Normaalisuhteessa käsitellään asioita koska periaaatteet on kunnossa kun taas narsisti suhteessa käsitellään l'hes pelkästään periaatteita. Eli normaalimpi yrittää opettaa narsistille elämän periaatteita tyyliin, ei valehdella, sopimukset täytyy pitää, ei kohdella huonosti, ei moitita minun sukulaisia, ei kiukutella pikkuasioista, ei mököttää jos omaa tahtoa ei saa läpi, ei saa mennä vieraisiin jne..
Narsisti suhteessa kaikki normaalit periaatteet loistaa poissaolollaan joita normaalisti tarvitaan liiton ylläpitämiseen.
Narsisti suhteessa kaikki normaalit periaatteet loistaa poissaolollaan joita normaalisti tarvitaan liiton ylläpitämiseen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
"Eli normaalimpi yrittää opettaa narsistille elämän periaatteita tyyliin, ei valehdella, sopimukset täytyy pitää, ei kohdella huonosti, ei moitita minun sukulaisia, ei kiukutella pikkuasioista, ei mököttää jos omaa tahtoa ei saa läpi, ei saa mennä vieraisiin jne.."
Nii-i, ettäkö tuolleen....parisuhteessako?
mutta joo...muistan kyllä, että olet kertonut jo vuosia kouluttaneesi aviopuolisoasi ja suhtautuvasi häneen tuolla tapaa...
Minun kyllä käy kovin sääliksi puolisoasi...
Väitätkö että tuo ylläoleva luettelo toimintatavoista liittyen avioliittoon on normaalia käytöstä...pelkkää eitä...sinun laatimillasi säännöillä...
vastavuoroisesti kerros...mihin puolisollasi on oikeus...
mitä hän saa sanoa ja tehdä...
kun kaikesta päätellen ilmeisesti hän ei saa ainakaan sanoa/tehdä mitään negatiivista sinuun liittyen...vaan hänen täytyy aina ja kaikessa noudattaa sinun tahtoasi...
En halua edes ajatella niitä sanktoita mitä hänelle mahdollisesti seuraa...jos hän hetkeksikään unohtaa "oppisi"...
Vaan toivon ettei tuo kirjoituksesi ole totta...
"Minun kyllä käy kovin sääliksi puolisoasi..."
Olet toivoton tapaus. :).
"vastavuoroisesti kerros...mihin puolisollasi on oikeus... mitä hän saa sanoa ja tehdä..."
Minunkin mielestäni, ei ainakaan noita. Eihän hän opeta lasta, vaan aikuista. Ei kai ole hänen tehtävänsä hankkia aikuiselle puolisolle harrastuksia?
Hänhän ei kirjoita normaalista parisuhteesta, vaan ihan asiallisesti narsistin kanssa olevasta suhteesta. En ymmärrä sinun, ylt, pointtiasi ollenkaan. Miten sinä suhtautuisit puolisoosi, jos sinulla olisi narsistipuoliso?
"Nii-i, ettäkö tuolleen....parisuhteessako?"
Nuin se narsistisuhteessa menee, ei sais, mutta menee kuitenkin. Tämäkin palstan kirjoituksia kun lukee, niin selväti tämä paistaa läpi. Esim. Läheiset ovat tyrmistyineitä narsistin kyvystä valehdella ja yrittävät saada oikaisua, oikeutta ja lopulta periaatetsolla "pitää olla rehellinen, ei saa valehdella" boonuksena vielä narsistia rangaistaan / koulutetaan 15 - 30 min yleisellä mäkätyksellä luotettavuuden tärkeydestä avioliitossa. Kaikki tietysti totta mutta ei käytännössä toimi.
Kyllä esim. valehteluun täytyy jollakin tavalla puuttua, mutta tuo ei ole paras keino, koska narsisti on kuullut tosiasioita itsestään jo lapsuudesta asti ja kehitellyt sitä vastaan käsittämättömän hyvät suojat.
"Eihän hän opeta lasta, vaan aikuista. Ei kai ole hänen tehtävänsä hankkia aikuiselle puolisolle harrastuksia?"
Öh, niinku normali ihminen opettaa ja kouluttaa aviopuolisoaan tavoille, takoo hänen päähän periaatteita ja sääntöjä mitä kuuluu tehdä ja mitä ei, miten käyttäytyä jne...
"Miten sinä suhtautuisit puolisoosi, jos sinulla olisi narsistipuoliso?"
noh, en osaa kuvitella, että minulla olisi narsistipuoliso...mutta uskoisin, että narsistin määräily, koulutus ja holhoaminen olisi ajanhukkaa...
Oikeasti minun mielestäni tuollainen aikuiseen ihmiseen kohdistettu...ei sitä, ei niin, ei, ei ja ei......ei kuulu millään tavalla normaalin ihmisen ajatusmaailmaan/parisuhteeseen...
Asetuppa ny hetkeksi sitten tuon narsistiksi nimetyn asemaan...joka käsittääkseni on aikuinen ihminen...miltä sinusta tuntuisi...tuollainen... "
Eli mukamas normaalimpi yrittää opettaa narsistille elämän periaatteita tyyliin, ei valehdella, sopimukset täytyy pitää, ei kohdella huonosti, ei moitita minun sukulaisia, ei kiukutella pikkuasioista, ei mököttää jos omaa tahtoa ei saa läpi, ei saa mennä vieraisiin jne."
Pitäisitkö sinä tuollaista normaalina...opettaako/ohjeistaa sinun kumppanisi sinua/muita aikuisia tuohon tapaan...kyllä minä ainakin ottaisin äkkiä jalat alleni jos minua kohdeltaisiin noin...lapsena jossei peräti koirana...
ja lapsien kasvatuksessa ja koirien koulutuksessa...paremman tuloksen saa kiinnittämällä huomion enemmän niihin positiivisiin puoliin kuin jatkuvasti korostamalla niitä negatiivisia asioita...tai jankkaamalla jatkuvasti eitä...
Että minun mielestäni tuollainen opetus/ei, ei ja ei parisuhteessa kuullostaa enemmänkin narsistin käytökseltä...
"noh, en osaa kuvitella, että minulla olisi narsistipuoliso...mutta uskoisin, että narsistin määräily, koulutus ja holhoaminen olisi ajanhukkaa..."
Siinä! Omassa lauseessasi oli vastaus. Turhaan murehdit narsistiparan kohtaloa, vaikka hänen kumppaninsa toivoisikin hänen olevan jotain muuta kuin on. Mutta kerropas, miksi se on ajanhukkaa?
"Asetuppa ny hetkeksi sitten tuon narsistiksi nimetyn asemaan...joka käsittääkseni on aikuinen ihminen...miltä sinusta tuntuisi...tuollainen... "
Nimenomaan, hän on aikuinen ihminen, mutta vain periaatteessa. Todellisuudessa naristi on iso lapsi, joka saa olla kiitollinen jokaisesta ihmisestä, joka häntä jaksaa kestää. Jos joku kestää niin paljon, että hakee vielä ohjauskeinoja narisitin hullunmyllynä kieppuvaan elämään, hän saa olla erittäin kiitollinen. Jossain sielun syvyydessä narsistikin tietää sen, mutta löytää nopeasti perusteet omalle kaltoinkohtelulle ja heitteillejätölle, vaikkei sellaista olisi tapahtunutkaan.
"ja lapsien kasvatuksessa ja koirien koulutuksessa...paremman tuloksen saa kiinnittämällä huomion enemmän niihin positiivisiin puoliin kuin jatkuvasti korostamalla niitä negatiivisia asioita...tai jankkaamalla jatkuvasti eitä..."
Kyllä, tuo pitää paikkansa.
Narsisti kuitenkin eroaa valtuuksiensakin ja sitäkautta mahdollisuuksien puolesta lapsesta ja koirasta. Ja tuo ero on dramaattinen. Naristin kompastuskivi on hänen rajattomuutensa, ja pelkästään kehuttuna lähtee ainoastaan lentoon... Lähtee toki muutenkin.
"Pitäisitkö sinä tuollaista normaalina...opettaako/ohjeistaa sinun kumppanisi sinua/muita aikuisia tuohon tapaan...kyllä minä ainakin ottaisin äkkiä jalat alleni jos minua kohdeltaisiin noin...lapsena jossei peräti koirana..."
Taas. Nimenomaan. Voi verrata, muttei rinnastaa. Rinnastaminen tavallisiin ei onnistu, koska narsisti ja tavallinen on täysin epäsuhta.
"Nimenomaan, hän on aikuinen ihminen, mutta vain periaatteessa."
Niin js periaatteet on tärkeitä ja ymmärretään että narsistiksi nimetty henkilökin on aikuinen ihminen...niin eikö hän silloin ansaitse tulla kohdelluksi aikuisena ihmisenä...
Vai onko olemassa periaatteita ja vain periaatteita...
En ymmärrä tätä tarvetta yrittää todistella, että MINÄ hallitsen/koulutan/opetan narsistia...en usko siihen...
Mitä taas tuohon tulee...
"ja pelkästään kehuttuna lähtee ainoastaan lentoon.."
niin kehuminen lie kaiketi järkevin keino hallita narsistia...jos ny välttämättä haluaa hänet...vielä senkin jälkeen kun on tajunnut mikä hän on...
Että tiedä sitten onko todellisuus tuota ja täällä käydään uhoamassa muuta...
"Naristin kompastuskivi on hänen rajattomuutensa,"
Niin kerros minulle mitä tarkoitat narsistin rajattomuudella...käsite rajattomuus on joskus hyvinkin epäselvä...
Itseeni liittyen...minulle taisi käydä juurkin niin etten pitänyt kiinni rajoistani...ja muistan jostain lukeneeni että narsisti juurkin etsii ihmisiä...joiden rajat voi ylittää...ns. alistaa/hyväksikäyttää heitä...
Että ymmärrän kyllä ettei narsisti kunnioita toisen ihmisen rajoja...mutta miten lie uhrien laita...venyvätkö ne rajat loputtomiin...sietämällä jatkuvia loukkauksia...
"Vai onko olemassa periaatteita ja vain periaatteita..."
Jos asioiden todenperäisyys toteutuu vain noin. Eli jos ei jokin asia ole totta, kuin vain periaatteessa. Jos periaate määrittelee kiveksi tietyn aineen tietyllä kovuudella, ja tarvitaan kivi tiettyyn tarkoitukseen, ja paikalle tuodaan juuri tuo poikkeus, niin se ei sitten käy, vaikka onkin kivi. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, niin totuus periaatteista on tuo.
Narsistin rajattomuudella käsitän: Hän on jäänyt rajojen suhteen kehitysvaiheeseen, jossa lapsi ei erota vielä itseään erilliseksi omasta äidistään. Narsistin käsitys siitä, mikä on hän itse ja mikä on joku toinen, poikkeaa siten siitä, miten me muut sen koemme.
Esim. minun minä on sillätavoin vahva, etten sekoita itseäni toisiin enkä toisia itseeni. Sitten murrosiän laumavietti on heikentynyt huomattavasti. Sillä, miten tuota itseä sitten suojelee aina, ei minun käsittääkseni ole ihan suoraan vedettävissä johtopäätöstä siihen, miten rajojaan todellisuudessa itse kokee ja tarvitessa pystyy määrittelemään, muutenkin kuin verbaalisesti. Selityksethän on opittavissa...
Se, ettei narsisti kunnioita toisten rajoja, ei johdu pahansuopuudesta, vaan siitä, että hän ei ymmärrä niiden olemassaoloa, kuten me muut.
Toisten rajat ovat venyvämpiä kuin toisten. Oma sietokykynikin riippuu ihan siitä, miten asioita ymmärrän. Kun opin ymmärtämään narsistin luonnetta ja ominaisuuksia, opin samalla ymmärtämään, että hän ei loukkaa tarkoituksella. En silti tietenkään siedä hänen toimintaansa, vaan olen asettanut omat rajani sen mukaan, mitä olen pystynyt ja voinut. Ottaen huomioon, mitä itse tarvitsen.
" että narsisti juurkin etsii ihmisiä...joiden rajat voi ylittää...ns. alistaa/hyväksikäyttää heitä..."
Miten itse käsität tuon? Oletatko, että narsistien uhrit ovat syntyään kykenemättömiä huolehtimaan rajoistaan?
Minun rajavalvontani oli tilapäisesti maissa, mutta nykyään olemme siinä tilanteessa, mitä itse halusin. Halusin häneltä alunperin ainoastaan seksuaalista mielihyvää. Tietenkään en kuitenkaan tiennyt hänen narsistiudestaan. Se ei kuitenkaan ole vaikuttanut siihen, ettenkö voisi edelleen olla hänen kanssaan sen verran kuin olen.
"Miten itse käsität tuon? Oletatko, että narsistien uhrit ovat syntyään kykenemättömiä huolehtimaan rajoistaan?"
Noh, ilmeisesti tietyllä tavalla kyllä...uskoisin esim. että suurin osa uhreista on määritellyt itselleen tietyt rajat...siitä miten ei halua itseään kohdeltavan...
Mutta jostain syystä ne rajat eivät sitten suhteessa ollessaan pidäkkään...
Otetaan ny karkeaksi esimerkiksi vaikka fyysinen väkivalta..
kukaan ihminen ei puheissaan hyväksy fyysistä väkivaltaa...uhotaan että lähdetään heti jos ei ensimmäisen niin toisen lyönnin jälkeen...
mutta kuinkas tosielämässä usein käykään...puolison harrastama väkivalta saa usein jatkua jopa vuosia ja sitä salataan kertomuksilla kompastumisista/kaatumisista...
"Halusin häneltä alunperin ainoastaan seksuaalista mielihyvää."
Niin sinun suhteessasi omat tarpeesi/halusi tulevat tyydytetyiksi...että siltä osin ymmärrän kyllä että olet kumppaniisi/suhteeseesi tyytyväinen...saat sitä mitä haluatkin...
minunkin suhteessani oletin, että Ännä halusi nimenomaan tuota...ja tavallaan "kaikki" menikin mukavasti siihen saakka...kunnes hän kyllästyi minuun...ja alkoi ne ilkeät vihjailut ja minun ja elämäni jopa tyttärieni mitätöiminen yms.
Ja loppupeleissä sitten tuli täysin selväksi, että olin hänelle vaan pelkkä "aukko"...ilman ihmisarvoa...kuten joku taannoin jossain viestiketjussa vitsaili...
"mutta kuinkas tosielämässä usein käykään...puolison harrastama väkivalta saa usein jatkua jopa vuosia ja sitä salataan kertomuksilla kompastumisista/kaatumisista..."
Väkivaltaiset ihmiset käyttäytyvät siinä suhteessa samoin kuin raiskaajat (joka tietysti on väkivaltarikos, itse en ymmärrä, mitä muuta se voisi olla -lainlaatijoiden ihmeitä...), he eivät kysy uhriltaan haluaako tämä sitä.
Ihminen, joka ei itse käytä väkivaltaa, ei voi tietää, mitä väkivallan käyttäjän korvien välissä liikkuu. Sitten se ensimmäinen lyönti ei olekaan sitä, mitä televisiossa näytetään, vaan se vain tömähtää, ei oikeastaan ehdi edes sattua, vaan on ohi aivan hetkessä. Uhrilla on vain pöllähtänyt olo, että mitä tapahtui.
Jokin, mitä oli ennen, liikahti jossain elämän kartalla. Aika jakautui kahteen osaan. Aikaan ennen, kuin minua oli lyöty, ja aikaan lyönnin jälkeen. Tuosta alkoi ainakin minun kohdallani uudet järjestelyt koko ajatusmaailmassa. Anteeksi en ole antanut vieläkään (tapahtui, kun olin nuori aikuinen). Väkivaltaa käyttänyt mies oli muutenkin toisenlainen kuin muunlaiset.
Luultavasti järjestelykysymykset ovat usein sitä suuruusluokkaa, että ei voi toimia omien toiveidensa ja periaatteidensa mukaan, vaan alkaa muuttamaan olosuhteita. Minä pääsin hänestä aikoinani eroon, enkä ole kaivannut. En edes tervehdi, kun tulee vastaan. En tuntenut häntä silloin, enkä tunne nyt.
xcch on kyllä oikeassa siinä, että narsistisuhteessa periaatteet ovat hakusessa. Vaikka tietyistä seikoista olisi keskusteltukin suhteen alkupuolella, niin periaatteissa useammin tuntuu käyvän niin, että enempi sääntö kuin poikkeus niistä tulee muuttuva tekijä.
Tämän ei tarvitse koskea välttämättä kaikkia periaatteita, mutta niitä se koskee, mikä tunneongelmaista milläkin hetkellä hyödyttää tai rajoittaa. Ehkä ratkaisevin on se itse-edun tai este merkitys kullakin hetkellä.
Olettaisin suurelta osin tämän johtuvan siitä, että häiriöinen kokee säännöt rajoitteena ja tuntee olevansa myös kaiken tavallisuuden sääntöjen yläpuolella. Oleellista: mitä enemmän sääntöjä elämän ympärille rakennetaan, sitä voimakkaammin hän haluaa irtautua tälläisestä vangitsevasta tekijästä. Rajoitukset saatetaan myös kostaa rikkomalla muitakin periaatteita; ihan vain näytiksi, että kyllä, juuri niin - hän saa tehdä elämällään ihan niin kuin itse haluaa.
Miksi toisesta olisi niin väliä? Hänellähän on oikeus omaan elämäänsä - niillä säännöillä kuin hän milloinkin kokee tarpeellisiksi. Ei hän tarvitse tai halua johdattelijaa tähän, hän on säätäjä itse. Joillakuilla on myös hyvin vahva näkemys siitä, että hän on sääntöjen yläpuolella - oikeus siihen milloin mistäkin syystä.
Niinsanottu tavisihminenkin voi hetkellisesti siirtyä täysin periaatteiden (omien tai yhdessä sovittujen ) ulottumattomiin. Usein alla on joku vahvasti tunteisiin vaikuttava kokemus. Kysymys voi olla (huom) positiivisesta tai negatiivisesta traumasta. Tunnesokeutunut ihminen unohtaa ympäristönsä, vastuunsa ja velvoitteensa ja alkaa käyttäytyä täysin hallitsemattomasti, kuin mieltä vaille (vastoin aiempia periaatteitaan). Hän ei näe muuta kuin oman nenänsä, joka johdattelee häntä sitä tavoitetta kohti, jolla saavuttaa oma hyötynsä, etunsa tai kostonsa. Moni palstalla on taatusti havainnut tämän ilmiön - itsessään tai läheisessä - joka on jonkun ajanjakson aikana täysin ollut kuin häiriötilassa. Ja ne periaatteet... ja moni muukin asia; niillä ei juuri silloin ole ollut merkitystä. Kaikki ei suinkaan havaitse häiriökäyttäytymistään jälkikäteen, ellei se ole tuonut jotain syytä tarkastella omaa käytöstään. Mutta lähiympäristö tai jokin muu taho on havainnut sen silti.
"xcch on kyllä oikeassa siinä, että narsistisuhteessa periaatteet ovat hakusessa. Vaikka tietyistä seikoista olisi keskusteltukin suhteen alkupuolella"
Öh...ettäkö tehdään sopimus esim. ettei koskaan tuoteta toiselle pahaa oloa/ei kohdella huonosti/ei kiukutella pikkuasioista...ja jos sattuu niin kävisikin...niin silloin on syyllistynyt myös sopimuksen rikkomiseen...ja kaiketi myös valehteluun...
Helkkari sentään...onko noin täydellisiä ihmisiä olemassa...ettei esim. koskaan arvostele kumppaninsa sanomisia/tekemisiä ja sitä kautta syyllisty sen huonon olon tuottamiseen/pikkuasioista kiukutteluun.....
Ohan toi xcch itsekin kiukutellut täällä jopa perunoista ja astioiden tiskaamisesta väärin...
Jotenkin musta vaan tuntuu, että noi periatteet on sen toisen laatimia...ja niistä lipsuminen...tarkoittaa sen puolison nimeämistä narsistiksi...syystä ettei hän toimi/ole sellainen niinkuin "uhri" tahtoo...
Tuota sukulaisiin liittyvää kohtaa en ymmärrä ollenkaan...pitääks tommosestakin sopia suhteen alussa...entäs jos sukulainen on häiriökäyttäytynyt ja häntä moittii niin taas on syyllistynyt sopimuksen rikkomukseen/valehteluun ja huonon olon tuottamiseen ja sukulaisen huonoon kohteluun...
Siis täydellistä ihmistäkö sitä sitten haetaan ja jos ei täytä kriteereitä niin on narsisti...ja uhri on syntynyt...
Siis onhan mullakin tiettyjä periaatteita...mutta täydellinen en ole...enkä vaadi sitä toiseltakaan...
"Helkkari sentään...onko noin täydellisiä ihmisiä olemassa...ettei esim. koskaan arvostele kumppaninsa sanomisia/tekemisiä ja sitä kautta syyllisty sen huonon olon tuottamiseen/pikkuasioista kiukutteluun....."
Mielestäni normaalit ihmiset parisuhteessa kunnioittavat toisiaan. Nälviminen ja näykkiminen on sellaista, että se on kuin antaisi pirulle pikkusormen, pian viedään. Henkilökohtaisesti vieroksun sellaisia pariskuntia ystävinäkin, joissa toinen "kiusaa" toista tuoden pieninkin piikein toista halpaan valoon.
Fiksut ihmiset osaavat käyttäytyä. Näin se vain menee. Kuka on täydellisyydestä puhunut ja missä? Jos on narsistin kanssa avioliitossa, niis postiluukusta ei mahdu sisään lehti, jossa on jollain sivulla sana täydellisyys. Niin kaukana suhde narsistin kanssa on täydellisyydestä.
Mielestäni tuo on upea pointti, mistä xcch kirjoitti. Normaalessa liitoissa keskustellaan asioista, liitoissa narsistin kanssa periaatteista. Noin sanoiksi puettuna, olen ymmärtänyt oman n:ni isän lauseen, jonka hän sanoi kerran minulle, enkä ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti. Tämä xcch:n kirjoitus auttoi minua ymmärtämään sen tänään. Niin sitä vaan viisastutaan :).
"Henkilökohtaisesti vieroksun sellaisia pariskuntia ystävinäkin, joissa toinen "kiusaa" toista tuoden pieninkin piikein toista halpaan valoon."
Tämä on tosiaan joidenkin luonteeseen ja persoonaan sisäänrakennettu. Kumppanit vaihtuvat vuosien saatossa, mutta näykkiminen ja nautinto toisen alentamisesta jatkuu kumppanista toiseen. Joskus voi olla sivullisen silmään fiksumpi, edustavampi, kaikin tavoin 'parempi' se näykitty puolisko. Mutta toinen vain haluaa rahastaa hänen kustannuksellaan, nulikka.
Yltti, niin käsittäisin että xcch puhuu nyt tavallaan suuremmista kokonaisuuksista, kuin arkiaskareista, pikkuasioista tai normilipsumista. Käytännössä narsistisuhteissa periaatteet (esim jos minä sanon kumppanille, ettei tässä suhteessa ole muita (joo, joo, ei muita) niitä kuitenkin jo muutaman hetken päästä on. Tai sovitaan rehellisyydestä tai asioiden kiinnipitämisestä (näin ei tule tapahtumaan).
Tavallaan periaatteiden lisäksi hajotetaan myös arvot ja ne suhteen kivijalat, joihin yleensä suhde perustuu (luottamus, rehellisyys, kunnioitus ja arvostus). Se on rankka asia huomata asianosaiselle, ettei itsellä ole tiskirättiä suurempaa merkitystä toiselle, ei ole mitään, mikä sinussa ja suhteessa olisi niin arvokasta, että näitä arvoja pitäisi noudattaa.
"Olettaisin suurelta osin tämän johtuvan siitä, että häiriöinen kokee säännöt rajoitteena ja tuntee olevansa myös kaiken tavallisuuden sääntöjen yläpuolella. Oleellista: mitä enemmän sääntöjä elämän ympärille rakennetaan, sitä voimakkaammin hän haluaa irtautua tälläisestä vangitsevasta tekijästä"
Niin, ettäkö ihminen on häiriöinen jos ei noudata täydellisen ihmisen sääntöjä siitä mitä ei saa tehdä...itseäni ajatellen...minä kyllä olen joskus mököttänyt, suuttunut/kinannut pikkuasioistakin, varmasti kohdellut huonostikin sen vastaanottajan näkökulmasta katsoen...valehdellutkin ja unohtanut jotain sovittuja asioita...
En siltikään pidä itseäni erityisen häiriöisenä vaan ihan inhimillisenä ihmisenä...
Mutta joo...
tuo ny vaan jonkinverran kyseenalaistamista...aloitukseen liittyen...mutta mitä tulee parisuhteen sääntöihin...niin tässä ny ihan kelpo säännöt...joiden perusteella itsekukin voi miettiä...kannustanko vaiko mitätöinkö toista ihmistä...oli hän ny sitten puoliso tai vaikkapa työtoveri...
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_lahtokohtia/parisuhteen-saannot/
"Hänellähän on oikeus omaan elämäänsä - niillä säännöillä kuin hän milloinkin kokee tarpeellisiksi. Ei hän tarvitse tai halua johdattelijaa tähän, hän on säätäjä itse"
Niin jos oikein ymmärisin...näkemyksesi tässä on negatiivinen...mutta kyllä itse ajattelen...ihminen on itse oman elämänsä säätäjä/subjekti...ja mielestäni kyllä ihmisellä on oikeus omaan elämäänsä parisuhteessakin...
"Parisuhteen hoitamista on esimerkiksi se, että antaa toiselle itsenäisyyden ja tukee sitä, miten kumppani haluaa itseään elämässään toteuttaa. Tätä voisi kutsua ’pelko pois’ –säännöksi; anna toiselle itsenäisyys pelkäämättä sen seurauksia. Kumppanin vapaus ja itsenäisyys voivat olla pelottavia asioita, sillä itsenäistä kumppania ei voi hallita. Itsenäinen ihminen on kuitenkin onnellisempi parisuhdekumppani
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/toimiva_parisuhde/kahden_aikuisen_liitto/
Parisuhteessahan on usein tiettyjä sääntöjä, joista sovitaan tai ainakin keskustellaan jo suhteen alkupuolella. Tarkoitan nyt lähinnä linjauksia, missä kaksi ihmistä ottaa vastuun näiden sääntöjen toteutuksesta. Esimerkiksi juuri hyväksytäänkö uskottomuus, suvaitaanko valehtelu, suunnitellaanko tietyt päätökset yhdessä, kuinka oteaan vastuu arjen pyörityksestä jne.
Normisuhteessakin näistä asioista lipsutaan ja riidellään ja syytetään kumppania siitä, ettei hän pidä sopimuksista kiinni. Jos suhde on kunnossa, näitä lipsumisia ei kuitenkaan voi olla jatkuvasti.
Narsistisuhteessa n-osapuoli ei taas piittaa näistä säännöistä pätkääkään jos ne ovat esteenä hyödykkeille tai tämä vain ei välitä niistä sekä jos hän kokee ne rajoitteeksi. Siksi suhteessa periaatteet eivät toteudu koska ne ovat muuttuva tekijä alati (tänään olen tätä mieltä, huomenna sovellaan tämän toisin, ylihuomenna vaihdan tilalle muuta). Narsisti kokee sääntöjä rajoitteena siksi, että hän nyt kuitenkin haluaa touhuta asiat kuin haluaa. Sovitut asiat hajoitetaan, niillä ei ole arvoa. Kun puhutaan periaatteista, jotka ovat meille taviksille ihan itsestäänselvyyksiä (siivotaan omat jälkemme, hoidetaan raha-asiamme, pidetään sovituista asioista kiinni jne) niin narsistisuhteessa ne nimenomaan ei ole. Osittain siksikin uhrit kokevat suhteesa epävarmuutta, koska varmuutta ei ole, turvallisia rutiineja ja toimintamalleja ei ole, asiat ovat häilyviä eikä koskaan voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Oikeus omaan elämäänsä.... hän näkee asian siten ja tavallaan voisimme ajatella että onhan hänellä oikeus. Mutta kun se oikeus ei yleensä ole sitä, että se edistäisi suhteen myönteistä kehitystä vaan nimenomaan vahingoittaa toista osapuolta, eikä voida puhua tasa-arvoisesta suhteesta, vaan suhteesta jossa elää omaa elämäänsä toinen ja toinen yrittää pitää kiinni parisuhteen arvoista, saamatta vastavuoroisesti, sitä mitä alunperin on tilannut.
Tietenkin jokaisella on oikeus elämäänsä, eikä toinen saa päättää kuinka se elämä tulee elää. Hyvässä suhteessa osataan kunnioittaa itsenäisyyttä ja toisen valintoja ja ratkaisuja, mutta useammin toisella osapuolella on silti perusluottamus, ettei kumppani kavalla omaisuutta kun on poissa pari päivää, pidä haaremia, aiheuta selviä vahinkoja(tahallisesti tehtyjä), valehtelemalla jne. Koska tässä suhteessa arvokeskustelun myötä on tullut jo selväksi, millaista näkemystä suhteessa haetaan, eikä toinen ole heti alkumetreillä alkanut osoittamaan epäluotettavuuttaan.
Itse olen vahvasti sillä kannalla, että itsenäisyys ja vapaus suhteessa pitää olla. Mutta siihen tulee silti sisältyä se, ettei vahingoita toista. Jos tulisi tilanne, että kumppani silti menisi sovituttujen rajojen ulkopuolelle, niin hän on silti tietoinen niistä riskeistä, mitä siihen sisältyy. Sekä siitä, millaiset seuraukset luottamuksen menettämiselle on lopulta kaiken muunkin suhteen.
Häiriöisenä taas pidän käytöstä, jossa sanellaan joka seikkaan jokin sääntö ja puututaan pikkuasioihin. Tälläisellä on tarkoitus vain hallita, ei vaalia.
"Oikeus omaan elämäänsä.... hän näkee asian siten ja tavallaan voisimme ajatella että onhan hänellä oikeus. "
Tuo on se asia, joka narsistin kanssa suhteessa on pakko käsittää. Ainakin minä olen ollut pakotettu käsittämään oikeuden vapauteen täysin ja tinkimättä. Ne ehdot, joita minä olen vapaaehtoiseen suhteeseemme saanut pykättyä, ovat vähimmäisrajoja, ja sanattomasti narsisti tuntuu ne hyväksyneen.
Hän on tietoinen, että suhde ei kestä mitä tahansa ja on halukas toimimaan niin, että saamme jatkettua suhdettamme. Toistaiseksi on ollut näin :). Olen itse ollut aina kovasti itsellinen enkä hyväksy minkäänlaista hallintaa, joka kohdistuu minun suunnitelmieni toteuttamiseen ja harrastuksiini. Ei ole yksinkertaisesti mahdollista alkaa hallitsemaan minua, aikuista ihmistä, asioissa, joita teen eivätkä vahingoita ketään.
Tätä kautta minun on ollut helppo ymmärtää narsistin vapaus. Vaikeaksi asian tekee juurikin toisten vahingoittuminen n:n toimien seurauksena. Vahingoittuminen voi olla henkistä, narsisti voi esim. pilata uhrinsa maineen ja yleensä näin tahtoo käydäkin. Ainakin hämmästystä saa aikaiseksi.
Itse en voi ymmärtää, miten narsistin kanssa voi asua kauvaa saman katon alla. Sen on pakko olla hyvin paineistavaa...
Hämmästyttävää, että olet saanut ne vähimmäisrajat pidettyä. Voisin olettaa, että kumppanisi kunnioittaa sinua jollakin tasolla, koskei tuo muuten ole kovin tavallista.
En itse perustanut juuri nalkuttamisesta ja laajoista ehdoista tai säännöksistä. Ne harvat vähimmäisehdot - käytetään nyt tuota ilmaisua - eivät kestäneet sovittua hetkeä pidempään, ne olivat arvottomia. Hän nyt ei kertakaikkiaan voinut sietää rajoitteita tai itsemääräämisoikeuden rajoittamista miltään osin; kaikki oli lopulta hyväksyttävissä, hänellä oli oikeus.
Vähimmäisehtojen sanelemistakin seurasi myös sanktioita, samoin kuin se itsenäisyyteni osa, joka ei sallinnut hänen sanelevan ehtoja, joita asetti suhteen etenemiselle. Jos mikä oli varma, niin kosto seurasi siitä, etten toiminut niin kuin edellytti tai halusi toimittavan. Ehken saavuttanut kunnioitusta hänen taholtaan koskaan, tai sitten hyöty meni kaiken edelle. Kun hän ei saanut sitä mitä halusi, olin oiketettu saamaan osakseni myös suoran vahingon. Toisaalta suhteen perusta rakentui myös valmiiksi jo sellaiselle, että hän kosti jotain sellaista, mihin en ollut syyllistynyt. Ja sen hän halusi ottaa minulta minkä oli itse menettänyt tai jäänyt saavuttamatta.
Mitä sanoi saman katon alla sasumisesta, olen yhtä mieltä. En ole asunut, mutta voin kuvitella sen mahdottomuuden. Ei ole mitään, minkä varaan voisi luottaa, yhteisiä tavoitteita ei ole tai ne ovat muuttuvia tekijöitä. Jatkuva hajaannuksen, hämmennyksen ja pahoinvoinnin tila... se on vain sanoinkuvaamatonta.
"Hämmästyttävää, että olet saanut ne vähimmäisrajat pidettyä. Voisin olettaa, että kumppanisi kunnioittaa sinua jollakin tasolla, koskei tuo muuten ole kovin tavallista."
Kaikki käyttämäni keinot eivät ole olleet kauniita. Hänen häikälemättömään käytökseensä olen vastannut verbaalisella hyökkäyksellä, jossa en ole säästänyt sanoja... Hän on sitten sanonutkin minulle, että olen terävä sanoissani. Mottoni onkin sisilialainen sananlasku: Jos ammut, kannattaa osua.
Olemme riidelleet puhelimessa, koska se on turvallista. Hän on haukkonut henkeä, koska ei voinut kuvitellakaan, että se kiltti nainen, jota hän kuvitteli, että on helppo käyttää hyväksi, syytääkin hänen päälleen yli laidallisen häijyyttä.
Sattuuhan häijyyksien lateleminen empaattiseen ihmiseen itseensä, mutta loppujen lopuksi on ollut hyvä toimia niin. Narsistille ei kannata puhua kuin kanarianlinnulle, jos aikoo hänelle rajoja asettaa. Tuosta olen varmaan saanut pisteitä häneltä. Että en nyt mitään yliluonnollista ole tehnyt. Vakninhan suosittelee myös, että narsistia täytyy ruoskia, kun hän on heikoilla. Tuon olen tehnyt ihan vaistomaisesti.
Hänen toimintansa on ollut minua ja muitakin naisia kohtaan sellaista, että kun sen tietää, niin ei häntä sitten tilaisuuden koittaessa sääli. Että antaa palaa. Sitten taas hyvää kohtelua, kun saa sitä itsekin. :).
Narsistithan usein arvostavat luonnetta toisessa, ei suinkaan mitään räsymattoa, koskei matossa ole mitään haastetta. Voisiko tässä olla syy, joka tekee sinusta tavallaan arvokkaan hänelle?
Mikä uteliaisuutta herättää, on se, että millaiseksi narsistiksi tyypittäisit hänet?
Toinen kuinka hän suhtautuu kieltosanoihin?
Etkö todellakaan missään vaiheessa ole saanut sanktioita rajojen asettamisesta?
. "Hän nyt ei kertakaikkiaan voinut sietää rajoitteita"
Tuosta voisin ajatella...että minun Ännäni ei voi ietää jos hänen tarpeisiinsa ei vastattu heti/silloin kun hän halusi...
Tulee mieleen yks juttu...ymmärsin että hänen seurustelukumppaninsa oli mennyt ystäviensä kanssa johonkin...
noh, hän oitis olisi halunnut tavata minut...minullekkaan ei sopinut koska olin luvannut värjätä tyttäreni hiukset...
Jonka jälkeen hän sanoi, että kai hänen sitten täytyy soittaa yhdelle muulle naiselle...jonka kanssa niitä autopanoja kuulemma...
Että joo...jos et/ole niinkuin haluan...saat syyttää itseäsi...jos menen muualle...ensin seurustelukumppani, sitten minä...sitten seuraava vaihtoehto...
Noh hän kertoi että mukamas olin saanut hänet luopumaan tuosta viimeisestä vaihtoehdosta...tiedä sitten kävikö todellisuudessa niin...ja oliko tuota viim. vaihtoehtoa edes ollenkaan...
Kuhan ny otin esimerkiksi...jos et tee/ole kuten haluan niin saat kärsiä seurauksista...tarpeen tyydyttämisen odottaminen ei lie narsistille kovinkaan helppoa...
"Toisaalta suhteen perusta rakentui myös valmiiksi jo sellaiselle, että hän kosti jotain sellaista, mihin en ollut syyllistynyt. Ja sen hän halusi ottaa minulta minkä oli itse menettänyt tai jäänyt saavuttamatta"
Niin jotenkin ajattelen itsekin...
että minussa oli jotain...jokin ominaisuus...jonka hän halusi ottaa/tuhota minulta/minussa...
ja tuo ominaisuus ehkä oli... elämän kantavana voimanani oleva rakkaus elämää kohtaan...jonkinlainen usko elämän/ihmisen hyvyyteen...
vaikka minulla ny on ollut elämässäni vaikeuksia...niin kaikesta huolimatta...minä kuitenkin olen aina tuntenut ns. iloa elämästä/muista ihmisistä, jonkinlaista elämisen riemua/halua...
iloa siitä, että olen olemassa/saan elää...iloa siitäkin, että minä olen minä...minä en ole, eikä elämäni ei ole täydellinen...mutta se on minun ainutkertainen elämäni...vain minä voin/saan elää omaa elämääni...
" millaiseksi narsistiksi tyypittäisit hänet?"
On pakko ollut todeta, että ikävä kyllä paksunahkainen.
Mitä tarkoitat kieltosanoilla tässä? Se mitä luulen sinun tarkoittavan, hän ottaa komenteluni vitsin aiheeksi. Hän nauraa niille. Toisaalta en juuri koskaan häntä komentele. Toisaalta, joskus on pakko. Asiat, joihin törmätään, eivät ole suuruusluokaltaan isoja nykyään.
Hän tietää, että tietyllä tavoin sanotut asiat sellaisi, että vien ne läpi. Eli tottelee yleensä kiltisti. Asiat, joista sanon hänelle, ovat tietysti sellaisia, joiden toteuttaminen ei ole hänelle luontaista, siksi hän tahtoo livetä niistä, mutta sitten vain uudestaan.
Hän arvostaa luonnetta minussa. Toisaalta tietää, että ei voi täyttää minun odotuksiani, siksi on itse tehnyt johtopäätöksensä, jossa pysyy. Olen hänelle arvokas useammastakin syystä, tuskin yksi syy riittää hänelle olla suhteessa pitkään.
Luulen, että sain sanktioita kaikkein pahimpaan aikaan toisten asettamista rajoista, hänhän ei rajattomuudessaan täysin tajua ihmisten erilaisuutta. En tunne tarvetta ohjailla aikuista miestä, vaikka narsisti onkin, joten sanon asiani vain jonkinlaisen pakon edessä jolloin hän itsekin käsittää, miksi toimin niin kuin toimin.
Jos hän antaa minulle sanktioita, tulee niitä myös hänelle itselleen. En todellakaan ole kynnysmatto, jota hänenkaltaisensa mies voi tallata. On sen kyllä saanut kokea.
Lisään vielä. En taida koskaan käyttää hänen kanssaan sellaista "Älä tee niin tai älä tee noin, kun..."
Pitkät selitykset ja sepustukset perusteluineen eivät sovi hänelle. Hän ehtii pitkän lauseen aikana kaatamaan ajatuksen, jota hänelle syöttää. Itsekin pidän lyhyestä ja ytimekkäästä puhetavasta silloin, kun asian voi niin ilmaista.
Viimekädessä, päätöshän on hänen, tahtooko hän tehdä niinkuin minä sanon, vai jättää tekemättä.
Mielestäni tuo on upea pointti, mistä xcch kirjoitti. Normaalessa liitoissa keskustellaan asioista, liitoissa narsistin kanssa periaatteista. Noin sanoiksi puettuna, olen ymmärtänyt oman n:ni isän lauseen, jonka hän sanoi kerran minulle, enkä ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti. Tämä xcch:n kirjoitus auttoi minua ymmärtämään sen tänään. Niin sitä vaan viisastutaan :).
Kiitos!
"Normaalessa liitoissa keskustellaan asioista, liitoissa narsistin kanssa periaatteista."
Juuri noin, tuota tarkoitin :).
Nuille muille kommentoijille tiedoksi, että säännöt oli koostettuja esimerkkejä jotka tulevat esille pitemmissä keskusteluissa eikä sääntö nipuissa. Esim. jos narsisti on pettänyt selvästi tehdyn sopimuksen, niin siitä keskustelessa, kun narsisti ei tavoilleen ominaisena myönnä tehneensä mitään väärin, niin läheinen lopulta alkaa listaamaan muitakin tapahtumia joissa narsisti on rikkonut sopimuksia ja yrittää saada narsistin sekä vastuuseen että myöntämään virheensä, esim. syyttämällä häntä jatkuvista sopimusrikkomuksista. Yleensä tietysti turhaan, narsisti kun ei opi mitään.
Olette lukeneet huonosti minun kirjoituksia, koska olen useasti kertonut että suurimmat ongelmat ja yhteen törmäykset narsistin kanssa tulee nimenomaan siitä että narsistille yrittää keskusteluissa puhua periaatteista ja vaistomaisesti yrittää kouluttaa narsistia normaaleille tavoille, jotta keskustely ylipäätään olisi hyödyllistä ja rakentavaa ja parisuhde alkaisi toimimaan.
Nämä menetelmät tehoavat normaaliin, mutta narsistin kanssa aiheuttavat ongelmia.
Kun tulemme tietoiseksi siitä että puoliso onkin narsisti, niin pitää mielellään varoa että keskustelu ei omalta osalta vajoa periaatteista keskusteluksi eikä liijoin yrittää narsistille opettaa periaatteita puhumalla.
Kaikista huonoin idea on tehdä narsistille "sääntö nippu" noudatettavaksi, se aiheuttaa jo normaalissa liitossa ongelmia. Narsistin kanssa se johtaa aina ja varmasti katasfrofiin.
Muutamat kommentoijat ymmärsivät kuin käsittelin asioita yleisellä tasolla, että nuo keinot olisivat minun käyttämiä. Ei todellakaan, en puhunut omista kokemuksista.
Tarkoitus oli vain valaista sen miten normaali liitoissa joissa periaatteet on kunnossa voidaan keskustelusta tehdä rakentavia ja itse asiaa koskevia, siis ilman minkäälaista riitelyä. Mutta narsisti liitoissa joissa periaaatteet on hukassa, keskustelu vajoaa poikkeuksetta periaatteista keskusteluksi. Nuo esimerkki lauseet edustivat siis keskustelun lomassa ja varsinkin lopussa esiintyviä nomaalihimisen reaktioita narsistin älyttömyyksiin. Se johtaa vaikka mihin, pitää joskus keskustella siitäkin.
Erittäin hyvä kirjoitus. Hyvä, että tulin löytäneeksi tämän koko ketjun.
Olen ”ilokseni” päässyt seuraamaan ”asioita ja periaatteita” yhdessä narsun pyörittämässä perheessä ja meno on välillä niin järjetöntä että päätä huimaa.
Narsu mm. haluaa ympärilleen paljon koiria, mielellään isoja. Hän tykkää esiintyä ”koiraihmisenä” ja luoda kontakteja sitä(kin) kautta. Koirista vaan on vaivaa. Niitä pitää ulkoiluttaa tai ne tekevät pahojaan kun niillä ei ole tarpeeksi virikkeitä. Ne kuljettaa kuraa ja levittää karvoja. Niille pitää löytää hoitaja kun menee matkoille.
Narsu on ratkaissut ongelman niin että koirat eivät tavallaan ole hänen, vaikka ovat, ja hän niitä eniten on halunnut. Yksi koira on puolison, jolloin koiran hyvinvointi on puolison vastuulla. Sitten lapsilla on omat koiransa (haluaako 9-vuotias koiran jos häneltä kysytään? Tietysti haluaa. Ostaako narsu lapselle koiran vaikka puoliso kieltää? Tietysti ostaa, koira on osa lapsen kasvatusta vastuullisuuteen). Näiden koirien hyvinvointi on tietysti lasten vastuulla, käytännössä usein siis puolison vastuulla. Kun koirat karkailevat, sotkevat tai tekevät muuta ikävää, se on puolison ja lasten vika. Perhe pitäköön kodin siistinä kun on kerran koiria halunnut, narsuhan ei itse sotke. Narsu saattaa yhtäkkiä saada päähänsä että perhe lähtee reissuun. Silloin puoliso vaivautuneena soittelee tuttuja ja sukulaisia läpi löytääkseen koirille hoitopaikan, eikä se ole helppoa kun on kyse laumasta isoja koiria. Yleensä joku lapsista jätetään kotiin koirien takia. Lapsihan halusi koiran joten olkoon sitten yksin kotona muiden pitäessä hauskaa, ja opetelkoon sitä vastuuta.
Ehkä ikävämpää on että narsu suhtautuu osaan lapsista samalla tavalla, ne eivät ole varsinaisesti hänen vastuulla koska puolisohan lapsia on halunnut. Narsu järjestää itselleen matkan samaan aikaan kun puoliso on työmatkalla. Mihin lapset, se ei narsua kiinnosta. Puolison ongelma.
Juuri näin! Useassa kodissa jossa on koiria on myös värillinen adoptiolapsi. Ostettu korruptoituneen kommunitisen kehitysmaan halpahallista;
http://www.npr.org/2013/04/16/177350912/how-evangelical-christians-are-preaching-the-new-gospel-of-adoption
Adoptio oli aluksi narsistisen adomamman idea. Sitten siitä tuli "koko perheen projekti" kun perhettä oltiin kylliksi "prepattu" eli valemmenettu projektiin. Mutta kun lapsi täyttää noin 3-vuotta ja aloittaa poikkeuksellisen rankan uhmaiän, se on taas jälleen "koko perheen projekti" tarkoittaen pääosin isukkia.
13-vuotiaana poika on jo laitoksessa. Syynä on "aspergerin oireyhtymä" ja ADHD Syy on minkä tahansa muun paitsi narsistisen adomamman ja kansainvälistä orjakauppaa harjoittavan sisaruskunnan. Kyseessä on "vaihe" pojan kehityksessä, joka lakkaa kun poika täyttää 20, muuttaa omilleen eikä enää pidä "rakkaisiin" orjanomistajiin yhteyttä. Ja jos poika ei saa itselleen omaa asuntoa perhettä voi hyvinkin odottaa murhenäytelmä...
http://hommaforum.org/index.php?topic=67243.0
Adoptio syntyi ikäänkuin luonnonvoimana. Eli se syntyi siksi, että kansainvälistä lapsikauppaa korruptoituneiden kehitysmaiden kanssa on harjoitettu aiemminkin vaikka Ruotissa, tämä tekee lapsikaupasta myös meillä Suomessa oikeutettua. Jos Ruotsalaisen sosiaalidemokraatti hyysärit hypäävät kaivoon, pitää heidän Suomalaisten vastineidensakin seurata perässä. Muuten kyseessä on Suomalaisten adomammojen rasistinen syrjintä.
Lapsen käytös ja kehityshäiriöt olivat aina lapsen oma vika, kun ei sopeutunut. Ei kansainvälisen lapsikauppaTEOLLISUUDEN, joka on erikoistunut mm väärntämään adoptiopapereita. Vika on aina lapsessa koska se ei "yrittänyt tarpeeksi" 18 ikävuoteen mennessä tämä kaksijalkainen koira onkin sitten jo siirtynyt muun yhteiskunnan vastuulle. Koska narsisti delegoi. Se on taiteenlaji jonka hän todella osaa! Tärkeää on, ettei hän ikinä ota vastuuta yhtään mistään. Hänhän on "hyvä ihminen" koska on osallistunut kansainväliseen "adoptio" lapsikauppabusinekseen. Ja TIETENKIN koska hän on joko veteraanin tytär tai tyttären tytär, hän on täysin kykenemätön tekemään mitään väärää. Valkoinen kristitty "lähetysenkeli" joka halusin tarjota köyhälle kehitysmaanlapselle "mahdollisuuden" mutta tuo kiittämätön kommaripaska ei vaan ymmärtänyt omaa parastaan, eikös juu?
Kyllä minä nämä tapaukset tiedän. Suomen "Pravda" media suojeli heitä aina siihen pisteeseen saakka, että analoginen televisio kokonaan lakkautettiin, ja sen korvasi internet. Nykyään en enää katso Pravda Yle:ä ollenkaan ja Hesaria vain joskus. Internet käytännössä tappoi Pravdan, niin enää ei ole mitään analogista mediaa jauhamassa meille monikulttuurin ja kansainvälisen kommunistisen lapsikaupan ihanuudesta. Mutta kyllä minä nuo narsistit ja heidän koirafetissinsä tunnen oikein hyvin! Melkein jokaisessa "adoptiokodissa" on oma koira...
Mulla ainakin oli sellainen tunne narsistin kanssa kun olisin elänyt lapsen kanssa parisuhteessa vaikka mies oli 50v. Kaikki sopimukset katosivat taivaan tuuliin sitä mukaan mitä nyt yritettiin sopia. Lupaukset joita hän ei ikinä pitänyt. Valheet joita ei koskaan katunut vaikka jäi kiinni ja katoamiset kun jokin meni pieleen. En usko jotta narsistin saa opetettua parisuhteen periaatteisiin.