http://totaaliblokki.blogspot.fi/2009/12/laakitys-kohdallaan.html
Tossa linkissä on tarina kuviteellisessa hepusta ja sen taipaleesta psykiatrian suossa. Allekirjoitan joka sanan. Näinhän se tuppaa menemään. Uskomatonta, mutta niin totta.
Tossa linkissä on tarina kuviteellisessa hepusta ja sen taipaleesta psykiatrian suossa. Allekirjoitan joka sanan. Näinhän se tuppaa menemään. Uskomatonta, mutta niin totta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
On! Kyllä todella asiaa
Tämä avasi silmäni. Olen 19-vuotias ja olen jo tässä mukana. Haluanko minä tuota elämältäni? Nyt on aika nostaa perse penkistä ja tehdä jotain. Psykologikin tyrkyttää lääkkeitä, en suostu enään. Mitäköhän ne päättelee siitä kun väitän että en tarvitse lääkkeitä, koska olen ihan terve? Taustalla on kuitenkin psykoosi ja suljetulla hoitojakso. Heittääkö ne minut takaisin osastolle? Oikeastaan viihdyin siellä. Mukavia hoitajia. Elämä on siellä helppoa. Mihin jäikään se, että "Perse ylös penkistä ja ulos" ?
hoito etenee...
Voi sitä Arskaa! :D Ei tullut huomanneeksi että nuppitohtorilla on seinällänsä sekä Freud että Efexor-kalenteri,muistiinpanot tehtiin Efexor-kuulakynällä ja seuraavan ajan sai Efexor-muistilapulle... Kyllä varmaan Arskalla on rajatilapersoonallisuushäiriökin niinkun kaikilla meillä jotka psykiatrin konsultaatiossa joskus käyneet.
Huijausta psykiatria on aina ollut. Tämä pitäisi ylläpidon nostaa pääpuheenaiheeksi niin näkisi Suomen kansa miten heitä kyykytetään.
Lykkäs ne minutkin puoliväkisin sinne melenterveystoimistolle aikanaan
neljänkympin tienoilla, olin alusta alkaen erittäin jyrkkä lääkkeiden käyttöä
vastaan, tein sen heti selväksi. Mielen lääkkeitä en suostu käyttämään.
Ei niitä sitten sen alun tyrkytyksen jälkeen enää väkisin oltu työntämässäkään.
Kieltäydyin myöskin osastohoidosta, minulla oli siihen aikaan omat minun
kannalta perustellut syyni. Reilun parin vuoden jälkeen tuloksena oli aivan
sama kuin apn linkin blogitarinassa, työkyvyttömyyseläke.
Enkä nappaile päivittäin niitä 14 reseptilääkepilleriä, olotila on silti varmaan
aivan yhtä turta kuin tuommoisella pillerimäärällä kuorrutettuna.
Olen kyllä hengessä mukana tuon jutun systeemivastaisuudessa, en kuvitellut mielessäni sinne joutuessani, että lopputulos olisi tällainen.
Jotenkin sitä jää puolustuskyvyttömäksi tuommoisen systeemin kanssa,
tuolla lopputulemalla sitten.
Asiaa tuossa ap linkittämässä jutussa. Juuri tuolla tavallahan tämä mielenterveydenhoito etenee.
Minäkin matkalla eläkeputkeen 43vuotiaana. DG heiteltiin ihan yhden kuponki rastituksien jälkeen ja lääkitys ajan hengen mukaan neuroleptit ja tasaavat.
Vuoden ajan jaksoin seurata tätä älyttömyyttä ja höpö höpö juttuja kuunnella mielenterveysasioista.
Lopetin lääkkeet, vaihdoin paikkakunta ja menin oikeisiin töihin, en mitään tukityöllistymisiä.
Voin hyvin, työ on kivaa ja elämään palasi värit lääkityksen lopettamisen jälkeen.
Nyt psykiatrin tekemät diagnoosit ja ennusteeni tulevaisuudestani tuntuvat lähinnä vitseiltä.
Tiedän olevani onnekas kun pääsin eroon neurolepteistä sekä psykpolin kontroilloivasta otteesta. Monet olisivat antaneet periksi ja luovuttaneet uskoessaan olevansa liian sairaita elämään normaalia elämää..
Tämä järjestelmä suorastaan ruokkii mielenterveyseläkkeelle jäämistä.
Tilanne on järkyttävä.
Sellaisiakin tapauksia tiedän,että sairaalaan pakotettu henkilö,vaikka Jarska,oli alunperin sinne hakeutunut masennuksen vuoksi menetettyään vastasyntyneen poikansa,eli varsin syystä. Parempivointisena oli sieltä lähdössä,mutta suositeltiin vielä jäämään. Pakottaminen tuli lääkemäärän n.triplaamisen kautta,Jarskasta tuli zombie. Kuntouttavaa työtä yritti tehdä ja asui tietääkseni tukiasunnon jälkeen omassa talossaan. Työnteosta ei tullut mitään,mutta vasta 3-kymppinen Jarska sai lyhyitä pätkiä sairaslomaa,mutta ei eläkettä,ei puhettakaan,nuori mies vielä. Jarska yritti taas töitä,otti lopputilin,sai karenssin,ei eläkettä. Ehkä lisää lääkkeitä,mikä oma looginen oletukseni. Siviilissä Jarskalla oli kavereita ja koiraharrastus,eikä tarvetta uudelle mkelisairaalajaksolle,työt eli tuottavuus yhteiskunnalle ei vaan sujunut. Jarska haki taas eläkettä,ehei,ei nyt sellasia. Pari vuotta sitten Jarska teki itse eläkepaperinsa puunoksaan köydestä. Ja tämä ei ole fiktiota,nimi vaan muutettu. Kuulin että dosetti oli ollut paksu kuin kuvaputkitelevisio.
Asiaa on.
Manufacturing depression (G. Greenberg). Tämä kirja on englanniksi, mutta kertoo hyvin miten tähän tilanteeseen on tultu vuosien saatossa. Kirjassa on muutenkin hyviä ajatusta herättäviä pointteja muunmuassa lääkkeiden testaamisesta ja niiden vaihtelevista, mutta yleensä huonoista tuloksista. Kirjassa keskustellaan miten epäonnellisuus on nykyään tauti, jota pitää lääkittää ja surun tunteminen on epänormaalia yms. Kirjan kirjoittaja on siis psykoterapeutti joka "masennuksen" takia hakeutuu hoitoruljanssiin itse. Jos jaksaa lukea niin suosittelen. Itselläni ainakin valaisi montakin asiaa ja en ole lähtenyt lääkelinjalle vaan hakeutunut terapiaan.
http://www.suomalainen.com/ulkomaiset-kirjat/ulk-talous-it-yhteiskunta/manufacturing-depression-the-secret-history-sku-p9781408800973
Suositelkaa muutkin lisää kirjoja ja blogeja luettavaksi. Ainakin päivät menevät nopeammin lueskellessa jotain hyödyllistä.