Minun on aivan pakko kertoa tarina omasta äidistäni. Äitini on aina ollut hyvä äiti, hän on huolehtinut minusta ja auttanut tarpeen tullen, tosin en ole apua kaivannut muuta kuin hyvin harvoin raha-asioissa opiskellessani.
Heti kun valmistuin jouduin muuttamaan äitini luokse, joka ei asiaan selvästikaan suhtautunut hyvin, sillä olin kolme vuotta asunut asuntolassa omillani. Äitini yritti koko ajan saada minua lähtemään baariin, mutta minua ei kiinnostanut, en nimittäin juo alkoholia usein. Siitä äiti alkoi valittamaan että en tee mitään muutakuin mätäne neljän seinän sisällä. Olisin voinut toki tehdä äitini kanssa jotain, mutta hän on aina niin... nolo jos hänen kanssaan lähtee jonnekin. Vietin kyllä kavereitteni kanssa aikaa usein, mutta se ei riittänyt. Äitini vuoksi etsin työpaikkaa koko ajan ja kuuntelin hänen jokapäiväistä jäkätystä siitä kuinka minulla ei ole elämää.
Olin aina välillä siskoni luona jotta voisin tavata ystäviäni ja kun pyysin äitiä hakemaan hän ei suostunut. "Ota bussi", hän sanoi. Minä en valitettavasti saa rahaa mistään, mikä häiritsi myös äitiä. Minun olisi pitänyt saada sitä tyhjästä. Olin myös kasvissyöjä, mutta äitini ei suostunut ostamaan minulle omaa ruokaa joten sekin tapa tyssäsi seinään. Eräs ilta äiti kysyi minulta: "Mikset voi olla niinkuin minä tai siskosi?". Kumpikin oli saanut heti koulun jälkeen töitä, muuttanut omilleen. Kummallakin oli heti lapsi tulossa ja mies kainalossa. Minulla ei ole mitään.
Seuraavan kerran kun lähdin siskolleni pakkasin varmuuden vuoksi enemmän vaatteita koska tiesin että äiti ei heti suostuisi hakemaan pois. Ja niinhän siinä kävikin. Aina kun kysyn äidiltä millon pääsen takaisin hän ei vastaa, mutta kyllä hänen viesteihin pitäisi vastata. "Loma!", näkyy viesteissä ja kaikkea muuta, mutta kun minä kyselen jotain mitä minun kannattaa seuraavaksi tehdä, "En minä tiedä... tee jotain".
Mitä oikein ehti tapahtua?!
Heti kun valmistuin jouduin muuttamaan äitini luokse, joka ei asiaan selvästikaan suhtautunut hyvin, sillä olin kolme vuotta asunut asuntolassa omillani. Äitini yritti koko ajan saada minua lähtemään baariin, mutta minua ei kiinnostanut, en nimittäin juo alkoholia usein. Siitä äiti alkoi valittamaan että en tee mitään muutakuin mätäne neljän seinän sisällä. Olisin voinut toki tehdä äitini kanssa jotain, mutta hän on aina niin... nolo jos hänen kanssaan lähtee jonnekin. Vietin kyllä kavereitteni kanssa aikaa usein, mutta se ei riittänyt. Äitini vuoksi etsin työpaikkaa koko ajan ja kuuntelin hänen jokapäiväistä jäkätystä siitä kuinka minulla ei ole elämää.
Olin aina välillä siskoni luona jotta voisin tavata ystäviäni ja kun pyysin äitiä hakemaan hän ei suostunut. "Ota bussi", hän sanoi. Minä en valitettavasti saa rahaa mistään, mikä häiritsi myös äitiä. Minun olisi pitänyt saada sitä tyhjästä. Olin myös kasvissyöjä, mutta äitini ei suostunut ostamaan minulle omaa ruokaa joten sekin tapa tyssäsi seinään. Eräs ilta äiti kysyi minulta: "Mikset voi olla niinkuin minä tai siskosi?". Kumpikin oli saanut heti koulun jälkeen töitä, muuttanut omilleen. Kummallakin oli heti lapsi tulossa ja mies kainalossa. Minulla ei ole mitään.
Seuraavan kerran kun lähdin siskolleni pakkasin varmuuden vuoksi enemmän vaatteita koska tiesin että äiti ei heti suostuisi hakemaan pois. Ja niinhän siinä kävikin. Aina kun kysyn äidiltä millon pääsen takaisin hän ei vastaa, mutta kyllä hänen viesteihin pitäisi vastata. "Loma!", näkyy viesteissä ja kaikkea muuta, mutta kun minä kyselen jotain mitä minun kannattaa seuraavaksi tehdä, "En minä tiedä... tee jotain".
Mitä oikein ehti tapahtua?!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toivottavasti tämä on provo. Mutta... Ota nyt hyvä ihminen vastuu omasta elämästäsi! Mene työttömyystoimistoon. Hae sitä kautta töitä, kaupungin vuokra-asunto ja tarvittavat asumis- ja elämistuet. Jos ei töitä löydy, hae toiseen kouluun ja opiskele joku muu ammatti, esim. joltain sellaiselta alalta jolla töitä riittää, esim. vanhusten hoitoon suuntautunut lähihoitaja tai sairaanhoitaja, tai vaikka kokki tai merkonomi jos haluat nopeasti koulutuksen ja töitä. Pidempi koulutus esim. ammattikorkeakoulussa tai yliopistolla saattaa turvata paremman toimeentulon valmistumisen jälkeen. Opiskeluaikana saat opintotukeakin, ja jos se on jo käytetty opiskelussa niin kelaan vaan ja neuvottelet aikuisopintotuesta, tms. joka mahdollistaa pois kotoa muuton. Älä nyt enää vaivaa äitiäsi sillä että hakee sinut autolla, hyvänen aika, kulkeehan julkinen liikenne. Jos ei kulje siellä missä asut, muuta kaupunkiin. :) Ota elämä ja oma onnesi omiin käsiisi, olet sen itsekin ansainnut, hämmästyt vielä mitä ihania mahdollisuuksia elämä tarjoaa ja maailma on pullollaan! Rohkeasti vain eteen päin!
Valmistuin tänä keväänä kokiksi, ja olen harkinnut sosiaalialaa. Alallani on tosiaan töitä, mutta niitä on vain hankala saada.
Olen hakenut töitä ja tukea. Asuntokin on hakusessa. Mutta tässä on vain se että juuri kun olisin kaivannut omalta äidiltäni tukea, neuvoa ja apua kaikkein eniten hän tavallaan heitti minut pois. Haluaisin hänen auttavan minua, mutta hän ei vain suostu. Ymmärrän että minun on opittava tekemään kaikki yksin mutta kaipaisin äidinkin apua...