Ei tosiaan lekuriin.

sun pitää löytää se onni sisältäpäin,ei sitä onnea voi löytää ulkoisista asioista jos sulla on sisäisesti huono olla,näin mä oon tän asian ymmärtänyt.Vaikka mullakin olisi kaikki syyt olla onnellinen,en vain ole.Itse olen kanssa ryypännyt omaa surkeuttani,ryvennyt itsesäälissä koko ikäni ja etsinyt onnea muualta kuin itsestäni,laihoin tuloksin.Kaikki on niin saakelin epävarmaa.Sulla sentään on jonkinlainen "normi" elämä kun on työtä ja talonkin olet saanut hommattua,varmaan mukavan nainenkin vielä.Mulla ahdistus ja masennus hetkellisesti helpotti kun lopetin dokaamisen.Ei se dokaamisen lopettaminen ainakaan tilannettasi pahenna.Tosin sinne pulloon on helppo paeta hetkellisesti,niin mä joskus tein.Mikään asia ei ole niin huonosti,etteikö sitä voisi vielä viinalla pilata!Sun pitää kuunnella itseäsi mitä elämältä OIKEASTI tahdot,ei sitä mitä YHTEISKUNTA ja muut sinun olettaa tahtovan.

Onko kyllä merkittävää että jo alle kouluikäisenä on kokenut olevansa onneton. Onko sitten niin. että ihmismuisti on lyhy ja olisiko mahdollsita, että olet unohtanut onnellisia lapsuuden hetkiä ja vain se kurja fiilis on musitoissa.
Jos et ole kokenut riemua edes lapsuusvuosina niin siihen on varmaan syitä. Voisitko kertoa millaisia olivat nuo vuodet ennen kouluikää: oliko kotona vaikeuksia; sairautta, alkoholismia, köyhyyttä ym.
Jos on ollut vaikeat olosuhteet syynä niin, silloin saa apua vain käsittelemällä asioita ja rakentamalla sitten tulevaisuuttaa.
On myös ihmeellistä että aloittaja on pystynyt noin hyvin rakentamaan elämänsä ulkoisesti.
Ja jälkimmäiselle on hieno juttu, että olet päässyt dokaamisesta. Siitä on syvä jatkaa eteenpäin.

ihan oikeasti tarkoitus. Ihmissydän ei saa rauhaa ennen kuin on sen löytänyt.

http://vapauteen.com/elämän_tarkoitus

Kyllähän se on niin että realistinen ihminen tajuaa kuoleman olevan helpotus ja autuus verrattuna elämään, joka on täynnä velvollisuuksia, ahdistusta, epämukavia asioita jne.

Pitkälti paha olo johtuu ympäristöstä. Jos ympärillä on esim hermostuneita ihmisiä, jotka käyttäytyy oudosti tai turvattomasti, itselleenkin tulee ahdistunut ja turvaton olo.

Väärä ruokavalio aiheuttaa pahaa oloa vaikkei sitä juuri ajattele sen koommin. Olemme myös kemiallisia otuksia, joten ruoka on kemiaa elimistössä ja sillä on merkitystä.

Oma käytös muita kohtaan vaikuttaa. Jos äksyilee muille ja löytää aina pelkkää pahaa sanottavaa muista, oma mieli on kuin myrkkyä. Niinhän sitä sanotaan, että sitä suu puhuu mitä sydän on täynnä. Kannattaa siis "suvaita" ihmisiä ja ajatella, että jokaisella on omat ongelmat, miksi lisätä niitä. Jos yrittää vaikuttaa, kannattaa yrittää positiivisesti. Negatiivisuus ruokkii itseään, samoin positiivisuus.

Pahojen ja ilkeiden ihmisten seuraa tulee välttää. Jos joku aiheuttaa pelkkää mielipahaa, täytyy lähteä pois. Kenenkään ei ole pakko sietää p4skaa käytöstä jos ei itsekään kohtele muita paskasti!!!!!!

Itsesääli ON perceestä. Se joka tarttuu pulloon ja voivottelee lopunelämäänsä syyllistäen muita, on iso luuseri!

Samoin on väärin, että alennatte ihmisiä, arvojärjestykseen, luokat, ja arvostelette sitten yhdessä vähemmistöä, alkoholistit myös, toisten tunteiden arvosteleminen, vähättely, ''ota itseäsi niskasta kiinni'' jne ja muut itsestään selvyydet, ''mitä jos vain yrittäisit'' jne...

Eikö silloin, jos ympäristötekijät ovat olleet perusperiaatteiltaan pääosin lapsuudessa kunnossa ihmisen pitäisi voida hyvin tai edes kohtalaisesti aikuisuudessa? Aivojen genettisellä välittäjäainepitoisuudellako ei ole mitään merkitystä aikuisiässä puhkeavien neurologisten sairauksien kanssa?

jos googlaa vaikka, löytyy paljon kirjoituksia ongelmien taustoista, ihmisluonne ei tosiaankaan ole helppo selvittää, onneksi koko ajan keinot paranee. olisi vain psykologisia palveluja kaikille