Mieshän on ollut jo kohta 20 vuotta haudassakin!
Valtakunnan tasolla ainakin Lipponen on ansioitunut Kekkosen uudelleenarvioinneissaan, Lasse Lehtinen on oikein väitellyt asiasta ja viimeksi nyt Jari Tervo on kirjoittanut tiiliskiviromaanin, jonka johtavana ajatuksena on Kekkosen mollaaminen.
Lipposen motiivi lienee puoluepoliittinen, Jari Tervon rahan ansaitseminen ja Lassse Lehtisen tittelin kipeys. Kaikki sinänsä ymmärrettäviä motiiveja.
Mutta entä sitten nämä nettikirjailijat, K.K.Korhonen etunenässä, joka nimittää novelliaan "Tutkimukseksi", heidän motiivejaan olen ihmetellyt. Ainakin heitä kaikkia yhdistää hillitön halu Kekkosen haudalle kuseskeluun, niinkuin joku tätä kekkoskirjoittelua on sattuvasti kuvannut. Ja kun nämä sankarit tekevät tätä urotyötään vielä nimimerkin suojassa, niin kyllä heitä voi hyvällä syyllä kutsua "nettirunkkareiksi". Pahaksi onneksi nämä kirjoittajat ovat varsin taitavia kaunokirjoittajia ja on olemassa vaara, että jotkut voivat ottaa nämä kirjoitukset tosissaan.
Minulle itselleni riittää Kekkosesta WSOY:n toimittaman CD-Facta 2001, antamat tiedot ja sitä suosittelen muillekin.
Valtakunnan tasolla ainakin Lipponen on ansioitunut Kekkosen uudelleenarvioinneissaan, Lasse Lehtinen on oikein väitellyt asiasta ja viimeksi nyt Jari Tervo on kirjoittanut tiiliskiviromaanin, jonka johtavana ajatuksena on Kekkosen mollaaminen.
Lipposen motiivi lienee puoluepoliittinen, Jari Tervon rahan ansaitseminen ja Lassse Lehtisen tittelin kipeys. Kaikki sinänsä ymmärrettäviä motiiveja.
Mutta entä sitten nämä nettikirjailijat, K.K.Korhonen etunenässä, joka nimittää novelliaan "Tutkimukseksi", heidän motiivejaan olen ihmetellyt. Ainakin heitä kaikkia yhdistää hillitön halu Kekkosen haudalle kuseskeluun, niinkuin joku tätä kekkoskirjoittelua on sattuvasti kuvannut. Ja kun nämä sankarit tekevät tätä urotyötään vielä nimimerkin suojassa, niin kyllä heitä voi hyvällä syyllä kutsua "nettirunkkareiksi". Pahaksi onneksi nämä kirjoittajat ovat varsin taitavia kaunokirjoittajia ja on olemassa vaara, että jotkut voivat ottaa nämä kirjoitukset tosissaan.
Minulle itselleni riittää Kekkosesta WSOY:n toimittaman CD-Facta 2001, antamat tiedot ja sitä suosittelen muillekin.
Vastaukset 59
Vanhimmat
Ikäluokka, joka Kekkosesta keskustelee, on elänyt parhaat vuotensa Kekkosen ollessa presidentti.
Useat heistä eivät silloin hyväksyneet Kekkosen toimintatapoja. He eivät myöskään uskaltaneet tai pystyneet nousemaan niitä vastaan.
Tuo painolasti on kuormittanut omaatuntoa vuosikaudet. Nyt on etäisyyttä asioihin niin paljon, että on aika pestä kädet.
ps. Korhosen kirjoitus on tutkimuksena ainakin samaa tasoa kuin Paavo Väyrysen väikkäri. ;-)))
Punikki on Korhosen kanssa sama paska eri paketissa.
En ole sen paremmin Ratamo kuin Korhonenkaan. Sinä voisit keskittyä nyt siihen mitä osaat - Lasoliin.
Kun herrat lähtee, narrit oikee. Kun kissa on poissa niin hiiret hyppää pöydälle.
Tarvitaan kolmekymmentä vuotta ennen kuin ns. kulttuurin vitka tuo mukanaan "jäljestätulevien valtavan lauman". Taistolaislaulut toistuvat nyt rahalibitoituneena Ultra Bran listahiteissä. Kuka tunnistaa että kyseessä on saman estetiikan uudelleenlämmitys? Entä kuka tunnistaa saman pyhän vihan ja mustavalkoiset asenteet - siis taistolaisasenteet - nykyisen, esim. stasi- ja KGB-yhteyksistä epäiltyihin kohdistuvan vainon takana? Kekkonenkin kuuluu tämän pyhän vihan kohteisiin. Nyt suuri jäljestätulevien lauma elää omalla kohdallaan ne tunnot, jotka kolme vuosikymmentä sitten elähdyttivät taistolaisporukkaa.
Ja juttuhan on niin että mitä kauemmin aikaa kuluu, sitä pienemmät hiiret uskaltavat hypätä pöydälle. Lopulta jopa tyylipuhtaat ympäripyöreät miellyttäjäyksilötkin, sellaiset kuin Mielipidepankki, ja pelkureista pahimmat kuten tämä ikääntynyt sotilas Korhonen.
Kyllä Kekkonen kohtasi anakaraa kritiikkiä jo presidenttinä olleessaan. Kovimmallaan kritiikki oli hänen ensimmäisellä kaudella. Sen jälkeen kritiikkiä alettiin tukahduttaa vähän kerrassaan tunnetuin keinoin eli itsesensuurilla ja painostuksella. Eivät lehdet tai muu media olisi päästänyt läpi enää 70-luvulla yhtään sellaista kirjoitusta, joka haiskahti Kekkosvastaisuudelta.
Vain yksittäiset äänetorvet, joilla oli omia pienehköjä julkaisukanavia, saivat huutonsa kuuluviin. Heidät puettiin sitten valtakunnannarrien kaapuun, jotta heidän puheensa näyttäisi pellen puheelta. Sen jälkeen kun SDP oli pantu kuriin ja herran nuhteeseen, suurin huutaja oli Veikko Vennamo, jonka huudot kansa otti kyllä varsin hyvin vastaan vuoden 1968 presdientin vaaleissa ja sen jälkeisissä eduskuntavaaleissa.
Kekkosen arveluttavista toimista kuten noottikriisin arvellusta tilaustyöluonteesta ei kerrottu koulujen historian kirjoissa. Valistuneet ja aikaansa seuraavat historian opettajat kertoivat ne oppilailleen täydennystietona suullisesti. Pilapiirtäjä Karin sallittiin sentään esittää oma narrin näkemyksensä Kekkosesta, mistä Kekkonen oli kyllä varmasti Hesarille enemmän kuin vihainen.
Oli hyvin paljon asioita, jotka levisivät urbaaneina huhuina tai vaikkapa Hymy-lehden vihjaluna. Vasta jälkeenpäin tehdyt tutkimukset (esim. Rautkallio, Vihavainen, Lehtinen) ovat tarkentaneet sitä kuvaa, joka Kekkosen aikana oli vain ihmisten aavistuksissa. Itseensuuri oli niin täydellistä varsinkin 70-luvulla, ettei Kekkosesta voitu puhua negatiivisesti tulematta samalla leimatuksi neuvosvastaiseksi ja Suomen etujen vaarantajaksi.
Vie aikansa ennen kuin historiallinen totuus saavuttaa lukijansa. Vasta sitten kun on tutkittua tietoa, voidaan alkaa keskustella Kekkosen toiminnasta tarkemmin. Pitää siis olla jotain kättä pitempää argumentaation välineeksi.
Et kritisoi yhtään Juhani Suomea, joka on hänkin kovasti kirjoittanut Kekkosesta vasta tämän jo kuoltua. Suomihan ei sano Kekkosesta poikkipuolista sanaa, joten sellaista on kai sitten hyväksyttävää kirjoittaa vaikka vielä sadan vuoden päästä.
On kyllä melko käsittämätöntä, että historian tutkijoita kaltaisesi sensorit yrittävät vieläkin kahlita mitä kummallisimmilla perusteilla. Kyllä historian tutkimiseen kuuluu, että asiat selvitetään pohjiaan myöten tulipa vastaan mitä paskaa tahansa. Tieteelliseen historian tutkimukseen kuuluu myös se, että kaikilla on mahdollisuus päästä lähdeaineistoon käsiksi todentaakseen aineiston oikean käytön ja saadakseen mahdollisuuden riitauttaa esitetyt tulkinnat. Juhani Suomelle on sallittu yksinoikeus eräiden lähteiden käyttöön, mikä tieteellisessä mielessä luonnollisesti heikentää hänen julkaisujensa uskottavuutta siihen asti, kunnes lähdeaineistö pääsee vapaan tieteellisen tutkimuksen välineeksi.
Katson, että minulla kuin Korhosellakin on täysi oikeus esittää kritiikkiä Suomen presidenttien toimista aina Ståhlbergista alkaen. En ole huomannut, että olisit ollut kärppänä paikalla, kun joku muu on kritisoinut vaikkapa Risto Rytiä tai Väinö Tanneria tai Mauno Koivistoa sillä perusteella, että suurimmatkin pelkurit uskaltautuvat koloistaan, kun vaara ei näytä enää oven takana vaanivan. Presidentti Bushinkin arvostelijoille tulee jo kiire, jos häntä ei valitakaan toiselle kaudelle. Nixonin arvostelijat lienevät jo sinun perusteittesi perusteella auttamattomasti myöhässä.
Kekkonen on kuollut 20 vuotta sitten, eikä ole Keskustan kunnallisvaaliehdokkaana.
Kekkosen elämänkaari oli hämmästyttävä. Hän muuttui ihmisenä vähintäänkin vastaavasti kuin maa muuttui. Tämän Suomi-nimisen yksikön muutos viime vuosisadalla oli valtava. Liki kivikautiselta savupirttien asteelta noustiin pääasiassa Kekkosen vahvassa ohjauksessa muiden pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden rinnalle. Kekkoskriitikot eivät jostain syystä levitä näkyviin sen enempää Kekkosen henkilökohtaisen kehityksen kuin maailman muutoksen koko asteikkoa.
Kekkosen kriitikot tarkastelevat häntä kuin kiinteää kohdetta josta pitää määritellä mikä se on. Tällaisessa tarkastelussa on käytännössä kyse psyykkisen projektion mekanismista. Sillä on enemmän tekemistä tarkastelijan kuin kohteen kanssa.
Historian kirjoittamisessa on kyse lähteistä, tulkinnoista ja merkityksenannosta noin laajempaa taustaa vasten. Projektiiviset tyypit kaivavat esiin sellaista mikä sopii heidän todistustarpeisiinsa, tulkitsevat tekoja ja tapahtumia oman psyykkisen rajoittuneisuutensa varassa, ja ovat joko kyvyttömiä visioimaan ja syntetisoimaan tai sitten huitaisivat mitä milloinkin. Esimerkiksi tällä palstalla eilen Mielipidepankki ensin ei antanut merkitystä N-liiton sotalaivojen liikkeille Suomenlahdella Tsekkoslovakian miehityksen aikaan ("käsittämätöntä") mutta seuraavassa puheenvuorossa antoi ("se osoitti miten N-liitto suhtautui YYA-sopimukseen"). No, palstan toinen "historiantuntija", sotilasmielinen Korhonen, on vielä vajaampi tapaus. Hän on kerännyt hyllyihinsä hyvän määrän lähteitä, vaikka hänellä ei ole edellytyksiä tulkita mitään.
Kekkonen ei liene myöskään mikään historiallinen vakio jonka arvo voidaan määritellä "objektiivisen historiallisen totuuden" hengessä. Sinunkin argumentaatiosi palautuu tällaiseen yhdellä asteikolla liikkumiseen. Näin käy monelle, kun tarkastelun kohde on kontrovertti vallankäyttäjä. Historiallinen totuus ei ole lopullinen arvio historiallisesta henkilöstä, vaan esimerkiksi sen seikan muistamista, että hyvistä teoista saattaa olla huonoja seurauksia, ja päinvastoin: pahoista teoista voi seurata kaikille onnea ja menestystä.
Kontrovertin historiallisen henkilön suhteen suurimman palveluksen historiankirjoitukselle tekee se joka yrittää kirjata hänen elämänsä, ajatuksensa ja tekonsa, mahdollisimman uskollisesti yksi yhteen suhteessa henkilöön. On hyvä rauhoittaa henkilön arkistot ja päästää vain valittuja tutkijoita niitä hyödyntämään. Muu menettely nostaisi oitis päiväkohtaista poliittista kiihkoa ja sen sokaisemia hyökkäyksiä, jotka osaltaan voitaisiin virallisessa historiankirjoituksessa kokea haastena. Kuumat kiistat ja tulehtunut keskustelu, jota kekkostutkimuksenkin yhteydessä jo on nähty, eivät suinkaan tee historialliselle totuudelle palvelusta, vaan sulkevat niitä ehtoja joilla historriaa kirjoitetaan. Suurimman palveluksen historialliselle totuudelle tässä vaiheessa tekee todellakin se joka kirjaa mahdollisimman seikkaperäisesti kaiken tapahtuneen niin paljon Kekkosen omasta perspektiivistä kuin ikinä mahdollista.
Kysymys ei siis periaatteessa ole sensuurista vaan siitä millä tavoin historiankirjoituksen tulee Kekkosen kaltaisten voimahahmojen tapauksessa menetellä. Aika jolloin Kekkosen ajatukset ovat vielä sisäistettävissä ja hänen tekemisensä ymmärrettävissä on rajallinen. Kritiikille on aikaa yltäkyllin, eikä sen laadun tarvitse pudota samalla tavalla kuin totuudellisen henkilöhistorian kirjoittamisen mahdollisuudet ajan kuluessa hukkuvat.
Tietysti kritiikkiä harrastetaan - mikäs sen voisi estää. Kuka sinulle sanoo ettet saa kirjoittaa? Kekkonen on vapaata riistaa, ja hyvähän se on että häntä voi nyt käyttää myös kaikennielevänä sylkykuppina, johon kaunaisin kritiikki pääsee puskemaan pahaa sisuaan. Eri asia sitten on kuka näistä moralistikriitikoista sitten niin peljoa perustaa. Kriitikoiden taso on todella kirjava, Lasse Lehtinen, Mielipidepankki ja Korhonen taitavat kyhätä sitä tyhjintä huttua.
Käsityksesi tieteellisestä tutkimuksesta on hyvin erikoinen. En osaa muuta sanoa sellaisesta, joka haluaa rajoittaa tavallasi historiallista tutkimusta. Peruste sille, että jotain häviää lopullisesti, jos tällaista rajoitusta ei tehdä, on täysin kestämätön. Lisäksi on naivia olettaa, että jokin historiantutkija olisi ehdottomasti paras kääntämään Kekkosen ajattelun historiankirjoituksen muotoon. Miksi Juhani Suomi olisi nimenomaan tällainen henkilö. Sekö valikoi hyvän historioitsijan, että hän ihailee kritiikittömästi tutkimuskohdettaan.
Pahoista teoista voi seurata kaikille onnea ja menestystä, sanot. Kyllähän tämä saattoi olla Hitlerin ja Stalininkin tavoite: Niille jotka jäävät henkiin, seuraa onnea ja menestystä. Näinkö historian merkkihenkilöitä pitäisi yksinkertaisesti arvioida, lopputuloksen perusteella, olivatpa menettelytavat mitkä tahansa.
Minun on ihan pakko sanoa, että näkemykselläsi on hyvin paljon yhtäläisyyksiä suljettujen yhteiskuntien historiankirjoituksen menetelmien ja tavoitteiden kanssa. Itse en sellaista arvosta, enkä hyväksy. Näkemykseni eroaa siitä jyrkästi. Näen kaikesta sensuurista vapaan mielipiteenvaihdon perusarvona, jota ei voi mahdollisen historiantutkimuksen parempaa laatuun uskoen sivuuttaa. Tieteessä laatua syntyy yleensä vuorovaikutuksen ja keskustelun kautta ja tieteen tulosten tulee olla kaikilta osin tarkistettavissa. Tieteen maailmassa harrastetaan yleisesti ns. referee-järjestelmää, joka tarkoittaa jatkuvaa laadun kontrollointia.
Sinä lähdet minusta myös annetusta totuudesta liikkeelle. Et mitenkään aseta kyseenalaiseksi Kekkosen erikoislaatuisuutta ja merkitystä Suomen historian vaikuttajana. Että siis Kekkosen johdatuksella olisi ollut koko ajan suurin merkittävyys. Joku maamme ulkopuolelta asioita tutkaileva historioitsija saattaisi lähteä taas hypoteesista, että Kekkonen oli vain yksi esimerkki suurvallan sätkynukkehallitsijasta. Näitähän on ollut maailman sivu. Tällainen näkemys johtaisi tutkimaan Kekkosen sijasta painokkaammin niitä määräyksiä ja sitä ohjausmekanismia, jota tuo suurvalta käytti hallitessaan vasallivaltiota nimeltä Suomi. Hypoteeseja voi sitten olla näiden kahden väliltä lukemattomia ja minusta olisi kovin kummallista, jos joku historioitsija kykenee noin vain lonkalta kertomaan, että hänen hypoteesinsa on pakostakin se ainoa oikea. Tällainen on sitä yhden totuuden tieteenharjoittamista, jota tehdään joko rahasta tai vallasta, mutta harvoin uteliaisuudesta päästä jonkinalisen totuuden lähteille.
Lopuksi yhteen yksityiskohtaan, jota ilmeisen tarkoituksellisesti siteeraat väärin. Tavoitteesihan on mitätöidä minun ja Korhosen esittämät ajatukset, johon käytät tällaisia likaisiakin keinoja tarpeen vaatiessa.
Kun sanoin, että Neuvostoliiton toiminta Suomenlahdella oli myös käsittämätöntä vuonna 1968, tarkoitin luonnollisesti sitä, ettei NL:n tarkoituksesta ollut täyttä selvyyttä. Mihin tällä lihasten pullistetulla oikein pyrittiin, sillä eihän se välttämättä ollut vain Suomea varten tarkoitettu ja Suomelle osoitettu. Tämän lisäksi voi sitten erikseen Suomen osalta kysyä, miten on sopusoinnussa YYA-sopimuksen kanssa menettely, jossa NL:n sotalaivasto esiintyy erittäin aggressiivisesti myös Suomeen päin niin, että täällä voi hyvällä syyllä olettaa NL:n valmistautuvan hyökkäykseen kohti Suomea.
>> Peruste sille, että jotain häviää lopullisesti, jos tällaista rajoitusta ei tehdä, on täysin kestämätön.
Näin kuitenkin on. Historiallinen konteksti häviää. Kiivaan muutoksen aikaan ajalliset pelivarat ovat pieniä. Kaksi kymmenen vuoden välein esiintyvää tutkijaa ei puhu samalle yleisölle. (Mukaillen titeenhistorioitsija Stephen Toulminia.) Havainnon ja tiedon kehä kiertää vilisten. Pohja jolla seisomme ei pysy samana.
>> Pahoista teoista voi seurata kaikille onnea ja menestystä, sanot. Kyllähän tämä saattoi olla Hitlerin ja Stalininkin tavoite
Tämä menee pieleen. Puhuttiin historian "teoista", ehkä olisi pitänyt käyttää simppelisti sanaa tapahtumat. Esimerkiksi oma demokratiamme syntyi hävityn sodan seurauksena. Sitä ei olisi syntynyt jos Saksa ja Suomi olisivat voittaneet.
>> Näen kaikesta sensuurista vapaan mielipiteenvaihdon perusarvona,
Niin me kaikki, noin ideaalisessa mielessä. Eri asia on, että meillä on rankka yhtenäiskulttuurimenneisyys, eikä avoimeen yhteiskuntaan ole toistaiseksi päästy. Tällä hetkellä ei taas olla edes menossa siihen suuntaan.
Kekkosen johdolla avattiin yhteiskunnallista keskustelua määrätietoisesti ja rajummin kuin konservatiivinen pysähtyneistö sieti. Linna, Salama, reporadio. Kaikki nämä saivat Kekkosen aktiivisen tuen. Laman jälkeisessä Suomessa täytyy jopa Suomen Akatemian lamatutkijan lisätä paperiinsa huomautus: Nämä tulokset esitetään sillä varauksella ettei valtion velkaantumiseen liity asioita joita ei ole tiedossa.
Historia on tieteiden joukossa hyvin erityinen tiede. Se ei pyri esittämään lopullista totuutta mistään, vaan hyväksyy lähtökohtaisesti että jokainen aika kirjoittaa historian uusiksi. Juuri tästä syystä Kekkosen henkilöhistoria oli kirjoitettava nyt, koska aikalaistuntoja ei ole mahdollista myöhemmin enää aitoina tavoittaa. Ja jotta tämä historia tämän poikkeuksellisen hahmon kohdalla voitaisiin kirjoittaa, tarvitaan tietty työrauha. Näin mahdollistuvat myöhemmät näkökulmat.
Juhani Suomella on mielestäni erinomaiset edellytykset nimenomaan siihen työhön jota hän teki.
>> Et mitenkään aseta kyseenalaiseksi Kekkosen erikoislaatuisuutta ja merkitystä Suomen historian vaikuttajana.
Nämä ovat siis eri asioita. Kun kriitikot nyt lähtevät rääpimään Kekkosta ihmisenä, unohtuu jälkimmäinen aspekti. Eli se että hänen toimintaansa pitää pystyä tarkastelemaan myös kokonaisuuksien puitteissa. Siihen tarvitaan visioita ja synteesikykyjä. Ja siinä ei auta käpertyä Kekkosen henkilön jumalointiin tai demonisointiin vaan tarvitaan kokonaan erilaisia näkökulmia. Pitää mm. myös ymmärtää, että historiassa pahat tapahtumat voivat aikaansaada hyviä seurauksia.
>> tarkoitin luonnollisesti sitä, ettei NL:n tarkoituksesta [Suomenlahdella vuonna 1968] ollut täyttä selvyyttä. Mihin tällä lihasten pullistetulla oikein pyrittiin, sillä eihän se välttämättä ollut vain Suomea varten tarkoitettu ja Suomelle osoitettu. Tämän lisäksi voi sitten erikseen Suomen osalta kysyä, miten on sopusoinnussa YYA-sopimuksen kanssa menettely,
jossa NL:n sotalaivasto esiintyy erittäin aggressiivisesti myös Suomeen päin
Niin juuri. Minä taas tarkoitin ihan sitä mitä sanoin. Ko. historialliselle tapahtumalle ensin annat merkityksen "emme tiedä, käsittämätöntä" ja sitten merkityksen "kyseenalainen sopusointu YYA-sopimuksen kanssa". Historiassa on kyse lähteistä, tulkinnoista ja merkityksenannosta. Sinulla on jokseenkin epäselvät käsitykset kaikkiin näihin liittyvistä tiedonfilosofisista ongelmista.
Kirjoitat näin:
"Nämä ovat siis eri asioita. Kun kriitikot nyt lähtevät rääpimään Kekkosta ihmisenä, unohtuu jälkimmäinen aspekti. Eli se että hänen toimintaansa pitää pystyä tarkastelemaan myös kokonaisuuksien puitteissa. Siihen tarvitaan visioita ja synteesikykyjä. Ja siinä ei auta käpertyä Kekkosen henkilön jumalointiin tai demonisointiin vaan tarvitaan kokonaan erilaisia näkökulmia. Pitää mm. myös ymmärtää, että historiassa pahat tapahtumat voivat aikaansaada hyviä seurauksia."
Noin voi toki ajatella, jos piiloutuu historiallisen "näkökulma-muutoksen" taakse. Näinhän Kekkonen valtansa sai. Hegeliläisen historiantutkimuksen ongelma on liian iso kääntösäde. Kekkonen oli liukkaampi: muutos on mahdollisuus.
"Joku maamme ulkopuolelta asioita tutkaileva historioitsija saattaisi lähteä taas hypoteesista, että Kekkonen oli vain yksi esimerkki suurvallan sätkynukkehallitsijasta. Näitähän on ollut maailman sivu. Tällainen näkemys johtaisi tutkimaan Kekkosen sijasta painokkaammin niitä määräyksiä ja sitä ohjausmekanismia, jota tuo suurvalta käytti hallitessaan vasallivaltiota nimeltä Suomi. Hypoteeseja voi sitten olla näiden kahden väliltä lukemattomia ja minusta olisi kovin kummallista, jos joku historioitsija kykenee noin vain lonkalta kertomaan, että hänen hypoteesinsa on pakostakin se ainoa oikea. Tällainen on sitä yhden totuuden tieteenharjoittamista, jota tehdään joko rahasta tai vallasta, mutta harvoin uteliaisuudesta päästä jonkinalisen totuuden lähteille."
Kun tällaista "lokahistorian" tulkintaa harjoitetaan, niin mielestäni pitäisi arvioida sitä, mitä olisi tapahtunut jos asiat ei olisi tehty niin kuin tehtiin. "Tieteellinen" tutkimus on myös kysyvää tutkimusta, ja peilaa sitä aikaa jota elettiin. Tässä Korhosen "tutkimuksessa" puuttui tämä arvio kokonaan ja myös kritiikki omaa "tutkimusta" ja sen johtopäätöksiä kohtaan. Nimenomaan johtopäätösten teossa on oltava kriittinen otettava huomioon se mikä oli se histotiallinen tilanne jonka aikaa tutkitaan.
Eli se arvioon vaikuttava kysymys mitä olisi voitu tehdä toisin, kuitenkin sillä seurauksella että suomi olisi pysynyt itsenäisenä valtiona. Mitä toimia olisi voitu tehdä, niin että ei olisi käynyt kuin Tzekkoslovakiassa kävi.
Tzekit toimivat kuin Korhosen mielestä Kekkosen olisi tullut toimia. Tzekkoslovakia miehitettiin. Olisiko Suomen kohtalo ollut sama jos olisi toimittu erilailla kuin Kekkonen toimi?
Tämä historiallinen arvio puuttuu kokonaan Korhosen "tutkimuksesta" ja tulokset ovat kuin likasangon pohjalta kerättyä sakkaa. Mikä on se vaihtoehtoinen toimintamalli millä Kekkonen olisi voinut saavuttaa saman lopputuloksen kuin saavutti, Suomesta ei tullut Neuvostoliiton osavaltio.
Historian tukimuksen johtopäätöksissä pitäisi lähteä arvioimaan johtopäätöksiä SWOT- analyysin kautta. Eli kysymyksillä. Mitä saavutetti. Mitä menetettiin. Mitkä oli uhat. Mitkä oli mahdollisuudet.
siiten luoda visio ja arvioida se SWOT- analyysin valossa. Jos olisi tehty toisin. Mitä sillä olisi saavutettu. Mitkä olisi olleet menetykset. Mitä olisi olleet uhat. Mitkä olisi olleet mahdollisuudet.
Näiden kahden SWOT- analyysin lopputuloksena saadaan aika hyvä loppuyhteenveto.
Kekkosta tulisi arvioida näin, eli kokonaisuutena aikaan peilaten. Ei niinkään niin kuin nyt on tehty, Hän oli vähän naisiin menevä. Tällä ei ole mitään historiallista arvoa valtiollisten tulosten suhtessa.
Kysyt mitä olisi voitu tehdä toisin? Ensinnäkin totean, että pidän Kekkosen harjoittamaa ulkopolitiikkaa sinänsä nerokkaana ja tuloksellisena. Kysymys on enemmänkin siitä, oliko tuon harjoitetun ulkopolitiikan ehtona Kekkonen ja hänen koko ajan kasvava yksinvaltansa. Toiseksi voi kysyä, kestävätkö kaikki ne keinot, joilla Kekkonen menestyksekästä ulkopolitiikkaansa harjoitti päivänvaloa. Ja edelleen voi kysyä, mitä sivuvaikutuksia Kekkosen toiminnasta aiheutui muutoin.
Meillähän oli esimerkki tuloksekkaasta ulkopolitiikan harjoittamisesta jo ennen Kekkosta ja käsittääkseni myös Kekkosen jälkeen. Paasikiven harjoittamaa ulkopolitiikka ei ymmärtääkseni ole asetettu kyseenalaiseksi. Ei ole myöskään erityisemmin moitittu Paasikiveä hänen käyttämistään keinoista. Myöskään Koiviston harjoittamaa ulkopolitiikkaa ei ole pidetty mitenkään huonona. Koivistoa ei ole kuitenkaan moitittu demokratian polkemisesta. Näitä kummallisia asioita kuten noottikriisi, yöpakkaset, hallitusten runnaamiset, puolueiden paitsioon asettamiset, itsesensuuri, poikkeusvaali, eduskunnan hajottaminen epämiellyttävän vaalituloksen vuoksi jne. sattui jostain syystä juuri Kekkosen aikana, mutta ei Paasikiven tai Koiviston aikana. Silti Suomea ei miehitetty Paasikiven sen paremmin kuin Koivistonkaan kaudella.
Eikö jo tällainen hyvin yksinkertainen vertailu pane kysymään sitä, kuinka korvaamaton Kekkonen oikein Suomen ulkopolitiikan johtajana oli. Kekkonenhan ei suvainnut edes Karjalaisen haastavan itseään, vaikka Karjalainen oli sentään kuulias oppilas eikä häntä voinut ainakaan kerettiläisyydestä epäillä. Karjalaisella olisi myös ollut itänaapurin vankka tuki takanaan. Tosin Karjalaisen kannatus oli huomattavasti suurempi juuri rajan tuolla kuin tällä puolen.
Kun NL ei miehittänyt Suomea Koiviston tullessa presidentiksi 1980-luvulla, niin miksi ihmeessä se olisi sen tehnyt, jos kansan suosima Koivisto olisi valittu jo vuonna 1974, kun vaaleja ei haluttu pitää. Mikä oli se poikkeusolo, joka pakotti polkemaan demokratian pelisääntöjä vuonna 1974?
Lopulta Kekkosen korvaamattomuus johti siihen, että Suomella oli presidenttinä mies, joka ei aika ajoin muistanut kunnolla edes sitä, mitä vuotta elettiin. Tällainen valitettava huipentuma saatiin kokea, kun elettiin korvaamattomuuden huumassa. Se oli vähemmän kunniakas päätös myös Kekkoselle itselleen. Jotkut vaan käyttivät silloinkin sitä valtaa, jota sairastunut Kekkonen ei kyennyt käyttämään. Onneksi pääministeri Koivisto alkoi jo tuolloin ottamaan ohjia käsiinsä demokratian pelastamiseksi.
on kuitenkin sen kirjoittamisen ainoa vaihtoehto. Pitkät perspektiivit auttavat ymmärtämään dynaamisilla akseleilla tapahtuvia muutoksia, ja itse korostaisin kansojen kehitysvaiheita siksi että pinnalliset historialliset vertailut ("eikö meillä muka ollut hyvää ulkopolitiikkaa Paasikiven aikaan ennen Kekkosta ja Koiviston toimesta Kekkosen jälkeen?") jäävät pitkissä perspektiiveissä omaan arvoonsa.
Samoin voidaan Hegelin pohjalta ajatella, ettei aina ole perusteita kansojen keskinäisille vertailuille. Myös taloutta pidän pitkälle kansallisena ilmiönä, vaikka talousajattelussa ihmiset pyritäänkin ihmisinä eliminoimaan.
Nopeat arviot toteuttavat niinikään hegeliläisen kaavan. Eipä kekkoskritiikkikään ole muuta kuin antiteesi. Kritiikki saa muotonsa teesin vastavoimana. Historiallisen totuuden kanssa sillä on tekemistä vain välillisesti. Historian totuus ilmenee suuremmassa kuviossa.
"Kun NL ei miehittänyt Suomea Koiviston tullessa presidentiksi 1980-luvulla, niin miksi ihmeessä se olisi sen tehnyt, jos kansan suosima Koivisto olisi valittu jo vuonna 1974, kun vaaleja ei haluttu pitää."
Tosiasiassa Koivisto jatkoi Kekkosen aikaista Neuvostoliittoon suuntautunutta politiikkaa. Ei siinä ollut mitään eroa. Sitten kun Neusvostoliitto alkoi rakoilla liitosissaan Koivisto muutti omaa toimintaansa, niin kuin viisaan valtiomiehen pitääkin. Koivisto ehti olla siinä Kekkosen aikaudella niin vähän aikaa presidenttinä. Tämä on vain hämärtänyt sitä mitä Koivisto teki.
Siitä Korvaamattomuudesta.
Siitähän on turha syyttää Kekkosta tai keskustaa. Demarit esittivät Kekkosta jatkoon poikkeuslailla. Syy siihen oli se että Demarit halusivat varmistaa että heillä oli varteenotettava ehdokas ennen kuin Kekkonen päästetään "vapaalle". Politiikkahan on peliä, niin tässäkin. Tämä oli sitä Demaripeliä. Demareiden aloite löytyy sieltä historiasta kun vain, tai jos vain uskallatte sen tuoda sieltä esille.
Mutta jos sen tuotte esille, terävin kärki Kekkosvastaisesta propakandasta leikkautuu pois. Siksi sitä ei koskaan ole näissä "kekkostutkimuksissa" mukana. Muistan sen puheenkin jossa Demarit asian toivat julkisuuteen.
Kun keskustellan uudesta tiedosta ja historian tapahtumien selvittämisestä uuden tiedon valossa, niin onnettomat kepulaiset sanovat, että "terävin kärki Kekkosvastaisesta propakandasta leikkautuu pois" sillä perusteella, että Kalevi Sorsa meni pyytämään Kekkosen demareiden pressaehdokkaaksi joskus 25 vuotta sitten.
Miten jo tiedossa ollut asia voi leikata mitään pois uudemmalta tiedolta?
On korkea aika kertoa totuus Urho Kaleva Kekkosen toiminnasta.
Kysymys ei ole "kekkosvastaisuudesta". Kysymys on siitä, että Kekkoskultin historiankirjoitus ei ole ollut objektiivista.
Lasse Lehtisen väitöskirja on hyvä ja ansiokas tieteellinen tutkimus Kekkosen suhteesta SDP:hen. Jari Tervo tuo esiin hyviä näkökohtia tuosta ajasta, mutta hänen teoksensa on kaunokirjallinen romaani. Tervon kirjassa mielenkiintoisin asia on se miksi Suomi Kekkosen takia vaikeni ihmisoikeuksien loukkauksista Neuvostoliitosta. Suomihan eli vankileirien saariston naapurissa, mutta Urho Kekkonen vaati tästä vaikenemista.
Vieläkin moni Kekkosen ajan dokumentti on salainen tai tallennettu Kekkosen säätiön arkistoon. Kekkosen oma yksityisarkisto on mm. mielenkiintoinen tapaus, sillä sitähän pääsevät katsomaan vain luotetut henkilöt. Eli siis sellaiset, jotka etukäteen ovat osoittaneet lojaalisuutensa Kekkosen jumalakuvan vaalimisessa.
Urho Kaleva Kekkonen oli vallanhimoinen pyrkyri, joka oli valmis mihin tahansa oman valtansa pönkittämiseksi. Hän oli koko sielultaan tiedustelumies, joka oli tottunut manipuloimaan totuutta. Aikoinaan valtiollisen poliisin kovanyrkkisenä kuulustelijana hän oppi sen, että ihmiset ovat valmiit tunnustamaan mitä tahansa kun käytetään riittävän kovia keinoja.
Urho Kekkonen oppi väkivallan käyttöön jo 17-vuotiaana, jolloin hän Vapaussodan aikana johti teloituspartiota. Kekkosen johdolla teloitettiin punavankeja.
Ei ole olemassa mitään syytä miksi Kekkosen raadollisuutta ei voisi tuoda selvästi esille.
Kekkosen synkän kauden pitkä varjo ulottuu vielä meidänkin aikaamme.
On demarit seonneet päästään.
Mikähän tilanne olisi jos olisi vasemmiston vallankumous onnistunut v 1918.
Onneksi valkoiset voitti.
Nyt demaririntama kokoaa samallatavalla joukkojaan ja yrittävät vallankumousta.
Hyvänä esimerkkinä oli rasisti Korhosen sanonta.
Taistelee Keskustalaisuuden hävittämiseksi Suomen kartalta. Korhonen on palkattu kiihoittajaksi.
Uskon kuitenkin, että valkoiset pysyy vallassa.
Muistakaa äänestäjät. Demarit tuhoaa kaiken.
Siellähän tämä meidän palstamme avohoidokki taas tilittää tuota pahaa oloaan.
Pyydä nyt hyvä hemmo lääkäriltäsi jotain rauhoittavaa tai mielialalääkettä.
Keskusta on kaikkien ihmisten asialla.
Keskusta on suurin ja kaunein.
Keskusta on turvallinen ja paras.
"Suomihan eli vankileirien saariston naapurissa, mutta Urho Kekkonen vaati tästä vaikenemista."
Jos löydät luonnosta karhun pesän, menetkö tökkimään sitä suksisauvallasi? Tuskin menet.
Kekkoselta oli todellista viisautta olla puuttumatta siinä historiallisessa tilanteessa siihen asiaan. Miehitysjoukojako sinä ja kummppaninne halusitte suomeen?
Varmasti sinäkin ymmärrät tämän asian, jos vain haluat. Jos tavoitteesi olisi olleet samat kuin Kekkosella, olisit toiminut täsmälleen samoin, vaikuinka? Vai olisitko "ärsyttänyt sitä nukkuvaa karhua"?
Olisitko samaa mieltä asiasta, jos vaikkapa presidentti Risto Ryti olisi vieraillut Saksassa Hitlerin luona iloisesti kilistelemässä maljoja ja vannomassa lujaa ystävyyttä valtiolle ja sen päämiehelle, jonka käskystä samaan aikaisesti pannaan ihmisiä uunin luukusta sisään sen minkä keritään?
On kuitenkin eroa siinä, vaietaanko vain häpeissään omaa kykenemättöömyyttä asian edessä vai juhlitaanko iloisesti samalla puolella hirviön kanssa. Ei meitä tulee samaistaa kuitenkaan niihin, jotka vähät välittävät ihmishengistä ja kansalaisten oikeuksista. Pakon edessä voidaan olla kritisoimatta, mutta mitään tarvetta kannustamiseen ei luulisi olevan.
että annappa tulla FAKTAA:
Mistä pitäisi antaa tulla faktaa? No ehkä voin arvata.
Lueppa ensi alkuun vaikka Solzenytshinin Vankileirien saaristo -niminen kirjasarja. Siinä on kerrottu aika paljon NL:n harjoittamasta ihmisoikeuspolitiikasta. Tuo kirja kirjoitettiin Kekkosen valtakaudella, mutta annettiin ymmärtää, ettei sitä ole viisasta julkaista Suomessa. Niinpä se suomennettiin ja julkaistiin Ruotsissa. NL:n ihmisoikeuskysymykset, joista oli arveluja ja tietoja jo paljon ennen sitä, tuotiin tällä tavoin kaikkien pällisteltäväksi. Kirjassa esitetty asioita ei tainnut mikään muu taho kuin Tiedonantaja pitää keksittyinä valheina. Mutta tällaisia asioita ei ollut lupa Suomessa levittää.
Stalinin puhdistuksista saatiin tietoa jo heti hänen kuoltuaankin, kun NL:ssa käytiin valtataistelua ja jatkajaksi tullut Hrustsev oli avoimemman politiikan kannalla. Menneisyyden luurankoista ilmeisesti haluttiin päästä eroon niin, ettei ainakaan uuden johdon tarvitsisi ottaa siitä vastuuta. Brezhnevin valtakaudella palattiin taas keskiajan pimeyteen.
Kyllä minä ainakin aika lailla faktoiksi luen laajat ihmisoikeuksien loukkaukset ja miljoonien ihmisten surmaamisen.
Suomessa haluttiin tämä kaikki hyvin tietäen luoda ystävällisiä suhteita maahan, jonka ihmisoikeuspolitiikka oli kaikki niitä periaatteita vastaan, jotka Suomi oli länsimaisena demokratiana omaksunut. Tämä oli Kekkosen Suomen suunnalta ns. aktiivista ulkopolitiikan harjoittamista. Voitiin hymyillä hienosti samassa kuvassa näiden väkivaltakoneiston edustajien kanssa. Lisäksi käytiin koko ajan kasvavaa kauppaa maan kanssa, jonka hyvin tiedettiin kohtelevan kansalaisiaan julmasti. Etelä-Afrikka oli sen verran kaukana, että sen suhteen voitiin osallistua tuomitsevaan boikotointiin, vaikka Etelä-Afrikan ihmisoikeusloukkaukset olivat pientä NL:n rinnalla.
Aika useasti meitä suomalaisia kuitenkin hävetti sen verran, että länsimaissa tapahtuneitakaan vääryyksiä ei alettu tasapuolisuuden nimissä tuomitsemaan. Mehän olimme lääkäreitä emme tuomareita. Nämä ovat tietysti moraalisia kysymyksiä, mutta kun valtio on ihmisten muodostama yhteisö, niin moraali ei voi myöskään olla koskematta valtioita.
"On kuitenkin eroa siinä, vaietaanko vain häpeissään omaa kykenemättöömyyttä asian edessä vai juhlitaanko iloisesti samalla puolella hirviön kanssa."
---Siis juhlitaanko sitä että siellä ihmisiä pistetään hautaan. Onko Kekkonen joskus ollut julimassa sitä? Tähän vähän faktaa.
Ei meitä tulee samaistaa kuitenkaan niihin, jotka vähät välittävät ihmishengistä ja kansalaisten oikeuksista.
--Millä tavalla Kekkonen samaistui?
Pakon edessä voidaan olla kritisoimatta, mutta mitään tarvetta kannustamiseen ei luulisi olevan. "
Siis juuri kannustamiseen. Tähän sitä faktaa.
Nimenomaan ei aina voi tehdä niin kuion haluaisi, mutta se ei tarkoita että oltaisiin kannustamassa. Voihan sitä aina pikkuisen härnätä jos haluaa, mutta se karhu saatta tulla sylipainiin. Sinäkin sen ymmärrät.
Olitko sinä se joka tänään referoi sitä uutta kirjaa Kekkosesta? Se referointi meni niin metsään kuin voi. Kuuntelin sen kirjailijan haastattelun pätkän joka tuli radiosta. Tämä kirjailija ymmärsi mistä oli kyse, ja jos tästä kirjasta jotakin Kekkosvastaista lukee, tarkoittaa se sitä että kirjaa lukee kuin piru raaamattua. Kirjailija sanoi haastattelussa niitä asioita joita olen täällä kirjoitellut. Kuin minun omia ajatuksiani. Tosin se oli vain pätkä siitä haastattelusta. Illalla tulee kokonaan Vallanvaiheilla- ohjelmassa.
----------------------------------
Kun kirja ilmestyi, se hankittiin myös kotikuntani kirjastoon. Kun yritin lainata sitä, minulle selitettiin, että se on pantu arkistoon, eikä ole lainattavissa. Kysyin, miksi? Se on todettu olevan toista valtiota loukkaava ja sen vuoksi "hyllytetty". Kysyin edelleen, kenen toimesta? Vastaus oli että kunnallisen kirjastolautakunnan päätöksellä, jossa kommunistit ja demarit olivat enemmistönä. Mainittakoon, että Presidentti Kekkonen ei ollut ko. lautakunnan jäsen.
Pienen "taistelun" jälkeen sain luettavakseni ko. kirjan ja niin myös monet muutkin.
Ei Kekkonen ollut juhlimassa sitä, että ihmisiä tapettiin. En ole sellaista väittänytkään. Olipa juhlimisen ja tappajien kanssa juopottelun syy mikä tahansa, on silti irvokasta ryypätä sellaisten kanssa ystävyyden maljoja.
Moniko valtion päämies sanoisi esim. nyt, että olisi mennyt juhlimaan vaikkapa Hitlerin tai Stalinin syntypäiviä ja pitänyt aktiivisen ulkopolitiikan osoituksena ystävyyden syventämispuheita tietäen hyvin, mihin nämä herrat olivat sinä samaisena juhlimispäivänäkin todennäköisesti antaneet määräyksiä?
Faktaa on se, ettei pidättäydytte ylenpalttisesta ystävyyden osoittamisesta tällaisia hirviöitä ja heidän maatansa kohtaan. Olisi voitu tehdä Paasiviläisen formaatin mukaan se, mikä on välttämätöntä Suomen itsenäisyyden kannalta, muttei enempää.
On se niin keskustalaista, niin keskustalaista pyrkiä sensuroimaan, rajoittamaan ja lopulta tuomitsemaan toisten keskustelua aiheista, joissa oma uskonto näkee vain asioiden ja henkilöiden ruusuisen puolen.
Tämähän on silkkaa kommunismia ja sananvapauden rajoittamishenkeä tällainen "keskustalaisuus".
Keskusta ei rajoita sananvapautta, vaan oikoo demarien valheita ja kieroiluja.
Demarit tuhoaa kaiken.
Kunnallisvaaleihin Keskusta käy valoisasti.
Kunnallisvaalit ahdistaa demareita kun kannatus on huimassa laskussa. Demarien valheetkin kovenee.
Muistakaa. Keskusta on turvallinen ja paras.
Katsoppas tuon ainoan tietolähteesi painovuosi! Facta 2001:n osa 8:, jossa Kekkonen esitellään, on painettu 1981 (katso kirjan toiselta kansilehdeltä), tiedot siihen saatu tietysti jo muutama vuosi aikaisemmin. Se selittää kaiken.
Niukatpa ovat kepulaisen tietolähteet Jumalastaan! Oli minulla tutkielmassani noin 30 kirjaa, varovaisesti arvioiden 300 sivua kussakin, siis yhteensä vähintään 9.000 sivua, sinulla yksi sivu ja sekin Kekkosen manipuloimalta ajalta! Kyllä lukutaidottomalla islamistillakin on enemmän tietoa, mistä hän huutaa "Allahu akbar"! Vähäisetkin tiedot voisivat estää "Kekkonen oli suurin presidenttimme" tai "keskusta on paras" huudahtelut!
Ja niin pelkäät oikean tiedon leviämistä, että suosittelet samaan rajoittumista muillekin! Jotenkin kuvaavaa kepulaiselle ja kepulaisuudelle. Vaikka sanotaan, että tieto on valtaa, kepulaisuudessa "uskovien" tietämättömyys on puolueen vallan edellytys.
Kommunisti-, fasisti- ja natsijohtoisissa järjestelmissä kirjaroviot loimusivat iloisesti. Samaa kai haluaisivat nämä meidän saittikepulaisemme. Olisihan se heidän mieltään ylentävää, että ei olisi kirjoittajia, jotka kertovat tietojaan pitkissä kirjoituksissa, joita heidän lukutaidollaan ei jaksa lukea. Mutta onneksi kansan enemmistö on valistushaluisempaa, joten myös kansan tietomäärä - Kekkosestakin - kasvaa!
Tuohon otsikkoosi vielä. Ihmetteletkö kysymystä ihan tosissasi, edes yhden Facta-sivun tietojesi valossa? Ehkäpä tuohon kekkosvastaisuuteen täällä on vaikuttanut myös minun kirjoitukseni - ja Sinun, monet aikaisemmat ja muista asioista, mutta tuokin, johon nyt vastasin.
Joko haluat perua nuo puheet, vai vieläkö on rasistiset päämäärät voimassa.
...löytyvät CD-FACTA 2001 nimiseltä rompulta, jonka on "painettu" 2000.
CD-FACTA 2001 vastaa sisällöltään moniosaista tietosanakirjaa: 100 000 artikkelia, miljoonia hakusanoja ja laajana erityisteemana Suomen presidentit. Tosin sieltä ei löydy sinun "tutkielmaasi".
Tämä hakuteos on minulla kovalevyllä, josta on kätevä poimia faktatietoja sinun fiktiosi rinnalle.
olla vastaamatta Laitisen, Mikko B:n ja vastaavien kirjoitelmiin millään lailla. Sieltä ei asiallista vastausta löydä edes etsimällä. Suosittelen myös sinulle KKK samaa, koska menee aikasi hukkaan moisessa. Anna rakiien louskuttaa ja jatka itse ansiokkaita kirjoituksiasi muiden kanssa. Edes sinun ei tarvitse kohteliaana miehenä ihan kaikkeen vastata. Aikansa voi viettää paremmassakin seurassa.
Noiden keskusteluketjut sammuvat omaan mahdottomuuteensa. Parempi vaieta heidät kuoliaiksi kuin lähteä kinaamaan kahkojen kanssa.
--------------------------------------
Et taida ymmärtääkään kuinka suuren palveluksen päätökselläsi olet tehnyt tälle palstalle.
Sinun tähän astiset onnistumiset nettikeskustelussa on oikeaan osunut nimimerkin valinta, täysi nolla!
missä nollalla meni pieleen Annelin valheitten selvittelyjupakassa?
Ehkä saat apua Mikko Beeltäkin tämän asian selvittämisessä?
En toki haluaisi arvostella Sinua, Laitinen kaikkien kirjoitustesi perusteella, mutta kyllä Sinä itse kykenet "täyden Nollan" sijasta useimmiten olemaan "less than zero".
Miksi olet tuollainen kusipää?
Ei keskustalaisuus kaikkea voi selittää Sinunkaan tapauksessasi!
Sinä olet sairas!
En voi tulla muuhun johtopäätökseen!
Mutta, koska en halua saittiterapeutiksi useiden palsta keppanareppanoiden tavoin ryhtyä, niin en kehoita Sinua hakeutumaan hoitoon.
Toivon, että lähisukulaisesi huolehtivat siitä asiasta.
Ja vilpittömästi, olen pahoillani mielisairautesi pitkittymisestä sekä pahenemisesta!
------------------------------
...täytyy arvata: Ehkäpä jo siinä vaiheessa, kun nolla päätti alkaa nettikirjoittajaksi.
samalla linjalla. Sinä olet todella taitava kirjoittaja, jolla on tieto hallussa. Tekstisi ovat hyvin perusteltuja ja opettavaisia. Minua harmittaa, etteo tuttavapiirissäni ole ketään sinun veroistasi asiallista keskustelijaa. Olet aina niin kohtelias ka toisen ihmisen huomioon ottava, että nostan sinulle hattua. Varmaan kaikki entiset työtoverisi aivan rakastavat sinua. Lähisuvustasi puhumattakaan.
Aikoinani selvitin jo palstalla nikkini koostumuksen. Sinulle, joka itse olet täysi nolla, olen joka kerta kirjoittaessani näyttänyt persreikää, mikä (0) jopa kansainvälisestikin tunnettuna hymiönä on. Mutta eihän se sinulle virkaheitolle insinöörille mennyt ensimmäisellä selostuksella silloin jo kuukausia sitten kaaliin. Jospa nyt seuravalla kerralla muistaisit, että tuo hymiö on osoitettu juuri sinulle ja kaltaisillesi. Näytän siis PERSREIKÄÄ kaltaisllesi.
Herjani on mennyt läpi aivan yhtä täydellisesti kuin sillä entisellä miehellä, joka palovamman korjauksen yhteydessä kasvoihinsa sai ihonsiirron omasta perskannikastaan. Tuntui kuulemma satumaisen hyvältä kun anoppi kylääntullessaan antoi poskisuukon. Samalta tuntuu minusta kun Laitinen ja kumppanit vastaavat (0):lle. Kjeh,kjeh.
Tukehtukaa raivoonne puolustellessanne Kekkosta ja Annelia.
Jopa on sulla jutut. Nythän teitä on yks kaks. Korhosellakin kun tuppaa olemaan tuo oman hännän nosto se päällimmäinen voimailulaji. Ja mikä silloin näkyy? Mitenkäs teidät nyt erottaa toisistaan?
...ei sekään mikään hassumpi valinta ole, kun ottaa huomioon, että kaikki kirjoituksesi on kansanomaisesti sanottuna perseestä. Minulle sinun on turha reikääsi tyrkyttää, minä olen umpihetero.
Mekko-Laitinen. Jos tuollaisen nimen saa, on asiassa aina joku totuus mukana. Oletko siis akkamainen vai neitsykäinen, vaiko molempia. Mies et ainakaan ole. Parhaiten ehkä kuvaa sinua määritelmä ÄMMÄMÄINEN.
Olipa tuo CD-levy minunkin romppuhyllyssäni, eli WSOY:n Facta, elektroninen tietosanakirja, mutta minulla vuoden 1996 versio. Niukemmat siinä on tiedot Kekkosesta kuin tietosanakirjan peperiversiossa. Tuskinpa vuoden 1996 jälkeen on enää paljon uutta Kekkosesta keksitty.
Tuoko on muuten Sinun paras hakuteoksesi asiassa kuin asiassa? No, se tietomäärä on varmaan kevyt hennommillekin hartioille.
Olen jo jättänyt vastailun noille "keskusta on paras"-tyypeille, jotka teksteistään päätellen eivät omista edes aapiskirjaa, mutta kun selvisi, että Jorma Laitinen Facta 2001-tietosanakirjan omistajana kuuluu lukeneistoon, pidin kohteliaana vastata hänelle. Mutta kun nyt selvisi, että se hänen Factansa onkin tuollainen supistettu elektroninen versio, niin ehkäpä jatkossa voin hyvällä omallatunnolla lukea hänetkin tuohon ensiksi mainitsemaani kategoriaan kuuluvaksi ja unohtaa hänen olemassaolonsa.
Muistutuksesi oli aiheellinen, mistä kiitos!
Tuntuu kovasti kiinnostavan persoonani ja siihen on yritetty liittää jos jonkinlaisia "kuvaavia" nimityksiä. Eivät ne minua mitenkään ole heilauttaneet, pikemminkin kertovat nimittelijöiden omasta ahdistuksesta, kun ei paukut riitä, niin pyritään herjailemaan. Sen verran itsekunnioitusta minulla on, ettei tuollaiset räkäpäillä (armeijasta tuttu termi) ammuskelu tunnu missään.
Mutta siihen "mekkoon": Muutamia vuosia sitten piti keksiä ohjelmaa erään klubin pikkujouluihin, ja joku ehdotti drag-showta. Mehän innostuttiin asiaan ja vetäistiin silloin niin ajankohtainen Leidit lavalla show. Shown idea oli, että neljä miestä pukeutuu naisten vaatteisiin, esikuvinaan Katri Helena, Paula Koivuniemi, Marion ja Lea Laven, ja esittää heidän tunnetuimmat hittinsä, tietysti "blaybackina".
Show sai niin suuren suosion, että meitä alettiin tilaamaan kaikenlaisiin tilaisuuksiin, jopa sellaisiinkin mihin mielestäni esitys ei ehkä olisi sopinutkaan. Tästä esimerkkinä erään suuren sotaveteraanijärjestön joulujuhla, joka kaiken lisäksi oli sunnuntaina iltapäivällä. Yritin vähän estellä, sanoen että tämä ohjelmanumero ei ehkä sovi teidän arvokkaaseen joulujuhlaanne, mutta puheenjohtaja piti pintansa ja niin me esiinnyimme. Esityksen jälkeen ablodit olivat vähäiset, encoresta puhumattakaan ja itse ajattelin meidän tehneen suuren luokan mokan. Varmaan he ajattelivat, että tuon takiakko meidän piti viisi vuotta tätä maata puolustaa! No, yllätys oli sitäkin suurempi, kun saimme kauniin kiitoskirjeen sotaveteraaneilta, jossa todettiin muunmuassa, että "vaikka me olemme vanhoja ja raihnaisia, niin kyllä me huumoria vielä ymmärrämme".
Emme yleensä ottaneet esiintymisestä mitään palkkioita mutta jotkut halusivat välttämättä "maksaa", paras oli ehkä eräs suuryritys, jonka kolmesta 20 minuutin esityksestä sain palkkioksi 4000 mummon markan renkaat. Uramme huippukohta oli eräs hyväntekeväisyysjuhla, jonka oli ideoinut eräs monimiljonääri ja tarkoitus oli kerätä rahaa syöpälapsien hoitoon. Yleisöä oli yli 800, 500 mk illalliskortin lunastanutta ja esiintyjinä maamme eturivin taiteilijoita me. Ilta onnistui hyvin, kolmet encoret ja syöpälapsille 500 000 mk. Anekdoottina kerrottakoon, että omaan rooliini kuului käydä pussaamassa illan juhlakalua, joka silloin oli tämä miljonääri, niin umpiheterona en sitä pystynyt tekemään vaan tyydyin moiskauttamaan hänen seuralaistaan Marja Tiuraa (kok).
Että se siitä mekosta.
-----------------------------
Minun Factani on laajennettu versio ja olisi myös sinunkin käytettävissä (ei maksa paljoa) jos vain rohkenesit katsoa totuutta silmiin.
Ikääntyneenä ihmisenä et ilmeisesti ymmärrä, että nykytekniikalla esim. sinun 2000 niteen kotikirjastosi mahtuisi kevyesti tämän päivän tietokoneen muistiin. Eri asia on kannattaako kaunokirjallisuutta tallentaa tietokoneen muistiin, minä ainakin tykkään lukea paperiversioita. Hakuteokset ja dokumentit ovat asia erikseen.
joten oletkin siis todellakin pelkästään ämmämäinen käytökseltäsi.
Kaitisen kanssa keskustelu on poikkeuksetta pelkkää nimittelyä. Itseäni harmittaa, etten aina ole pystynyt olemaan provosoitumatta.
Tässäkin säikeessä olevat Laitisen kommentit kuvaavat hyvin havainnollisesti sitä tapaa, miten Laitinen pyrkii naamioimaan muiden kirjoittajien piikittelyn ja leimaamisen muutamien asiallisen näköisiksi muotoilemiensa lauseiden alle.
Ehkäpä Laitista on tyhmyytensä vuoksi sorrettu työelämässä, koska hänen nyt täytyy hakea täältä mielihyvää oman itsetuntonsa paikkaamiseen sillä, että nimittelee muita painaakseen heidät omassa mielikuvituksessaan itsensä alapuolelle.
Surkea luuseri tämä Laitinen, mikä selviää jokaisesta hänen kommentistaan tähänkin ketjuun.
Sairaus miehessä vain pahenee.
haukkumestari. Näin on on niellyt personallisuushäiriöisen Korhosen tyylin valehdella kieroilla ja haukkua toisia. Katsoisit peiliin niin näkisit sieltä oudon tyypin, joka on haukkumestari.
Rasisti Korhosen häiriköinti kirjoitukset jatkuu, mutta valtiomies Urho Kekkosen arvostus vain lisääntyy.
Näin kirjoittaa tavallinen ihminen, joka on hyljännyt demarit sentakia kun demareissa ei pidetä huolta vähäosaisista ja köyhistä.
Keskusta on kaikkien asialla.
Demareissa on vain luonnevikaisia herran pällisköjä ja rasisti Korhosia.
Keskusta on turvallinen ja paras.
Kun olen noita sinun pakinoitasi lukenut, on tullut mieleen yksi merkittävä kysymys.
Onko sinun sosialismistasi jäljellä enää muuta kuin Kekkosviha?
Pohdippa tätä asiaa vähän aikaa, ja laita romaanisi tähän puiteeseen. Löytyykö sinulta vastauta tähän kysymykseen.
Huonostipa olet lukenut "pakinoitani", kun et ole ymmärtänyt olennaista, monen monta kertaa sanomaani:
Minun puolueeni on isänmaa. Olen aina isänmaan eduksi näkemäni puolella. Usein kyllä isänmaan etu on yhtenevä omaan etuuni, kuten sen tulee olla useimpien ihmisten etuun.
Äänestellyt olen elämäni aikana useita puolueita, no, aikanaan pidin lähinnä kansanpuoluetta omana puolueenani, sittemmin sosialidemokraatit ja kokoomus ovat saaneet ääniäni eri vaaleissa, vaaleista, teemoista ja ehdokkaista riippuen.
Sosialidemokraatti kuitenkin koen eniten olevani, ja lähinnä siksi, että arvostan sosialidemokraattien historiallisen merkityksen puolueistamme muita korkeammalle. Demarit Väinö Tannerin johdolla toivat myös työväen yhteiseen rintamaan muiden suomalaisten kanssa niin, että yhdessä voimme ottaa vastaan hyökkäävän vihollisen syksyllä 1939.
Demarit "asevelisosialistien" johdolla torjuivat Suomen luisumisen "kansandemokratiaksi" 1947-48 ja demarit pitivät meidät parhaiten kiinni länsimaisissa yhteyksissämme myös pitkänä pimeänä Kekkosen aikana. Demareiden - aatteiden ja ihmisten - katson vaikuttaneen eniten myös Suomen rakentamiseen sellaiseksi, mikä se nyt on. Kaikki nämä käsitykseni perustan jo 69-vuotisen elämäni aikana hyvin monenlaisilla paikoilla kokemaani ja näkemääni ja vuosikymmeniä jatkuneeseen historian harrastukseeni ja sen vuoksi paljon noista asioista lukemaani.
Sosialismistani ei ole mitään jäljellä, koska sellaista minussa ei ole koskaan ollutkaan. Sosialidemokratiani on vahvistunut viime vuosikymmenen aikana Paavo Lipposen johtamassa SDP:ssa tapahtuneen myönteisen kehityksen eli tannerilaisiin arvoihin palaamisen johdosta. Toivoisin, että nuo arvot johtaisivat puoluetta edelleen myös Paavon väistyttyä, ettei minun tämän jo vähäksi käyvän elämäni aikana enää tarvitsisi puoluekannatustani vaihtaa.
Tietohan on ainoastaan raaka-ainetta josta tehdään johtopäätöksiä. Se että onko johtopäätökset oikeita, on aivan eri asia sen tiedon kanssa. Tietoa saa olla vaikka kuinka paljon, jos sitä käytetään valikoidusti, johtopäätökset ovat väärät.
Tähän kannattaisi "historiantutkijoiden" kiinnittää huomiota.
Asia on niin että nyt puretaan katkeruutta siitä että Kekkonen esti vallankumouksien onnistuumisen.
Koko vasemmisto oli Nevostotliittoon liittymisen kannalla ja Kekkonen tairavasti nämä pyrkimykset esti. Kyllä tällaisesta maailmaa kaatavasta asiasta on syytäkin olla katkera. Sitten tulee vielä ne vasemmiston "tunnontuskat". Kun Neuvostoliitto kaatui ja vasemmisto joutui nielemään katkeran kalkin, todetessaan että he livat menossa sellaiseen jäjetelmään jossa ei kunnioitettu ihmisoikeuksia, eikä ihmis henkeä.
Oikeisto taas on katkera siitä että Kekkonen toimi kuin Keskustalle sopii. Esti oikeistolaisen provokaation. Oikeisto olisi miellään ottanut sodista revanssin. Olisi vielä halunnut mitellä voimia Neuvostoliiton kanssa. Erityisesti oikeistosa jäi karvastelemaan se että USA meni neuvostoliiton puolelle sodan loppuvauheessa. Se johtunut niinkään siitä että suomi olisi ansainnut tai aiheuttanut sen, mutta kun USA oli sodassa Natsisaksaa vastaan, niin kuin Neuvostoliittokin. Niillä oli yhteinen vihollinen ja Suomi siinä välissä Neuvostoliiton "haastamana".
Eli on näille syynsä, onneksi on näin, eikä toisinpäin.
Kun väität koko vasemmiston olleen Neuvostoliittoon liittymisen kannalla, olet täysin väärässä. Tutustu tuon ajan historiaan ja huomaat SDP:n olleen niin kova takuumies kommunismia ja Neuvostoliittoa vastaan, että jopa CIA rahoitti puolueen toimintaa.
Demarit tavoitteli "silkkivallankumousta" kun taas kommunistit vallankaappausta. Demarit yrittivät sama kuin EU: iin liittymisessä, takaoven kautta. Luopui kuitenkin aikaisemmin tavoitteistaan Neuvostoliiton osana kuin kommunistit.
Sosialismi oli tavoitteena Demareilla kuin myös Kommunisteilla. Demareilla oman maan sisällä, kommuniteilla Neuvostoliiton osana. Ei tässä nyt paljon eroja ole. Sama järjestelämä kuitenkin.
ettei sinulla ole harmaintakaan hajua SDP:n tavoitteista ja toiminnasta. Ei historiassa eikä tässä päivässä.
inttämistä kuin kekkoslaisilla tarve tehdä Kekkosesta "puolijumala".
CIA rahoitti Demareita siksi että kilpaileva sosialsitinen puolue joka ei ole liittämässä suomea neuvostoliitton on otollisin yhdistämisen estäjä. Cia ei rahoittanut demareita sen vuoksi että se olisi ollut ei sosialistinen puolue, vaan juuri sen vuoksi. Kilpailija, jolla on sama tavoite, mutta eri keinoilla on paras "laudaltalyöjä".
Terrorismin vastaisessa taistelussa käytetään myöskin toisia terroristijärjestöjä apuna.
Venäjä ei ole vielä vakavasti alkanutkaan puhdistautua Neuvostoliiton pimeästä menneisyydestä tuomitsemalla julkisesti sen hirvittävät teot.
Saksaa ja saksalaisia täytyy kunnioittaa siitä moraalisesta rohkeudesta, millä se on oman natsistisen menneisyytensä hirmutekoineen tuominnut. Siellä toistuvasti kampanjoidaan teemoilla "meidän täytyy tietää, ettei se koskaan enää toistuisi". Vain pieni uusnatsiporukka protestoi tuota puhdistumista vastaan.
Me olemme alkaneet puhdistautua Kekkosen ajan pimeästä menneisyydestämme, mutta työ on vielä pahasti kesken. Aivan liian suuri on vielä se porukka, joka ei haluaisi noiden aikojen kamaluuksista kerrottavan. Meidän asioista tietävien ja rohkeampien täytyy jatkaa totuuden sanoman levittämistä, sillä "meidänkin täytyy tietää, ettei sellainen enää koskaan toistuisi".
Samanlainen punakapina, minkä sosialidemokraatit aloitti v 1918.
Onneksi valkoiset voitti, muuten oltais osa Venäjää.
Vallasta demarit taistelee. Köyhät ja vähäosaiset se on unohtanut jo ajat sitten.
Muistatte mitä Lipponen teki kun yritti itselleen hyvää virkaa. Kulki ympäri maailmaa ja törsäsi veronmaksajain rahoja, Olisi ollut parempaakin käyttöä.