Kertokaa onko normaalia, että bipo saa jonkun järjettömän fiksaation päähänsä ja rupeaa toimimaan täysin epärationaalisesti, ja se jatkuu kuukausia ja kuukausia? Jätkä saa kohta varmaan syytteet tekemisistään, ja ei silti mene kalloon että kannattaisi lopettaa. Kyseessä on siis muiden ihmisten häirintä.
Minua ahdistaa kun en oikein tiedä missä mennään, kun poliisilla ja lääkärillä on vaitiolovelvollisuus. Täytyy vain arvailla ja miettiä pää puhki, että mitäköhän tässä nyt on tapahtumassa, miksi se tekee näin, enkä silti vain ymmärrä. Onko tämä psykoosia tai jotain, tai onko jotain muuta kuin bipon oireita? Sen tiedän faktaksi, että joitain vuosia sitten on diagnosoitu bipo, muuta en sitten tiedäkkään. Voiko joku lääkitys aiheuttaa sen, että ei ymmärrä tekemisiään, vai onko se vain sairauden oire? Voiko siis bipo aiheutaa sen että todellisuudentaju täysin häiriintyy pitkäksi aikaa? Kauanko tällainen voi jatkua?
Minua ahdistaa kun en oikein tiedä missä mennään, kun poliisilla ja lääkärillä on vaitiolovelvollisuus. Täytyy vain arvailla ja miettiä pää puhki, että mitäköhän tässä nyt on tapahtumassa, miksi se tekee näin, enkä silti vain ymmärrä. Onko tämä psykoosia tai jotain, tai onko jotain muuta kuin bipon oireita? Sen tiedän faktaksi, että joitain vuosia sitten on diagnosoitu bipo, muuta en sitten tiedäkkään. Voiko joku lääkitys aiheuttaa sen, että ei ymmärrä tekemisiään, vai onko se vain sairauden oire? Voiko siis bipo aiheutaa sen että todellisuudentaju täysin häiriintyy pitkäksi aikaa? Kauanko tällainen voi jatkua?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onko muiden ihmisten häirintä normaalia? Mielestäni ei, oli sitten terve tai bipo.
Kysymyksesi joka on kirjoitettu sydänyön tunteina, on sekava ja vaikea selkoinen.
Kuulostaa hyvin tutulta, valitettavasti. Jätin bipo -mieheni 3 kk sitten ja hän on nyt jatkanut minun häirintääni niin pitkälle, että olen tehnyt rikosilmoituksen. Oudointa tässä on se, että jätin hänet 12 vuoden yhdessäolon jälkeen pettämisten, järkyttävien mielialamuutosten ja alkoholimsin takia, mutta hän silti pitää mua syyllisenä kaikkeen. Hän ei osaa käsitellä / ymmärtää sitä, että minä todella olen näiden syiden takia hänet "hylännyt". Hän ei itse myönnä, että hänellä on ongelmia, vaikka on saanut lääkityksen bipoon, on käynyt terapiassa ja on meinannut hakea hoitoa alkoholismiinsa - siltikään hän ei pysty käsittelemään eromme syitä, koska hän on sairaudentunnoton.
Nyt eron jälkeen hän häiritsee minua niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. HÄn on tuhonnut omaisuuttani ja aiheuttanut vakavia haittoja työssäni ja mielenterveydessäni. Hän haluaa kuulemma tuhota minut, kun olen hänet jättänyt. Hän toimii pakkomielteisesti ja jankkaa samoja asioita uudestaan ja uudestaan, vaikka hänen hyvät ystävänsäkin ovat hänelle yrittäneet puhua järkeä. Hän on pari päivää viikosta rauhassa, mutta aina loppuviikosta, kun ryyppyputki alkaa, on hän taas aivan mahdoton. Hän on erittäin fiksu ja älykäs ihminen, minkä vuoksi tämä häirintä minun elämääni kohtaan on luovaa. Jos hän ei saa pian hoitoa (ei voi laittaa pakkohoitoon, kun ei ole vakavaa uhkaa), niin minut saa viedä hoitoon. Meillä on kaksi lasta, mikä tekee tilanteesta sietämättömän.
Kun miettii, millainen tauti bipo noin suurin piirtein on, niin eiköhän se vastaus siitä muotoudu. Itsellä oli viikkokaupalla psykoottistasoinen mania eikä niistä ajoista mitään mielikuvaa. Ambulanssimiehet haki kotoa suljetulle osastolle, että kait sitte tein jotain väärin.
Joillekin bipoille varmaan normaalia ja joillekin ei. Ite pysyn kaukana ihmisistä niin paljon ku kykenen. Muut ihmiset häiriköi mua eikä anna mun olla rauhassa. :D Kai tommonen häiriköinti voi kuulua vaikkapa maniaan jos henkilö on päihtynyt ja aggressiivinen tai psykoottiseen maniaan. Voihan sitä bipolla olla narsismia ja sosiopatiaa taustalla jos kykenee sellaseen mitä corazon kirjotti. Tiedän ainakin 7 bipoa joilla on joko narsistinen ph tai epäsosiaalinen ph diagnooseina bipon lisäksi. Ei kaikki aina johdu yksin biposta.
Niin, ehkä tuo viesti oli vähän sekava. Pääni on aika sekava, kun koitan miettiä että mistä tämä johtuu ja mikä saisi sen loppumaan. Ei oikein ole ketään jonka kanssa asiasta puhua, siis sellaista henkilöä joka tietäisi näistä jutuista enemmän. Jotenkin tuntuu että joku asiallinen selitys tämän henkilön tilasta auttaisi asennoitumaan tilanteeseen, mutta kun sellaista ei saa. Tuntuu välillä että tämän tyypin yksityisyys on tärkeämpää kuin häirinnän kohteena olevien.
Mietin tässä vain, että tuleeko jossain vaiheessa ymmärrys siitä että tekee jotain väärin, vai voiko tällainen jatkua koko elämän? Ja jos jotain asiaa vatvoo oikein pakkomielteisesti ja sitten helpottaa, niin voiko se sama asia ruveta vaivaamaan vaikka vuosien kuluttua? Mietin sitäkin, että onko tämä vain sairaudesta johtuvaa, vai voiko lääkityksellä olla vaikutusta? Siis ettei tunne empatiaa tai ymmärrä että satuttaa muita. Sellaisesta olen jotain lukenut.
Tuo corazon2n juttu kuulostaa joiltain osin tutulta, paitsi että tämä henkilö tuli alussa ihan hyvin toimeen sairautensa kanssa. Terapiassa on käynyt koko ajan, alkoa ei ainakaan ennen paljoa kulunut, enpä sitten tiedä miten nykyään. Nyt jotain on tapahtunut, eikä auta terapia eikä se, että poliisi latoo faktat pöytään. Kohta varmaan ollaan käräjillä. Olen niin väsynyt koko hommaan, ja mietin saako tässä koko loppuelämän miettiä, että mitähän seuraavaksi.
Miehenikin alussa yritti hoitaa itseään, eli käytti lääkkeitä ja kävi psykiatrilla. Ongelma vaan kuitenkin on se, että heti kun olo helpottuu, tekee mieli jättää lääkkeet ja muu hoito pois. Mennään asenteella, että itse pystyy itsensä hoitamaan, kun on niin hyvä fiilis. Suurin haittatekijä tässä toisaan on se,että henkilö on useimmiten sairaudentunnoton, vaikka käyttäytyykin täysin irrationaalisesti ja pakkomielteisesti. Toinen suuri haittatekijä on tuo aikaisemmin mainittu empatiakyvyttömyys, eli toimii vaan siten, miten itselle parhaaksi sillä sekunnilla tuntuu, eikä välitä ollenkaan toisen tunteista.
Meillä on nyt sellainen tilanne, että exä oli putkassa viimeisen vuorokauden ja häntä, minua ja äitiäni kuultiin viikonlopun jäljiltä (joka oli taas yhtä kaaosta). Poliisi ei voinut kuulustelun jälkeen pitää häntä enää sisällä, sillä psykiatri totesi miehen olevan ok, vaikka faktoja lyötiin poliisin toimesta pöytään. Exäni on niin loistava puhuja ja vakuuttaja, että on jotenkin kääntänyt tilanteen taas omaksi edukseen, eli ei ole vaaraksi itselleen tai minulle. Poliisi vaan totesi jälkikäteen, että exäni on loistava selittämään kaikki tilanteet ja että he eivät voi tehdä mitään, vaikka näkevätkin, miten asiat todellisuudessa ovat, el iettä mies tarvitsee todella apua. Pitää taas vaan heille soittaa, jos mies jatkaa käytöstään. No, laitokselta päästyään hän alkoi minua taas häiritsemään.
Jotenkin tuntuu, että jos hän ei mene pian hoitoon, niin minä joudun menemään hoitoon....
Kyllä vain, näin bibo toimii, kun on maanisessa vaiheessa. Monet sotkevat omat raha- asiansa perin juurin, sotkevat avioliittonsa, ihan kaiken. Ovat suunapäänä maniassa ja tekevät asioita, joita he tavallisesti eivät tee mm. juoksevat vieraissa tai rakastuvat ääriään myöten.
Samalla he häiritsevät siis toisia ihmisiä, koska eivät manian huumassa tajua itse, missä menevät.
Monille sairaalahoito tekee hyvää. Ei mitenkän harvinaista niin polisiin pitää ottaa yhteyttä, jos häirintä menee käsistä.
Bibo-potilas voi olla myös psykoosissa, jolloin todellsuudentaju ja rajat reaalimaailmaan katoavat. Mutta jos on harhoja, niin sitten skitsofrenia.