Olen 26-vuotias nainen ja asuessani Saksassa kuusi vuotta sitten eräänä iltana minulle nousi kuume ja alkoi pyörryttämään. Minut talutettiin autoon että pääsin sairaalaan. Todettiin keuhkorakkuloiden tulehdus ja olin happiletkuissa 5 päivää. Koko tämän ajan minua pyörrytti enkä pystynyt kävelemään.
Meni noin pari viikkoa ja aloin saamaan "kohtauksia" (joiksi niitä kutsun) ja niissä tapahtuu vastaavasti:
-Minulle tulee hassu olo
-Alkaa pyörryttämään
-Värit ovat jotenkin kirkkaammat
-Äänet kovenevat
-Pian en pysty kunnolla kävelemään
-Välillä pyörryn
-Simät eivät pysy auki ja näen kahtena
-Säpsähtelen "hereille"
-Tarvitsen koko ajan vettä, mutta en pysty sitä itse hakemaan
-Minun täytyy käydä usein vessassa,mutta sinne minut pitää taluttaa
-Pian en pysty kunnolla puhumaan vaan sammallan
(Ennen lääkitystä sain myös hysteerisiä naurukohtauksia ja vaikutin todella sekavalta) Olen ollut osastohoidossa useita kertoja.
Näitä kohtauksia tulee välillä useasti (monta kertaa viikossa) ja ne saattavat kestää tunteja.
Käyn hoitajalla juttelemassa kerran kahdessa viikossa ja syön masennuslääkkeitä ja psykoosilääkkeitä (Zeldox).
Olotilani vaihtelee kausittain, välillä saattaa mennä puoli vuotta hyvin suht vähäisillä kohtauksilla, toiset puoli vuotta saattaa olla yhtä kärsimystä ja tällöin helposti masennun. Olen harkinnut useasti itsemurhaa.
Minulla on diagnoosina dissosiaatiohäiriö, mutta en ole kuullut kenestäkään jolla olisi tällaiset oireet.
Hoitaja on arvellut että sairauteni syy johtuu monesta tekijästä, esim. isäni löi minua usein lapsena vyöllä ja minua kiusattiin koulussa. Myös äitini on laiminlyönyt minua lapsena.
Onko täällä ketään jolla olisi yhtään samantapaisia oireita? Miten jaksatte? Onko antaa neuvoja jaksamiseen?
Meni noin pari viikkoa ja aloin saamaan "kohtauksia" (joiksi niitä kutsun) ja niissä tapahtuu vastaavasti:
-Minulle tulee hassu olo
-Alkaa pyörryttämään
-Värit ovat jotenkin kirkkaammat
-Äänet kovenevat
-Pian en pysty kunnolla kävelemään
-Välillä pyörryn
-Simät eivät pysy auki ja näen kahtena
-Säpsähtelen "hereille"
-Tarvitsen koko ajan vettä, mutta en pysty sitä itse hakemaan
-Minun täytyy käydä usein vessassa,mutta sinne minut pitää taluttaa
-Pian en pysty kunnolla puhumaan vaan sammallan
(Ennen lääkitystä sain myös hysteerisiä naurukohtauksia ja vaikutin todella sekavalta) Olen ollut osastohoidossa useita kertoja.
Näitä kohtauksia tulee välillä useasti (monta kertaa viikossa) ja ne saattavat kestää tunteja.
Käyn hoitajalla juttelemassa kerran kahdessa viikossa ja syön masennuslääkkeitä ja psykoosilääkkeitä (Zeldox).
Olotilani vaihtelee kausittain, välillä saattaa mennä puoli vuotta hyvin suht vähäisillä kohtauksilla, toiset puoli vuotta saattaa olla yhtä kärsimystä ja tällöin helposti masennun. Olen harkinnut useasti itsemurhaa.
Minulla on diagnoosina dissosiaatiohäiriö, mutta en ole kuullut kenestäkään jolla olisi tällaiset oireet.
Hoitaja on arvellut että sairauteni syy johtuu monesta tekijästä, esim. isäni löi minua usein lapsena vyöllä ja minua kiusattiin koulussa. Myös äitini on laiminlyönyt minua lapsena.
Onko täällä ketään jolla olisi yhtään samantapaisia oireita? Miten jaksatte? Onko antaa neuvoja jaksamiseen?
Vastaukset 9
Vanhimmat
P.s. Unohdin mainita että välillä saan myös psykoottisia oireita, pelkotiloja, tunne että joku on selän takana, en uskalla katsoa ihmisiä silmiin. Ja noihin kohtausoireisiin kuuluu vielä käden tai koko kropan tärinä kohtauksen loppuvaiheessa.
P.p.s. Minulla oli jo lapsena mielenterveyshäiriöitä, kuulin ääniä, mutta jälkeenpäin ajateltuna olen tajunnut että ne olivat pakko-ajatuksia joita saan edelleenkin. Näistä ajatuksista en ole kertonut hoitajalleni koska ne ovat kamalia :/
Mulla diagnosoitiin dissosiaatiohäiriö kuusi vuotta sitten ja kaikenlaisia olotiloja ja oireita käyny läpi.. Yleensä mullla liittyy dissosiaatioon poissaolokohtaukset, ajat jolloin on epätodellinen olo ja silloin kaikki näyttää epätodellisilta ja värit muttuu ja kaikki tuntuu heiluvan ikäänkuin leijailisin. Säpsähtelyä myös on toisinaan. Äänet kuuluvat kovempaa ja saattavat kuulostaa erilaiselta tai kaikua tai sitten en saa kunnolla selvää. Koen että en ole omassa kehossani vaan jossain aivan muualla ''poissa'' itestäni. Tärinäkohtauksia tulee myös. Välillä on vaikeaa puhua tai kuulla.
Tossa jotain mitä tuli mieleen. Terapian avulla jo päässyt parempaan kuntoon... Ja juurikin niihin lapsuuden traumoihin pitäisi ''palata'', puhua niistä ja käsitellä niitä. Dissosiaatiohäiriöön ei varsinaisesti ole mitään lääkettä, muutakun TERAPIA. (Toki dissosiaatiohäiriöön voi liittyä ahdistuneisuutta ymymymym joihin annetaan lääkettä).
Oon saanut sen käsityksen että jos on dissosiaatiohäiriö niin olisi tärkeää aloittaa terapiassa käyminen, samalla terapeutilla jonka kanssa käydä läpi lapsuuden traumoja ymv.
Toivottavasti saat apua.
Voikohan tuostakin sairaudesta tulla jälkitautina epilepsia, vaikka sitten lievempänä? Voihan sitä kysyä...
http://www.oireet.fi/epilepsia.html
Tosin tiedämmehän me, miten siinä käy, kun kovasti pläräilee lääkärikirjaa...
menisin varalta yksityislääkärille teettämään kaikki mahdolliset kokeet. Kirjoita oireet ja niiden ilmenemisajat muistiin jo valmiiksi, niin mitään ei jää tuomatta esiin.
Ihan samat oireet.
Terapiaa, terapiaa, terapiaa ja läpikäymisen helvettiä.
Joskus tekisi mieli kuoriutua.
Tässä ihan huippu-video typistettynä taidepläjäyksenä tertiäärisestä dissosta...
http://www.youtube.com/watch?v=0tITzDjPf4g
Voi paska. Tässä tiivistettynä kakki mitä voin vaan sanoa. Itse olen noin viisi vuotta saman sairauden kanssa ollut tekemisissä ja helpot hetket vähissä. Miielialalääkkeet OMALLA kohdallani vain pahensi asiaa mutta rauhottavissa lääkkeissä minulla on pieni apu. Turha lukea wikipedian tai muidenkaan sivustojen oirekuvia ym koska tämä sairaus on täysin yksilöllinen jokaisella. Minun neuvoni olisi että ota jokaikisen ammattilaisen neuvo vastaan. Pidetään teksti lyhyenä niin jaksaa lukeakin ;) Saat laittaa mailinkin jos jotain asiaa herää tästä (yksin et ole) [email protected]
kuulostaa kyllä todella voimakkaalta dissosiaatiohäiriöltä. Itselläni kokemusta dissosiaatiosta muistinmenetyksen ja uudelleen palautumisen osalta. Fyysisiä oireita ei ollut kuin aivan akuuttivaiheessa. Ja nekin lieviä sinun oireisiisi verrattuna. Ajan kanssa tilanne jokseenkin rauhoittunut. emdr-terapiaa suositeltu lekurin toimesta.