... useammastakin asiasta, ja vielä vähän porinaa turvallisuustarpeistamme. Tälle saitille siksi, että asiat liittyvät täällä keskusteltuun.
On ollut ilo seurata mielenkiintoista ja hyvää keskustelua, jota Mielipidepankki ja Risto V. ovat käyneet tällä saitilla Mielipidepankin avauksen ”Suomi ja Nato” perusteella. Molemmat keskustelijat ovat pitäytyneet asiaan ilman puoluepoliittisia tai muita propagandistisia räävityksiä. Risto V., jonka poliittinen kanta ei ole käynyt ilmi hänen kirjoituksistaan, näkyy suhtautuvan Nato-jäsenyyteemme varauksettomammin myönteisesti kuin jäsenyytemme suhteen melko skeptinen Mielipidepankki, joka lienee lähinnä sosialidemokraatti. Kirjoituksiani seuranneet tietävät, että minä myös olen lähinnä sosialidemokraatti, ja haluaisin meidän liittyvän Natoon mitä pikimmin. Tässäkin nähdään, että Nato-kannat eivät määräydy puoluekannan perusteella.
Kirjoituksessaan ”On Nato meille hyödyllinen” Risto V. on perustellut Nato-kantansa erittäin hyvin. Kaikkiin hänen perusteluihinsa voin yhtyä omalta kohdaltani. Risto V. on myös liittänyt kirjoitukseensa linkin pääministeri Matti Vanhasen puheeseen, jossa hän Keskustan ydinjoukolle esitti näkemyksensä, jota on pidettävä mieluummin Nato-myönteisenä kuin vastaisena. Minä olen referoinut puhetta jo aikaisemmin ja esittänyt tuon näkemyksen siitä. Risto V. on nyt todennut, että Vanhasen puhe oli tapahtuma, jota vielä joskus luonnehditaan historialliseksi käännekohdaksi. Yhdyn tuohonkin näkemykseen.
Minä olen viime päivinäkin saanut eri lähteistä Nato-kannalleni lisää uskonvahvistusta, vaikka en olisi sitä tarvinnutkaan. Eilisen HS:n pääkirjoitussivun kolumnissa ”Liittoutumaton maa?” Olli Kivinen käsittelee asiaa näkemyksensä hyvin perustellen. Hän toteaa, että Suomi ei ole tosiasiassa ollut liittoutumaton maa enää sen jälkeen, kun se liittyi EU:iin. Pyrkimykset kuvata muuksi sitä tosiasiaa on vain vetkutusta, lopullisen täydellisen liittoutumisen viivytystä, kun koko ajan tapahtuvan sotilaallisen yhteistyön tiivistymisen valossa lopputulos hyvin tiedetään.
Kivinen siteeraa Matti Vanhasen lausumaa: ”Emme liittyneet sotilasliittoon. Sen sijaan EU on tiivis poliittinen unioni, joka harjoittaa syvälle menevää yhteistä politiikkaa myös ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ja nyttemmin myös sotilaallisen toiminnan alalla. Suomi ei EU-jäsenenä ole puolueeton eikä sitoutumaton, vaan EU:n tavoitteisiin ja toimintaan sitoutunut.”
Noinhan se on. Ja EU:n tavoitteisiin kuuluu nyt yhteinen puolustus. Ja realistisesti ajatellen se voidaan rakentaa vain Naton varaan. Se puolestaan edellyttää jokaisen jäsenvaltion Nato-jäsenyyttä. Muu ajattelu on utopistista haihattelua ja muusta puhuminen turhaa sanataiteilua.
Tulevan ennakoinnista kertoo sekin, että nyt alkava ilmavoimiemme vuotuinen sotaharjoitus, tällä kertaa nimeltään ”Ruska 2004” tapahtuu nyt ensi kertaa puhtaasti englanninkielisenä ja täysin Nato-käsikirjojen mukaan jopa niin, että käytettävät pituusmitatkin ovat vain tuumia ja jalkoja!
Kivinen ottaa tukea ajatuksilleen mm. kenraali Hägglundin uudessa kirjassaan esittämästään ja amiraali Jan Klenbergin eriyhteyksissä esittämistä ajatuksista. Klenberg on todennut, että meidän on liityttävä Natoon jo yksin siitä syystä, että meillä ei ole muuten kykyä säilyttää puolustuksemme uskottavuutta yhä kalliimmiksi käyvien asejärjestelmien maailmassa. Klenberg sanoo: ”Nykyaikaisen kaluston hankinta-, ylläpito- ja koulutuskustannukset ovat jyrkässä kasvussa ja käymässä pienelle valtiolle ylimittaisiksi. Luopuminen henkilömiinoista on omiaan jyrkentämään tätä tilannetta.”
Minun mielestäni maamiinoista ei missään tapauksessa saisi luopua ennen kuin olemme Naton jäseniä. Sitten niistä ei ehkä tarvitsisikaan luopua – tämä vain lievästi piruillen sanottuna! Presidentti Halosen ja ulkoministeri Tuomiojan kannat syntyvät pasifismin ruusunpunaisten silmälasien sumentamana maailmaa katsellen. Osansa on varmaan myös asiantuntemattomuudella. Joka tapauksessa noissa asemissa olevien ihmisten julkituomina heidän mielipiteensä ovat vastuuttomat.
”Suomen Sotilas”-lehdessä Jaakko Puuperä aloittaa ”Miinaongelma”-nimellä otsikoidun pääkirjoituksen näin:
”Suomi on luopumassa jalkaväkimiinoistaan. Enää käydään viivytystaistelua aikataulusta. Miinakiellon puoltajat vetoavat siihen, ettei miina valikoi uhriaan. He väittävät, että Suomen jalkaväkimiinat ovat haitaksi maamme ulkoiselle kuvalle ja että miinat olisivat muutenkin vanhentumassa asejärjestelmänä.
Miinojen vastustajat eivät ole myöskään valmiita antamaan riittävää rahoitusta korvaaviin asejärjestelmiin.
Todellisuudessa jalkaväkimiinaa ei voi korvata. Niin sanotut korvaavatkin järjestelmät silpovat, haavoittavat, rampauttavat ja tappavat. Se, keneen vaikutus kohdistuu, on kiinni aseen käyttäjästä, ei aseen tyypistä. Miinamme eivät ole vanhentumassa. Päinvastoin nykyinen sodankuva on osoittamassa jalkaväkimiinan entistäkin tehokkaammaksi osaksi tulenkäyttöä. Suomalainen maasto ja yhä pienentyvä joukkojen määrä suhteessa operaatioalueen kokoon puhuu jalkaväkimiinojen käytön puolesta jatkossakin. Jalkaväkimiina on kustannustehokas sota-ase, jonka korvaaminen ei ole pelkästään kallista vaan myös mahdotonta.”
Laittomasti sanottua! Kirjoitus jatkuu, mutta sitä ei ole tässä mahdollista referoida enempää. Mainitsen vain, että Puuperä toteaa mm. sellaisia tosiasioita, että suomalaiset jalkaväkimiinat eivät ole koskaan aiheuttaneet vahinkoja muille kuin niille, joille ne saavatkin niitä aiheuttaa, eli maahan tunkeutuvalle viholliselle. Hän myös toteaa, että miinamme eivät mitenkään tahraa julkista kuvaamme, kun suurvalloillakaan (Yhdysvallat, Venäjä) eivät ole vihjaisseetkaan mitään sellaista eivätkä voisikaan, kun niillä itsellään ei ole pienintäkään aikomusta luopua miinoistaan.
Lopuksi takaisinkytkentä kirjoitukseni alkuun:
On hienoa, kun täällä on sellaisia tietorikkaita, viisaita ja esitystaitoisia ihmisiä kuin mm. ”Risto V”. ja ”Mielipidepankki”. Heidän mielipiteitään on kiinnostavaa kuulla ja vaikka niihin ei aina itse voisi yhtyäkään, aina ne ajattelun aiheita tarjoavat ja sitä kautta myös mahdollisuuden oppia uutta ja kehittyä, vielä vanhanakin. Ja heille voi reilusti esittää oman vastakkaisenkin mielipiteensä ilman pelkoa siitä, että saa henkilökohtaisuuksiin menevän solvausryöpyn niskaansa. Sivistyneet ihmiset ovat sivistyneitä täälläkin.
Asioista voi keskustella, jos on niistä eri mieltä. Ja jos yhdessä on eri mieltä, voi toisessa olla samaa. ”Risto V”. on selvästi Nato-myönteisempi kuin ”Mielipidepankki”, ja minä olen tässä asiassa ”Risto V”:n kannalla. ”Mielipidepankki” on selvästi Kekkos-kriitisempi kuin ”Risto V”., ja tässä minä olen mielipidepankin kannalla, häntä jyrkempikin. Näkemyksissä nykypuolueistamme ”Risto V”. näkyy olevan toisella kannalla kuin ”Mielipidepankki”, jonka näkemyksiin minä yhdyn täysin (katsokaa nimim. ”Näin on”:n tänään tekemä avaus ja jatkokeskustelu!). Maataloutta ja maataloustukia kohtaan minä olen ilmeisesti ymmärtävämpi kuin ”Mielipidepanki”, ”Risto V”:n näkemykset tässä asiassa eivät vielä ole tulleet ilmi.
On ollut ilo seurata mielenkiintoista ja hyvää keskustelua, jota Mielipidepankki ja Risto V. ovat käyneet tällä saitilla Mielipidepankin avauksen ”Suomi ja Nato” perusteella. Molemmat keskustelijat ovat pitäytyneet asiaan ilman puoluepoliittisia tai muita propagandistisia räävityksiä. Risto V., jonka poliittinen kanta ei ole käynyt ilmi hänen kirjoituksistaan, näkyy suhtautuvan Nato-jäsenyyteemme varauksettomammin myönteisesti kuin jäsenyytemme suhteen melko skeptinen Mielipidepankki, joka lienee lähinnä sosialidemokraatti. Kirjoituksiani seuranneet tietävät, että minä myös olen lähinnä sosialidemokraatti, ja haluaisin meidän liittyvän Natoon mitä pikimmin. Tässäkin nähdään, että Nato-kannat eivät määräydy puoluekannan perusteella.
Kirjoituksessaan ”On Nato meille hyödyllinen” Risto V. on perustellut Nato-kantansa erittäin hyvin. Kaikkiin hänen perusteluihinsa voin yhtyä omalta kohdaltani. Risto V. on myös liittänyt kirjoitukseensa linkin pääministeri Matti Vanhasen puheeseen, jossa hän Keskustan ydinjoukolle esitti näkemyksensä, jota on pidettävä mieluummin Nato-myönteisenä kuin vastaisena. Minä olen referoinut puhetta jo aikaisemmin ja esittänyt tuon näkemyksen siitä. Risto V. on nyt todennut, että Vanhasen puhe oli tapahtuma, jota vielä joskus luonnehditaan historialliseksi käännekohdaksi. Yhdyn tuohonkin näkemykseen.
Minä olen viime päivinäkin saanut eri lähteistä Nato-kannalleni lisää uskonvahvistusta, vaikka en olisi sitä tarvinnutkaan. Eilisen HS:n pääkirjoitussivun kolumnissa ”Liittoutumaton maa?” Olli Kivinen käsittelee asiaa näkemyksensä hyvin perustellen. Hän toteaa, että Suomi ei ole tosiasiassa ollut liittoutumaton maa enää sen jälkeen, kun se liittyi EU:iin. Pyrkimykset kuvata muuksi sitä tosiasiaa on vain vetkutusta, lopullisen täydellisen liittoutumisen viivytystä, kun koko ajan tapahtuvan sotilaallisen yhteistyön tiivistymisen valossa lopputulos hyvin tiedetään.
Kivinen siteeraa Matti Vanhasen lausumaa: ”Emme liittyneet sotilasliittoon. Sen sijaan EU on tiivis poliittinen unioni, joka harjoittaa syvälle menevää yhteistä politiikkaa myös ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ja nyttemmin myös sotilaallisen toiminnan alalla. Suomi ei EU-jäsenenä ole puolueeton eikä sitoutumaton, vaan EU:n tavoitteisiin ja toimintaan sitoutunut.”
Noinhan se on. Ja EU:n tavoitteisiin kuuluu nyt yhteinen puolustus. Ja realistisesti ajatellen se voidaan rakentaa vain Naton varaan. Se puolestaan edellyttää jokaisen jäsenvaltion Nato-jäsenyyttä. Muu ajattelu on utopistista haihattelua ja muusta puhuminen turhaa sanataiteilua.
Tulevan ennakoinnista kertoo sekin, että nyt alkava ilmavoimiemme vuotuinen sotaharjoitus, tällä kertaa nimeltään ”Ruska 2004” tapahtuu nyt ensi kertaa puhtaasti englanninkielisenä ja täysin Nato-käsikirjojen mukaan jopa niin, että käytettävät pituusmitatkin ovat vain tuumia ja jalkoja!
Kivinen ottaa tukea ajatuksilleen mm. kenraali Hägglundin uudessa kirjassaan esittämästään ja amiraali Jan Klenbergin eriyhteyksissä esittämistä ajatuksista. Klenberg on todennut, että meidän on liityttävä Natoon jo yksin siitä syystä, että meillä ei ole muuten kykyä säilyttää puolustuksemme uskottavuutta yhä kalliimmiksi käyvien asejärjestelmien maailmassa. Klenberg sanoo: ”Nykyaikaisen kaluston hankinta-, ylläpito- ja koulutuskustannukset ovat jyrkässä kasvussa ja käymässä pienelle valtiolle ylimittaisiksi. Luopuminen henkilömiinoista on omiaan jyrkentämään tätä tilannetta.”
Minun mielestäni maamiinoista ei missään tapauksessa saisi luopua ennen kuin olemme Naton jäseniä. Sitten niistä ei ehkä tarvitsisikaan luopua – tämä vain lievästi piruillen sanottuna! Presidentti Halosen ja ulkoministeri Tuomiojan kannat syntyvät pasifismin ruusunpunaisten silmälasien sumentamana maailmaa katsellen. Osansa on varmaan myös asiantuntemattomuudella. Joka tapauksessa noissa asemissa olevien ihmisten julkituomina heidän mielipiteensä ovat vastuuttomat.
”Suomen Sotilas”-lehdessä Jaakko Puuperä aloittaa ”Miinaongelma”-nimellä otsikoidun pääkirjoituksen näin:
”Suomi on luopumassa jalkaväkimiinoistaan. Enää käydään viivytystaistelua aikataulusta. Miinakiellon puoltajat vetoavat siihen, ettei miina valikoi uhriaan. He väittävät, että Suomen jalkaväkimiinat ovat haitaksi maamme ulkoiselle kuvalle ja että miinat olisivat muutenkin vanhentumassa asejärjestelmänä.
Miinojen vastustajat eivät ole myöskään valmiita antamaan riittävää rahoitusta korvaaviin asejärjestelmiin.
Todellisuudessa jalkaväkimiinaa ei voi korvata. Niin sanotut korvaavatkin järjestelmät silpovat, haavoittavat, rampauttavat ja tappavat. Se, keneen vaikutus kohdistuu, on kiinni aseen käyttäjästä, ei aseen tyypistä. Miinamme eivät ole vanhentumassa. Päinvastoin nykyinen sodankuva on osoittamassa jalkaväkimiinan entistäkin tehokkaammaksi osaksi tulenkäyttöä. Suomalainen maasto ja yhä pienentyvä joukkojen määrä suhteessa operaatioalueen kokoon puhuu jalkaväkimiinojen käytön puolesta jatkossakin. Jalkaväkimiina on kustannustehokas sota-ase, jonka korvaaminen ei ole pelkästään kallista vaan myös mahdotonta.”
Laittomasti sanottua! Kirjoitus jatkuu, mutta sitä ei ole tässä mahdollista referoida enempää. Mainitsen vain, että Puuperä toteaa mm. sellaisia tosiasioita, että suomalaiset jalkaväkimiinat eivät ole koskaan aiheuttaneet vahinkoja muille kuin niille, joille ne saavatkin niitä aiheuttaa, eli maahan tunkeutuvalle viholliselle. Hän myös toteaa, että miinamme eivät mitenkään tahraa julkista kuvaamme, kun suurvalloillakaan (Yhdysvallat, Venäjä) eivät ole vihjaisseetkaan mitään sellaista eivätkä voisikaan, kun niillä itsellään ei ole pienintäkään aikomusta luopua miinoistaan.
Lopuksi takaisinkytkentä kirjoitukseni alkuun:
On hienoa, kun täällä on sellaisia tietorikkaita, viisaita ja esitystaitoisia ihmisiä kuin mm. ”Risto V”. ja ”Mielipidepankki”. Heidän mielipiteitään on kiinnostavaa kuulla ja vaikka niihin ei aina itse voisi yhtyäkään, aina ne ajattelun aiheita tarjoavat ja sitä kautta myös mahdollisuuden oppia uutta ja kehittyä, vielä vanhanakin. Ja heille voi reilusti esittää oman vastakkaisenkin mielipiteensä ilman pelkoa siitä, että saa henkilökohtaisuuksiin menevän solvausryöpyn niskaansa. Sivistyneet ihmiset ovat sivistyneitä täälläkin.
Asioista voi keskustella, jos on niistä eri mieltä. Ja jos yhdessä on eri mieltä, voi toisessa olla samaa. ”Risto V”. on selvästi Nato-myönteisempi kuin ”Mielipidepankki”, ja minä olen tässä asiassa ”Risto V”:n kannalla. ”Mielipidepankki” on selvästi Kekkos-kriitisempi kuin ”Risto V”., ja tässä minä olen mielipidepankin kannalla, häntä jyrkempikin. Näkemyksissä nykypuolueistamme ”Risto V”. näkyy olevan toisella kannalla kuin ”Mielipidepankki”, jonka näkemyksiin minä yhdyn täysin (katsokaa nimim. ”Näin on”:n tänään tekemä avaus ja jatkokeskustelu!). Maataloutta ja maataloustukia kohtaan minä olen ilmeisesti ymmärtävämpi kuin ”Mielipidepanki”, ”Risto V”:n näkemykset tässä asiassa eivät vielä ole tulleet ilmi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaikka kirjoitukseni on taas pitkä, niin täytyy heti tehdä siihen pieni täydentävä lisäys:
Tämän aamun HS uutisoi UKK-seuran kokouksesta. Siellä seuran jäsen Antti Seppälä näkyy tivanneen, että miksi seura ei ota selkeää kantaa Nato-jäsenyyden puolesta. Hän on väittänyt, että jos UKK vielä eläisi ja olisi vallassa, hän olisi jo vienyt Suomen Natoon.
Noin minäkin uskon, ja olen sen joskus todennutkin. UKK oli aina vahvimmaksi näkemänsä puolella, ensin Saksan ja sitten 1943 tapahtui äkkikäännös Neuvostoliiton vanaveteen. Nyt UKK ottaisi tukijakseen Yhdysvallat, ilman epäilystä, sillä vahvemman voiman kuin Suomen kansan hän nytkin tarvitsisi valtansa tuekseen. Ja tässä tapauksessa, eli viemallä Suomen Natoon, hän myös tekisi kansalleen palveluksen, josta hän aikanaan saisi suuremman kiitoksen kuin NL:n tuella tekemistään "palveluksista".
Kun puoluekantani tuli esiin, niin äänestän nykyisin kokoomuslaisia aiemmin nuorsuomalaisia.
Naton näen ennen muuta turvallisuuspoliittisena ratkaisuna, joka on meille hyödyllinen.
En suhtaudu asian tunteella, koska kyse ei ole mistään sellaisesta, että asettuisimme naton jäsenenä jonkun puolelle joitain toisia vastaan.
Mielestäni Nato ei ole myöskään sellainen sotilasliitto, jonka tarkoitus on käydä hyökkäysotia, vaan puhdas puolustuksellinen jäsenvaltioidensa turvallisuutta lisäävä organisaatio.
Tämä jalkaväkimiina asia on minulle varsin tuntematon asia, mutta koitetaan nyt sanoa mielipide miinoistakin. Olen ymmärtänyt, että jalkaväkimiinoja pidetään hankalina aseina sen vuoksi, että ne silpovat ja tappavat ihmisiä sielä senkin jälkeen, kun sotatila on loppunut. Miinat siis unohtuvat jonnekin esim. entisen Jugoslavian vuoristoon ja lapset ja muut liikkuvaiset sitten kulkiessaan osuvat vielä vuosienkin päästä tällaiseen ansaan. Kysymyshän ei ole vain Suomesta, vaan siitä, pitäisikö suhatutua globaalin kielteisesti tällaiseen aseeseen. Jos Suomi pitää tällaista asetta ongelamallisena joissain muissa oloissa, ei sellainen puhe oli erityisen vakuuttavaa niin kauan, un omassa taskussa on näitä samoja leluja.
Natoon minulla ei lopullista kantaa. Tämän hetken käsitykseni asiasta on epäilevä. Voi olla hyviä syitä liittyä, mutta ovatko ne painavampia kuin syyt olla liittoutumatta, on minulle ainakin vielä ratkaisematon probleema.
Sotilaspuolella on yllä hinkua liittoutumiseen. Mutta sotilaat haluavat aina päästä kokeilemaan myös sellaisia sotaleluja, joita pidetään maailman nykyaikaisimpina. Täytyy muistaa, ettei ole kovin paljon aikaa kulunut vielä siitä, kun nämä samat sotilaat hokivat sitä, kuinka tärkeää on, että Suomella on itsenäinen omillaan toimeen tuleva puolustus ja vaativat aina lisää määrärahoja kaluston hankintaan. Silloin perusteltiin asiaa vähän siltä kantilta, että vahva oma armeija takaa sen, ettei maaperällemme pääse eikä tarvita vieraita armeijoita. Ihan kuin olisi ääni vähän kellossa muuttunut.
Tottakai pitää selvittää ja käydä avointakin keskustelua siitä, mihin sitä Natoa oikein Suomessa tarvitaan. Mitkä ovat ne sotilaalliset uhkatekijät, joiden vuoksi meidän tulisi liittoutua. Samoin on pohdittava tarkoin se, mihin kaikkeen sotilaallinen liitto meidät sitoo ja ennen kaikkea millaisiin melskeisiin se meidät vie maailmalla osapuoliksi.
USAn aggressiivinen politiikka ei kovin hyvää mainosta suomalaisten korvissa Naton suhteen. USA harjoittaa voimapolitiikkaa, joka on vastoin Suomen perinteistä sopupolitiikkaa vastaan. Miten USAn vietävissä me Natossa olisimme. Muistammehan miten pirunmoinen meteli nousi jo siitä, kun Lipponen pelkästään keskusteli Bushin kanssa asioista, joilla ei ollut sotilaallisen puolen kanssa mitään tekemistä. Jos jotkut suomalaiset olivat tässä jo niin herkkähipiäisiä, niin miten sitten Natossa, jossa sopimukset vievät omalla automatiikallaan kuitenkin aina joihinkin velvoitteisiin.
Olisi myös selvitettävä tarkoin EU:n ja Naton keskinäissuhde eli ese, mihin EU:n yhteinen puolustus lopulta johtaa. Osana EU:ta Suomi tulee jäeneksi joka tapauksessa EU:n yhteistä puolustusta, mikä takaa sen, ettei EU-maista yhtäkään jätetä oman onnensa nojaan, jos sen kimppuun hyökätään ulkopuolelta.
Jos terrorismi on pahin uhka nykyään, ei ole niinkään varmaa, että turvallisuutemme lisääntyy siitä, että olemme liitossa maan kanssa, joka terroristien keskuudessa koetaan itse pääpiruakin pahemmaksi.
Terrrorimillä on oma logiikkansa, ei se ole mitään mielivaltaista toimintaa. Erilaiset territeot ovat kohdistuneet ensisijaisesti maihin, jotka tavalla tai toiselle on syystäkin koettu viholliseksi, koska ne ovat toimillaan aiheuttaneet kärsimystä esim. terroristien perheenjäsenille. Tällaisia terroristeja olemme nähneet Lähi-idässä (palestiinalaiset) ja Venäjällä (tshetseenit).
Jos on oikein ilkeä, voisi toki sanoa, että liittoutuminen piti meidät erossa sodista jatkosodan päättymisen jälkeen aina vuoteen 1991 saakka. Olimme sotilaallisessa liitossa (YYA-sopimus) NL:n kanssa ja tämä sopimus varmisti sen, etteivät perivihollisemme NL:n sotavoimat hyökänneet oman liittolaisensa kimppuun. Kun emme olleet sosialistinen valtio, heidän ei edes tarvinnut tulla avittamaan aatetovereita hädässä kuten Unkarissa ja Tshekkoslovakiassa.
Suomen tulee mielestäni vastustaa sellaista miinojen käyttöä, joka aiheuttaa vaaraa siviileille. Suomalaisia miinoja ei kuitenkaan ole yhtään kappaletta maastossa eikä niitä sinne kylvetäkään ennen kuin epätodennäköinen, mutta toki mahdollinen sota uhkaa.
Meillä ei siis ole mitään syytä hävittää varastossa olevia ja siten vaarattomia miinojamme. Toisaalta voimme toiki luvata hävittää ne samalla, kun Venäjä hävittää omat miinansa.
Natosta kirjoitin paljon aiemmin, joten en toista, mutta korodstan paria asiaa, jotka itse koen olennaisiksi.
Nato on minulle puolustusliitto, johon liitytään turvallisuuden lisäämiseksi ja uhkien ennalta ehkäisemiseksi.
Minulle Nato ei ole sotilasliitto, johon liityttäisi vasta sitten kun uhka on olemassa. Eikä Natoon liitytä senkään vuoksi, että päästäisi mukaan sotimaan ja pakottamaan maailman maita rauhaan USAn rinnalla. Ne, jotka vastustavat Natoa puhumalla kenraaleiden sotaleikeistä, syyllistyvät halpajintaiseen populismiin.
Suhtautuminen USAn toimintaan on myös minulla aivan eri asia kuin Nato. En pidä Bushin toimintaa mielekkäänä, minusta hän pullistelee sotainnossaan aivan liikaa. Olen myös huolestunut siitä, että maailman vaikutusvaltaisimman valtion päämies katsoo oikeudekseen ratkoa voimakeinoin mitä häntä huvittaa. Mutta tätä asiaa ei paranneta, vaikkei pahennetakaan sillä, että ollaan Naton ulkopuolella siksi, ettei pidetä USAn politiikasta, koska ei liittyminen sitä merkitse, että sillä tuettaisi USAa.
Natossa on paljon muita jäsenmaita, joilla on vaikutusvaltaa siihen, mitä Nato tekee. Natohan ei esim. lähtenyt Irakiin sotimaan. Jokainen jäsen päättää itsenäisesti mihin se lähtee tai ei lähde mukaan. kukaan siis ei pakottaisi suomalaisia tapettavaksi vierailla mailla, mikä on toinen Natoa vastustavien populistien mieliväite.
Näen turvallisuupoliittisen tulevaisuuden aika synkkänä, vaikka arvelen, ettei perinteisiä sotajoukkojen välisiä sotia enää tulla käymään. Maailmassa on kuitenkin syntynyt sotia vaarallisempi turvallisuusuhka sitä kautta, että yhä pienemmät ja tavoitteiltaan täysin toisistaan poikkeavat ääriryhmittymät ovat ryhtyneet soveltamaan uutta menetelmää tavoitteidensa saavuttamiseen, eli terrorismia.
Monasti näiden ryhmien tavoitteena on vain julkisuuden saaminen, oman profiilin korottaminen, jotta niiden kannatus kasvaisi.
Mitään muuta syytä en näe sille, että joku irakilainen ryhmä teloittaa maahansa tulleet nepalilaiset työntekijät, koska nämä ovat budhalaisia ja aikoivat palvella kristittyjä ja juutalaisia. Vastaava päätelmä on lähellä, kun toinen ryhmä kaappaa kaksi ranskalaistoimittajaa ja uhkaa teoittaa heidät, ellei Ranskan hallitus peru lakia, joka kieltää islamilaisilta huivit Ranskan kouluissa.
Maailma menee huonoon suuntaan. Siihen on meidänkin varauduttava. Syrjässä seisomalla emme ole turvassa, koska meidän on kuitenkin liikuttava maailmalla. Tässä olen hyvin samaa mieltä pääministeri Vanhasen kanssa.
Naton jäsenyys tarjoaisi meille pääsyn tiedusteluaineistoon sekä menetelmiä, tekniikkaa, asiantuntija-apua ja resursseja siihen, että voimme ennakoida tulevaisuuden turvallisuusuhkat ja varautua suojautumaan niiltä ja ehkäisemään niitä ennalta