Valmis omaan poniin?

Melkein jokainen pikkulapsi haluaa oman hevosen. Päässä näkyy kuva kiiltävä turkkisesta ratsusta, joka liitää yli esteiden ja jonka kanssa puuhaillaan kaikkea kivaa kauniilla säällä kauniissa maisemissa. Kuvitelmissa ponin ja omistajan välille syntyy syvä kiintymys ja rakkaus. Poni kiitää pellolla auringon paisteessa ratsastaja selässään ja elämä on ihanaa!! VÄÄRIN! Suurin osa vuodesta on suomessa kylmää ja pimeää. Et voi yksi ainutkaan päivä jättää hevosta hoitamatta. Tulet koulusta väsyneenä kotiin ja ulkona on pimeää ja kylmää ja loskakeli. Et saa tallille kyytiä joten joudut kävelemään. Vaatteet kastuvat läpimäriksi ja kaiken lisäksi olet pahassa flunssassa. Olet yksin. Ohitat matkalla joukon humalaisia jotka huutavat perääsi. Sinua pelottaa. Pääset tallille perille. Tallilla ei ole enää ketään muuta. Ponisi odottaa kärttyisenä tarhassa. Se luimii ja yrittää näykkäistå kun haet sen sisälle. Sekään ei pidä säästä. Sinua pelottaa koskea poniin kun se näyttää niin kiukkuiselta. Kukaan ei kuitenkaan auta. Olet yksin. Se on sinun hevosesi. Koska sinulla on hevonen sinun täytyy pärjätä sen kanssa yksinkin. Eihän olisi mitään järkeä ostaa hevosta jos siitä ei pysty huolehtimaan itse. Sitten harjaat kuraisen ponisi ja lähdet ratsastamaan. Poni on kurainen ja kiukkuinen. Ratsastaessa mikään ei onnistu. Poni säikkyy kaikkea. Se pukittaa ja lähtee kiitolaukkaamaan. Putoat. Sinua sattuu, mutta selkään on pakko nousta. Muuten poni oppii pahoille tavoille. Ulkona on pilkko pimeää. Mustaa. Kun lopulta olet ratsastanut, hoidat ponin, joka on taas likaantunut. Kura on märkää ja pian sinäkin olet kurainen. Sitten poni karsinaan loimi päällä ja sinulla alkaa karsinan siivous. Siinä menee15 minuuttia. Käsiäsi särkee edelleen putoamisen johdosta,mutta siivoaminen on pakollista. Lopulta teet ponille ruuat ja viet tavarat paikoilleen. Lähdet väsyneenä kotiin kävelemään. Matka on pitkä kylmä ja pimeä. Olet vähän peloissasi, koska humalaiset huusivat sinulle taas. Juokset kotiin vaikka hengästyt kauheasti. Lopulta olet kotona. Haluat heti lämpimään peiton alle, mutta ei onnistu. Sinun täytyy tehdä läksyt ja muut kotityöt. Aargh. Et jaksa sitä ponia tälläisellä kelillä. Eikö sille voisi antaa vapaaapäiviä... Ei voi.. Tiedät miten huonoksi poni aina menee lomaillessaan.

Tämän tekstin tarkoitus oli poistaa se ruusuinen kuva, mikä lapsilla ja joskus vanhemmillakin on hevosen omistamisesta. Toki hevonen on ihana eläin ja sen omistamisessa on hyvät puolensa ja tekstini on kirjoitettu aika masentavasti,mutta muista. Ruusulla on piikit. Hevosen omistaminen ei ole leikkiä.

Hevonenhevonen135246 kirjoitti:

Melkein jokainen pikkulapsi haluaa oman hevosen. Päässä näkyy kuva kiiltävä turkkisesta ratsusta, joka liitää yli esteiden ja jonka kanssa puuhaillaan kaikkea kivaa kauniilla säällä kauniissa maisemissa. Kuvitelmissa ponin ja omistajan välille syntyy syvä kiintymys ja rakkaus. Poni kiitää pellolla auringon paisteessa ratsastaja selässään ja elämä on ihanaa!! VÄÄRIN! Suurin osa vuodesta on suomessa kylmää ja pimeää. Et voi yksi ainutkaan päivä jättää hevosta hoitamatta. Tulet koulusta väsyneenä kotiin ja ulkona on pimeää ja kylmää ja loskakeli. Et saa tallille kyytiä joten joudut kävelemään. Vaatteet kastuvat läpimäriksi ja kaiken lisäksi olet pahassa flunssassa. Olet yksin. Ohitat matkalla joukon humalaisia jotka huutavat perääsi. Sinua pelottaa. Pääset tallille perille. Tallilla ei ole enää ketään muuta. Ponisi odottaa kärttyisenä tarhassa. Se luimii ja yrittää näykkäistå kun haet sen sisälle. Sekään ei pidä säästä. Sinua pelottaa koskea poniin kun se näyttää niin kiukkuiselta. Kukaan ei kuitenkaan auta. Olet yksin. Se on sinun hevosesi. Koska sinulla on hevonen sinun täytyy pärjätä sen kanssa yksinkin. Eihän olisi mitään järkeä ostaa hevosta jos siitä ei pysty huolehtimaan itse. Sitten harjaat kuraisen ponisi ja lähdet ratsastamaan. Poni on kurainen ja kiukkuinen. Ratsastaessa mikään ei onnistu. Poni säikkyy kaikkea. Se pukittaa ja lähtee kiitolaukkaamaan. Putoat. Sinua sattuu, mutta selkään on pakko nousta. Muuten poni oppii pahoille tavoille. Ulkona on pilkko pimeää. Mustaa. Kun lopulta olet ratsastanut, hoidat ponin, joka on taas likaantunut. Kura on märkää ja pian sinäkin olet kurainen. Sitten poni karsinaan loimi päällä ja sinulla alkaa karsinan siivous. Siinä menee15 minuuttia. Käsiäsi särkee edelleen putoamisen johdosta,mutta siivoaminen on pakollista. Lopulta teet ponille ruuat ja viet tavarat paikoilleen. Lähdet väsyneenä kotiin kävelemään. Matka on pitkä kylmä ja pimeä. Olet vähän peloissasi, koska humalaiset huusivat sinulle taas. Juokset kotiin vaikka hengästyt kauheasti. Lopulta olet kotona. Haluat heti lämpimään peiton alle, mutta ei onnistu. Sinun täytyy tehdä läksyt ja muut kotityöt. Aargh. Et jaksa sitä ponia tälläisellä kelillä. Eikö sille voisi antaa vapaaapäiviä... Ei voi.. Tiedät miten huonoksi poni aina menee lomaillessaan.

Tämän tekstin tarkoitus oli poistaa se ruusuinen kuva, mikä lapsilla ja joskus vanhemmillakin on hevosen omistamisesta. Toki hevonen on ihana eläin ja sen omistamisessa on hyvät puolensa ja tekstini on kirjoitettu aika masentavasti,mutta muista. Ruusulla on piikit. Hevosen omistaminen ei ole leikkiä.

Lue lisää

Moni on täällä sanonut että hevosen omistaminen vaatii aikaa rahaa ja kärsivällisyyttä, niinhän se onkin mutta myös jotkut valittavat siitä että siinä on hiiirmuinen vastuu. Onhan siinä jonkinverran juu mutta mietitäänpä sitä ihan kokonaisuudessa.

Mulla on puolivuotta ollut oma poni naapurissa tallissa jossa aikoinaan oli paljolti hevosia. Kouluaamuisin on väsynyt mutta kun nousee reippahasti ylös, tarvittaessa ruiskasee vettä naamaan niin kyllä virkistyy. oon heitellyt useat kerrat vettä silmille tai tehnyt pienen jumppa treenin herätykseksi. Se on auttanut. Ihana aamupala kaakaolla ja maukkaalla omenalla. Kävelen talliin ja näen siellä suloisen pörhäkkänä ruokaa odottelevan ponin. Huh, helpotusta kun aamun ruoat on pistetty valmiiksi edellisenä iltana. Laitan ruoan vain karsinaan ja menen sohvalle istumaan ja odottamaan. syön kesken jäänyttä omenaa ja kännykästä katson aina blogit fb:n ja ig:n. Jos poni ei ole vieläkään syönyt lakaisen hiukan tallin lattiaa. Kun ponini on syönyt ruokakuppu tiskialtaaseen ja riimu ponin päähän. Tarhaan vienti menee nopsaan. Sen jälkeen tarhaan vielä heinää ja takaisin talliin. Kottarit ja talikko karsinaan ja karsinan siivous. Hetken päästä takaisin sisälle ja koululaukku valmiiksi. Odottelen sisällä koska on aika lähteä. (usein koitan tehdä aamutallin silleensä että ei tarvisi sisällä enää kauan odotella bussia. Koulusta tullessani menen talliin ekaksi. (naapurin tienpää on lähempänä meijän talon tien päätä). Ponille heinää ja vielä katsastus onko poni ihan kunnossa. Kotona välipala ja hetken koneella/telkkarilla. (Jonakin päivänä oon kotona vasta puoli 4 jolloin annan myös päivä ruoan) puoli 4 ai ainakin ennen neljää ruoka ja taas odotellaan että voi antaa kipon pois. Takasin sisälle taas hengailemaan jotain ja 5-puoli 6 jolloin päivä ruoka on jo sulanut voi lähteä hakemaan ponia tarhasta. Sitten ratsastus. Tulen takaisin talliin yleensä yli 7 jolloin joskus on jo pimeää. onneksi tallissa ja ulkona on kirkkaat valot. Poni pois ratsastuksen jäljiltä pois ja karsinaan. Sitten tarhan siivous ja se on tehty hiukan vaille 8 koska poni ratsastuksen jäljiltä pois-operaatio ei kestä kauaa minulla. Sisälle syömään toinen lämmin ruoka tai joku mikä täyttää kunnolla. Illalla lähemmäs 9 annan iltaruoan ja heinän. Sen jälkeen vielä aamuruoka valmiiksi vaikka olisikin kuinka uupunut. (aamulla voi olla vielä uupuneempi). Pitkän raskaan päivän jälkeen 15 yli 9 mennään ihanasti nukkumaan ja vielä ennen sitä joku pieni pala tai pelkkä lasillinen mehua. Aamulla taas herätys 6.45 ja aamutalli.
jonakin päivänä kun on raspaus, kengitys, vuolu tai eläinlääkäri tulossa niin ratsastus yleensä tehdään vasta seuraavana päivänä.

Toivottavasti sohvaperunat tajuaa että minulla virtaa riittää olen aina ollut kaamea kynnysmatto ja jos hevonen inahtelee karsinassa malttamattomana ruokaa annan sen mahdollisimman nopeasti Haluan vain että hevosellani on kaikki hyvin ja hoidan sen niinkuin voin ettei tulisi turhia eläinlääkärin hommia jota voisi estää.
vielä että olen 12w. ja luonteeltani vilkas ja energinen joten teksti ei ole laiskan pulskoille sohvaperunoille jotka haluaa omaa poni koska kuitenkin ei jaksa hoitaa.
Huh, saarnani on ohi ja kyllähän hevosen omistajille riittää yleensä hieman vapaa aikaa arkipäivänä ainakin minulle.

Totta, onhan se hauskaakin mutta ei aina, joskus se on sellaista kuin Hevonenhevonen kirjoitti. Mutta eihän suomessakaan aina sada räntää. Mutta ei aina myöskään paista aurinko!
On todellakin hyvä tietää ettei hevosen omistus ole ruusuilla tanssimista vaan arkea hyvine ja huonoine puolineen. Niistä huonoista puolista vaan ei juuri puhuta ja siksi monella on liian ruusuinen kuva hevosen omistamisesta.

Otan huomioo kyl kaikki hyvät ja huonot puolet mut entä, jos tykkää tosi villeistä? Miettii et mul ois oma poni. Vaiks saksanrstsuponi. Se on aamusta iltaan villi. Saan hevosen sadepäivänä. On kylmä. Hevonen kokeilee minua kun talutan sen kuljetuskoppiin. Matka sujuu hyvin. Talutan sen ulos kuljetus vaunusta. Se on kaunis musta jolla on herasilmät. Rakastun siihen. Nousen sen selkään vaikka sillä ei ole varusteita. Se kävelee kentällä rauhassa. Nostan ravin. Ravi on töks ravia. Seuraavaksi nostan laukan. Silloin se tapahti. Hevonen hirnahti ilkikurisen hirnahduksen ja pukitti. Lensin alas. Se sattui. Talutin sen talliin. Se haisteli ja halusi tutkia jokapaikkaa. Tallissa oli kolme muuta ponia ja yksi suokki. Ei sille tule ainakaan tylsää. Ruokin sen. Istahdan tallihuoneen sohvalle ja alan lukemaan heppa jännäriä. Hevonen hirnahti. Se ilmoitti, että oli syönyt. Hoidin sen. Lähdin kotiinbhämärässä. Mietin koko matkan Minulla on oma poni! Oli ihana ajatella herasilmä ratsuani. Nukuin hyvin. Seuraavana aamuna lähdin tallille. Hevonen suhtautui yllättävän helposti uuteen omistajaan. Se ei enää luomistellut. Kunbjommat oli hoidettu, lähdin ratsastamaan. Se käyssäytyi kuin unelma. Seuraavana päivänä se kokeili minua taas. Näytti siltä kuin se näyttäisi minulle kieltä. Rakastsn sitä siitä huolimatta että se pukittaa ja kuitenkin on kuin unelma...

Noih... mul ei oo koskaa ollu omaa hevosta mut tollee se on tullu ajatelleeks. Siin on hyviä ja huonoja puolia! Eli muistakaa:
RUUSUJA EI SAA HÄVITTÄÄ VAIKKA PONI KOETTELISIKIN SUA, MUT ELÄ JÄÄ TURHAA ARASTELEE RUUSU PUSKAN PIIKKEJÄ! MARSSI LÄPI RUUSU PUSKA PÄÄTTÄVÄISEMPÄNÄ KU ILKI KURINE TAI ILKEE HEPPA!!!!!