kaikki tuntuu niin raskaalta...työ ei kiinnosta, parisuhde menee päin helvettiä kun koko ajan tulee kinaa jostakin. Pidän itseäni maailman rumimpana naisena vaikka mieheni yrittää kehua minua ja kun en ota kehuja vastaan hän turhautuu ja siitä tulee riitaa. Tavallaan kyllä ymmärrän, mutta perkele kun ei ole koskaan oikeen sanottu kauniiksi ennemmin niin en ole tottunut moiseen....pidän kehumista valehteluna. Itken tälläkin hetkellä, kaikki on niin pirun raskasta...
Mies meni äsken nukkumaan ja minä olen juonut kaljaa koko illan yksikseni...ahdistaa niin kovasti etten jaksa olla selvänä...apua...Mitä minulle tapahtuu?? Olen ollut masentunut joskus teininä, mutta luulin että olen päässyt yli niistä ajoista...Nyt kaikki tuntuu taas kovin vaikealta ja raskaalta. Koko ajan itkettää ja väsyttää ja kaikki tuntuu turhalta.
Haluaisin kuolla.
Mies meni äsken nukkumaan ja minä olen juonut kaljaa koko illan yksikseni...ahdistaa niin kovasti etten jaksa olla selvänä...apua...Mitä minulle tapahtuu?? Olen ollut masentunut joskus teininä, mutta luulin että olen päässyt yli niistä ajoista...Nyt kaikki tuntuu taas kovin vaikealta ja raskaalta. Koko ajan itkettää ja väsyttää ja kaikki tuntuu turhalta.
Haluaisin kuolla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
niin ja tuosta teini iän masennuksesta sen verran että sitä ei ole kukaan lääkäri todennut mutta luulenpa että olen ollut masentunut koska yritin silloin itsemurhaa..nyt taas tuntuu että voisin vain kuolla...että eikö tämä nyt ole masennusta sitten? mitä pitäisi tehdä...?
Kuulostaa oireiden perusteella todennäköisesti masennukselta. Vaikka et olisi sairastanut masennusta vuosiin, se voi tulla eteen esimerkiksi elämäntilanteen muuttuessa. Voin omasta kokemuksesta sanoa, että joskus masennuksen laukaisevaa tekijää on todella vaikeaa tunnistaa. Viestisi kuulostaa siltä, että heikko itsetunto saattaa olla yksi tekijä. Tällaista ei tietenkään kukaan nettikirjoittelija voi sanoa varmasti. Se, ettei masennusta ole ollut vuosiin, kertoo vain sen, ettet ole kovin herkkä masennukselle. Siihen voi silti sairastua.
Kirjoituksesi kuulostaa todella tutulta. En itsekään pitkään aikaan pystynyt uskomaan ihmisten kehuja todeksi, masennusjaksojen aikana en pysty vieläkään. Itkua, ahdistuneisuutta ja sen hetkellistä lievittämistä on tullut tehtyä viime viikkojen ja kuukausien aikana. Itse enemmänkin reagoin herkästi negatiivisiin ja stressaaviin tilanteisiin, eikä masennukseni ole aivan jatkuvaa tai kroonistunutta, tällä hetkellä. Olen kuitenkin oppinut yhden asian, kun pahoja masennusjaksoja on tullut toistuvasti viime vuosien aikana: vaikka olo saattaa tuntua toivottomalta ja elämä turhalta, tilanteesi paranee vielä. Kun ottaa huomioon, kuinka verrattain harvinaista masennus sinulla on, olisin toiveikas. Kun pääset tästä masennusepisodista yli, ammattiavun ja läheisten tuella, elämänlaatusi varmasti nousee aiemmalle tasolle. Et ehkä heikoimpina hetkinä edes muista, miltä elämäsi näytti ennen masennusta. Yritä kuitenkin löytää joku keino tarkastella historiaasi ilman masennuksen luomia "tummia aurinkolaseja", ja näet, mitä odottaa taas tulevaisuudelta, mitä kohti luoda tietä askel askeleelta.
Mainitsit, että haluat kuolla. Saatat jo tiedostaakin sen, mutta kokemasi kivun pakeneminen ei ole koko elämästä luopumisen arvoista. Olet kokenut elämässäsi niin paljon hyvää, että siitä luopuminen nyt olisi tuhlausta, ja myös kova isku läheisillesi. Sinusta välitetään. Hanki tukea esimerkiksi työterveyshuollosta, terveyskeskuksesta tai yksityiseltä terveysasemalta. Kuten sanoin, tiedän kokemuksesta, että tilanteesi lähtee paranemaan, eikä ole niin toivoton kuin miltä näyttää.
Vaikka koko maailma ylistäisi sinua kauniiksi niin se ei poista tunnettä, että et ole kaunis. Et usko olevasi siäisesti hyväksytty ja rakastetava ihminen. Varsinkin naisen itsetunnon heikkous mieltyy ulkokuoren minuuteen. Puhuminen muukin kuin vain miehen kanssa voisi auttaa sinua ja sanojen myötä alat huomata itsessäsi arvokkuutta.