta, sitten luovutin.
Onko tämä rakkautta...tuskin. Jonkinlainen taloudellinen järjestely luultavasti, jossa minä ainakin tunnen melko syvää yksinäisyyttä.
Mutta ikääkin on, se tekee lähtemisestä vaikeampaa. Uutta kumppania ei helpolla löydy ja yksinäinen vanhuuskaan ei innosta.
Aika sama tilanne aina ikää myöten. Liki 30 vuotta yhteistä takana.
Vaimon duuni toisella paikkakunnalla ja siellä "arkiasunto", jonne muutti muutama kk sitten kokonaan.
Jaksamista sinulle.
Olen miettinyt, että millainen on oikeasti hankalan ja itsekkään ihmisen rakkauselämä? Useinhan tuollaisilla ihmisillä on kumppani. Onko niin, että itsekäskin ihminen on kotona ihan siedettävä, koska hän tajuaa, että olemalla kotona kiva, saa paljon? Muihin ihmisiin tai ympäristöön voi sitten suhtautua huonosti, koska eihän siitä ole mitään haittaa omalle elämälle.
Vanhan sanonnan kuulin, sitä pitää funtsia hetken mutta toivottavasti aukenee "Kylän hyvä on koton paha, kylän paha on koton hyvä"
Eli se hankala ihminen, tai muuten kritisoitu, voi olla puolisona mitä parhain, ja taas se ihana lämmin julkisuusihminen saattaa olla kotona ihan muuta?
Kappas vain, päästiin etusivulle :O
Osa teistä ei oikein pysy aiheessa :D
Mitä tekemistä tällä asialla on itsekkyyden kanssa?
kaikki ei ole sallittua edes sodassa ja rakkausdessa!!! Tosi rakkaus osaa päästää irti, menemään jos toinen tahtoo olla vapaa!
Itsekäs ei voi milloinkaan rakastaa. Mutta muuttua pystyy itsekäskin myötätuntoisemmaksi. Siitä se lähtee.
Aito rakkaus on lempeää. Toisesta pitää sellaisena kuin se on, myös "ikävine" ja hassuine piirteineen jos ne on kestettäviä.
Rakkauteen kuuluu luottamus ja silloin toisen on oltava luottamuksen arvoinen ja itse täytyy olla. Jos antaa aihetta epäillä, rakkaus kuihtuu aikanaan. Kun luottamus on kunnossa, ei vahdi toista jatkuvasti vaan luottaa ja tietää toisen sen verran viisaaksi, että hän tietää mitä menettää.
Rakastaan tahtoo helliä ja tuoda euforiaa. Silloin sitä saa itsekin. Seksi on molemminpuolista eikä vaan niin, että toinen ottaa. Toista voi ilostuttaa monilla tavoilla mutta mitään isoja määriä rahaa se ei vaadi.
Sydämessään rakastavat ihmiset osaavat rakastaa myös lähimmäisiään ja kunnioittaa luontoa. Siihen pätee sanonta, että se jolle on annettu, saa lisää, nimittäin rakkautta.
Ruoho aidan takana harvoin on vihreämpää. Mutta silloin erot ymmärtää, jos toinen on sellainen joka ei rakasta ja toinen rakastaa. Näihin liittyy sielun sisäinen sivistys ja viisaus. Vanhetessa kypsyy. Nuoret voi olla raakileita, varsinkin miehet.
Rakkaus ei ole mitään edellä mainituista.
jonkun versio voi olla pakonomainen tarve tyydyttää omat seksuaaliset tarpeensa toiseen kuin mätisäkkiin ja vahtia jokaista liikettä ja dominoida yötäpäivää. Hyi yök! Se on rakkauden irvikuva.
kärleken väntar puhuu asiaa.
Minä en ainakaan välitä arjen rakkaudesta. En halua seurustella enkä sitoutua. Vähemmän vakavat säädöt ja seksisuhteet ovat minun juttuni. Olen ollut pidemmissä suhteissa muutamat kerrat, aina tuntenut kadottavani itseni, ja erot ovat olleet pirun kipeitä. En halua enää sellaista. Show no love, feel no pain.
Lisäksi, minusta tuntuu että rakkaus ja intohimo väljähtävät suhteessa. Haluan enemmän jännitystä elmääni.
"Rakkaus on ruma sana, kaipaus soi kauneimpana."
Arjen rakkaus on hel vetistä. Se kohdistuu työkaveriini joka ei halua suhdetta kanssani.
Rakastaminen on sitä, että saa panna muijaa edestä ja takaa kerran tai pari päivässä. Kaikki muu on vain kuviteltua tunnetilaa tai mielukuvaa.
Sinut kun saisi käsiin, niin...
Rakkaus antaa tilaa, rakkkaus antaa toisen olla.
Rakkaus on subjektiivinen kokemus, joten jokainen kokee ja näkee sen eri tavalla. Ei ole ainoaa oikeaa tapaa rakastaa, vaan kukin rakastaa tavallaan. Kun on rakkautta, sen tietää, kuten myös sen jos sitä ei ole.
Kun rakastaa toista, haluaa tehdä kumppaninsa maailman onnellisimmaksi ja tuntee myös itsensä sellaiseksi.
Rakkaudessa on erilaisia tasoja ja jokainen näkee asiat sen mukaan miten on kehittynyt milläkin alueella. Lopulta rakkaus on vain tasapainoinen mielentila. Korkeimmalla tasolla osaa rakastaa itseään niin, ettei tarvitse siihen ketään muuta.
Onko sinua rakastettu on tietenki et muuten olisi olemassa mutta tiedätkö sitä elämäsi tarjoaman viisauden perusteella riippuu omista valinnoista joita teet elämässäsi. Sen kieltäminen on kuitenkin turhaa ja typerää koska elämä on perusta on rakkaus. JOten kaikkia on rakastettu suunnattomasti syntyäkseen tähän maailman mutta jos tunnet olevasi rakkaus niin varmasti tunteen ymmärtäminen on helpompaa. Rakkaudessa tunne tärkein kuten kaikki mielentilat siältävät tunteen niin myös rakkaus. Tunne on sen tärkein polttoaine mutta kannattaa muistaa että ylläpitää itseään jos henkilö itse on tarpeeksi myötätunteinen ja avoin ja myös elämän kaikilta osiin suhtauminen positiivista se on rakkauden perusta, se kaikki lähtee yksilöstä itseestä ja sen tunteen löytämisestä. Helpoiten rakkauden löytää omasta sydämmestään jos on mahdollista niin keskity sydämmeesi ja kuuntele mitä se sinullee kertoo niin rakkauden tunteen löytyminen on edessäsi.
Sorry vaan mutta jos olet opiskellut biologiaa niin tiedät, että ihminen syntyy kikkelin ja pillun yhteistyön tuloksena. Himoa ei pidä sekoittaa rakkauteen.
voi ku se oiski noin :)
Hi,hi rakkaushan se ihmistä ihmiseen pakottaa ja ajaa.
Rakkaus on toisen sen minun tapauksessa puolison kunnioittaminen ja arvostaminen ja hänen kanssa eläminen, Ei tarvi vieraissa käydä. Ei ole pakkoa ja eikä tarvetta, eika haluja ja eikä aikaakaan.
Tavatessa 3:ssa sekunnissa herää mielenkiinto,
3:ssa minuutissa halu jatkaa keskustelua,
3:ssa tunnissa halu nähdä uudelleen,
3:ssa päivässä herää tunteet,
3:ssa viikossa tulee tuntemus ja
3:ssa kuukaudessa selviää jatkohalut...
ja , että 3:ssa vuodessa rakkaus loppuu..
Oi, niin paljon kuuluu rakkauteen.
Velvollisuus on arjen rakkautta. Tylsää niin kuin todellisuus on.
"Rakkaudessa ei ole velvollisuutta, siinä ei ole muuta kuin rakkautta, ja jos velvollisuus nostaa päätään, on rakkaus hukassa." (A. Sandemose)
"Velvollisuudentunto on hyödyllistä työssä, mutta vastenmielistä henkilökohtaisissa suhteissa." (B. Russell)
Rakkaus on sitä ku ei enää välitä itestä niin paljon ku toisesta, rakkaus antaa ja se ottaa, kaiken pohjana on luottamus, toki voi toisen elämää helpottaa pienillä valkeilla valheilla. ei tarvi kertoa toiselle kaikkea jos se loukkaa sitä, ei tosin saa jättää kertomatta jos sillä on merkitystä.
tuossa nyt ei tainnu olla kovin järkeä mutta en tiä...
Jos ei rakasta itseään niin miten voi rakastaa toista? Täytyy rakastaa itseään niin paljon että kokee itsensä tarpeeksi hyväksi rakastaakseen toista ihmistä.
Jos ymmärsit...
Joo-o, ei ollu järkee ei. Sun rakkautesi perustuu siis valheelle. Kuulostaa tooosi oikeelta.
minusta arjen rakkautta on se että välittää aidosti siitä miten toisella menee esim,työelämän pyörteissä,tukee,kuuntelee toisen huolet ja keskustelee niistä vaikeistakin asiosta ilman kiertelyä..rakkaan kanssa täytyy voida jakaa vaikeatkin asiat ilman että niitä patoaa sisälleen: Pienet arjen irtiotot eivät ota paljon mutta antavat arkeen ja parisuhteeseen paljon virikkeitä ja sisältöä...itse en näitä asioita suhteessani tarpeekseni osannut ottaa huomioon ja sitten kun aloin asian sisäistää olikin jo liian myöhäistä...muistakaa näyttää rakkautenne myös silloin kun toinen sitä vähiten ansaitsee..
toi on tosi...jokainen rakastaa erillä lailla ja kokee rakkauden erillä tavalla.me olemme olleet yhdessä 16v ja kahden lapsen jälkeen rakkautemme eroavat toisistaan suuresti kumpikin rakastaa mutta niin niin eri tavalla ja tämä tuo tuskaa joka hejastuu koko elämään.nyt kumpikin haluaa erota ja kumpikin pelkää sitä.eikä ehkä oikeasti halua erotaja vielä lastenkin elämä,,,,onnellisia ne jotka osaavat elää sinkkuna onnellisena se on ehkä ainoaa oikeeta onnellisuutta
jokainen rakastaa erillä lailla ja kokee rakkauden erillä tavalla.
Ystävät ja puoliso ovat kaikki tärkeitä, mutta vain puolisosta ja häneen liittyvistä tunteista käytetään termiä rakastaminen. Samoja tunteita läpikäydään ystävyyssuhteissakin, työpaikalla ym ym mutta eri nimikkeellä? Mitäs logiikkaa siinä on?
Puolisoni ei ole sen parempi tai huonompi ihminen kuin ystävänikään, mutta `sen selittämättömän tunteen` vuoksi olen valinnut juuri hänet elämänkumppanikseni enkä esimerkiksi jotakuta ystävistäni.
"...mutta `sen selittämättömän tunteen` vuoksi olen valinnut juuri hänet elämänkumppanikseni enkä esimerkiksi jotakuta ystävistäni..."
Niin, ja todennäköisesti aviopuolisosi on myös se ihminen kaikista ympärilläsi olevista, johon KOET VOIVASI PARHAITEN LUOTTAA, ja JONKA OLET NÄHNYT VAIVAUTUVAN TEKEMÄÄN ENITEN HYVÄKSESI niin pahoina kuin hyvinäkin päivinä. (Tosiaan, miksipä uhrata AITO RAKKAUS kokeilemalla kissankultaa?)
Rakkautta on se, että sitoutuu kumppaniin. En tiedä, kuinka paljon tunteita miehelläni on minua kohtaan mutta hän meni kanssani naimisiin. Se on rakkautta minua kohtaan. Ex-avomies ei suostunut naimisiin ja kärsin siitä henkisesti, koska avioliitto on tärkeä asia minulle. Oliko exällä vähemmän tunteita minua kohtaan. Ehkä, todennäköisesti. Mutta oli miten oli, niin koen aviomieheni rakastavan minua ja exän ei-rakastaneen minua.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että minulle se, että menin naimisiin mieheni kanssa, on rakkautta. Sitouduin häneen koko elämäni ajaksi. Kun riitelimme ja hän oli jo lähes lähdössä asettaen häntä kohtaan tuntemani rakkauden kyseenalaiseksi, niin muistutin häntä siitä, että sitouduin häneen koko elämäni ajaksi. Silloin hän jäi. Hän ilmeisesti koki, että juuri se on rakkautta. Sitoutuminen.
Hyvin kirjoitettu sinultakin!
"Kun riitelimme ja hän oli jo lähes lähdössä asettaen häntä kohtaan tuntemani rakkauden kyseenalaiseksi, niin muistutin häntä siitä, että sitouduin häneen koko elämäni ajaksi. Silloin hän jäi."
Täytyy tunnustaa HÄPEÄKSENI, että meillä AVIOMIES ei ole kertaakaan ole ollut lähdössä mihinkään - RAUHALLINEN ja HARKITSEVAINEN kun on. Sen sijaan minä olen kerran erolla uhannut suutuspäissäni. (Mutta enhän minä mihinkään lähde, koska mistään tuskin löytyy REHELLISEMPÄÄ, REILUMPAA, LOJAALIMPAA ja LUONTEELTAAN MINULLE SOPIVAMPAA MIESTÄ.)
itselläni aivan vastaava tilanne,,,tuntuu etten ole koskaan oiken rakastanaut tai rakastunut,,,ja se pelottaa minua,,,tuntuu kuin olisin jotenkin kylmä...on mulla tunteita ja kiintymystä...mutta tämä rakkaus....en pysty edes sanomaan sitä läheisillenikään,,,sekin ahdistaa,,,en tiedä mikä on,,,yksin olen aina ollut ja tulen kai olemaankin,,,tilausuuksia kyllä olisi mutta kun menee liian vakavaski niin ahdistun ja juoksen kukkuloille....miksi olen tällainen...halauaisin niin kovasti rakastaa ja olla rakastettu ja kuitenkin pakenen lopulta...
Suosittelen läpikäymään koko elämäsi ammattiauttajan kanssa. Lapsuudessa ja nuoruudessa koetut, läpikäymättömät asiat vaikuttavat siihen, miten elämässä eteentulevat asiat kokee. Ne ovat suurempia,kuin oikeasti ovatkaan, jos on käsittelemättömiä asiaoita taustalla. Tsemppiä!
Rakkaus on kaipuuta ja tunnetta, ettei voi elää ilman tiettyä henkilöä. Rinnassa tuntuu painetta ajatellessa tätä ihmistä, ja vieno hymy nousee häntä ajatellessa.
Jostakin syystä tiedän, vaikka en ole kokenut rakkautta, en edes ihastusta. Vain himoa jota väkisin yritän välttää.
Unelmani on kokea rakkautta, mutta kun koen sen, minulla on yksi unelma vähemmän. Unelmat ovat tärkeitä. Ne auttavat kestämään ja jaksamaan arkista páskanjauhantaa.
Olen onnellinen, koska unelmani eivät ole materialistisia.
Rakkaus on kuin palapeli jota kootaan pala kerrallaan.
Rakkaus on sitä , että yhdessä on kiva olla.
"Rakkaus on sitä , että yhdessä on kiva olla. "
Voidaan ilmaista myös: Rakkaus on sitä, että yhdessä on hyvä olla, vai mitä nimimerkki "...................." ?
Rakkaus on pitkämielinen
Rakkaus on lempeä
Rakkaus ei kadehdi
Rakkaus ei kerskaa
Rakkaus ei pöyhkeile
Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti
Rakkaus ei etsi omaansa
Rakkaus ei katkeroidu
Rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa
Rakkaus ei iloitse vääryydestä
Rakkaus iloitsee yhdessä totuuden kanssa
Rakkaus kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
Rakkaus ei koskaan häviä
1 korinttilaiskirje kertoo sulle mitä se rakkaus on, ei lisättävää
Hyvä nimimerkki "kyllo",
Ensimmäisen Korinttolaiskirjeen teksti pitää kyllä paikkansa,
mutta kukapa ihminen kykeni täyttämään sen sisältämän rakkauden määritelmän TÄYDELLEEN (?) - Ei, varmaankaan.
Jep, ei yksikään elävä inhimillinen ihminen ... Tai no, äiti Teresa oli varmaan sellainen, joka täytti koko em. listan.
Mutta jos parisuhteessa joku elää vihkikaavan mukaan, niin tulee pahimman kerran alistetuksi ja saa elää kynnysmattona. Ja maallinen rakkaus kylläkin häviää, se oikea taasen ei.
aika auttaa
rakkaus ei lopu
ei ruostu
Minä elin lapsuuteni aika tunneköyhässä kodissa. Olin ainoa lapsi ja vanhemmillani oli kiireinen elämä olin aika yksinäinen se on varmasti vaikuttanut myös tunneelämä puolelle. En osaa rakastaa minulta puuttuu empatia toista ihmistä kohtaan en tunne surua ym. Lapsuuden traumat ovat siihen syynä sanoi lääkäri. Omakuvani on pirstaloitunut tunneelämä on minulle tuntematon käsite en osaa erottaa rakkautta tai ihastusta toisistaan mitä ne on? En osaa ymmärtää toisen surua.
arjen rakkaus on sitä kun haukut miehes kaikille jotka vain suostuvat kuuntelemaan
Hyvä nimimerkki "näin",
kun valitsee kumppanikseen samanluonteisen henkilön,
ei häntä tarvitse YHTENÄÄ ja JOKAISELLE haukkua!
Tuo on se oikea linja mistä se rakkaus löytyy.
"Olen kyllä elänyt useissa hyvissä parisuhteissa, mutta ongelma toistuu niistä jokaisessa."
Minulla on ollut lyhyehkön elämäni aikana VAIN kaksi pitkää parisuhdetta - eikä YHTÄÄN LYHYTTÄ. Ensimmäinen kesti osapuilleen 5,5 vuotta, ja toinen on pian 14 vuoden mittainen.
Lyhyempi kariutui kihlauksen purkautumiseen. Pidempi VIRALLISTETTIIN avioliitoksi pari vuotta sitten. NÄIDEN KAHDEN PARISUHTEEN VÄLISSÄ ELELIN VUODEN SINKKUNA VAILLA SUHTEITA, VAIN ETÄISESSÄ KONTAKTISSA VASTAKKAISEEN SUKUPUOLEEN.
Olen aina noudattanut omaa mottoani rakkausasioissa:
"Ei kahta FYYSISESTI intiimiä suhdetta yhtaikaa."
(Joten YHTÄAIKAISISTA seksuaalisista suhteista useiden kumppanien kanssa minua EI saa "kiinni", koska en ole niitä harrastanut.
Enempää en rakkauselämästäni välitä kertoa, EN OLE KOSKAAN VÄLITTÄNYT, koska se on mielestäni yksityisasia.
Tsemppiä vain sinulle, nimimerkki "ihan oikeasti" sukulaissielun etsintään! Luonteiden yhteen sopivuudelle rakentuu se paras kumppanuus, jota eivät fyysiset sairaudetkaan "hetkauta"!
Oon tyttö 15 vee. Mun äiti on eronnu ja nyt sillä on uus mieskaveri. Se käy meillä aika usein. Eilen oltiin kahdestaan sen miehen kaa kun äiti oli kaupungilla jollain asioilla. Niin se mies riisui kaikki vaatteensa ja näytti mulle sen kalua ja se kalu seisoi pystyssä ihan kovana. Se sanoi että sillä seisoo sentakia kun se rakastaa mua. Sitten se halus pussata mua ja halus että mä koskettasin sen kalua. En mä muuta kun vähän vaan ja sit pussattiin ihan pikkasen.
Mut onkse totta että kun sillä seisoo niin se tarkottaa että se rakastaa mua?
kahden kesken tuota asiaa.
vastata tai tahdo, niin voit kysyä terveyskeskuksesta sitten luottamuksellisesti.
kuinka Jeesus sinua rakastaa ja tahtoo antaa myös ymmärrystä siitä, joten ano nimessään ja lue Uuden Testamentin pyhät kirjoitukset.
Tietysti "rakkaus" termiä voivat ihmiset käyttää moninaisesti tässä maailmassa. Tuo "eros" Raamatun alkukielessä on himoa tarkoittava ja tuolla miehellä oli sitä, mutta erikseen on ystävyys ja rakkaus, jossa tahdotaan lähimmäisen parasta läpi elämän kestävänä, ja tästä on Raamatussa kerrottu.
Avioliitto miehen ja naisen välillä on Jumalan tahto sinullekin kestävänä sen yhden miehen kanssa, kun rakastut ajallasi. Siihen asti elä elämääsi iloiten mutta älä herätä seksuaalisuuttasi vaan anna sen tulla vasta kohdattuasi oman pysyvän miehesi.
´ Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä, rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa. Kaiken se peittää, kaiken se uskoo, kaiken se toivoo, kaikkea se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä. ´ (Paavalin 1. kirje korintolaisille 13:4-7)
vaikea totuudellisesti erottaa omasta toiminnastaan, mikä on omaa itsekästä "rakkautta" ja mikä on aitoa Jumalan Hengen vaikuttamaa rakkautta.
jokainen kun muistaisi tämän kappaleen sanat siinä vaiheessa kun se arki rakkaudessa alkaa koittaa...
Tule hakemaan,
mä valmiina oon.
Muistot muovikasseissa,
sydän matkalaukussa.
Valmis muuttumaan,
vie mut kotiin.
Vie mut kotiin uudelleen,
laita mun pää ja sydän paikoilleen.
Koske mua niin, etten voi enää unohtaa,
kuka on se joka minut omistaa.
Vie mut kotiin.
Millä hinnalla mut viereesi saat?
En mä pyydä liikoja.
Pyydän palan taivasta,
ja pari suudelmaa.
En anna takuita, nyt riskillä vaan.
Rakkaus saattaa satuttaa.
Muista, ettei vaihtaa saa,
jos alkaa kaduttaa.
Vie mut kotiin.
Minä en kyllä löytänyt mitään rakkautta 26 elivuoteeni asti, yritetään tuntea ja yritetään muistella miltä tuntui kun rakastui, sitten löysin miehen, joka persoonaltaan älyltään ja vain kaikelta on miespuolinen minä, eromme joka näkyy on se, että hän on hyvin maskuliininen ja minä hyvin feminiininen, josta pidämme, jokainen päivä on taivas hänen kanssaan, en ole koskaan onneton, ellei nyt joku ole kuolemassa tai jotain, vaan leijun täydellisen onnellisuuden tilassa, vitseillemme nauraen ja kummallisuuksia maailmassa pohtien, sekin oli samaa, että kummatkin olivat suunnanneet opintonsa tutkijoiksi, toinen estetiikassa (filosofian alalaji) ja toinen psykologiassa. Kymmenen vuotta kohta tulee täyteen ja parempaa vain, nytkin odotan häntä innolla kotona, kun on jo bussissa, jippii hän tulee!!! Joten neuvoni on, ottakaa se, joka muistuttaa teitä itseänne eniten luonteeltaan ja älyltään(meillä on jopa samat piirteet).
Se on kyllä totta, että pysyvissä parisuhteissa puoliskot ovat kuin samasta puusta, tai luusta, veistetyt. Mutta erilaiset luonteet täydentävät paremmin toisiaan, siitä sanonta, "vakka kantensa valitsee". Minä ei ainakaan tulisi toimeen itseni kaltaisen kanssa.
pelkkä erilaisuus ei riitä mihinkään, erilaisiahan maailmassa riittää, mutta jossain vaiheessa kokeilu on ohitse.
Rakkaus on sellainen mikä kestää kaiken :)
joo ja aamen!